Viistosukat

Näin nämä Lana Holdenin Skew-sukat jossakin ravelryn ketjussa, ja kun ohje oli ilmainen niin pitihän sitä kokeilla.

Ohjeessa sanottiin että nämä istuu jalkaan kuten tavalliset 60 silmukan sukat, siispä otin kolmosen puikot ja langaksi Nallea. Jalkaterän pituuden sovittaminen oli mahdotonta: mikä on sopivasti venyttämistä ja mihin kohtaan kantapäätä pitäisi mitata. Seurauksena se, että kun olin saanut kantapään silmukoitua ja pääsin sovittamaan sukkaa kunnolla, jouduin purkamaan silmukoinnin ja 35 krs että sain jalkaterä-osasta purettua 4 krs. Ei nämä sukat istu aikuisen naisen jalkaan, sain kyllä kiskottua ne jalkaani mutta nilkasta ja varren suusta kiristää. Aika paljon pitäisi muokata ohjetta että saisi sopivat. Idea on kyllä hauska.

Kesäyön hullutus oli kyllä ihan hulluutta. Yritin väkisin kutoa ja virkata kaksi kuukautta niin että se alkoi jo tuntua työltä. Ihan kuin ei olisi ollut muutakin tekemistä. Sen jälkeen on mennyt päiväkausia etten ole kutonut. Tosin heti elokuun alussa alotin villapaidan, mutta silloin tarvitsin neuleen pitkälle automatkalle, ja telkkaria katsoessa tuli tehtyä sukat. Se villapaita on nyt jumissa, koska tarvitsisin siihen pitemmät puikot, ja ne taas on kiinni viime vuonna alotetussa villatakissa, josta on vain kaulus kesken. Nyt on lisäksi niin paljon muuta ohjelmaa ettei edes ehdi kutoa.

Squircle-sukat

Myös tähän General Hogbufferin sukkamalliin törmäsin ravelryssä. Sen erikoisuus on kantapää. Kantalappu on vain kuuden silmukan levyinen.

Ohjeessa sanottiin, ettei sovellu sukkapuikoilla tehtäväksi, mutta kyllä minä kudoin sukkapuikoilla. Muutama kerros kantalapun jälkeen olisi voinut olla helpompi kutoa pyöröpuikoilla, mutta en viitsinyt ruveta vaihtelemaan. Näistä tuli hyvin jalkaan istuvat sukat ja sain kulutettua niihin monta pätkää Nallea, jotka olin purkanut liian taiteellisesta villapaidantekeleestä.

Leftie

Olin jo kauan ihaillut tätä Martina Behmin Leftie-huivia ja ajatellut että joskus ostan ohjeen. Viime keväänä sitten satuin voittamaan Paivis craftsin tumppuKALista osto-ohjeen ja toivoin tätä. Se pääsi saman tien puikoille ja valmistui heinäkuussa.

Olin alusta asti ajatellut pohjaväriksi keltaisenkirjavaa Fabelia, jota minulla oli kaksi kerää, mutta se olikin valmiina pintana erilaista kuin kuvittelin kerää katsoessa. Punaista ja sinistä olikin aika paljon. En kuitenkaan voinut vaihtaa lankaa, koska olen langanostolakossa ja muuta pohjaväriksi sopivaa ei ollut kotona. Sääntöjen mukaan sai ostaa lankaa jos loppuu kesken, ja sehän loppui ja jouduin ostamaan yhden kerän. Vasemmanpuolinen on se uudempi. Näyttää melkein eri langalta: keltaisen tilalla oli pääasiassa valkoista ja siniset punaiset raidat oli paljon pitempiä ja tummempia kuin vanhemmassa. Pakko oli tehdä sillä valmiiksi, piti vain katsoa mikä raitaväri milloinkin parhaiten erottuisi pohjaväristä.

Ihan kiva huivista tuli kuitenkin, vaikkakin vähän levoton. Sama malli voisi olla hieno myös tummalla pohjalla valkoisin lehdin.

Taas tässä kävi näin

Ostin keväällä Tampereen messuilta joitakin kukkien mukuloita, ja tulikin yllätyksiä.

Tämän pionin piti olla 'Rubra Plena'. Tosi kaunis tämäkin on, mutta luulin ostavani punaisen. Keltaisena ostamani on nippa nappa hengissä eikä avannut nuppujaan, joten en tiedä minkä värinen se on.

 Tämän liljan piti olla 'Pink Perfection'. Ei näytä pinkiltä.

Ja tämän piti olla tiikerinlilja. Kirjoitin pussin kylkeen nimet että muistin vielä kotona mitä ostin - tai luulin ostaneeni. Tämä saattaisi olla se 'Pink Perfection' tai sitten ei. Miksi niissä laatikoissa oli nimilappuja kun ne oli kuitenkin ihan sekaisin?

 

Suuri harmituksen aihe tänä kesänä oli kirsikan versotauti. Kauniista puusta ei ole enää paljon jäljellä, kuvan ottamisen jälkeenkin olen joutunut leikkaamaan muutaman oksan. Nyt kun alkaa syksy lähestyä niin kaikista kellastuvista lehdistä ei edes tiedä onko ne sairaita vai ei. Onko kellään kokemuksia voiko tämä puu vielä selvitä vai tuleeko se kuolemaan? Olin suunnitellut istuttaa luumupuun muutaman metrin päähän viime kesänä kaatuneen omenapuun paikalle, mutta en sitten uskaltanut laittaa toista Prunusta niin lähelle, vaikka en tiedä tarttuisiko versotauti luumuun. Ei tarvinnut säilöä kirsikoita tänä kesänä.

Suunnaton tie

Sain kirjastosta lainaan uutuuskirjan Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa. Kauniita malleja kaikki. Monessa mallissa on kirjoneuleraita varressa - sen kanssa saa olla tarkkana ettei se kiristä. Ja minulla ainakin varren kuvio jäisi piiloon housunpuntin alle, ettei sitä pääsisi ihailemaan muut kuin itse vain. Muutama malli on kokonaan kirjoneuletta, ja joskus paremmalla ajalla kudon jonkin niistä. Ensimmäiseksi valitsin mielestäni helpon mallin Suunnaton tie, koska laina-ajan piti riittää kutomiseen. Tähän oli helppo vaihtaa kantapää hollantilaiseksi ja kirjoneuletta oli vain vähän. Kudoin Nallesta, mutta 2,5 ja 3 puikoilla ja otin pienimmän koon eli 60 s. Ajattelin että se saattaisi sopia minulle, mutta varren kirjoneule kiristi sen verran että ei sopinutkaan. Onneksi tytölle sopi. Kirjoneuleessa olisi voinut olla vieläkin isommat puikot mutta kun en omista niitä välikokoja.

Tämä on vähän erilainen sukkakirja. Yleensä sukka- ja muissakin neulekirjoissa alotetaan oikeasta ja nurjasta silmukasta ja kolmekymmentä ensimmäistä sivua on perustekniikkaa, ja se on ärsyttävää. Tämä kirja menee toiseen ääripäähän: ei mitään tekniikkaohjeita. Tai saattaa jotakin olla mallien ohjeissa, mutta en lukenut koko kirjaa. Alussa on viisi sivua yleisiä ohjeita, mutta tekniikan osalta ei ole itse ohjeita vaan viittauksia nettiin ja pääasiassa ulkomaankielisiin ohjeisiin. On toki viitattu myös Ullaan. Minusta kirjassa olisi voinut olla ainakin ohje silmukoiden luomiseen kärjestä alotettaviin sukkiin, eikä vain käskyä hakea netistä. Mutta toisaalta, jokin linja tekijän on otettava, jos olisi joitakin tekniikkaohjeita niin millä perusteella vedettäisiin raja että mitä ohjeita on ja mitä ei. Minä esimerkiksi en ole koskaan kutonut kärjestä alotettuja sukkia ja siksi olisin sitä luomisohjetta kaivannut, mutta joku toinen voi sanoa että kärjestä alottaminen on maailman helpointa eikä osaa alottaa varresta. Minä nyt vain suren niitä joilla ei ole tietokonetta ja nettiä - heitäkin on paljon vaikka sitä ei haluta uskoa.

Mikä mahtaa olla in?

Palkkiraitasukat näyttää nyt olevan muodissa. Alotin yhdet kun tarvitsin helpon työn mukaan rompetorille ja KIP-päivään, ja kudoin sitten yhteen menoon toisetkin. Isommissa on 16 krs raidat ja pienemmissä 14 krs.