Kovan onnen villapaita

Äidin jäämistöstä löytyi isälle tulossa ollut villatakki, joka oli nappilistan kiinnitystä ja nappien ompelua vaille valmis. Purin sen ja koska lanka oli hyvää lankaa, Marimbaa, ja upean väristä tumman sinivihreää, päätin tehdä siitä itselleni villapaidan ja aloin etsiskellä mallia. Väri on aika lähellä sitä mikä on nyt Novitan värikartassa kataja, oikeasti vähän vihreämpi kuin kuvissa.

Näin Urbaanin maalaisen podcastissa Veera Välimäen Piece of silverin ja päätin tehdä sen, koska se näytti yksinkertaiselta perusvillapaidalta, jossa on toivomani korkea poolokaulus. En ostanut ohjetta silloin, kun en olisi päässyt heti alottamaan, ja sitten sainkin ohjeen runsas vuosi sitten Mamildalta Langanostolakkokisailun palkintona. Ennenkuin ehdin alottamaan, ehdin nähdä toisenkin version toisen podcastaajan päällä, ja lähinnä kauhistuin että eihän se istu ollenkaan päälle. Siispä siirsin reilusti silmukoita vartalon puolelta hihoihin. Tein mallitilkun koska lankani oli paksumpaa kuin ohjeen lanka, ja mielestäni pääsin oikeaan tiheyteen.

Ensimmäisen alotuksen tein viime vuoden elokuun alussa kun käytiin Kuopiossa ja mennessä oli neljä tuntia aikaa kutoa. Kaulus tuntui alun alkaen mieluummin tiukalta, mutta jatkoin kutomista. Olin kutonut kaarrokkeen loppuun, kun sovitin tekelettä. Edessä oli ihme pussi - jälkeenpäin tajusin että olin sovittanut sitä takaperin, kun oli niin outoa että kerroksen vaihtumiskohta onkin edessä. Pyysin vanhempaa tyttöä kiinnittämään hakaneulalla kainalon alta liitoskohdan että näkisin sopiiko se alkuunkaan, ja tapansa mukaan hän riuhtaisi niin että muutama kymmenen silmukkaa putosi puikoilta. Sitten olikin helppo purkaa koko tekele.

Seuraavaksi otin numeroa suuremmat puikot ja ainakin kaulus tuli sopiva. Kudoin kaarrokkeen ja muutaman kerroksen miehustaa ja hihaa että sain sovitettua. Loin kainalon alle kymmenkunta silmukkaa istuvuuden parantamiseksi. Kyllä oli tilaa, eikun purkamaan.

Purin osan kaarrokkeesta ja seuraavassa yrityksessä nostin etu- ja takakappaleella vain joka toisella nostokerralla. Kainalon alle loin vain kolme silmukkaa, ettei jää reikää. Kudoin miehustan melkein vyötärölle asti ja hihat kyynärpään alapuolelle ennenkuin sovitin. Vieläkin oli liian leveä, hihassa olisi pitänyt kaventaa nopeammin, ja kaarroke oli useamman kerroksen liian korkea. Purin uuteen hihojen erottelukerrokseen saakka - ja kudoin välillä Urbanumin valmiiksi.

Ennen alottamista laskeskelin langan metrimääriä ja ajattelin että hyvinhän tämä riittää. Kuvasta katselin että on se malli vähän lyhyt mutta teen niin pitkän kuin lankaa riittää. En tajunnut että malli on niin paljon lyhyt. Ihmettelin vaan miten sadonkorjuu (crop) liittyy villapaitaan. Toisella yrityksellä aloin jo kauluksen kohdalla epäillä riittääkö lanka sittenkään ja jätin kauluksen muutaman sentin matalammaksi kuin ohjeessa. Sain Mamildalta langanostolakkokisailun palkinnon ja kysyin sattuisiko hänellä olemaan Marimba-lankaa jossakin sopivassa värissä. Hänellä oli kuin olikin ja sain tummanruskeaa, jota ajattelin laittaa hihansuihin ja helmaan jos vihreä loppuu kesken. 

Nyt paita on lopultakin valmis, vähän toista vuotta meni. Ja nyt on helppo sanoa että kauluksen olisi voinut tehdä ohjeen mukaiseen korkeuteen, kun lankaa jopa jäi. Olisihan sitä voinut jatkaa toiseen suuntaan vieläkin, mutta jatkoskohta näkyisi liian selvästi, ja voihan sen kääntää suoraksi jos tarvii saada kaulus ylemmäksi.

Musta tuntuu että jatkossa pysyn kaukana Veera Välimäen ohjeista, ainakaan tämän mitoitus ei sopinut mulle alkuunkaan.

Lanka Marimba 50 g = n. 150 m 100 % villaa, 552 g

Puikot 3 ja 4

Säkkituoli

Tämä säkkituoli on ollut monen vuoden projeksti. Kaikki alkoi siitä kun 2013 tai aikaisemmin (tilasto alkaa 2014) ostin kaksi verhokangaspalaa. Suuressa Käsityölehdessä 1/2002 oli säkkituolin ohje, jonka mukaan leikkasin palat ja aloin ommella. Lehti kertoi täytestyroksia saatavan Etolasta, ja kävinhän minä siellä katsomassa - ja totesin että täytteen hinnalla saisi huonekaluliikkeestä valmiin säkkituolin, enkä ostanut täytettä. Koko homma jäi sitten muutamaksi vuodeksi kesken, kunnes puolitoista vuotta sitten kun ompelin muitakin sisustusjuttuja, ompelin myös säkit valmiiksi. Täytettä en saanut aikaiseksi kysellä suoraan tehtaalta, ja päädyttiin siihen että otetaan styrokslevyä ja sahataan siitä kapeaa soiroa ja täytetään säkki sillä. Tänä kesänä lopulta säkkituoli saatiin täytettyä, kun autotallityömaalta jäi kapeita styrokspaloja ja mies sahasi niistä parin sentin soiroa, pätkittiin vähän ja tungettiin säkki niin täyteen kuin meni. Ominaisuudet ei ehkä ole ihan samat kuin "oikeassa" täytteessä, tämä varmaan litistyy nopeammin, mutta saahan sitä sitten lisätä. Säkkituoli meni tyttöjen huoneeseen ja kyllä ne sitä varmaan käyttääkin. Yksi UFO vähemmän.

Purettu UFO

Joskus 1990-luvulla aloitin kutomaan oikein "taiteellista" villapaitaa monesta väristä. En pitänyt sillä kiirettä, ja sitten jossakin vaiheessa oli ihan pakko saada gradu valmiiksi ja käsityöt jäi. Jotenkin se ei sitten myöhemmin enää tuntunutkaan niin kivalta, mutta yritin vähän väkisin kasata sitä ja olin jo aloittanut kiinnittämään hihoja. Sitten tuli varmaankin lapset ja tärkeämpää tekemistä, joten se villapaidantekele jäi taas kesken. Kaiken lisäksi kokonumerokin on vuosien kuluessa muuttunut niin että siihen olisi pitänyt kutoa lisää leveyttä. Viime syksynä tuli ensimmäisen kerran aika suurella varmuudella ajatus että puran sen, ja nyt kesäkuun alussa otin ja purin sen. Siihen oli kudottu lankaa jo vähän yli 600 grammaa.

Tarkoitus on edelleen kutoa osasta lankoja villapaita ja lisätä sopivia värejä tarpeen mukaan. Hylkäsin heti "homeenvihreän" värin kun en enää tykkää siitä villapaidassa ja kudoin pojalle sukat, kuvioväriksi otin sinisen jota en ehkä myöskään tule käyttämään villapaitaan. Mallin olen nähnyt joskus vuosia sitten Heivatut kudelmat-blogissa, kuvio syntyy nostetuilla silmukoilla.

Onkohan se UFO?

Ehkä ei kuitenkaan, kun se on jo näinkin pitkällä. Vaikka jäljellä onkin ikävin vaihe.

Aloitin tätä reilu neljä vuotta sitten ja sain kudottua takakappaletta siihen asti kun olisi pitänyt mittailla joko kädentiet on tarpeeksi korkeat ja pitäisi päätellä silmukoita pääntietä varten. Sitten sairastuin mykoplasmaan joka vei kaikki voimat, ja samaan aikaan pari muutakin juttua vei energiaa ja aikaa. Siihen mittailuun ja ohjeesta perille pääsemiseen tarvitaan tilaa ja työrauhaa enemmän kuin kaksi minuuttia, joten se jäi odottamaan parempia aikoja. Viime syksynä menin sitten yhdelle kansalaisopiston kurssille jossa sai tehdä kaikenlaista oman kiinnostuksen mukaan, ja otin tämän käsittelyyn. Kun pääsin vauhtiin ja kuvio alkoi tulla ulkomuistista kudoin tätä sitten kotonakin ja taisi olla joskus matkatyönäkin.

Ja nyt on vain kappaleiden yhdistäminen tekemättä. Onko kellään kokemusta Purosta, kestääkö se ompelua sen vertaa että saisi kappaleet ommeltua yhteen, vai pitäisikö käyttää jotakin "parempaa" lankaa?

En yleensä esittele keskeneräisiä töitä, mutta tämän nyt näytän vähän siinä tarkoituksessa että tulee paineita tehdä valmiiksi asti.