sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Verkkareita koko porukalle


Piti tehdä tammikuussa vain yläkoululaiselle collegehousut ja verkkarit, mutta loppujen lopuksi tuli tehtyä kaikille muillekin verkkarit. Tyttö tuli valinneeksi mun pritex-varastostani mustan kankaan - joka osoittautui tosi hankalaksi ommella. Ennen pritexissä on ollut nurja puoli vaalea, mutta tässä oli nurjakin puoli musta, melkein mustempi kuin oikea puoli, lisäksi kangas tarttui käsiin kiinni - se löysi joka ikisen karhean kohdan sormista, ja kaiken huipuksi saumurikaan ei tykännyt siitä, ainakin se teki hyppytikkiä vähän väliä. En tiedä mistä se pala oli tullut, kun olen ostanut pritexiä aina kun kaupassa tai kirpparilla näen palan, väittäisin että se oli Euromarketista mutta kun siitä oli jo leikattu jotakin.

Kun sain ne housut tehtyä, mun oli sitten testattava "tavallisella" pritexillä että oliko vika kankaassa vai saumurissa ja ompelin pikkuiselle housut. Ja saumuri pelasi moitteettomasti. Mietin jo että laitan vahingon kiertämään eli vien lopun kankaan kirpparille, mutta sitten ajattelin että se olisi törkeää varsinkin kun kerron sen täällä, ja päätin ommella sen kokonaan housuiksi saman tien, ja siitä tulikin sitten miehelle ja pojalle housut. Paloista taidan tehdä vielä parit rukkaset.

Samaan syssyyn huomasin että omat toiset verkkarit on hajoamassa, joten tein vielä itsellenikin housut. Ennen olen tehnyt taskut sivusaumaan, mutta nyt sain jonkin tilapäisen mielenhäiriön ja ajattelin että teenpäs oikein hienot taskut ohjeen mukaan etukappaleen puolelle. Ohjeen mukaan tehden ei olis tullut hienoja eikä tullut muutenkaan. Oli pakko tehdä aputikkauksia ja lopuksi vielä ommella käsin vetoketjujen molemmista päistä taskupussit kiinni. Eihän taskussa voi olla parin kolmen sentin reikiä, tasku on sitä varten että sinne saa avaimen talteen. Seuraavat taskut teen taas sivusaumaan.


Tämä projekti kesti pari kuukautta, koska helmikuu on niin huono käsityökuukausi. Mun ompelupöytä on niin pieni että siihen mahtuu vain ompelukone, ja saumurin joudun tuomaan olohuoneeseen silloin kun ompelen. Helmikuussa kun on yhdet synttärit niin silloin on siivottava kaikki ompelukset pois muutamaksi päiväksi. Ja toinen hidaste on hiihtoloma jolloin koululaiset on kotona passattavana. Se on kumma juttu että mitä isommaksi lapset tulee sitä vähemmän niistä on apua kotitöissä. Toista se oli ennen, "vanhaan hyvään aikaan".

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Ruusukasmattoja

Helmikuu on yleensä huono käsityökuukausi, useammastakin syystä. Nytkään en saanut valmiiksi asti kuin nämä matot.




Ensimmäistä ajattelin pojan huoneeseen, jos vain kelpaa. Toinen sopisi tyttöjen huoneeseen, mutta siellä on nyt yläkoululaisen itse koulussa kutoma matto. Tätä kutoessa ajattelin että tulee varmaan ihan kamala ja liian punainen, mutta kun sain sen pois puista ja levitin lattialle totesin että siitähän tuli paljon hienompi kuin kuvittelin. Kokonaan kuviollinen oli tosi hidasta kutoa, viimeinen pikku pätkä taas valmistui muutamassa tunnissa.