Kesäyön hullutus

Olen pari kertaa aiemmin osallistunut kesäyön hullutukseen, ja nyt minut sai osallistumaan pienin mahdollinen aloitusten lukumäärä eli 19 kpl. Ensi vuonna olisikin jo paljon enemmän. Ei ollut oikein suunnitelmia etukäteen muuta kuin neljä laukkupalaa ja kesken oli kahdet sukat. Villatakkia vähän ajattelin alottaa, mutta en sitten kuitenkaan. Keksin kaikenlaisia pieniä töitä sitä mukaa kun kesäkuu eteni ja kun sain ideoita toisten töistä. Aika paljon tuli taas virkkuuksia, ja yhden ompeluksenkin otin mukaan, kun kerran muutkin.

Näihin pannulappuihin käytin sukanvarsista ym. purettua Nallea ja toisena lankana ohutta harmaata villalankaa, jolle en ole keksinyt käyttöä. Ohje on sovellettu Patalappuja à la Carte -kirjan ohjeesta Paistinkääntäjä.

Koukku: vihreässä 2,5 ja muissa 3,0

Lankaa meni: 64 g, 75 g ja 75 g 

  

Tästä ontelokuteesta olin aiemmin virkannut kaksi isoa koria, ja nyt tein pienempiä, ja vielä jäi kudetta. Toisen pohja on kaksi kierrosta pienempi kuin toisen ja korit menee sisäkkäin. Ohje on Molla Millsin Virkkurista.

Koukku 6,0

Ontelokudetta 195 g ja 297 g 

 

Tässä kaikki projektit. Tällä hetkellä sukat on sitä vaille että saaja tulisi käymään ja sovittaisi että voinko päätellä vai pitääkö tehdä isommat. Laukusta on virkattu noin kaksi kolmasosaa, ja kun saan virkatun osuuden valmiiksi, se on tämän hullutuksen osalta valmis.

Jatkan toukokuun sukkia 1.6. *

Jatkan S. raitasukkia 2.6. valmis 21.6.

Laukkuun pala 3.6. valmis 17.7.

Laukkuun toinen pala 4.6. valmis 17.7.

Laukkuun kolmas pala 5.6. valmis 17.7.

Laukkuun neljäs pala 7.6. valmis 17.7. (palat valmiit)

Pusero 7.6. valmis 8.6.

Jatkan Annikki sukkia 8.6. valmis 22.6.

Vauvalapaset 9.6. valmis 22.6.

Vauvan myssy 11.6. valmis 15.7.

Kerho-sukat 11.6. valmis 1.7.

Virkattu kori 12.6. valmis 1.7.

Virkattu kori 12.6. valmis 1.7.

Vauvan lapaset woolista 15.6. valmis 28.6.

Vihreä pannulappu 16.6. valmis 28.6.

Vauvan lapaset nallesta 17.6. valmis 28.6.

Punanen pannulappu 17.6. valmis 27.6.

Kolmas pannulappu 17.6. valmis 22.6.

Kuutio pikkulaukku 18.6. * 

 

 

Huhtikuun sukat

Lainasin talvella taas kerran Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maan, ja kun en silloin heti ehtinyt kutoa, kopioin Helsinkiä pakoon -sukkien ohjeen. Kun Sukkalaatikon huhtikuun ohje ei miellyttänyt, kudoin sitten nämä.

Kudoin Nallesta 60 silmukalla ja ajattelin että kyllähän se mulle riittää hyvin, kun on ennenkin riittänyt ja 66 olisi liikaa. Ehkä kirjoneule kuitenkin kiristi vähän, kun teki tiukkaa saada sukkaa kantapään yli. Ajattelin jo että teen nämä vanhemmalle tytölle, vaikka valitsin itselleni mieleiset värit. Sitten kun kärki alkoi lähestyä, sovitin vielä itse ja totesin että kyllä nämä mulle sopii, saan kivat sukat. Ohjeesta poiketen tein vahvistetun kantapään ja kudoin kärjen oikeaa, kun en tykkää joustinneuleesta kärjessä. 

 

Koko: noin 41 (60 s)

Puikot: 2,5 ja 3,0

Lanka: Nalle ruskea (694) 80 g, sininen (148) 8 g, valkoinen (011) 8 g

 

Näillä sukilla sain Lankalaatikon bingoon rastin musiikkia, musiikkia -ruutuun, koska suunnittelija on inspiroitunut musiikista. Minä en. Kuuntelin sen Vadelmaveneen enkä ymmärtänyt siitä paljonkaan, ihme luritusta, mutta kai se sitten musiikkia on. Olin ensin suunnitellut Flädermaus -sukkia musiikkiaiheeksi, mutta ei ollut siihen sopivaa lankaa tarpeeksi. Nyt sain jopa yhden bingorivin, ja taitaa siihen yhteen jäädäkin.

 

 

 

Mokkapalatumpit

Rantalahden neuleleirillä 2024 saatiin pienet lankapaketit, jotka oli värjätty erikseen vain meille, ja määrästä olisi saanut raitasukat pieneen jalkaan. Näin heti että ei riittäisi mun sukkiin, enkä muutenkaan halunnut käyttää sukkiin merinoa, kun karheampikin lanka kelpaa. Lisäksi värit oli mun mielestä niin hienot että ne pitäisi saada näkyviin - pipoon tai käsineisiin. Yksi leiriläinen näki väreissä mokkapalat, ja siitä tuli nimi. Suurin osa kutoi sukat ja niistä oli yhteiskuvaus seuraavalla leirillä, mutta mä en ollut siinä vaiheessa vielä päättänyt mitä teen.

Sormikkaita harkitsin pitkään, mutta ei vaan jaksaminen riittänyt sellaiseen näpertelyyn, ja päädyin tumppeihin. Valitsin mallin n:o 34 Eeva Haaviston kirjasta Sata kansanomaista kuviokudinmallia, ja raitalangan lisäksi otin kuvioväriksi vaaleampaa ruskeaa, jonka olin saanut Silmusolmun miitistä. Tammikuussa mietittiin ystävän kanssa mihin lähdettäis että olis jotain piristystä, ja sitten hän kysyi onko pakko mennä johonkin, jos ollaan vain heillä. Käytiin kylällä syömässä ja sitten oltiin heillä kutomassa ja kahviteltiin välillä. Mä sain nämä tumpit alkuun ja ystävä kutoi villatakkiinsa nappilistaa. Sen verran jouduin purkamaan, että olin jo kutonut peukalokiilan ja totesin että tulee pieni, joten purin ja vaihdoin isommat puikot resorin jälkeen. Raitalangan yksi väri oli niin lähellä ruskeaa että piti olla tosi tarkkana kuvion kanssa, ja vaalea ruskeakin oli paikoin tummempaa, mutta lopputulos on ihan hyvä. Tein intialaisen peukalokiilan, koska mun bingokupongissa on se ruutu. Urakoin nämä valmiiksi olympialaisten päätöspäivänä että sain ilmottaa nämäkin Ravellenicsiin. 

Puikot: 2,25 ja 2,5

Lanka: Lucky omen yarns merinosukka 35 g, Eldur yarns merinosukka 14 g, Rva Silmusolmu merino                 sukkis pihka 8 g 

 

 

Tämmöset sukat tällä kertaa

Lainasin kirjastosta 52 x Jämälangat -kirjan katsellakseni olisiko siinä jotakin hyviä malleja. Jotkut sitä esitteli podcasteissaan ja siellä vilahti kuva vinoraitaisesta villapaidasta, mutta se ei sitten ollutkaan sellainen kuin luulin, vaan oli paloista ommeltava. Pari muuta villapaitaa, parit sukat ja joku pintaneule ja kirjoneulekuvio oli mieleisiä, mutta niiden takia en lähtisi kirjaa ostamaan. Useimmat mallit ei edes olleet pelkistä jämälangoista tehtäviä: jos joutuu ostamaan villapaitaan pohjaväriä koosta riippuen jopa 700 g, ei se minusta ole jämälankatyö, vaikka raitoihin saakin jämiä käytettyä. Yhdet sukat tein siitä heti: Audrey Borregon Ligne. Näihinkin menee pohjaväriä niin paljon että täydet kerät piti ottaa kun ei ollut vähän vajaita, mutta raitoihin sitten menee jämiä. 

Aika paljon piti modata näitäkin. Alkaen siitä että kudoin leveämmän resorin, ja kun resorin jälkeen lisätään silmukoita ja pitäisi vielä vaihtaa isompiin puikkoihin, niin en vaihtanut koska silmukkamäärä tuntui niin isolta. Mulle ei yleensä ole ongelma että kirjoneule tulisi liian tiukkaa. Kantapään tietenkin tein eri tavalla, normaali ranskalainen kantapää että sukka mahtuu jalkaan.

Näistä tuli kivat. Ja raitasukan kutominen on koukuttavaa: vielä yksi raita ja vielä yksi. Tällaista kirjoneuletta on kiva kutoa missä ei ole pitkiä langanjuoksuja.

Puikot: 2,25

Lanka: Fabel Harmaa (115) 65 g, Vieno magenta (559) 17 g, vihreänkirjava joulukalenterilanka 8 g

Koko: 2 (noin 40) 

Nuoruusmuistoja

Sukkakisan toisten sukkien valmistuttua oli kaksi viikkoa aikaa seuraavan kierroksen alkuun ja välissä vielä neulemiitti Vammalassa, joten alotin tumpit Eeva Haaviston kirjasta Sata kansanomaista kuviokudinmallia.

Mallin valitsin lanka edellä. Jämälankajoulukalenterissa oli aika iso vyyhti jännän väristä lankaa, violetti tai purppura, joka ei oikein sovi muiden mun sukkalankojen kanssa, paitsi harmaan. Valitsin mallin numero 5 körttirasat. Silmukkamäärä 60 s vaikutti tosi isolta, kun kolmosen puikoilla riittää yleensä 48 s, joten otin 2,5 puikot ja luulin että tulee silti isot. Mulle oli kuitenkin jäänyt sukankutomisvaihde päälle ja tuli kudottua aika tiukkaa. Kyllä nämä juuri mahtuu mun käteen, mutta kun oli tarkoitus tehdä isommat. Eikä siitä langastakaan mennyt puoltakaan.

Näissä vanhoissa malleissahan ei ole peukalokiilaa, mutta mä haluan tehdä kiilan ja siinä oli vähän laskeskelua ensin. Ja kämmenpuoli on usein tehty erilainen, mutta tässä oli niin yksinkertainen kuvio että tein kokonaan samaa kuviota.

Puikot: 2,5

Lanka: Nalle harmaa (043) 49 g ja  joulukalenterilanka 23 g

Avaruuden ikkunat

Lankalaatikossa alkoi sukkakilpailu ja ensimmäisenä piti kutoa jokin Tiina Kuun malli. Tai niin monta kuin kolmessa viikossa ehtii. Mulla oli ennen joulua lainassa Tuhansien villasukkien maa ja skannasin siitä talteen Avaruuden ikkunat, että kudon ne joskus, ja se joskus tulikin näin pian.

Mietin eri väriyhdistelmiä, ja lopulta päädyin käyttämään valkoisen kanssa sinikirjavia jämiä ja joulukalenterilankaa. Kaksi lankaa loppui kokonaan, ja kalenterilankaa jäi vähän. Lankaa meni vähemmän kuin ohjeessa sanottiin. Kudoin keskimmäisen koon ja ajattelin että jos ei sovi itselle niin kyllä ne joku ottaa. Leveydestään kyllä sopii, mutta saisi olla 2 tai 4 kerrosta pitemmät että tuntuisi mukavalta jalassa. En viitsinyt purkaa koko kärkikavennuksia ja kutoa lisää kun mulla on kyllä itselleni sukkia ihan tarpeeksi.

Parhaat on kutoneet kilpailuun kolme paria ja neljäskin menossa, tämä viikko on vielä aikaa. Onhan toki suurin osa malleista sellaisia että kirjoneuletta on vain varressa ja ennen varpaita, mutta on se silti kauheaa vauhtia. Kyllä mullakin kävi mielessä kutoa toinenkin pari, mutta kun ohuita lankoja on rajallinen määrä ja seuraavillekin kierroksille täytyy olla lankaa, en sitten alottanut. Ja ohuille sukille on niin vähän käyttöä.

Puikot: 3,0 resorissa ja 2,5 muuten

Lanka: Fabel valkoinen (100) 44 g, sinikirjava (162) 20 g ja toinen (522) 6 g, sinikirjava                                     joulukalenterilanka 19 g

Täältä sinne -sukat

Lankalaatikossa tehtiin adventtialotuksia, ja ensimmäisenä adventtina piti alottaa jalka-asia. Olin jo jonkin aikaa halunnut kutoa jotakin Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maasta, jonka sitten lainasin kirjastosta. Valitsin mallin Täältä sinne, joka on kokonaan kirjoneuletta ja johon voi käyttää useampia värejä. Valitsin oikein räikeitä värejä ja kudoin nämä nuoremmalle tytölle.

Värinvaihdot ei menneet ihan samalla tavalla kuin kirjan monivärisessä versiossa, mutta halusin ne näin.

Puikot: 2,5 ja 3,0

Lanka: Nalle punainen (549) 41 g, keltainen (268) 16 g, violetti (757) 19 g ja oranssi (278) 19 g

Viime vuoden ompeluksia

Viime syksynä sain lopultakin tehtyä nuorimmaiselle paidan kankaasta, jonka ostin jo kaksi vuotta sitten Kuosiverstaan pop-upista Porista.

Lankakori-podcastin yhdessä jaksossa Mira esitteli ompelemaansa koria, ja minä tein samanlaisen. Käsityökahvilan opettajalla ei ollut kaavaa, joten piirtelin itse. Voisi olla sentin-pari syvempi ja leveämpi, ja sanka voisi olla vähän kapeampi, mutta prototyypiksi ihan hyvä. Käytin pojan rikkinäisiä farkkuja ja koristetyynykangasta ja vuoriksi jotakin kirppispöytäliinaa.

Käsityökahvilassa jollakin oli Janita Perttulan kirja Kullannuttu. Mulla on mielikuva että näissä nykyajan kirjoissa on kaikki mallit liian kapeita enkä ole ostanut yhtään kirjaa. Selailin sitä ja piirsin pikkuhousun kaavat koossa 146 cm, ajattelin että trikoopaloja voisi käyttää hyödyksi ja ommella nuorimmaiselle pikkuhousuja. Ompelin sitten yhdet ja jo leikkausvaiheessa ihmettelin kokoa.

Tässä on alimmaisena Sloggit kokoa 44, keskimmäisenä nämä "pikkuhousut" kokoa 146 cm, ja päällimmäisenä Houset kokoa 150 cm. Toivottavasti kukaan ei ole suunnitellut tekevänsä näitä sarjatyönä ja erehtynyt leikkaamaan useammat ennen ompelua. En laittanut edes kuminauhaa kun en ole vielä sovittanut sopisiko ne mulle vai laitanko siivousräteiksi. En vaan voi ymmärtää miten tällainen ohje menee läpi ja painoon asti. Neuleohjeissa on testineulojat, eikö ompeluohjeissa ole samaa systeemiä.

Mustaa

Kävin heinäkuun lopussa Jumesniemessä Folkkia ja villaa -tapahtumassa. Pitihän sieltä jotakin ostaa, ja kun langanostolakon oljenkorrella sai ostaa langat max. 150 g työhön, ajattelin pientä mustaa huivia Silmusolmun merinosukkiksesta värissä Kaamos. Löysin sopivan alle sadan gramman ohjeen Pirjo Iivosen kirjasta Unelmien huivit. Malli on Usvametsä ja kuvittelin saavani niin pienen huivin hyvin valmiiksi neljässä viikossa. Alotin ohjeen mukaisilla puikoilla 5, mutta se tuntui tosi hankalalta kutoa. Vaihdoin 4,5 puikkoihin ja kudoin sitten useamman mallikerran niin että paino alkoi olla lähellä ohjeen langanmenekkiä. Ei se ollutkaan niin nopeaa kudottavaa, kun jokaisella kerroksella tapahtui jotakin ja kaaviota oli pakko lukea koko ajan. Kun totesin etten saa sitä valmiiksi ennen hautajaisia, en sitten pitänyt mitään kiirettä. Huivi oli monta viikkoa langan katkaisua ja langanpäiden päättelyä ja kastelua ja pingottamista vaille valmis, kunnes lopulta yhtenä maanantaina päätin että nyt valmistan tämän että ehdin ennen seuraavia hautajaisia - ja lauantaina naapuri kuoli.

Puikot: 4,5

Lanka: Rva Silmusolmu Merino Sukkis väri Kaamos 90 g

Seuraavaksi jouduin kutomaan ihan täysin mustaa, kun nuorempi tyttö halusi säärystimet. Hänellä on nyt musta kausi, mikä ei ole yhtään kivaa kutomisen kannalta. Omasta päästä kudoin pelkkää 2 o 2 n joustinneuletta.

Puikot: 3,5

Lanka: 7 veljestä musta (099) 123 g

Sukankutominen käy aina

Ainakin melkein aina. Nämä raitasukat alotin käsityökahvilassa kerran kun kaikki muut hommat tökki. Kaksiakin housuja piti tehdä, mutta tuli kaikenlaisia ongelmia. Tämä pääväri näyttää minun silmään turkoosilta, mutta vihreä se ilmeisesti on, ei ainakaan lempivärejäni. Tällaisia voi tulla lahjapaketista kun mies valitsee värin. Raidat on sateenkaarilangasta pätkitty kolme väriä. Sitäkin joskus erehdyin ostamaan ja yritän nyt saada sen tuhottua johonkin. Tein ensimmäisen kerran ranskalaisen kantapään tavallisiin sukkiin. Se ei tule ulkomuistista että millä silmukkamäärillä se alotetaan, vaan katsoin ohjetta Kathleen Taylorin Suuresta sukkakirjasta, ja siinähän oli saatu käännöksen jälkeen eri määrä silmukoita kuin minä sain. Muistelen siinä kirjassa olleen muitakin virheitä.

Nämä on sitten yösukat itselle. Olen tähän asti pitänyt tavallisia ohuita sukkia, mutta niitten nailon ärsyttää ja varsi kiristää, yöllä saisi olla niin mukavat sukat ettei tunnu miltään. Nämä on puhdasta villaa, Novita Woolia. Sitä tuli ostettua montaa väriä silloin kun vanhimmat lapset oli pieniä, kun kuvittelin että kutoisin niille paljon vaatteita. Nämä on nyt olleet muutaman yön jalassa ja heti alkaneet nyppyyntyä, mutta muuten täydelliset.

Raitasukat:

    puikot: 3,5

    lanka: 7 veljestä vihreä (325) 78 g, raita (822) 47 g

Yösukat:

    puikot: 3

    lanka: Novita Wool keltainen (271) 72 g

 

 

Riddari

 

Tuli joskus vuosia sitten ostettua kirja Islantilaisia neuleita, ja nyt kun islantilaistyyliset villapaidat on muodissa niin kudoin minäkin yhden. Tämä on harjoituskappale ja kudottu 7 veljeksestä, langan paksuuden perusteella valitsin ohjeen. Väritkään ei taida olla ihan perinteisiä islantilaispaidan värejä. Ehkä joskus kun lopetan langanostolakon, kudon jonkin muun mallin "oikeasta" langasta. Siitä tulee sitten lämmin ulkovaate.

 

Tein koossa XL ja pääväriä meni vähän enemmän kuin ilmoitettu 400 g, mutta tein muutaman sentin pitemmän kuin ohjeessa. Kaarrokkeen kaaviosta jätettiin tässä koossa kaksi kerrosta pois, mutta tuskin olisi tullut liian iso vaikka olisi kutonut kaikki kerrokset. Ennen joustinneuletta tuntui että pääntie on aivan liian suuri, mutta kyllä ne viimeiset kerrokset sen veti sopivasti pienemmäksi.

 

Kun tämä villapaita valmistui, sain ensimmäisen rivin tämän vuoden käsityöbingoon. Ja ainoaksi se jääkin.

 

Puikot: 3,5 ja 4,5

Lanka: 7 veljestä tummanharmaa (044) 416 g, musta (099) 118 g, vaalea keltainen (202) 27 g, fuksia (553) 40 g

Marimekko-pussukoita

Ostin kesällä Riitta Malinen-Tyynelän kirjan Vielä yksi laukku! kun halvalla sain. Ei siinä montaa sellaista mallia ollut mitä haluaisin tehdä, ehkä enemmänkin ideoita materiaaleiksi. Ensimmäiseksi tein laatikkomaisia pussukoita, kun varastossa oli pala markiisikangasta. Kun luin ohjeen ensimmäisen kerran, järkeilin että tuossahan on virhe, nuo kulman mitat on väärin päin. Sitten kun rupesin tekemään, en enää muistanut sitä, ja ensimmäisestä tuli kapeampi ja korkeampi kuin oli tarkoitus. Se jäi itselle ja seuraavat osasin tehdä oikein, kun korjasin virheen kirjaan. Nuorimmainen halusi yhden penaaliksi ja yhden annoin ystävälle, joka tässä taannoin ajatteli ääneen että tarvitsisi uuden penaalin.

Tämä blogger on ärsyttävä: se heittelee ihan mitä sattuu tunnisteita loppuun, mutta ei niitä mitä mä valitsen. Tai sitten mä olen liian nopea.

 

Joulupalloja

 

Tänä vuonna innostuin tekemään joulupalloja. Naisten kahvilassa katselin jotakin käsityölehteä jossa oli mm. joulupalloja, ja samaan aikaan Sopivasti onnellinen -podcastin Sanna alotti joulupallokalin, joten heti seuraavana päivänä menin kirjastoon lainaamaan Arnen ja Carlosin Joulupallot -kirjan.

Käytin Nallea, kun ohjeessa puhuttiin kolmosen puikoista, ja täytteeksi tavallista vanua. Ohjeen lanka olisi luultavasti ohempaa, koska mun palloihin meni yli 10 grammaa lankaa ja kirjassa puhuttiin viidestä grammasta. Kirjassa suositeltiin bambupuikkoja, koska ne ei ole niin luistavat. Hyvä pointti, jota en olisi tullut ajatelleeksi itse. Onneksi minulla on yhdet bambupuikot, jotka olen saanut aikoinaan Juju-kerhosta, ja käytän niitä vain sormikkaiden kutomisessa kun tarvitsen enemmän puikkoja. Monessa mallissa on aika pitkiä lankajuoksuja, mutta kun ne jää pallon sisään niin ei se haittaa.

Lanka: Nalle eri värejä 95 g kahdeksaan palloon

Puikot: 3

 

Virkkasin kokeeksi yhden minikranssin kuusenkoristeeksi, ohje löytyi Ristiin rastiin -blogista. Käytin koukkua 4 ja Seiskaveikkaa meni yhteensä 8 g.

 

Suunnaton tie

Sain kirjastosta lainaan uutuuskirjan Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa. Kauniita malleja kaikki. Monessa mallissa on kirjoneuleraita varressa - sen kanssa saa olla tarkkana ettei se kiristä. Ja minulla ainakin varren kuvio jäisi piiloon housunpuntin alle, ettei sitä pääsisi ihailemaan muut kuin itse vain. Muutama malli on kokonaan kirjoneuletta, ja joskus paremmalla ajalla kudon jonkin niistä. Ensimmäiseksi valitsin mielestäni helpon mallin Suunnaton tie, koska laina-ajan piti riittää kutomiseen. Tähän oli helppo vaihtaa kantapää hollantilaiseksi ja kirjoneuletta oli vain vähän. Kudoin Nallesta, mutta 2,5 ja 3 puikoilla ja otin pienimmän koon eli 60 s. Ajattelin että se saattaisi sopia minulle, mutta varren kirjoneule kiristi sen verran että ei sopinutkaan. Onneksi tytölle sopi. Kirjoneuleessa olisi voinut olla vieläkin isommat puikot mutta kun en omista niitä välikokoja.

Tämä on vähän erilainen sukkakirja. Yleensä sukka- ja muissakin neulekirjoissa alotetaan oikeasta ja nurjasta silmukasta ja kolmekymmentä ensimmäistä sivua on perustekniikkaa, ja se on ärsyttävää. Tämä kirja menee toiseen ääripäähän: ei mitään tekniikkaohjeita. Tai saattaa jotakin olla mallien ohjeissa, mutta en lukenut koko kirjaa. Alussa on viisi sivua yleisiä ohjeita, mutta tekniikan osalta ei ole itse ohjeita vaan viittauksia nettiin ja pääasiassa ulkomaankielisiin ohjeisiin. On toki viitattu myös Ullaan. Minusta kirjassa olisi voinut olla ainakin ohje silmukoiden luomiseen kärjestä alotettaviin sukkiin, eikä vain käskyä hakea netistä. Mutta toisaalta, jokin linja tekijän on otettava, jos olisi joitakin tekniikkaohjeita niin millä perusteella vedettäisiin raja että mitä ohjeita on ja mitä ei. Minä esimerkiksi en ole koskaan kutonut kärjestä alotettuja sukkia ja siksi olisin sitä luomisohjetta kaivannut, mutta joku toinen voi sanoa että kärjestä alottaminen on maailman helpointa eikä osaa alottaa varresta. Minä nyt vain suren niitä joilla ei ole tietokonetta ja nettiä - heitäkin on paljon vaikka sitä ei haluta uskoa.

Miauuuuuuu

Olin jo kauan ihaillut Miau-lapasia, jotka löytyy Lumi Karmitsan kirjasta Villit vanttuut ja vallattomat villasukat. Viime syksynä löysin kirjan halvalla messuilta, ja käytin langanostolakon oljenkorren toisen värin langan ostamiseen. Muutama viikko sitten aloin lopulta kutomaan. Ihmettelin ohjetta moneen kertaan. Fabelia kolmosen puikoilla? No kirjoneuleessa saa olla isommat puikot. Alotukseen 60 s kolmosen puikoilla? Kun teen kolmosen puikoilla Nallesta, luon 48 s, mutta kai suunnittelija tietää. Kudoin joustimen niin tiukkaa kuin osasin, mutta ranneke oli mielestäni liian leveä. Kirjoneulemallissa oli muutama kerros, jossa joutui kuljettamaan toista lankaa puolen kerroksen yli, mutta ei onneksi kovin montaa. Tein ensimmäisen lapasen ohjeen mukaan loppuun paitsi en peukaloa - ja siitä tuli aivan liian pieni minulle. Vanhempi tyttö sovitti ja sanoi että liian iso eikä huoli. Nuoremmalle olisin voinut tehdä jemmaan, mutta vanhempi ilmoitti, että sitten kun ne sopisi sille, on ilmastonmuutos vaikuttanut niin ettei sitten tarvita villaisia lapasia! Mietin muutaman päivän mitä teen. Olisin voinut tehdä ohjeen mukaan valmiiksi ja antaa jollekin, tai purkaa kavennukset ja piirtää itse kaavioon 5-6 kerrosta lisää että saisin sopivat - ja sitten purin pois. Ehkä kokeilen joskus Nallesta ohjeen mukaan, paitsi rannekkeeseen paljon vähemmän silmukoita. Kynnys kutoa kirjasta sukkia nousi aika korkeaksi, tai sitten on heti alkuunsa vaihdettava paksumpaan lankaan.

Triinu

Ensi kesänä on tarve juhlavalle huiville, ja sopivasti Tour de Shawlin tammikuun aiheena oli pitsihuivi. Haaveissa oli Lily of the Valley, mutta en halunnut ruveta ostamaan ohjetta ja piti keksiä jokin muu malli. Muistin, että olin joskus kopioinut Nancuy Bushin kirjasta Pitsihuivit neuloen, kauneimmat virolaiset pitsimallit yhden mallin ja etsin sen. Tämä Triinu olikin kolmiohuivi, mutta olin koko ajan ajatellut kutovani suorakaiteen muotoisen huivin. Ei siinä sitten muuta kuin muokkaamaan malli suorakaiteeksi, ensimmäiseen mallikertaan tuli pieni virhekin, mutta en viitsinyt purkaa. Tarkoitus oli että molemmat päät roikkuisi edessä, mutta pingotuksessa huivi venyi niin paljon pituutta että se on nyt pakko kietoa hartioiden ympäri, ehkä se on parempikin niin.

Malli näytti vähän pelottavalta nyppyineen, mutta ei ollut lopulta mikään vaikea. Nyppyjen tekemiseen oli pakko ottaa kaksi puikkoa että sain silmukat tarpeeksi suuriksi että ne sai sitten seuraavalla kerroksella kudottua yhteen. Uuten asiana opettelin väliaikaisen alotuksen, että sain reunapitsin kudottua helposti alotuspäähän.

16.12. Kaulapanta

En käytä yleensä mitään koruja korviksien lisäksi, kun en oikein osaa. Mutta tällaista kaulakorua voisi tulla käytettyä, sopisi paremmin tyyliini. Nauha on kudottu 2,5 puikoilla 6 silmukalla. Perhonen on Caitlin Sainion kirjasta 100 virkattua pitsikukkaa. Ensin ajattelin virkata kolme kukkaa tai useammankin, mutta kirjaa selatessani ihastuin perhoseen. Ja sitten päätin että vähemmän on enemmän ja tein vain yhden perhosen.

Virkattu pikkulaukku

Virkkasin tällaisen pikkulaukun, vaikkei mitään tarvetta olisi ollut. Innostuin kun Palasia arjestamme-podcastin Riikka esitteli keväällä omia nipsukukkaroitaan.

Ei ollut vielä suunnitelmaa millaisen tekisin, kun ostin tuon 12 cm kulmikkaan kehyksen. Virkkasin ensin pyöreän pohjan ja sitten korkeutta niin paljon kuin kahdesta kerästä tuli. Lanka on Camilla-puuvillalankaa (Karnaluksista) ja virkkasin 2,5 koukulla. Pyöreän kehyksen kiinnittäminen olisi ehkä ollut helpompaa kuin kulmikkaan mutta kyllä tämäkin hyvin onnistui. Suunnitelma laajeni sitä mukaa kun työ eteni: ajattelin että käyttöä tulisi paremmin laukkuna kuin kukkarona eli kudoin olkahihnan 2,5 puikoilla kuudella silmukalla ja sisälle pujotin vielä kangassuikaleen estämään venymistä. Ja sitten virkkasin koristeeksi kukkia jämälangoista, malli on kurtturuusu Caitlin Sainion kirjasta 100 virkattua pitsikukkaa. Tykkään!

Virkattu kassi

Tällaisen kesäkassin virkkasin Palasia arjestamme -podcastin innostamana. Virkatut osat on olleet valmiina jo kauan, mutta vuorin ompelu vähän kesti.

Jotta laukkua myös tulisi käytettyä, se piti tehdä viimesen päälle hyvä. Vuori oli ehdoton, laukku suljetaan vetoketjulla, sisällä on taskuja kaksi vetoketjulla ja yksi ilman, ja toisessa päässä vielä lenkki jossa juomapullo pysyy pystyssä. Ja hihnassa on oltava säätövaraa koska virkattuna se venyy, ja muutenkin. Mä jemmaan kaikki metallirenkaat ja soljet jos sattuisi joskus tarvitsemaan, ja tuon vyönsoljen pelastin ihan kirjaimellisesti roskiksesta (kotoa kuitenkin).

Nämä kalalangat ostin syksyllä messuilta, kun piti tehdä Virkkurissa näkemäni kuutiokuvioinen laukku. No sitten kun piti ruveta sitä laukkua tekemään, totesin että ohje olikin paksummalle langalle ja kiinteille silmukoille. Ja kalalangasta jos alkaa virkkaamaan kiinteillä silmukoilla kunnollisen kokoista laukkua, siinä menee ikä ja terveys. Oli siis vaihdettava mallia. Silmukkamäärään katsoin osviittaa Virkkurin ohjeista mutta kuvio on ihan omasta päästä. Kirjassa suositeltiin 1,75 koukkua mutta kun minulla ei sellaista ole, virkkasin 1,5 koukulla ja mielestäni se oli juuri sopiva. Käsiala vain kiristyi matkan varrella, mutta ei kai sitä huomaa valmiista laukusta.

Ensimmäinen värjäyskokeiluni

Kokeilun lopputulos on tässä. Ei ihan sitä mitä oli tarkoitus.

Ostin kolme vuotta sitten kirjakerhosta Gail Callahanin kirjan Värjää itse langat ja kuidut. Sieltä löysin idean että vanhan neuleen voi värjätä ensin ja purkaa vasta sitten ja kutoa uudestaan - ennen kuin missään blogissa puhuttiin sock blancista. Minulla oli tällainen itse kutomani villapaita noin vuodelta 1990, minulle nykyään pieni ja malliltaan vanhanaikainen ettei tyttökään halunnut pitää. Niinpä päätin kokeilla värjäämistä joskus, ja se joskus tuli eilen.

Koska en halunnut heti investoida erillisiin astioihin ja mikroon, kokeilin elintarvikeväreillä. Jo tässä vaiheessa keltainen näytti ihan liian haalealta, ja aika rumaltakin oikeastaan.

Kun nostin kappaleen kulhoon, totesin että se on aivan liian märkä - en ollut valuttanut etikkavettä pois tarpeeksi kauan. Ja keltaisesta väristä jäi osa alustana olleelle muoville. Tässä kappale menossa mikroon.

Kuumensin ja käänsin ja kuumensin, paljon kauemmin kuin ohjeessa, ja aina vain pohjalla oleva vesi oli keltaista. Kokeilin laittaa keltaista uudestaan vielä kappaleen jäähdyttyä ja taas kuumentaa, mutta ei tarttunut edelleenkään. Ehkä keltainen väri on jotenkin erilaista eikä tartu. Ei mielestäni voi johtua villan liiasta märkyydestä, koska sininen väri kuitenkin tarttui ja kiinnittyi ihan hyvin. Tässä kappale valmiina purettavaksi.

Ei tullut sini-kelta-vihreä-valkokirjavaa, tuli sinivalkoista. Ihan kivan värinen kyllä, mutta liian vaalea sukkalangaksi. Lanka on noin Nallen paksuista Kurrea. Vielä on jäljellä toinen kappale uutta kokeilua varten, hihat purin ja ajattelin värjätä myös.