keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Jämälankasukat



Kun sitä Jenkka-lankaa jäi edellisistä sukista vielä vähän, kaivelin laatikoista lisää kerän loppuja ja pätkiä joita on jäänyt kun olen hakenut samanväristä alotuskohtaa sukkapariin, ja kudoin jämälankasukat. Näissä on kuutta eri lankaa joista kolme sain kulutettua kokonaan loppuun, ja kun laskin lopuksi tyhjät vyötteet, totesin että yhdeksän kerän loppua meni. Pojalle näitä ajattelin ja valitsin värejä sen mukaan, mutta ei hänen sukkiinsa enää riitäkään 48 silmukkaa, joten tein omaan jalkaani sopivat.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Lankojen tuhoamista





Viime vuonna tuli ostettua Jenkka-lankoja muutamaa väriä kun ne oli olevinaan niin hienoja. Näille retuliineille ja harmaille ei ollut tullut keksittyä mitään käyttöä, joten päätin kutoa ne sukiksi että saan tilaa lankalaatikkoon. Kokeilin vanhaa sukkamallia, jossa joustinneule jatkuu päällä kärkikavennuksiin asti, valmis sukka näyttää siksi erikoisen kapealta. Yhteensä neljästä kerästä tuli kolme paria, viimeiseen (ylinnä) pariin käytin myös mustaa ja toista harmaankirjavaa lankaa, mutta retuliinia taas jäi pieni pätkä.
Ja nämähän menee Palasia arjestamme-podcastin sukka-KALiin. Ja luultavasti lahjoitan nämä johonkin, niin sitten ne menee myös Marin kässäpäiviksen hyvis-KALiin, mutta en tiedä vielä mihin lahjoittaisin.

torstai 5. lokakuuta 2017

Puutarhan parhaat


Luumuilla ja päärynöillä on saatu herkutella pari viikkoa. Meillä ei toiset ole oikein ihastuneita näihin päärynöihin: ne on pieniä ja kovia eikä mehu valu syödessä pitkin naamaa. Mutta mua ei harmita yhtään että saan syödä ne yksin, kun tykkään päärynöistä tosi paljon, mutta en pysty syömään ulkomaisia päärynöitä.

torstai 21. syyskuuta 2017

Matkailua ja postia

Käytiin viime viikolla ystävättären kanssa bussimatkalla Vaasassa. Me ja eläkeläiset. Strömsössä bongasin tämän taulun. Ja se on ihan totta: mä hajoaisin täysin jos en tekisi käsitöitä.
Raippaluodon silta on vaikuttava - yksin sen takia kannatti lähteä. Ei näistä kuvista näy millainen se oikeasti on: jos ajan tavallista tietä ja eteen tulee samanlainen mäki niin pidän sitä isona, ja tämä on silta. Todettiin että onneksi joku muu ajaa. Mua on hirvittänyt sekin kun on joskus ajettu jonkun Kokemäenjoen padon kautta.

 Katse Ruotsiin päin Saltkaretin näkötornista.
Raippaluodon kirkko oli erikoinen. Ensimmäiseksi kun astui sisään tuli ajatus että onpas lattia painunut pahasti toiselta sivulta. Koska oletus on että lattia voi olla vino eikä seinät. Mutta täällä lattia ja penkit on ihan suorassa, seinät sen sijaan on vinossa.
Strömsö. Se oli pian nähty. Kierreltiin puutarhassa ja sisällä, ohjelmantekijöitä ei näkynyt, mutta monia juttuja tunnisti että tonkin mä näin kun ne teki sitä.
 Olisi kätevä lankarullateline minunkin ompeluhuoneessani.

Ja loppuviikolla posti toi paketin Seija Peeltä. Olin voittanut Ei kissa karvoistaan-podcastin muinaislanka-KALin arvonnasta Seijan lahjoittamaa muinaislankaa. Kaksi rullaa mohairlankaa joka on vanhempaa kuin minä, Seija kertoi langan olevan vanhempaa kuin hän ja luulen että olemme samaa vuosikertaa. Paketissa oli myös silmukkamerkkejä ja kiva kortti. En ole koskaan tehnyt mitään noin ohuesta langasta. Täytyy vähän tutkailla ohjeita että tulisiko noista kummastakin erikseen huivi vai pitäisikö tehdä raidallinen.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Vannesukat

Niin se kai lähinnä on suomeksi, nimittäin Niina Laitisen Rim Socks.


Ajattelin näitä vanhemmalle tytölle ja siksi valitsin tumman värin, mutta nämä on kuulemma rumat. Minun pitäisi kutoa hänelle tavallisia sukkia, ja mieluiten mustia. Mitä mielenkiintoa siinä muka olisi, kun maailma on täynnä toinen toistaan hienompia sukkamalleja. Sanoinkin että hän voi kutoa ne tavalliset sukat itse. Ohjeessa sanottiin langanmenekiksi 104 g mutta mulla kului 116 g pienempään kokoon. Aika iso ero.

tiistai 12. syyskuuta 2017

Aava

Monessa podcastissa on esitelty Aava-sukkia (suunnittelija Heidi Alander) ja minäkin innostuin kutomaan yhdet.


Aavasta tulee minulle mieleen meri, ja siksi värin oli oltava sininen. Silmu&Solmun loppuunmyynnin viimeisellä viikolla Fabelin valikoima oli jo rajallinen ja päädyin tähän sinikirjavaan lankaan. Kuvio erottuisi paremmin vähemmän kirjavasta tai yksivärisestä langasta, mutta ihan hyvät tuli näinkin. Kärkikavennusta harkitsin vähän mutta muistelin että ei se silmukointi niin paha juttu ollut. Nyt ei vaan meinannut onnistua. Lopulta keksin että vaihdan työhön pyöröpuikot, ja jo alkoi onnistua. Kaapeli on niin paljon ohempi että neulan pujottelu onnistui paljon helpommin ja sekin auttaa kun siitä näkee läpi.

Palasia arjestamme-podcastissa alkoi sopivasti sukkaKAL johon nämä sopii. Heti näiden jälkeen alotin uudet sukat, ja kyllä tuntui oudolta kutoa seiskaveikkaa Fabelin perään. Katselin myös ainoasta sukkakirjastani mitä malleja voisin siitä kokeilla, mutta jotenkin ei iske. Monet mallit on ohuelle langalle, mutta kun mun pitäisi saada kulutettua Nallea ja Seiskaveikkaa vähemmäksi. SukkaKALiin kutoisin mielelläni erilaisia sukkia, eikä ihan perus saapassukkia ainakaan montaa paria.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Ranteenlämmittimet


Tyttö (jolla oli yläasteella käsityö valinnaisaineena) valitti että tuuli menee hihoista sisään skootterilla ajaessa ja pyysi kutomaan jonkinlaiset lämmittimet. Tällaiset sitten tein - ja ihan huonot kuulemma tuli, liian pitkät. Nopeasti nämä tuli seiskaveikasta lentopallokisojen aikana - oli helppoa kutoa työhön katsomatta ja voi samalla katsella Suomen hakkuria peliä.

maanantai 21. elokuuta 2017

Loppukesän väriloistoa



Tämä malva ilahduttaa minua pitkällä kukinnallaan ja ihanalla värillään. Se on kotiutunut sellaiseen paikkaan etupihan kukkapenkissä, että näen sen omalta paikaltani keittiön pöydästä.

 
Kehäkukat ovat hehkuneet kasvimaassa vaikken edes kylvänyt niitä tänä vuonna. Eilen oli jo pakko repiä ne pois porkkanamaasta että pääsee porkkanat kasvamaan.
 
 

Kylvin keväällä loput krassinsiemenet ja tein myös tällaisia istutuksia. Tänä vuonna teki mieli voimakkaan värisiä kukkia, jonakin toisena vuonna taas mieli tekee laittaa hempeämpiä värejä.


Kylvin vanhoja kesäkukkasekoituksia ja yhdestä tuli tällainen pikkuinen. Ei hajuakaan mikä se on, mutta upean sininen on.

Ensimmäisestä värjäyksestä



Tällaiset tuli sormikkaista. Tykkään kyllä, raidottui ihan kivasti ja keltaista ei onneksi juurikaan näy. Halusin kutoa langan heti aika vähiin ja laskeskelin että kerästä tulee vielä eskarilaiselle sukat.


Malli on osittain Hermione's everyday socks - itse asiassa vain kuvioneule on ohjeesta. Joustinneuleessa oikeat silmukat on kudottu kiertäen, kantapää on tavallinen hollantilainen ja kärjessä nauhakavennus eikä silmukointia. Kivat sukat tuli, vähän erilaiset kuin yleensä kudon.

tiistai 1. elokuuta 2017

Virkattu pikkulaukku

Virkkasin tällaisen pikkulaukun, vaikkei mitään tarvetta olisi ollut. Innostuin kun Palasia arjestamme-podcastin Riikka esitteli keväällä omia nipsukukkaroitaan.


Ei ollut vielä suunnitelmaa millaisen tekisin, kun ostin tuon 12 cm kulmikkaan kehyksen. Virkkasin ensin pyöreän pohjan ja sitten korkeutta niin paljon kuin kahdesta kerästä tuli. Lanka on Camilla-puuvillalankaa (Karnaluksista) ja virkkasin 2,5 koukulla. Pyöreän kehyksen kiinnittäminen olisi ehkä ollut helpompaa kuin kulmikkaan mutta kyllä tämäkin hyvin onnistui. Suunnitelma laajeni sitä mukaa kun työ eteni: ajattelin että käyttöä tulisi paremmin laukkuna kuin kukkarona eli kudoin olkahihnan 2,5 puikoilla kuudella silmukalla ja sisälle pujotin vielä kangassuikaleen estämään venymistä. Ja sitten virkkasin koristeeksi kukkia jämälangoista, malli on kurtturuusu Caitlin Sainion kirjasta 100 virkattua pitsikukkaa. Tykkään!

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Se toinen värjäyskokeilu

Uusi yritys, eikä sen paremmalla menestyksellä, melkeinpä päinvastoin. Kuivatin etikkaliotuksen jälkeen kappaleen kuivemmaksi ja nyt näytti keltainen väri ihan erilaiselta, ennen kiinnitystä siis.


Mutta kiinnityksen jälkeen ja kuivattuna näytti melkein samalta kuin ensimmäinenkin kokeilu. Ehkä vähän kellertävämpi, mutta ei mitään raitoja.

Tässä näkyy ero kun vyyhdit ja kerät on vierekkäin. Ei näytä mitenkään kauniin keltaiselta.


Valmiissa sukissa sen sitten näkee että on valkoisia kohtia kellertävän seassa. Se keltainen levisi melkein koko kappaleeseen, mutta ei silti kiinnittynyt kunnolla. Ja sitten on joitakin selvästi keltaisempia kohtia, minkä takia toisen sukan terästä tuli paljon tummempi. Kyllä nämä saapassukkana välttää, ja olisi oikeastaan ihan hyvätkin jos ei toinen olisi keltaisempi.

Ensimmäisen kokeilun langasta en ole vielä kutonut mitään. Sormikkaita ajattelin, koska siinä ei juuri keltaista näy. Nyt uskon että en enää värjää kaupan elintarvikeväreillä. Ne hihoista puretut langat voisin värjätä Kool Aidilla, jos sitä jostakin löytäisin. Oikein kunnon happoväreihin en tässä vaiheessa halua investoida, mieluummin sitten kokeilen kasvi- tai sienivärjäystä.

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Virkattu kassi

Tällaisen kesäkassin virkkasin Palasia arjestamme -podcastin innostamana. Virkatut osat on olleet valmiina jo kauan, mutta vuorin ompelu vähän kesti.


Jotta laukkua myös tulisi käytettyä, se piti tehdä viimesen päälle hyvä. Vuori oli ehdoton, laukku suljetaan vetoketjulla, sisällä on taskuja kaksi vetoketjulla ja yksi ilman, ja toisessa päässä vielä lenkki jossa juomapullo pysyy pystyssä. Ja hihnassa on oltava säätövaraa koska virkattuna se venyy, ja muutenkin. Mä jemmaan kaikki metallirenkaat ja soljet jos sattuisi joskus tarvitsemaan, ja tuon vyönsoljen pelastin ihan kirjaimellisesti roskiksesta (kotoa kuitenkin).




Nämä kalalangat ostin syksyllä messuilta, kun piti tehdä Virkkurissa näkemäni kuutiokuvioinen laukku. No sitten kun piti ruveta sitä laukkua tekemään, totesin että ohje olikin paksummalle langalle ja kiinteille silmukoille. Ja kalalangasta jos alkaa virkkaamaan kiinteillä silmukoilla kunnollisen kokoista laukkua, siinä menee ikä ja terveys. Oli siis vaihdettava mallia. Silmukkamäärään katsoin osviittaa Virkkurin ohjeista mutta kuvio on ihan omasta päästä. Kirjassa suositeltiin 1,75 koukkua mutta kun minulla ei sellaista ole, virkkasin 1,5 koukulla ja mielestäni se oli juuri sopiva. Käsiala vain kiristyi matkan varrella, mutta ei kai sitä huomaa valmiista laukusta.

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Sittenkin elossa!

Nimittäin 'Rosa Mundi'. Viime kesänä se näytti niin surkealta eikä kukkinut ollenkaan, joten epäilin että onkohan ne muutamat versot villiversoja. Onneksi en kaivanut puskaa ylös, sillä tänä vuonna se kukkii viime kesänkin edestä.

Tänä vuonna kuistin laatikoissa on tämännäköiset istutukset. Mummulta saadut samettiruusut on kukkineet jo kauan, itse kasvatetut lobeliat vasta alottaa kukintaa. Ne on niin ihanan sinisiä!



Lasten mielestä kasvimaassa ei ole mitään kitkettävää. Pitäsköhän ne viedä silmälääkäriin... Mä en paljon uskaltanut ulkona olla kun ympärillä kukki viisi hehtaaria heinää  ja siksi puutarha on rempallaan, mutta nyt on heinät pois niin pääsee taas ulos.

Valettiin autotallin anturaa ja ainahan sitä kuraa jää yli jonkin verran. Kaikenlaisia muotteja etsittiin, nämä on niitä pienimpiä. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisi voinut tehdä vaikka ison kukkalaatikon muotin.

Kirsikat alkaa kypsyä, ja onneksi myös saskatoonit, koska keitän niistä hilloa yhdessä. Lapset ei ole vielä oppineet syömään saskatoonia, mutta hillossa ne menee kyllä.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Purettu UFO

Joskus 1990-luvulla aloitin kutomaan oikein "taiteellista" villapaitaa monesta väristä. En pitänyt sillä kiirettä, ja sitten jossakin vaiheessa oli ihan pakko saada gradu valmiiksi ja käsityöt jäi. Jotenkin se ei sitten myöhemmin enää tuntunutkaan niin kivalta, mutta yritin vähän väkisin kasata sitä ja olin jo aloittanut kiinnittämään hihoja. Sitten tuli varmaankin lapset ja tärkeämpää tekemistä, joten se villapaidantekele jäi taas kesken. Kaiken lisäksi kokonumerokin on vuosien kuluessa muuttunut niin että siihen olisi pitänyt kutoa lisää leveyttä. Viime syksynä tuli ensimmäisen kerran aika suurella varmuudella ajatus että puran sen, ja nyt kesäkuun alussa otin ja purin sen. Siihen oli kudottu lankaa jo vähän yli 600 grammaa.


Tarkoitus on edelleen kutoa osasta lankoja villapaita ja lisätä sopivia värejä tarpeen mukaan. Hylkäsin heti "homeenvihreän" värin kun en enää tykkää siitä villapaidassa ja kudoin pojalle sukat, kuvioväriksi otin sinisen jota en ehkä myöskään tule käyttämään villapaitaan. Mallin olen nähnyt joskus vuosia sitten Heivatut kudelmat-blogissa, kuvio syntyy nostetuilla silmukoilla.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Ostoksia

Tällainen upea "keltainen" pioni kukkii kukkapenkissäni.

Siis sen piti olla keltainen, tällainen lappu oli purkissa. Joko lajikkeet on sekoitettu siellä missälie ulkomaisella taimistolla mistä tämä on peräisin, tai sitten joku asiakas on ostanut tämän lajikkeen ja vaihtanut halvemman hintalapun toisesta purkista. Ihan hieno tuo punainenkin on, mutta melkein samanlainen minulla oli ennestäänkin ja olisin halunnut nimenomaan keltaisen.

Mun mielestä ennen Paratiisin taimitarhalla oli enemmän kotimaisia taimia. Nyt ei ole nimilapuissa edes suomenkielisiä nimiä, hyllynreunassa vain. Esimerkiksi tämä kurjenpolvi, en enää muista mikä sen nimi on kun en kirjottanut muistiin. Oli vaan niin kauniin sininen että tuli ostettua.

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Kesäkuun lopun parhaita paloja

Kuvasin nämä vajaa kaksi viikkoa sitten, mutta sitten iski niin paha niska-hartiajumi etten saanut kuvia tänne heti.









Kasvimaakin näyttää hetken hyvältä kun sen on saanut yhteen kertaan kitkettyä, tässä vielä vähän kesken. Urakoin kitkemistä ruusujen tuoksusta nauttien - liian pitkään ilman taukoja, ja se oli se viimeinen pisara niskalle. Nyt onkin heinien kukinta pahimmillaan niin että mulla ei ole mitään asiaa ovesta ulos. Onneksi mummu on vielä jaksanut olla kasvimaalla.