Pato-sukat

Nämä Emma Karvosen (Ulla 3/16) Pato-sukat oli jonossa jo pari kolme vuotta. Niissä on erilainen kantapää ja aaltoileva kuvio on kivannäköinen. Nimen mukaan värin piti olla mielestäni sininen tai harmaa, mutta niitä värejä en voinut käyttää varastostani ennen kuin saisin kaksi isoa työtä tehtyä ja näkisin mitä lankoja jäi ja paljonko. Muutama viikko sitten muistin että mullahan pitäisi olla sinikirjavaa Nalle Coloria joka on juuri sopiva väri. Nämä sukat tuli kudottua kahdeksassa päivässä, kun halusin päästä pian eroon niistä palmikonkierroista. Siis eihän ne vaikeita ole, mutta ikävää pientä näpertelyä. Tein sukat ihan ohjeen mukaan ja niistä tuli juuri sopivat vanhemmalle tytölle. Näin heti alussa ettei ne tule sopimaan mulle itselleni - 58 silmukkaa ja neljä palmikonkiertoa kerroksella, kun itselleni kudon Nallesta perussukat 60 silmukalla. Nätit tuli.

Poikkeustilapäiväkirja osa 13

Päivä 86 torstai 11.6.

Urheilukilpailuihin päästetään ehkä sittenkin yli 500 katsojaa.

Päivä 87 perjantai 12.6.

Tänään olisi alkanut jalkapallon EM-kisat, jos. Niitä kisoja mä odotin, kun Suomi lopultakin pääsi mukaan. Toivottavasti ensi vuonna päästään pelaamaan, ettei silloin tule koronan toinen aalto tai fortuna tai kimble tai joku muu.

Päivä 89 sunnuntai 14.6.

Oltiin rippijuhlissa. Kirkkoon oli päästetty vain 12 vierasta per nuori ja konfirmaatio oli toimitettu useammassa erässä vain kuusi nuorta kerrallaan.

Ei voi ymmärtää. Muuten saa kokoontua 500 ihmistä, mutta kirkossa ei edes sataa ihmistä.

Joku sanoi, että heinäkuun puoleenväliin saakka saisi pitää jopaa 2000 hlö tilaisuuksia. Tätä en nähnyt missään painettuna, että en tiedä onko siinä perää. Mitä heinäkuun puolenvälin jälkeen, taas 500 vai? Mitä tilaisuuksia nyt on tulossa, että rajaa pitäisi nostaa?

Tänään pääministeri osasi jo kertoa, että poikkeustila on viimeksi määrätty kesäkuun loppuun. Silloin keväällä annettiin ymmärtää että toistaiseksi. Tiedottamisessa olisi ollut ja on edelleen paljon parantamisen varaa.

Päivä 90 maanantai 15.6.

Poikkeustila on päätetty lopettaa. Huomenna pitäisi olla "normaalitilassa".

Kokoontumisrajoitukset ei kuitenkaan poistu, koska nyt osattiin kertoa että niitä ei ole määrätty poikkeustilan perusteella vaan tartuntatautilain. Olisi sen voinut kertoa selvästi heti alussa.

Toinen päivä "normaalioloja" keskiviikko 17.6.

Hallitus purkaa rajoituksia vauhdilla - niistä omasta mielestään tärkeimmistä eli kapakoista. Juhannuksen jälkeen saa istua kapakassa kahteen asti. Virusta aletaan levittää tehokkaasti sallimalla buffet-ruokailut. Ei tulis mieleenkään mennä buffet-ruokailuun vielä koko kesänä. Tietenkin yksityistilaisuudet on asia erikseen.

Elokuun alusta sallitaan yli 500 ihmisen tilaisuudet ja lokakuun alussa suunnitellaan luovuttavaksi kaikista kokoontumisrajoituksista, jos koronavirustilanne sen sallii.

Minä tulkitsen tämän niin, että elokuussa saa järjestää tansseja.

Toinen aalto tullut? maanantai 22.6.

Tässä maakunnassa meni kuusi viikkoa ilman yhtään uutta koronatartuntaa, ja nyt parin viikon aikana on tullut jo kuusi uutta tapausta. Näistä neljän alkuperää ei ole pystytty selvittämään. Tämän maakunnan mittakaavassa tämä on minun mielestäni toinen aalto. Onko sairaiden ihmisten ihan pakko lähteä reissaamaan ympäri maata ja levittämään virusta? Eikö voisi pysyä muutaman viikon kotona sairastamassa? Sen jälkeenkin ehtisi reissata.

Puutarhakuvia

Kevät oli aika viileä, varsinkin yöt, mutta pari viikkoa sitten tuli kesä yhtäkkiä. Viikko sitten kiertelin pihalla kameran kanssa.

 Pieni pala Hämettä. Muuten en oikein tykkää keltaisista kukista, mutta kullero on ihana.

 Lehtikuusiakin meillä oli kotonakotona. Tämä istutettiin syksyllä pian yhdeksän vuotta sitten.

  

On tämä aika hieno, kun kaikki sammalleimut kukkii. Vielä hienompi olisi, jos joku jaksaisi kitkeä voikukat ja kortteet pois. Tämä on takapihalla, niin se jää aina viimeiseksi. Sammalleimut näkyy ristetytyvän ja tulee aivan uusia värejä.

Kasvimaat näyttää vielä hyvältä, mutta pian alkaa vihertää - ainakin rikkaruohot. Kuvaushetkellä oli vielä istuttamatta kaalit ja purjot. Salaatteja pitää myös kylvää lisää, ja jos tilaa jää niin ajattelin kylvää nauristakin.

Näyttääpä nuo tomaatit surkeilta kuvassa. Mutta oli mun taimet alkuaikoina vielä surkeampia - nämä sentään pysyy sitomatta pystyssä. Muutama tomaatti ja paprikat on vielä istuttamatta. Ekana vuonna ostettiin kasvihuoneeseen petrolilämmitin, ettei tarvitsisi vetää jatkojohtoja pihan poikki. Se oli kuitenkin hankala kun piti aina muistaa illalla käydä sytyttämässä jos halla uhkasi ja aamulla sammuttamassa. Toinen ikävä asia ilmeni syksyllä kasvihuonetta pestessä: seinät oli nokeentuneet ja oli vaikea saada puhtaaksi. Seuraavana vuonna ostettiin sähkölämmitin ja vedettiin niitä jatkojohtoja pihan poikki.

 

Tässäkin kuvassa näkyy paha virhe: omenapuu liian lähellä tammea. Kuvassa näyttää paljon pahemmalta kuin todellisuudessa. Oikealla olevassa päärynäpuussa ei ollut tänä keväänä yhtäkään kukkaa. Viime vuonna tulikin paljon päärynöitä, joten pitää levätä välillä. Etummaisessa lavassa on avomaankurkkua ja salaatteja ja takimmaisessa valkosipulia.

Poikkeustilapäiväkirja osa 12

Päivä 60 lauantai 16.5.

Käytiin naapurikaupungissa ostamassa vene ja samalla ruokakaupassa. Mun mielestä kaupungilla oli väkeä liikkeellä aika lailla normaalisti ja kaupassa myös. Yhdellä myyjällä oli jokin suojamaski, ja kassa piti huolen ettei tullut ruuhkaa ostoksien pakkaamiseen, muuten näytti ihan normaalilta, kassallakin oli kapulat käytössä.

Päivä 63 tiistai 19.5.

Ravintolat saa avata kesäkuun alussa tietyin rajoituksin, mm. asiakas ei saa itse annostella ruokaa ja aukioloaikoja on rajattu. Ja ravintola-alalle tuli muka yllätyksenä buffet-ruokailun kielto, kun tavalliselle ihmiselle se oli itsestään selvää. Mun mielestä mennään terveeseen suuntaan kun ravintolat on suljettava klo 23 mennessä. Eihän siinä ole mitään järkeä että vasta siihen aikaan ollaan menossa ravintolaan, sitten menee koko seuraava päivä pilalle, ihan väsymyksenkin takia vaikkei olisi mitään juonutkaan.

Törmäsin jossakin keskusteluketjussa aiheeseen koronakirje. Se piti olla pääsiäiseen mennessä jaettu, mutta meille ei ole vielä tullut. Siinä oli myös linkki jakelupalautteeseen ja minähän laitoin palautetta. Niitä on löytynyt muualla metsään kipattuna ja roskiksista - veronmaksajien rahaa suoraan roskiin.

Huomasin että neulefestarit on kokonaan peruttu tältä vuodelta. Kova hinku olisi jo päästä johonkin neulemiittiin.

Päivä 64 keskiviikko 20.5.

Kaveri esitteli kun oli istuttanut Korona-mansikkaa uuden kotinsa pihalle. Lehdessä luki että mansikantaimet ja monet hedelmäpuut on kaupoista loppu.

Päivä 70 tiistai 26.5.

Reilu kuukausi sitten hain yhden vuokrafirman kautta puutarhojen kausitöihin, kun niillä oli kova hätä ettei saa työvoimaa kun ei ukrainalaiset pääse tulemaan. Tänään tuli sähköpostia että toimeksiantaja on perunut koko haun. Nythän on kuitenkin tulossa niitä ukrainalaisia. Ne tekee ylitöitä ilman ylityökorvauksia, ne ei maksa veroja palkastaan eli niille jää pienestä palkasta käteen enemmän kuin suomalaisille, ja tilat saa vuokrattua niille asunnon eli saa heti takaisin osan maksamastaan palkasta. Sitä mä vain olen ihmetellyt jo kauan, että miten ne ukrainalaiset suorittaa hygieniapassin. Vai eikö niitä koske samat lait kuin suomalaisia?

"Pääministeri toivoo, että valmiuslain voimassaoloa ei tarvitsisi pidentää enää kesäkuun lopun jälkeen." Mitä se oikein horisee? Mikä raja se kesäkuun loppu on, nehän jatkoi viimeksi poikkeustilaa määräämättömäksi ajaksi. Yleisötilaisuuksien rajoituskin on heinäkuun loppuun asti. Mun mielestä ollaan poikkeustilassa niin kauan kun ei pääse katsomaan jalkapalloa tai tanssimaan.

Päivä 74 lauantai 30.5.

Koulujen päättäjäispäivä. Katsottiin tytön lakitus kotona netistä. Onneksi oli pienen kunnan koulussa, niin rehtori sai itse päättää että lakittaa ylioppilaat oikeana päivänä. Ne istui salissa parin metrin välein ja otti todistukset ja stipendit pöydältä eikä kädestä. Opettajista paikalla oli vain rehtori ja luokanvalvoja ja yksi joka soitti pianoa ja yksi joka kuvasi. Virallinen ryhmäkuva jäi ottamatta, mutta epävirallisen kai joku otti ulkona. Hyvä näin ettei kaikki jää roikkumaan.

Päivä 84 tiistai 9.6.

Tytöllä oli pääsykokeen soveltuvuuskoe - kotona omalla koneella. Mä luulin etukäteen että siinä menee enemmän kuin kymmenen minuuttia ja ehdotin että me toiset lähdetään silloin kaupunkiin pois häiritsemästä, kun mulla oli joka tapauksessa yksi haastattelu. Joka paikassa oli väkeä ihan kuin ei mitään poikkeustilaa olisi. Ja nyt päästiin pitkästä aikaa ulos syömään!

Tänä keväänä mä olen pitemmillä reisuilla ottanut autoon käsidesin mukaan. Ennenkin pesin kädet ennenkuin aloin vaikka syömään eväitä, mutta koronaan ei taida pelkkä vesi riittää.

Päivä 85 keskiviikko 10.6.

Tässä maakunnassa oli kulunut 6 viikkoa ilman yhtään uutta koronatartuntaa, mutta nyt oli todettu yksi uusi. Olisiko maakunnan rajat pitänyt sulkea ettei tänne olisi päässyt muualta tuomaan virusta? Näistä rajoitusten purkamisista alueittain eri tahtiin on puhuttu, mutta se ei minusta ole hyvä ajatus, jos samalla ei suljeta maakuntien rajoja. Tottakai tuntuu hullulta että meillä on samat kiellot päällä kuin Uudellamaalla vaikkei viikkokausiin ollut kukaan sairastunut. Mutta jos nyt vaikka täällä saisi myydä urheilutapahtumassa katsomon täyteen mutta Uudellamaalla ei, niin ne toisen joukkueen kannattajathan lähtisi vieraspeliä katsomaan ja mahdollisesti levittäisi virusta tänne.

Jämälankasukkia

Ei mun pitänyt kutoa tavallisia sukkia, mutta kun tarvitsin jotakin mitä voi kutoa podcasteja katsoessa. Ja sitten oli raitalankojen jämiä mitkä halusin käyttää pois.

Näihin meni loppu raitalanka ja viimeiset pätkät kanervanväristä mitä jäi Urbanumista, jokin harmaa pätkä ja lisäksi valkoista ja roosaa. Kuusi kerää meni kokonaan loppuun. Näistä tuli kyllä kauniit.

Tästä raitalangasta olin ottanut harmaita kohtia armeijasukkiin raidoiksi, ja niin sitä jäi monta pientä kerää neljän isomman kerän lisäksi. Näihin kului melkein kaikki tämä raitalanka mitä minulla oli, vain kaksi ihan pientä kerää jäi. Tein niin isot kuin uskalsin että lanka varmasti riittää, varmaan kokoa 46 - 47, saa mennä myyntiin.

Poikkeustilapäiväkirja osa 11

Päivä 40 sunnuntai 26.4.

Joka paikassa hehkutetaan kuinka nyt on aikaa retkeillä luonnossa. Ei mulla ole ollut aikaa yhtään enempää kuin ennenkään. Vanhemman tytön kaveri oli jokin aika sitten käynyt Tervalammilla ja lähettänyt kuvan sieltä, ja tänään kävin siellä nuoremman tytön ja hänen kummitätinsä kanssa. Me on tehty näitä luontoretkiä parina vuonna, tämä oli neljäs. Lauhanvuorelta silloin alotettiin, mutta tämä oli nyt vaihteeksi ihan tässä lähellä. 

Päivä 42 tiistai 28.4.

"... kouluruokailu kuumentaa tunteita" otsikoi maakunnan sanomalehti. Ei ihme. Ensin ilmotettiin, että kaikki kuljetusoppilaat saa ruokalahjakortin. Sitten tuli wilmaan kysely johon oli vuorokausi aikaa vastata: onko lähi- vai etäopetuksessa ja lähiopetuksessa olevilta kysyttiin käykö koululla syömässä vai hakeeko ruoan kotiin. Vastasin siihen, vaikka ihmettelin miksi vielä kysytään kun pitäisihän niitten kouluvirastossa tietää ketkä on kuljetusoppilaita. Pari päivää myöhemmin lehdessä luki, että koulukuljetettavista näin monta ilmoitti haluavansa ruokalahjakortin! Eihän missään kysytty haluaako, vaan se luvattiin kaikille. Sivistystoimialajohtaja sanoo edelleen, että kaikkien koulukuljetettavien kohdalla ei ole ilmoitettu tarvetta ruokalahjakortille. Kattellaan nyt jonkin aikaa tuleeko lahjakorttia.

Päivä 43 keskiviikko 29.4.

Peruskoulujen sulkemista ei jatketa. Koulu jatkuu 14.5. mutta joitakin erityisjärjestelyjä tulee. Eikä kevätjuhlia saa pitää. Helpottaa aika paljon kun ei tarvi laittaa ruokaa kilpaa kellon kanssa, ja saa ruveta järjestelemään ja siivoamaan olohuonetta.

Päivä 47 sunnuntai 3.5.

Tänään olisi ollut se Satumaan kuningas -konsertti, jos. Lähdettiin sitten metsätöihin kun oli sopiva ilma.

Päivä 48 maanantai 4.5.

Poikkeustila jatkuu. Määräämättömän ajan. Ei edes annettu mitään arviota kuinka kauan. Alussa se julistettiin kuukaudeksi, ja sitten jatkettiin kuukaudella, mutta nyt voitiin määrätä toistaiseksi. Itku tuli.

Kirjastot saa alkaa lainata kirjoja 14. päivä. Muut koulut ja kansalaisopistot saa itse päättää jatkaako etänä vai avautuuko. Toivottavasti pääsee kutomoon.

10 henkilön kokoontumisrajoitus jatkuu toukokuun loppuun ja sitten raja on 50 henkilöä. Toistaiseksi. Ehkä vuoden loppuun, ehkä vielä ensi vuodenkin. Kukaan ei tiedä. Mulle ei ole ihan selvää miten tulkitaan kokoontuminen ja yleisötilaisuus. Alle 50 henkilöä saa kokoontua, ja alle 500 henkilön yleisötilaisuuksia saa järjestää. Kuitenkin huvipuistot avataan - myydäänkö sinne vain alle 500 lippua päivässä? Saako tansseja järjestää jos myy alle 500 lippua? Paikallinen suunnistusseura perui kesän molemmat tanssit, vaikka siellä olisi väkimäärä jäänyt joka tapauksessa alle viidensadan.

Teatterit saa toimia kesäkuun alusta alkaen. Miten ne toimii, kun kevään harjoituskausi kiellettiin ja suunnilleen kaikki kesäteatterit on peruuttaneet kautensa? Urheilukilpailuja saa järjestää, mutta taas se 500 henkilön raja.

Ja sitten hallitus määrää laadittavaksi selvityksen kasvomaskipakosta. Siis pakko voi olla tulossa, jos ne saa valittua työryhmään "sopivat" henkilöt.

Päivä 51 torstai 7.5.

Kävin hierojalla ja huomasin etten ole vähään aikaan ollut omalla autolla liikenteessä: auton kello oli vielä talviajassa.

Kyllä ne ruokalahjakortit saatiin kaupungilta, ne sai koululta hakea.

Päivä 56 tiistai 12.5.

Tytön lukion rehtori oli suunnitellut että lakittaa ylioppilaat oikeana päivänä, yksitellen. Viime viikolla kuitenkin lehdessä luki että maakunnan yhteinen lakkiaispäivä on 29. elokuuta. Nyt kuitenkin lakitus on oikeana päivänä, mutta vanhempia ei pääse paikalle vaan tilaisuus lähtetään netin kautta koteihin. Mun mielestä parempi näin - olisihan se ihan hullua että kun on jo viikon ollut yliopistolla niin sitten tullaan lakkiaisiin. Nyt voi pitää juhlat sopivaksi katsomanaan ajankohtana kesällä. Tuli mieleen että nyt kiitoskortitkin voi tehdä valmiiksi jo ennen juhlia ja antaa heti juhlissa. Tosin nyt ajattelen etten osallistu koko juhliin, kun tyttö järjesti sen verran ikävyyksiä mulle.

Päivä 58 torstai 14.5.

Peruskoululaiset lähti kouluun. Tuntia aikaisempi herätys kuin kahteen kuukauteen, mutta hyvin se meni. En sitten päässyt vielä siivoilemaan kun selkä on vaivannut. Olen pitkästä aikaa lukenut kirjoja - vain Valittujen palojen kirjavalioita - mutta kuitenkin kirjoja monen vuoden tauon jälkeen. Ei oikein muuta voi tehdä kun makaa sohvalla. On se selkä jo parempi että voi vähän istuakin, mutta vielä en kumartele enkä konttaa.

Kansalaisopiston kutomoon saa mennä tästä päivästä alkaen, mutta max neljä kerrallaan ja riskiryhmäläiset ja yli 70 v yksin. Mistä sen tietää ketä siellä on kun menee? En ole tosin ihan heti menossakaan, ensin pitää saada kasvimaa tehtyä. Ja työvälineet ja ovenkahvat pitää desinfioida ennen kuin alottaa kutomisen. Onkohan siellä ulko-ovellakin sitten käsidesipullo? Välineetkin on pääasiassa yhden käytössä kerrallaan, paitsi puolausvehkeet.

Postissa on jotakin hämminkiä: ensimmäisen kerran yli kahteen vuoteen sain kotipuolen paikallislehden jo ilmestymispäivänä. Enää sitä ei ole edes luvattu toimittaa ennenkuin perjantaina, mutta joskus se tuli vasta maanantaina. Mikähän nyt on. Mulla on ollut vähän kurja olo sen jälkeen kun luin sen lehden: puolen vuoden sisään jo toinen vanha luokkakaveri on kuollut.

Päivä 59 perjantai 15.5.

Tänään tytöllä on pääsykoe. Kotona omalla koneella. Toinen osa on joskus kesäkuussa.

Tää on rankkaa kun se on niin paljon tässä kotona, kun kesätyöt ja teatteri peruuntui. Musta tuntuu että en saa olla vapaasti omassa kodissani. Se on huoneessaan ja lukee kirjoja, ainakin luulen niin, ja yhtäkkiä se voi hiipiä mun selän taakse vakoilemaan mitä mä teen. Ja se tekee hyvin vähän kotitöitä, ja niitäkin niin päin mäntyä ettei tarvitsisi toista kertaa tehdä.