Kompostintäytettä

Näin käy kun kaikki keittiöhommat on jätetty yhden ihmisen tehtäväksi, joka tietenkään ei tykkää ruuanlaitosta ollenkaan ja inhoaa tiskaamista yli kaiken. Kurkut on poimittu kasvihuoneesta täyteen kokoon kasvaneina ja kasvimaasta ennen hallayötä, mutta kukaan ei ole niitä säilönyt. Aikaa ei taas ollut moneen viikkoon siihen että olisi raivannut keittiöön tilaa ja tehnyt suolakurkkuja, ja hukkaan meni kurkut. Joku voi ajatella että onhan mulla aikaa vaikka kuinka, kun ehdin kutoa sukkia, mutta siinä ajassa kun jossakin välissä kudon puikollisen tai ehkä jopa kaksi kerrosta ei kauheasti ehdi tiskata ja säilöä. Sitä paitsi enimmäkseen kudon jossakin muualla kuin kotona, kuten odottaessani lasta harkoista tai toista kerhosta. Kaikki aika kotona menee ruuanlaittoon ja toisten passaamiseen ja kaikenlaiseen päivystämiseen. Ja se kun mä vaihdan vetoketjuja ja kuminauhoja lasten vaatteisiin on kuulemma mun oma harrastus. Pitäisi päästä töihin että toisten olisi pakko huolehtia itse itsestään.

Puutarhaongelmia

Telkkarissa oli joskus sarja Lähiöunelmia jota tyttö katsoi ja mä nimitin sitä lähiöongelmiksi mitä se kai lähinnä olikin. Telkkarista tulee myös Puutarhaunelmia - mutta meillä on enemmänkin ongelmia.

Tänä kesänä suurimpia ongelmia on ollut että mun jalat ei enää kestä olla koko kesää kumarassa kitkemässä kasvimaata ja kukkapenkkejä, joten kukkapenkit on siivoamatta. Toiseksi heinäallergia oli tänä kesänä harvinaisen paha, varsinkin kun heinää pääsi tekemään vasta viime viikolla säiden takia, eli ympärillä timotei hedelmöi monta viikkoa. Ei täällä ole satanut paljon mitään, mutta kuitenkin sen verran kolmen päivän välein ettei voinut tehdä heinää. Toukokuussa satoi 44 mm, kesäkuussa 71 ja heinäkuussa tähän mennessä 31 mm. Tytön piti olla mansikoita poimimassa kolme-neljä viikkoa, mutta ensimmäisen viikon jälkeen isäntä totesi että mansikat loppui, raakileet alkoi "paistua". Samana päivänä teksti-tv:ssä luki että mansikoita ei saada poimittua kun vaoissa lainehtii vesi. Ei mene ihan tasan nämä sateet.

Ja mustia pieniä muurahaisia on valtavasti, ihan joka paikassa. Kukkapenkeissä, kasvihuoneessa, kasvimaassa, kaikkialla. Eikä niitä saa millään hävitettyä, kun ei viitsi kaikkea myrkyttääkään.

Monenlaisia muutostarpeita olisi puutarhassa. Iirikset olisi pitänyt jakaa jo ajat sitten, tänä vuonna ei tullut enää yhtäkään kukkaa. Ja tälle luppiolle pitää etsiä uusi paikka. Se on kasvanut hyvin, liiankin hyvin niin että 'Sarah Bernhardt' vieressä ei jaksanut kukkia ollenkaan. En ole vielä keksinyt uutta paikkaa.

Saniaiset ovat levinneet niin että kuunliljat pitää pian siirtää alta pois. Ja kun niillä oli olevinaan isot välit silloin kun istutin. Kuunliljoille olen suunnitellut paikkaa johonkin tulevan autotallin lähettyville, mutta ei taida tulla autotallia pitkään aikaan. Rakennuslupa on kyllä ja piti tänä kesänä se tehdä, mutta ei ole vielä tapahtunut mitään.

Suurin kesäkurpitsan taimi on tämän näköinen, taustalla joku pienempi kukkii. Ei mikään ihme, kun pääsin istuttamaan ne vasta heinäkuun puolella.

Tänä aamuna huomasin että hernemaassa on käynyt kutsumattomia vieraita. Epäilen peuroja, vaikka rusakoitakin meillä pyörii.

Tosi suuria eroja pihlajanmarjojen väreissä tähän aikaan, tuo punaisin näyttää luonnossa vieläkin punaisemmalta. Vanha kansa ennustaa jotakin pihlajanmarjoista, mutta kun ne ennustukset on eri paikkakunnilla erilaisia. Toisten mukaan sataa vähän ja toisten mukaan paljon, ja toiset ennustaa talven lumia ja toiset syksyn vesisateita.

Ihan kaikki ruusut ei kuolleet viime talvena, yksi 'Nina Weibull' oli selviytynyt heinikon seassa.

Perunamaassa kukkii kehäkukka. Pari vuotta sitten kylvin kehäkukkaa kasvimaan reunaan, ja se on päässyt kylväytymään enkä ole sitten kitkenyt taimia pois, jotakin piristystä saa olla.

Kesä tuntuu kääntyvän syksyksi silloin kun säilöntäkausi alkaa. Mansikan ja mustikan pakastus ei vielä tunnu syksyltä, mutta hillojen keittäminen tuntuu. Kokeilin keittää hilloa kirsikoista ja saskatoonista, kun joskus löysin vinkin jostakin blogista. Laitoin suunnilleen puoliksi molempia, toivottavasti tuli hyvää. Nyt syödään tuoreita marjoja, ja hilloja maistellaan talvella.

 

Koulu alkoi

Isompien lasten koulu alkoi viime viikolla ja nyt on vähän omaa rauhaa. Ja ihan perinteiseen tyyliin koulun alkaessa alkoi helteet ja tuli kunnon flunssa. Luulisi ettei enää iskisi virukset niin helposti kun kuitenkin on kesällä kuljettu suurissakin ihmisjoukoissa. Nyt päätä särkee ja nenää saa niistää koko ajan.

Edellisen viestin jälkeen on pakastin täyttynyt marjoista. Mansikoita käytiin poimimassa yhden tutun pellolta muutaman kerran, vattuja poimittiin yli 20 litraa kuusentaimikosta, saskatoonia tuli yhdestä pensaasta yhteensä ainakin ämpärillinen mutta viimeiset marjat alkoi kuivua, mustikoita ostettiin ja vähän noukittiin itsekin, kirsikoita pakastin myös monta litraa ja vielä on puussa jonkin verran mutta harakat on nyt löytäneet ne.

Kukkia olen kuvannut silloin tällöin mutta nyt vasta sain ne koneelle. Jotakin olen ommellutkin, mutta niistä myöhemmin.

Mehitähdet kukki joskus kuukausi sitten. Koristeena sateen roiskuttamaa hiekkaa.

Luonnonkukkia pihan reunasta. Oikeasti tämä kello on enemmän violettiin vivahtava.

Karpaattienkello. Kasvatin joskus taimet itse ja sen jälkeen se on kylväytynyt ja vaihdellut paikkaa.

Villiintyneeseen ryhmäruusuun tuli tällaisia kukkia, ihan viehättäviä nämäkin.

Sisälläkin kukkii. Luulin vielä muutama vuosi sitten että anopinkieli on vain viherkasvi. Kerran sitten menin kuistille ja ihmettelin mikä täällä tuoksuu, ja huomasin anopinkielen kukkivan. Tämä kasvi on kaksi- tai kolmevuotias ja kukki nyt ensimmäisen kerran. Tuoksu on todella voimakas, siinä rajoilla että onko se jo ärsyttäväkin.

"Parveke"laatikoissa on tänä vuonna sinilobeliaa ja samettiruusuja.

Salkoruusuja kylvin viime vuonna kun sain siemeniä entiseltä naapurilta, ja tänä vuonna ne kukkivat.

Tämän virallista nimeä en tiedä, malvaksi sitä on meillä sanottu.

Tämän aamun tunnelmia kasvimaalta. Viime vuotiset kehäkukat kylväytyi ja annoin niiden kasvaa sipulien seassa. Tänä vuonna kylvetyt ei ole vielä alkaneet kukkia.

Sadonkorjuun aikaan

Viime ajat on mennyt kaikenlaisessa säilönnässä, perunamaalla ja puolukkametsässä. Eilen luvattiin yöksi pakkasta ja kävin sitten hakemassa loput kurkut, kesäkurpitsat ja pavut pois kasvimaasta. Otin myös kurpitsat keskenkasvuisena kun en ehtinyt peittelemään harsolla. Ja pakkasta oli: aamulla keittiön ikkunassa mittari näytti yhtä astetta pakkasta eli maan pinnassa on ollut useampi aste.

 

Tässä on sitä mitä blogin nimi lupaa. Äiti aikanaan opetti virkkaamaan sipulipussin puuvillalangasta.

 

Keltaluumusta saatiin ensimmäistä kertaa kunnon sato. Vieressä kasvaa vuotta myöhemmin istutettu Sinikka josta tulee jo kolmas sato. Nämä keltaiset oli tosi makeita ja herkullisia. Sinikkaa olen yleensä pakastanut ja keittänyt talvella kiisseliä, kivien poistaminen ennen pakastusta vain on ikävää hommaa.

 

Elokuun päärynässä oli 28 hedelmää. Ei oikein tiedetty milloin ne on kypsiä, aina tuntui kovalta kun käytiin koittelemassa. Eilen ne lopulta kerättiin ja ne oli jo vähän ylikypsiä, osa kokonaan tummia. Ensi vuonna tiedetään paremmin.

 

Takana näkyvät nauhat on peura-aitaa. Meillä on valkohäntäpeurat ihan maanvaivana, ne on monena keväänä päässeet maistelemaan omenapuita kun on päässeet jostakin aidan ohi tai yli. Pysyviä aitoja ei voi tehdä kun pitää päästä kyntämään kasvimaa, ja koko pihaa ei pysty mitenkään aitaamaan. Talveksi on sitten kuitenkin laitettava jänisverkot jotka kyllä suojaa samalla peuroilta, mutta eihän niitä voi ympäri vuoden pitää paikallaan. Ne peurat teettää paljon ylimääräistä työtä.

 

Perheomenapuun Make ja Kavlås teki tosi suuria hedelmiä, Huvitukset jäi pienemmäksi. Pari viikkoa sitten katselin kaupassa kotimaisia omenoita, kahta lajiketta oli ja niillä oli jopa nimetkin eikä vain 'Punakeltainen' - ja ne oli ihmeen pieniä. Luulisi että ammattiviljelmiltä tulisi suuria omenoita kun niillä on kastelut ja kaikki, ja luulisi kaupankin vaativan tietyn kokoista.

 

 

 

Pihlajanmarjoja en ole hyödyntänyt mitenkään, nautin vain niiden katselemisesta. Läheltä katsoessa löytyi lehden alapinnalta tuollaisia äkämiä.

Lehtikaali ja palmukaali näyttää hienolta, ja kehutaan niiden olevan terveellisiä - mutta mitä niistä pitäisi laittaa? Ensin kokeilin höyryttää lisäkkeeksi - ei maistunut miltään. Seuraavaksi kokeilin tehdä kaalipataa samalla tavalla kuin keräkaalista - onnistuin polttamaan sen pohjaan kun en huomannut heti lisätä vettä, kun ei siitä tullutkaan nestettä niin kuin keräkaalista - eikä se maistunut miltään. Saihan sitä syötyä kun laittoi oikein paljon puolukkasurvosta päälle.

Puolukoista on tehty mehua. Survotaan 10 l puolukoita sauvasekoittimella, lisätään 4 l vettä ja 50 g viinihappoa. Sekoitetaan ja annetaan muhia 1 - 2 vuorokautta välillä sekoittaen. Sitten puristetaan mehu, sekoitetaan mehuun 4 kg sokeria, sokerin liukeneminen kestää muutaman tunnin, ja pullotetaan. Säilyy kellarissa muutaman vuoden. Sokerin määrä hirvittää tässä vaiheessa, mutta mehu laimennetaan juotavaksi.

Tomaatteja, tomaatteja!

Kun tomaatteja kypsyy enemmän kuin ehditään syödä, pilkon ne kuutioiksi ja pakastan. Talvella käytän niitä kastikkeisiin, lihamurekkeeseen, pizzaan ja kanakeittoon. Meillä perunasalaattirasiallinen on sopiva kerta-annos.

Kuvassa 'Marmande', 'Gardener's delight', 'San Marzano 2', 'Ildi', 'Tigerella' ja 'Oxheart'.