Päivä 9 torstai 26.3.
Pojalla oli joku päivä enkun koe, ja hän erehtyi kysymään opettajalta ennen koetta että mitäs sitten jos tulee sähkökatko. Opettaja vastasi entäs jos tulee maailmanloppu. Tää on juuri sitä tyhmää satakuntalaista huumoria mitä mä en ole koskaan ymmärtänyt, ja nyt ei tosiaan jaksaisi yhtään. Poika oli kiinnostunut omasta oikeusturvastaan että saisiko kokeen tehdä sitten kun sähköt tulee takaisin vai katsotaanko että hän on lintsannut kokeesta, ja aikuinen ihminen vastaa tuolla tavalla.
Päivä 10 perjantai 27.3.
Helsinkiläisten mökkimatkat on näköjään tärkeämpi perusoikeus kuin lasten oikeus opetukseen. Kaikenlaista venkoilua ettei muka voida sulkea rajoja, vaikka on poikkeustila.
Kävin lankakaupassa, ja samalla reisulla kaupungin ainoan vaatekaupan loppuunmyynnissä ja ruokakaupassa. Vaatekaupassakin myyjällä oli hanskat kädessä. Cittarissa oli väkeä, käyn niin harvoin etten osaa verrata normaalitilanteeseen. Hiivaleipäjauhoja ei ollut sielläkään, niinkuin ei missään muuallakaan ole ollut pariin viikkoon. Sivusta kuulin että ainakin pari tyttöä oli tekemässä jollekulle muulle ostoksia kun miettivät että mitähän tämä tarkoittaa listassa. Mietin ajatteleeko muut että mä hamstraan ruokaa kun ostin esim. 6 kg perunoita. Teen perunamuusia isossa kattilassa ja siihen menee 2,5 kg perunoita. Ostin siis vajaan viikon perunat. Normaalioloissa olisin käynyt myös kirpparilla, mutta nyt ei tullut mieleenkään.
Saihan ne lopultakin Uudenmaan rajat kiinni, mutta vain kolmeksi viikoksi. Koulut pistettiin heti kerralla kuukaudeksi kiinni ja nyt jo uhkaillaan että ne on mahdollisesti koko lopun kevään kiinni. Eri ihmisillä on erilainen käsitys asioiden tärkeysjärjestyksestä.
En ymmärrä sitä jokaviikkoista mökkimatkailua. Hyvin harvalla sitä mökkiä voi enää sanoa mökiksi: se on täysin varusteltu omakotitalo kaikkine koneineen ja lämmöt päällä jatkuvasti. Yksi perhe pitää siis kahta asuntoa. Ja kun sinne Kehä kolmosen taakse on päästy asumaan niin miksei sitten myös pysytä siellä, miksi pitää joka viikko lähteä tukkimaan tiet ja saastuttamaan ilmaa että pääsee maakuntiin. Eikö ne osaa päättää missä haluaa olla.
maanantai 30. maaliskuuta 2020
torstai 26. maaliskuuta 2020
Poikkeustilapäiväkirja osa 4
Päivä 8 keskiviikko 25.3.
Olen tähän asti pitänyt sitä Kärnää järkevänä miehenä, mutta ei se olekaan. Sen suurin huoli tässä tilanteessa on mistä saa viinaa.
Mun mielestä taas pitäisi ottaa käyttöön viinakortti. Lasten suojelemiseksi, ja ettei sairaalat täyttyisi viinan uhreista. Ettei lääkärin tarvitsisi valita saako tehohoitopaikan juopon yliajama tai puukottama vai koronaan sairastunut.
On se ihmeellinen poikkeustilalaki kun ei sen nojalla voi tehdä nopeasti muuta kuin sulkea koulut. Jos tulisi vaikka suuri kemikaalionnettomuus, kyseltäisiinkö silloinkin perustuslakivaliokunnalta ja eduskunnalta voidaanko jokin alue evakuoida?
Kun tästä selvitään, on muutettava tartuntatautilakia niin, että sen nojalla voidaan sulkea kapakat ja rajoittaa matkustamista. Eihän se käy että monta viikkoa mietitään ja tutkitaan voidaanko toimia.
Olen tähän asti pitänyt sitä Kärnää järkevänä miehenä, mutta ei se olekaan. Sen suurin huoli tässä tilanteessa on mistä saa viinaa.
Mun mielestä taas pitäisi ottaa käyttöön viinakortti. Lasten suojelemiseksi, ja ettei sairaalat täyttyisi viinan uhreista. Ettei lääkärin tarvitsisi valita saako tehohoitopaikan juopon yliajama tai puukottama vai koronaan sairastunut.
On se ihmeellinen poikkeustilalaki kun ei sen nojalla voi tehdä nopeasti muuta kuin sulkea koulut. Jos tulisi vaikka suuri kemikaalionnettomuus, kyseltäisiinkö silloinkin perustuslakivaliokunnalta ja eduskunnalta voidaanko jokin alue evakuoida?
Kun tästä selvitään, on muutettava tartuntatautilakia niin, että sen nojalla voidaan sulkea kapakat ja rajoittaa matkustamista. Eihän se käy että monta viikkoa mietitään ja tutkitaan voidaanko toimia.
keskiviikko 25. maaliskuuta 2020
Poikkeustilapäiväkirja osa 3
Päivä 7 tiistai 24.3.
Tokaluokkalaisenkin etäopiskelu alkaa teknisesti sujua niin ettei mun tarvi koko ajan auttaa. Paitsi tänään viimeisen tunnin aikana sähköt katkesi kymmeneksi minuutiksi ja samalla katkesi nettiyhteys. Kyllä tekniikka on taantunut kun nettiyhteys vaatii sähköä - ennen kun laittoi mokkulan koneen kylkeen se toimi niin kauan kun akkua riitti koneessa. Tosin sitä yhteyttä ei voinut jakaa useampaan koneeseen. Valokuitu ilmeisesti toimisi ilman sähköä, mutta se on niin kallis että me ei olla otettu sitä käyttöön, vaikka piuha tulee työhuoneen seinään. Ja tämän kotikoulun takia ei todellakaan oteta sitä käyttöön. Peruskoulun pitäisi olla ilmainen ja on kaupungin asia järjestää opetus niin että opiskelu onnistuu sähkökatkon aikanakin. Tokaluokka saa päivän tehtävät myös wilmassa siltä varalta ettei pääse osallistumaan siiheen meetiin.
Eilen joku virkamies mainitsi kuntien valmiusryhmät. Tässäkin pitäjässä ilmeisesti on valmiusryhmä tai ainakin sitä kootaan. Jo viime vuonna tai edellisenä kyläyhdistys keräsi tietoja kenellä on aggregaatteja, moottorikelkkoja, moottorisahoja, käyttökelpoisia kaivoja, hätämajoitustiloja jne. Poikkeusoloista ja kriiseistä kaikille tulee ensimmäiseksi mieleen Tapaninmyrskyn kaltainen tilanne, ei kukaan ole osannut ajatella tällaista tilannetta. Ei niillä varautumissuunnitelmilla ole mitään tekoa nyt, kun osaa kansasta kielletään auttamasta edes itseään naapureista puhumattakaan.
Nyt näyttää siltä että ravintolat suljetaan lopultakin ja Uusimaa eristetään, joskus loppuviikolla ehkä. Mitä tekoa on valmiuslailla, jos sen nojalla ei voida nopeasti tehdä muuta päätöstä kuin sulkea koulut?
Uudenmaan eristäminen Suomesta ei vaikuta minuun mitenkään niin kauan kun posti, lääkkeet ja kauppojen kuljetukset toimii normaalisti. Nyt kannattaisi ainakin postin ja kaupan keskusliikkeiden miettiä kannattaako ihan kaikki kierrättää Uudenmaan kautta, vai voisiko kuljetukset hoitaa lyhyempää reittiä.
Ravintoloiden sulkeminen ei minuun vaikuta paljonkaan. En käy kapakoissa ollenkaan, ulkona syömässä muutaman kerran vuodessa ja kahviloissa harvemmin. Mutta jos tilaan jotakin sellaiselta firmalta joka toimittaa paketit Matkahuollon kautta, joudun jatkossa tilaamaan sen naapuripitäjään. Meidän asiamies on kahvilassa ja miksi hän pitäisi kahvilaa auki pelkän Matkahuollon takia. Naapuripitäjän asiamies on kaupassa, ja ainakin vielä kaupat saa olla auki. Mies joutuu taas turvautumaan voileipä ja kahvi -eväisiin. Viime aikoina työmaat on olleet sellaisissa paikoissa että hän on päässyt käymään ruokatunnilla jossakin syömässä, mutta se nyt sitten loppuu.
Odotinkin jo koska mies alkaa valittaa ostosten tekemisestä, ja tänään se tuli. Mä olen täällä kotona jumissa lasten etäopiskelun takia ja mies käy töissä, niin miksi mun pitäisi täältä lähteä kauppaan että hän saisi ajella suoraan kotiin. Olen kuitenkin tehnyt ostoslistat niin ettei tarvitsisi käydä kuin yhdessä kaupassa yhtenä päivänä, sehän on hänen oma asiansa jos etsii jotakin ei-kiireellistä kolmesta eri kaupasta samana päivänä. Hänellä ei tunnu olevan käsitystä siitä, paljonko ruokaa kuluu edes normaalioloissa, saati nyt kun lapset syö päivälläkin kotona. Katsoi silmät pyöreänä kun sanoin että tuo papuja 8 purkkia. Mun mielestä se ei ole paljon, kun niitä on ainakin neljää erilaista ja jos tuo kaksi purkkia jokaista. Kun toisi kerralla enemmän, ei tarvitsisi joka viikko "etsiä ihmeellisiä tavaroita ympäri kauppaa ja kuluttaa tunteja ostoksilla". Viime viikolla kirjoitin lappuun 2 pakettia teetä ja hän toi vain yhden. Parin viikon päästä hän saa taas etsiskellä teetä kaupasta. Mä taas ajattelen niin, että kun kotona on säilyviä elintarvikkeita muutamaksi viikoksi, pääsee monta kertaa kaupasta nopeasti kun listalla on vain maito, jogurtti, hedelmät, leipä ja liha.
Tänään keksin että tilaan siemenet Hyötykasviyhdistykseltä tai Korpikankaalta, ei tarvitse sen takia lähteä kaupungin toiselle laidalle.
Tokaluokkalaisenkin etäopiskelu alkaa teknisesti sujua niin ettei mun tarvi koko ajan auttaa. Paitsi tänään viimeisen tunnin aikana sähköt katkesi kymmeneksi minuutiksi ja samalla katkesi nettiyhteys. Kyllä tekniikka on taantunut kun nettiyhteys vaatii sähköä - ennen kun laittoi mokkulan koneen kylkeen se toimi niin kauan kun akkua riitti koneessa. Tosin sitä yhteyttä ei voinut jakaa useampaan koneeseen. Valokuitu ilmeisesti toimisi ilman sähköä, mutta se on niin kallis että me ei olla otettu sitä käyttöön, vaikka piuha tulee työhuoneen seinään. Ja tämän kotikoulun takia ei todellakaan oteta sitä käyttöön. Peruskoulun pitäisi olla ilmainen ja on kaupungin asia järjestää opetus niin että opiskelu onnistuu sähkökatkon aikanakin. Tokaluokka saa päivän tehtävät myös wilmassa siltä varalta ettei pääse osallistumaan siiheen meetiin.
Eilen joku virkamies mainitsi kuntien valmiusryhmät. Tässäkin pitäjässä ilmeisesti on valmiusryhmä tai ainakin sitä kootaan. Jo viime vuonna tai edellisenä kyläyhdistys keräsi tietoja kenellä on aggregaatteja, moottorikelkkoja, moottorisahoja, käyttökelpoisia kaivoja, hätämajoitustiloja jne. Poikkeusoloista ja kriiseistä kaikille tulee ensimmäiseksi mieleen Tapaninmyrskyn kaltainen tilanne, ei kukaan ole osannut ajatella tällaista tilannetta. Ei niillä varautumissuunnitelmilla ole mitään tekoa nyt, kun osaa kansasta kielletään auttamasta edes itseään naapureista puhumattakaan.
Nyt näyttää siltä että ravintolat suljetaan lopultakin ja Uusimaa eristetään, joskus loppuviikolla ehkä. Mitä tekoa on valmiuslailla, jos sen nojalla ei voida nopeasti tehdä muuta päätöstä kuin sulkea koulut?
Uudenmaan eristäminen Suomesta ei vaikuta minuun mitenkään niin kauan kun posti, lääkkeet ja kauppojen kuljetukset toimii normaalisti. Nyt kannattaisi ainakin postin ja kaupan keskusliikkeiden miettiä kannattaako ihan kaikki kierrättää Uudenmaan kautta, vai voisiko kuljetukset hoitaa lyhyempää reittiä.
Ravintoloiden sulkeminen ei minuun vaikuta paljonkaan. En käy kapakoissa ollenkaan, ulkona syömässä muutaman kerran vuodessa ja kahviloissa harvemmin. Mutta jos tilaan jotakin sellaiselta firmalta joka toimittaa paketit Matkahuollon kautta, joudun jatkossa tilaamaan sen naapuripitäjään. Meidän asiamies on kahvilassa ja miksi hän pitäisi kahvilaa auki pelkän Matkahuollon takia. Naapuripitäjän asiamies on kaupassa, ja ainakin vielä kaupat saa olla auki. Mies joutuu taas turvautumaan voileipä ja kahvi -eväisiin. Viime aikoina työmaat on olleet sellaisissa paikoissa että hän on päässyt käymään ruokatunnilla jossakin syömässä, mutta se nyt sitten loppuu.
Odotinkin jo koska mies alkaa valittaa ostosten tekemisestä, ja tänään se tuli. Mä olen täällä kotona jumissa lasten etäopiskelun takia ja mies käy töissä, niin miksi mun pitäisi täältä lähteä kauppaan että hän saisi ajella suoraan kotiin. Olen kuitenkin tehnyt ostoslistat niin ettei tarvitsisi käydä kuin yhdessä kaupassa yhtenä päivänä, sehän on hänen oma asiansa jos etsii jotakin ei-kiireellistä kolmesta eri kaupasta samana päivänä. Hänellä ei tunnu olevan käsitystä siitä, paljonko ruokaa kuluu edes normaalioloissa, saati nyt kun lapset syö päivälläkin kotona. Katsoi silmät pyöreänä kun sanoin että tuo papuja 8 purkkia. Mun mielestä se ei ole paljon, kun niitä on ainakin neljää erilaista ja jos tuo kaksi purkkia jokaista. Kun toisi kerralla enemmän, ei tarvitsisi joka viikko "etsiä ihmeellisiä tavaroita ympäri kauppaa ja kuluttaa tunteja ostoksilla". Viime viikolla kirjoitin lappuun 2 pakettia teetä ja hän toi vain yhden. Parin viikon päästä hän saa taas etsiskellä teetä kaupasta. Mä taas ajattelen niin, että kun kotona on säilyviä elintarvikkeita muutamaksi viikoksi, pääsee monta kertaa kaupasta nopeasti kun listalla on vain maito, jogurtti, hedelmät, leipä ja liha.
Tänään keksin että tilaan siemenet Hyötykasviyhdistykseltä tai Korpikankaalta, ei tarvitse sen takia lähteä kaupungin toiselle laidalle.
tiistai 24. maaliskuuta 2020
Poikkeustilapäiväkirja osa 2
Päivä 6 maanantai 23.3.
Aamulla luki netissä että tänään tai huomenna tulee liikkumisrajoituksia. Ei ainakaan vielä ole tullut.
Esimerkiksi ystäväni käy hoitamassa iäkkään äitinsä ostokset ja kantamassa hänelle puita - maakuntarajan yli. Onko se pakollista kulkemista ja kuka sen päättää? Jos kunnat omii kaikki yli 70-vuotiaiden kauppareisut itselleen, ei mitkään resurssit riitä.
Kapakoita ei kuulemma voi sulkea sen takia kun jonkin elinkeinon harjoittamista ei lain mukaan voi kieltää. Aika ontuva perustelu ottaen huomioon että ainakin yksi valtion virasto on käytännössä kieltänyt vähintään kymmeniltä yrittäjiltä elinkeinon harjoittamisen ilmoittamalla että nyt on laissa määrätty toiminta seis ja yhtään toimeksiantoa ei tule.
Kaverin kanssa puhuttiin viikonloppuna että mitähän kaikkea muuta nyt valmistellaan ja päätetään. Mitä tahansa voidaan nyt päättää salassa, kun uutisiin ei mahdu mitään muuta kuin korona.
Huhut liikkuu ja ihmisillä menee puurot ja vellit sekaisin. Täälläkin puhutaan ainakin kolmesta ihmisestä nimeltä että heillä olisi korona. Todellisuudessa ilmeisesti ei ole, he ovat vain olleet karanteenissa. Joistakin puhutaan että nekin tuli Italiasta ja kulkee kylällä kuin ei mitään, kun todellisuudessa heidän matkastaan on jo sen verran aikaa että he ovat ehtineet olla sen kaksi viikkoa karanteenissakin. Nyt ei enää tiedä mitä voi uskoa ja mitä ei.
Aamulla luki netissä että tänään tai huomenna tulee liikkumisrajoituksia. Ei ainakaan vielä ole tullut.
Esimerkiksi ystäväni käy hoitamassa iäkkään äitinsä ostokset ja kantamassa hänelle puita - maakuntarajan yli. Onko se pakollista kulkemista ja kuka sen päättää? Jos kunnat omii kaikki yli 70-vuotiaiden kauppareisut itselleen, ei mitkään resurssit riitä.
Kapakoita ei kuulemma voi sulkea sen takia kun jonkin elinkeinon harjoittamista ei lain mukaan voi kieltää. Aika ontuva perustelu ottaen huomioon että ainakin yksi valtion virasto on käytännössä kieltänyt vähintään kymmeniltä yrittäjiltä elinkeinon harjoittamisen ilmoittamalla että nyt on laissa määrätty toiminta seis ja yhtään toimeksiantoa ei tule.
Kaverin kanssa puhuttiin viikonloppuna että mitähän kaikkea muuta nyt valmistellaan ja päätetään. Mitä tahansa voidaan nyt päättää salassa, kun uutisiin ei mahdu mitään muuta kuin korona.
Huhut liikkuu ja ihmisillä menee puurot ja vellit sekaisin. Täälläkin puhutaan ainakin kolmesta ihmisestä nimeltä että heillä olisi korona. Todellisuudessa ilmeisesti ei ole, he ovat vain olleet karanteenissa. Joistakin puhutaan että nekin tuli Italiasta ja kulkee kylällä kuin ei mitään, kun todellisuudessa heidän matkastaan on jo sen verran aikaa että he ovat ehtineet olla sen kaksi viikkoa karanteenissakin. Nyt ei enää tiedä mitä voi uskoa ja mitä ei.
maanantai 23. maaliskuuta 2020
Poikkeustilapäiväkirja osa 1
Kirjottelen näitä lähinnä itselleni muistiin. Saa kommentoida ja keskustella, kunhan pysytte asiallisina.
Ensimmäisen kerran huolestuin koronaviruksesta tammikuussa. Mies oli silloin Italiassa hiihtämässä, eikä vielä tiedetty että virus jyllää juuri siellä. Enemmän olin huolissani että Münchenin lentokentällä voisi olla vaara saada tartunta. Mies kerkisi onneksi "alta pois", mutta täältä päin moni lähti vielä helmikuussa Italiaan tai Itävaltaan, vaikka oli jo tiedossa että siellä on epidemia.
Päivä -5 perjantai 13.3.
Tuli suositus välttää suuria joukkoja ja AVIn kielto yli 500 hengen tilaisuuksille kuukauden ajaksi. Ja hallitukselta suositus altistuneiden jäämisestä karanteeniin. Ei pakkoa jäädä karanteeniin - sehän on perusoikeus että epidemia-alueelta tuleva voi pörrätä kylillä ja mennä töihin niinkuin ennenkin. Kuukausi olisi ollut mielestäni ihan ok, mutta muutamat kaupungit meni pitemmälle ja määräsi kiellon toukokuun loppuun saakka eli yli kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi. Täällä esim. kaupunki perui kaikki omistamassaan konserttisalissa pidettävät konsertit koko keväältä - sen sijaan elokuvanäytökset sai jatkua käytävän toisella puolella ja taitaa jatkua edelleenkin. Lisäksi kouluilla toimivat liikuntaryhmät kiellettiin loppukevääksi - kuusi kertaa kahdestatoista kerrasta peruttiin.
Olin juuri viisi päivää aikaisemmin ostanut lipun yhteen konserttiin - en ole ennen käynyt konserteissa itse maksaen, vaan ne on aina olleet firmojen tilaisuuksia. Erehdyin kirjottamaan Lankalaatikossa että sen kerran kun olen ostanut ajoissa lipun konserttiin se kielletään, ja siitähän nousi kauhea haloo. Mua ei olisi saanut harmittaa peruuntuminen, eikä myöhemmin tullut kansalaisopiston sulkeminen. Lopulta se meni siihen että kirjoitin mä mitä tahansa, aina tuli disagree, kun en suostunut lähtemään siihen hysteriaan mukaan.
Päivä -2 maanantai 16.3.
Koko viikonloppu oli uhkailtu koulujen sulkemisella, mutta mä en jaksanut uskoa että koulut suljettaisiin ensimmäisenä. Luulin että koulutus olisi sellainen perusoikeus johon ei ensimmäiseksi puututtaisi. Mutta niin vain kävi.
Koulujen myötä suljettaisiin myös kouluilla toimivat kansalaisopistot, joten olin aamupäivän kutomossa, mutta en saanut työtäni valmiiksi.
Kun koulujen sulkeminen varmistui, ensin ajattelin että nyt mä joudun herättelemään lapsia koko aamupäivän tekemään tehtäviään, ja toisaalta että nyt voisi vaikka lähteä sinne hiihtolomalle johon ei tavallisena vuonna koskaan ole mahdollisuutta, tai tehdä pitkän kyläreisun, tai mennä viikollakin metsätöihin. Enpäs muistanut että tässä kaupungissa on tietokone joka oppilaalla neljäsluokkalaisista ylöspäin.
Ylioppilaskirjoitukset jatkuu. Sanoin tytölle että jos tulet kipeäksi niin Buranaa ja yskänlääkettä naamaan niin että jaksat mennä kokeeseen. Joku varmaan haukkuu nyt edesvastuuttomaksi, mutta miksi pitäisi jättää ylioppilaskirjoitukset kesken siksi että joku muu on levittänyt virusta. Sanotaan ettei ketään saisi syyttää tai syyllistää, mutta minun mielestäni voi syyttää sellaista joka on lähtenyt Italiaan viruksen jo riehuessa siellä ja kotiin tultuaan ajatellut että juuri minun ei tarvitse jäädä kotiin karanteeniin.
Päivä 1 keskiviikko 18.3.
Nyt on sitten koulut kiinni, mutta rajat ei vieläkään.
Ysiluokkalainen on tänään käynyt koulua omassa huoneessaan lukujärjestyksen mukaan, tokaluokkalainen on saanut tehtävät wilman kautta aamulla. Rasittaa aika paljon kun ruoka on oltava valmiina silloin kun koulussa on ruokatunti.
Kansalaisopistot on myös kiinni. Ainoa paikka missä voi tavata muita aikuisia ja hengittää vapaasti. En ole vielä kysellyt pidetäänkö poisjäävät kerrat myöhemmin vai miten hyvitetään.
Leivoin pitkästä aikaa ruisleipää, koska viime viikolla oli monena päivänä kaupoista loppu se ruisleipä jota meillä syödään.
Päivä 2 torstai 19.3.
Nyt on periaatteessa rajat kiinni, mutta käytännössä ei. Suomen kansalaisia yritetään saada tänne muista maista. Mä en oikein ymmärrä esim. sitä että Espanjassa asuvat suomalaiset tuodaan nyt tänne. Suomihan on heille niin huono ja paha paikka että täällä ei kannata asua, niin miksi nyt pitäisi tulla tänne. Ja tietenkin paperiton viruksen kantaja pääsee aina Suomeen kun tietää sen yhden taikasanan.
Kirkko on ennen ollut se viimeinen tuki ihmisille, kun kaikki muu on pettänyt. Enää niin ei ole. Kirkko on tulkinnut yli 10 hengen julkisten kokoontumisten kieltoa niin, että yksityistilaisuudetkin on kielletty. Ei saa pitää ristiäisiä eikä hautajaisia - kuitenkin poliisiylijohtajan tulkinta on että
"rippijuhlia ja ristiäisiä" voidaan pitää. Ehkä kirkon johdolla ei ole omat taivasasiat kunnossa, kun on niin kova pelko.
Samaan aikaan kapakat saa olla auki.
Päivä 3 perjantai 20.3.
Tokaluokkalaisellakin on nyt chromebook käytössä. Täytyy sanoa että nyt koulu sitoo minua paljon enemmän, kun minun on huolehdittava että kone on auki ja toimii. Täytyy myös katsoa missä kone on ja mitä kaikkea kuvassa näkyy taustalta.
Kävin kylällä, kun kaveri oli työmatkalla täällä päin ja meidän oli tavattava yhden asian takia. Käytiin kahvilla, se kahvilakin meni kiinni jo kahdelta kun ennen se on ollut neljään tai viiteen auki. Se on Matkahuollon asiamies, eli aika lyhyt aika on hakea paketteja ja työssäkäyville ihan mahdotonta.
Ylioppilaskirjoitukset on ohi. Tyttärelle ei tiivistetty aikataulu vaikuttanut mitään, mutta vävykokelas kirjotti tällä viikolla pitkän matikan ja enkun lisäksi kemian ja fysiikan. Arveli että voi joutua korottamaan jotakin mutta läpi pääsee kuitenkin. Luulenpa ettei mieti korottamista jos pääsee opiskelemaan haluamaansa paikkaan.
Nyt puhutaan jo ulkonaliikkumiskiellosta, joten nyt olen alkanut miettiä hamstraamistakin. Pakastimet olisi pitänyt sulattaa, mutta ei se nyt taas käy, kun sinne on ostettu jauhelihaa ja jäätelöä.
Hallitus kehuu kuinka on seurannut asiaa tammikuusta asti. Seuraillut vaan ja antanut viruksen levitä eri puolille Suomea. Jos olisi haluttu estää viruksen leviäminen, olisi epidemia-alueilta tulevat jo helmikuussa määrätty valvottuun karanteeniin. Kyllä tilaa löytyy jos halutaan: tyhjiä kasarmeja, vastaanottokeskuksia, kouluja jne.
Päivä 4 lauantai 21.3.
Mies aikoi ruveta kyselemään Ticketmasterilta konserttilippujen hinnan palautuksesta ja ihmetteli kun ei listassa näkynyt sitä konserttia ollenkaan kun taas muita oli ja luki peruutettu. Selasin listaa seuraavalle sivulle ja siellä se oli uudella päivämäärällä. Tarkistin vielä että minun lippuni näkyi varattuna paikkana. Täytyy sanoa että nopeasti ne on saaneet uuden päivämäärän sovittua kaikkien muusikkojen kanssa, viikossa. Sunnuntai taitaa kyllä olla sellainen päivä että monen tanssimuusikon kalenterissa on tilaa.
Suomessa on kuollut ensimmäinen koronavirukseen, iäkäs henkilö. Oikein tasavallan presidentti esitti surunvalittelunsa. Meidän 88-vuotias naapuri kuoli reilu viikko sitten, enkä mä usko että hänen omaisensa saivat presidentiltä surunvalitteluja. Hautajaisiakaan eivät saa järjestää.
Ensimmäisen kerran huolestuin koronaviruksesta tammikuussa. Mies oli silloin Italiassa hiihtämässä, eikä vielä tiedetty että virus jyllää juuri siellä. Enemmän olin huolissani että Münchenin lentokentällä voisi olla vaara saada tartunta. Mies kerkisi onneksi "alta pois", mutta täältä päin moni lähti vielä helmikuussa Italiaan tai Itävaltaan, vaikka oli jo tiedossa että siellä on epidemia.
Päivä -5 perjantai 13.3.
Tuli suositus välttää suuria joukkoja ja AVIn kielto yli 500 hengen tilaisuuksille kuukauden ajaksi. Ja hallitukselta suositus altistuneiden jäämisestä karanteeniin. Ei pakkoa jäädä karanteeniin - sehän on perusoikeus että epidemia-alueelta tuleva voi pörrätä kylillä ja mennä töihin niinkuin ennenkin. Kuukausi olisi ollut mielestäni ihan ok, mutta muutamat kaupungit meni pitemmälle ja määräsi kiellon toukokuun loppuun saakka eli yli kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi. Täällä esim. kaupunki perui kaikki omistamassaan konserttisalissa pidettävät konsertit koko keväältä - sen sijaan elokuvanäytökset sai jatkua käytävän toisella puolella ja taitaa jatkua edelleenkin. Lisäksi kouluilla toimivat liikuntaryhmät kiellettiin loppukevääksi - kuusi kertaa kahdestatoista kerrasta peruttiin.
Olin juuri viisi päivää aikaisemmin ostanut lipun yhteen konserttiin - en ole ennen käynyt konserteissa itse maksaen, vaan ne on aina olleet firmojen tilaisuuksia. Erehdyin kirjottamaan Lankalaatikossa että sen kerran kun olen ostanut ajoissa lipun konserttiin se kielletään, ja siitähän nousi kauhea haloo. Mua ei olisi saanut harmittaa peruuntuminen, eikä myöhemmin tullut kansalaisopiston sulkeminen. Lopulta se meni siihen että kirjoitin mä mitä tahansa, aina tuli disagree, kun en suostunut lähtemään siihen hysteriaan mukaan.
Päivä -2 maanantai 16.3.
Koko viikonloppu oli uhkailtu koulujen sulkemisella, mutta mä en jaksanut uskoa että koulut suljettaisiin ensimmäisenä. Luulin että koulutus olisi sellainen perusoikeus johon ei ensimmäiseksi puututtaisi. Mutta niin vain kävi.
Koulujen myötä suljettaisiin myös kouluilla toimivat kansalaisopistot, joten olin aamupäivän kutomossa, mutta en saanut työtäni valmiiksi.
Kun koulujen sulkeminen varmistui, ensin ajattelin että nyt mä joudun herättelemään lapsia koko aamupäivän tekemään tehtäviään, ja toisaalta että nyt voisi vaikka lähteä sinne hiihtolomalle johon ei tavallisena vuonna koskaan ole mahdollisuutta, tai tehdä pitkän kyläreisun, tai mennä viikollakin metsätöihin. Enpäs muistanut että tässä kaupungissa on tietokone joka oppilaalla neljäsluokkalaisista ylöspäin.
Ylioppilaskirjoitukset jatkuu. Sanoin tytölle että jos tulet kipeäksi niin Buranaa ja yskänlääkettä naamaan niin että jaksat mennä kokeeseen. Joku varmaan haukkuu nyt edesvastuuttomaksi, mutta miksi pitäisi jättää ylioppilaskirjoitukset kesken siksi että joku muu on levittänyt virusta. Sanotaan ettei ketään saisi syyttää tai syyllistää, mutta minun mielestäni voi syyttää sellaista joka on lähtenyt Italiaan viruksen jo riehuessa siellä ja kotiin tultuaan ajatellut että juuri minun ei tarvitse jäädä kotiin karanteeniin.
Päivä 1 keskiviikko 18.3.
Nyt on sitten koulut kiinni, mutta rajat ei vieläkään.
Ysiluokkalainen on tänään käynyt koulua omassa huoneessaan lukujärjestyksen mukaan, tokaluokkalainen on saanut tehtävät wilman kautta aamulla. Rasittaa aika paljon kun ruoka on oltava valmiina silloin kun koulussa on ruokatunti.
Kansalaisopistot on myös kiinni. Ainoa paikka missä voi tavata muita aikuisia ja hengittää vapaasti. En ole vielä kysellyt pidetäänkö poisjäävät kerrat myöhemmin vai miten hyvitetään.
Leivoin pitkästä aikaa ruisleipää, koska viime viikolla oli monena päivänä kaupoista loppu se ruisleipä jota meillä syödään.
Päivä 2 torstai 19.3.
Nyt on periaatteessa rajat kiinni, mutta käytännössä ei. Suomen kansalaisia yritetään saada tänne muista maista. Mä en oikein ymmärrä esim. sitä että Espanjassa asuvat suomalaiset tuodaan nyt tänne. Suomihan on heille niin huono ja paha paikka että täällä ei kannata asua, niin miksi nyt pitäisi tulla tänne. Ja tietenkin paperiton viruksen kantaja pääsee aina Suomeen kun tietää sen yhden taikasanan.
Kirkko on ennen ollut se viimeinen tuki ihmisille, kun kaikki muu on pettänyt. Enää niin ei ole. Kirkko on tulkinnut yli 10 hengen julkisten kokoontumisten kieltoa niin, että yksityistilaisuudetkin on kielletty. Ei saa pitää ristiäisiä eikä hautajaisia - kuitenkin poliisiylijohtajan tulkinta on että
"rippijuhlia ja ristiäisiä" voidaan pitää. Ehkä kirkon johdolla ei ole omat taivasasiat kunnossa, kun on niin kova pelko.
Samaan aikaan kapakat saa olla auki.
Päivä 3 perjantai 20.3.
Tokaluokkalaisellakin on nyt chromebook käytössä. Täytyy sanoa että nyt koulu sitoo minua paljon enemmän, kun minun on huolehdittava että kone on auki ja toimii. Täytyy myös katsoa missä kone on ja mitä kaikkea kuvassa näkyy taustalta.
Kävin kylällä, kun kaveri oli työmatkalla täällä päin ja meidän oli tavattava yhden asian takia. Käytiin kahvilla, se kahvilakin meni kiinni jo kahdelta kun ennen se on ollut neljään tai viiteen auki. Se on Matkahuollon asiamies, eli aika lyhyt aika on hakea paketteja ja työssäkäyville ihan mahdotonta.
Ylioppilaskirjoitukset on ohi. Tyttärelle ei tiivistetty aikataulu vaikuttanut mitään, mutta vävykokelas kirjotti tällä viikolla pitkän matikan ja enkun lisäksi kemian ja fysiikan. Arveli että voi joutua korottamaan jotakin mutta läpi pääsee kuitenkin. Luulenpa ettei mieti korottamista jos pääsee opiskelemaan haluamaansa paikkaan.
Nyt puhutaan jo ulkonaliikkumiskiellosta, joten nyt olen alkanut miettiä hamstraamistakin. Pakastimet olisi pitänyt sulattaa, mutta ei se nyt taas käy, kun sinne on ostettu jauhelihaa ja jäätelöä.
Hallitus kehuu kuinka on seurannut asiaa tammikuusta asti. Seuraillut vaan ja antanut viruksen levitä eri puolille Suomea. Jos olisi haluttu estää viruksen leviäminen, olisi epidemia-alueilta tulevat jo helmikuussa määrätty valvottuun karanteeniin. Kyllä tilaa löytyy jos halutaan: tyhjiä kasarmeja, vastaanottokeskuksia, kouluja jne.
Päivä 4 lauantai 21.3.
Mies aikoi ruveta kyselemään Ticketmasterilta konserttilippujen hinnan palautuksesta ja ihmetteli kun ei listassa näkynyt sitä konserttia ollenkaan kun taas muita oli ja luki peruutettu. Selasin listaa seuraavalle sivulle ja siellä se oli uudella päivämäärällä. Tarkistin vielä että minun lippuni näkyi varattuna paikkana. Täytyy sanoa että nopeasti ne on saaneet uuden päivämäärän sovittua kaikkien muusikkojen kanssa, viikossa. Sunnuntai taitaa kyllä olla sellainen päivä että monen tanssimuusikon kalenterissa on tilaa.
Suomessa on kuollut ensimmäinen koronavirukseen, iäkäs henkilö. Oikein tasavallan presidentti esitti surunvalittelunsa. Meidän 88-vuotias naapuri kuoli reilu viikko sitten, enkä mä usko että hänen omaisensa saivat presidentiltä surunvalitteluja. Hautajaisiakaan eivät saa järjestää.
tiistai 10. maaliskuuta 2020
Vanhuudenhöperyyttäkö?
Syksyllä käsityökahvilan ohjaaja toi näytille kierräyskankaista tehtyjä nalleja ja kyseli kiinnostaisko tehdä. Kaksi meistä sitten teki nallet. Ostin peräti kahdet nivelet ja silmät, mutta en saanut sillä kertaa tehtyä kuin yhden nallen. En löytänyt muuta sopivaa kangastakaan kuin vanhoja farkkuja, mutta tästä tuli ihan hyvännäköinen. Sen verran sähläsin, että jostakin raajasta jäi nivelen metallirikka pois, kun nallea kasatessa jäi yksi ylimääräinen rikka. Ja vaikka mielestäni kiristin sokat niin tiukkaan kuin mahdollista, valmiina kolme raajaa keikkuu löysässä ja vain toinen käsi on tarpeeksi tiukasti kiinni. Mutta eiköhän se kestä, kun sanoin tytöllekin että se on vain koriste.
Vielä vuosi sitten en olisi kuvitellut tekeväni koristenallea. Syvällä takaraivossa on ollut se ajatus että käsityönä tehdään vain tarpeellista, eikä turhuuksia. Pikku hiljaa olen pyrkinyt siitä eroon ja ommellut esimerkiksi koristetyynyjä. Kangaspuissa olen kyllä kutonut kaksi seinävaatetta jo vuosia sitten. Muistan kun vanhemmat takanapäin pilkkasi tätiäni, joka oli lapsena "tehnyt koruompeleita" vaikka olisi voinut töitäkin tehdä. Hei haloo, täti oli kymmenkunta vuotta veljiään nuorempi, ei voi verrata veljien työntekoon, tosin yksinhuoltajaäiti varmaan oli kovilla ja olisi apuakin tarvinnut. Usein äidillä oli sanomista minunkin käsitöistäni, jos tein jotakin muuta kuin kudoin sukkaa tai ompelin vaatteita. Äidin kuoleman jälkeen kävin läpi hänen jäämistöään, ja tein sellaisia "löytöjä" mitkä hän oli onnistunut aina pitämään minulta piilossa. Jos olisin ne nähnyt hänen eläessään, olisin kyllä sanonut pari valittua sanaa. Ehkä jotkut revinnäisompeleet oli olleet joskus muotia, mutta mä en osaa arvostaa niitä, ristipistoja ja muuta kirjontaa kyllä. "Olis kutonut sukkaa senkin ajan" - äidin sanoin.
Mutta minä tein nallen. Koska minulla on oikeus tehdä nalle, enkä tarvitse siihen äidin tai miehen tai lasten lupaa. Vain oman lupani.
maanantai 9. maaliskuuta 2020
Armeijasukat
Nämä armeijasukat vävykokelaalle oli tarkoitus tehdä vasta myöhemmin tänä vuonna, mutta kun naapuripitäjässä oli sukkakilpailu ja se tuli niin nopealla aikataululla etten ehtinyt suunnitella sinne mitään erikoisempia sukkia, niin tein nämä sinne kilpailuun. En voittanut, mutta oli nämäkin saaneet ääniä. Otin selvää mikä kengännumero on, mutta vähän liian isot näistä tuli, mutta sen verran vähän ettei tarvinnut ruveta lyhentämään. Harmaat raidat on pätkitty raitalangasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)