maanantai 17. kesäkuuta 2019

Lankojen hävitystä

Kaikkien itse ostamieni hyvien lankojen lisäksi minulla on varastossa perintölankoja, saatuja sekalaisia lankoja ja esim. sukanvarsista purettuja lankoja, joista en tiedä mitä ne sisältää. Olen niistä silloin tällöin virkkaillut ja kutonut pannulappuja. Talvella aloin oikein urakalla vähentää niitä.

Oikeanpuoleiset punainen ja vihreä oli vanhaa varmaan itse kehrättyä villalankaa koska paksuus vaihteli. Mutta siihen oli kerrattu jotain keinokuitulankaa vahvikkeeksi ja keritty ihan liian kovaksi keräksi, joten se oli ihan kamalaa kudottavaa. Lisäksi satuin ottamaan sukkiin eripaksuiset kerät joten toiseen oli kudottava kaksi kerrosta enemmän että sain samankokoiset. Sukkiin meni lankaa 222 g, kun samankokoisiin menee seiskaveikkaa 140 - 150 g. Yksien sukkien kutominen riitti, joten virkkasin lopuista korin ja pannulapun.
Toisessa korissa on kolme lankaa yhtaikaa, Nallea ja muita suunnilleen samanpaksuisia. Muissa pannulapuissa on kahta tai kolmea lankaa paksuudesta riippuen. Tähän satsiin hukkui 1,2 kg lankaa. Pannulappuja voi antaa aina kun kysellään johonkin arpavoittoja.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Haalareista kassi

Ompelin joskus lapsille haalareita kunnon enstex-kankaasta. Kolmen lapsen käytön jälkeen kangas oli yläosassa edelleen kuin uutta, joten en raaskinut heittää niitä pois, mutta polvet taas oli sen verran kuluneet ettei niitä voinut antaa kenellekään. Leikkasin kappaleet irti ja kokosin tilkkukassin.


lauantai 15. kesäkuuta 2019

Mattoja

Kudoin keväällä taas pari mattoa. Ensimmäistä kudoin niin pitkälle kuin sininen trikookude riitti, ja toista niin pitkälle kuin punakirjava kude riitti.



Kun vauhtiin pääsin, olisin voinut kutoa pieniä palttinamattoja lisääkin, mutta oli saatava nämä pois puista ja rompetorille. Mulla oli vähän vääränlaisia mattoja myynnissä. On kiva kutoa erilaisia mattoja ja vähän hienompia kuten ruusukasta, mutta ne on painavia ja paksuja. Nyt olisi ollut kysyntää parimetrisille kevyille palttinamatoille ja juuri sellaisia mulla ei nyt ollut.

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Kaitaliina

Kolme vuotta sitten kudontapiirissä laitettiin pitsisidosloimi, johon piti kutoa kasseja videonauhoista. Kun saatiin loimi puihin, joku luki jostakin, että videonauhoista irtoaa jotakin terveydelle haitallisia aineita, ja lisäksi käytössä ruskea väri kuluu pois ja jäljelle jää kirkas muovinauha. Niinpä kukaan ei ole kutonut videonauhoista.

Minulla sattui olemaan iso rulla paperinarua ja kudoin sitten siitä. Piti tehdä kassi, ja ostin jo vuorikankaan ja sangatkin, mutta en keksinyt miten saisin ommeltua kassin tavallisella ompelukoneella. Viime talvena päätin, että se keskeneräinen on saatava valmiiksi tavalla tai toisella. Päärmäsin sitten päät ja tein siitä pienen kaitaliinan.
 

Sitten kun tämän keksin, olisin voinut kutoa toisenkin samanlaisen tai pitemmän kaitaliinan, mutta en löytänyt sitä paperinarua mistään. Olin varmaankin vienyt sen Konttiin. Miten se nyt menikään: jos et ole kahteen vuoteen tarvinnut jotakin, et enää tarvitsekaan. Väärin. Taas kerran.