keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Jämälankasukat



Kun sitä Jenkka-lankaa jäi edellisistä sukista vielä vähän, kaivelin laatikoista lisää kerän loppuja ja pätkiä joita on jäänyt kun olen hakenut samanväristä alotuskohtaa sukkapariin, ja kudoin jämälankasukat. Näissä on kuutta eri lankaa joista kolme sain kulutettua kokonaan loppuun, ja kun laskin lopuksi tyhjät vyötteet, totesin että yhdeksän kerän loppua meni. Pojalle näitä ajattelin ja valitsin värejä sen mukaan, mutta ei hänen sukkiinsa enää riitäkään 48 silmukkaa, joten tein omaan jalkaani sopivat.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Lankojen tuhoamista





Viime vuonna tuli ostettua Jenkka-lankoja muutamaa väriä kun ne oli olevinaan niin hienoja. Näille retuliineille ja harmaille ei ollut tullut keksittyä mitään käyttöä, joten päätin kutoa ne sukiksi että saan tilaa lankalaatikkoon. Kokeilin vanhaa sukkamallia, jossa joustinneule jatkuu päällä kärkikavennuksiin asti, valmis sukka näyttää siksi erikoisen kapealta. Yhteensä neljästä kerästä tuli kolme paria, viimeiseen (ylinnä) pariin käytin myös mustaa ja toista harmaankirjavaa lankaa, mutta retuliinia taas jäi pieni pätkä.
Ja nämähän menee Palasia arjestamme-podcastin sukka-KALiin. Ja luultavasti lahjoitan nämä johonkin, niin sitten ne menee myös Marin kässäpäiviksen hyvis-KALiin, mutta en tiedä vielä mihin lahjoittaisin.

torstai 5. lokakuuta 2017

Puutarhan parhaat


Luumuilla ja päärynöillä on saatu herkutella pari viikkoa. Meillä ei toiset ole oikein ihastuneita näihin päärynöihin: ne on pieniä ja kovia eikä mehu valu syödessä pitkin naamaa. Mutta mua ei harmita yhtään että saan syödä ne yksin, kun tykkään päärynöistä tosi paljon, mutta en pysty syömään ulkomaisia päärynöitä.

torstai 21. syyskuuta 2017

Matkailua ja postia

Käytiin viime viikolla ystävättären kanssa bussimatkalla Vaasassa. Me ja eläkeläiset. Strömsössä bongasin tämän taulun. Ja se on ihan totta: mä hajoaisin täysin jos en tekisi käsitöitä.
Raippaluodon silta on vaikuttava - yksin sen takia kannatti lähteä. Ei näistä kuvista näy millainen se oikeasti on: jos ajan tavallista tietä ja eteen tulee samanlainen mäki niin pidän sitä isona, ja tämä on silta. Todettiin että onneksi joku muu ajaa. Mua on hirvittänyt sekin kun on joskus ajettu jonkun Kokemäenjoen padon kautta.

 Katse Ruotsiin päin Saltkaretin näkötornista.
Raippaluodon kirkko oli erikoinen. Ensimmäiseksi kun astui sisään tuli ajatus että onpas lattia painunut pahasti toiselta sivulta. Koska oletus on että lattia voi olla vino eikä seinät. Mutta täällä lattia ja penkit on ihan suorassa, seinät sen sijaan on vinossa.
Strömsö. Se oli pian nähty. Kierreltiin puutarhassa ja sisällä, ohjelmantekijöitä ei näkynyt, mutta monia juttuja tunnisti että tonkin mä näin kun ne teki sitä.
 Olisi kätevä lankarullateline minunkin ompeluhuoneessani.

Ja loppuviikolla posti toi paketin Seija Peeltä. Olin voittanut Ei kissa karvoistaan-podcastin muinaislanka-KALin arvonnasta Seijan lahjoittamaa muinaislankaa. Kaksi rullaa mohairlankaa joka on vanhempaa kuin minä, Seija kertoi langan olevan vanhempaa kuin hän ja luulen että olemme samaa vuosikertaa. Paketissa oli myös silmukkamerkkejä ja kiva kortti. En ole koskaan tehnyt mitään noin ohuesta langasta. Täytyy vähän tutkailla ohjeita että tulisiko noista kummastakin erikseen huivi vai pitäisikö tehdä raidallinen.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Vannesukat

Niin se kai lähinnä on suomeksi, nimittäin Niina Laitisen Rim Socks.


Ajattelin näitä vanhemmalle tytölle ja siksi valitsin tumman värin, mutta nämä on kuulemma rumat. Minun pitäisi kutoa hänelle tavallisia sukkia, ja mieluiten mustia. Mitä mielenkiintoa siinä muka olisi, kun maailma on täynnä toinen toistaan hienompia sukkamalleja. Sanoinkin että hän voi kutoa ne tavalliset sukat itse. Ohjeessa sanottiin langanmenekiksi 104 g mutta mulla kului 116 g pienempään kokoon. Aika iso ero.

tiistai 12. syyskuuta 2017

Aava

Monessa podcastissa on esitelty Aava-sukkia (suunnittelija Heidi Alander) ja minäkin innostuin kutomaan yhdet.


Aavasta tulee minulle mieleen meri, ja siksi värin oli oltava sininen. Silmu&Solmun loppuunmyynnin viimeisellä viikolla Fabelin valikoima oli jo rajallinen ja päädyin tähän sinikirjavaan lankaan. Kuvio erottuisi paremmin vähemmän kirjavasta tai yksivärisestä langasta, mutta ihan hyvät tuli näinkin. Kärkikavennusta harkitsin vähän mutta muistelin että ei se silmukointi niin paha juttu ollut. Nyt ei vaan meinannut onnistua. Lopulta keksin että vaihdan työhön pyöröpuikot, ja jo alkoi onnistua. Kaapeli on niin paljon ohempi että neulan pujottelu onnistui paljon helpommin ja sekin auttaa kun siitä näkee läpi.

Palasia arjestamme-podcastissa alkoi sopivasti sukkaKAL johon nämä sopii. Heti näiden jälkeen alotin uudet sukat, ja kyllä tuntui oudolta kutoa seiskaveikkaa Fabelin perään. Katselin myös ainoasta sukkakirjastani mitä malleja voisin siitä kokeilla, mutta jotenkin ei iske. Monet mallit on ohuelle langalle, mutta kun mun pitäisi saada kulutettua Nallea ja Seiskaveikkaa vähemmäksi. SukkaKALiin kutoisin mielelläni erilaisia sukkia, eikä ihan perus saapassukkia ainakaan montaa paria.