Lehtikeli

Aprillipäivänä oli Vammalassa neulemiitti ja tarvitsin sinne sopivan käsityön. Palmikonkierrot ei oikein sopineet sinne, kirjoneulekin oli helpompaa, joten alotin Aino Vikmanin Lehtikeli-lapaset. Kuvio on juuri sen tyyppinen mistä tykkään, ja rakenne on mielenkiintoinen.

Jossakin kohtaa unohdin kumpi on pääväri, ja itse huomaan sen kohdan kyllä kun tiedän, mutta ei haittaa. Kudoin välillä niitä Casablanca-sukkia ohuesta langasta, ja sen jälkeen käsiala taisi kiristyä. Lopulta tuli vähän kiire näitten kanssa, kun tarvitsin puikot SWC:n lämmittelysukkiin, ja päätteleminen jäi sillä kertaa. Yleensä päättelen heti, että saan kirjattua työn valmiiksi muistiinpanoihini ja Ravelryyn. Nämä on menossa koululaiselle, sen verran pientä kokoa.

Puikot: 2,65 ja 3,0

Lanka: 7 veljestä harmaa(044) 43 g ja keltainen (268) 48 g

Nyt en ole ihan varma noista lankojen värinumeroista, kun olin ehtinyt siivota loput laatikkoon enkä ollut muistanut ottaa numeroita ylös ensin.

Joulun tähti

Toissa syksynä opettaja toi käsityökahvilaan tähtimallisen joululiinan ohjeen. Ihastuin malliin, mutta kun en tarvitse yhtään lisää pieniä joululiinoja, keksin että sillä mallillahan voi tehdä joulukuusen maton. Tilkkutyökankaita mulla kyllä on, kun niitä tuli yhdestä huutokaupasta ja olen ostanut joitakin pussilakanoita kirpputoreilta siihen tarkoitukseen.

Viime syksynä sitten alotin tekemään tätä. Koska koko piti tuplata, olisi myös kaava pitänyt piirtää suuremmaksi. En muka löytänyt tarpeeksi isoa pahvia tai paperia, joten luulin olevani näppärä ja laskeskelin mistä pitää leikata - ja väärin meni. Oli pakko tehdä kaava ja leikata palat oikeaan kulmaan, ja siksi matosta tuli hiukan pienempi kuin oli tarkoitus. Keskellä oleva kuvio pieneni, ja se jää nyt kuusen alle piiloon.

Samoja kankaita jäi vielä paljon, joten voin tehdä vielä toisenkin, ja ehkä kolmannenkin. En voi vielä sanoa itseäni tilkkuilijaksi, vaikka näitä on tullut vähän opeteltua.

Musta on yö Casablancan ...

Sain ohjeen Tiina Väätäisen Casablanca-sukkiin varmaankin jostakin Hetkiä Heimolasta -podcastin arvonnasta joskus viime vuonna, ja nyt ne on kudottu. Alotin käsityökahvilassa silloin kun en keksinyt mitään ommeltavaa ja kudoin ajan kanssa. Näitä ei voinut neulemiitissä kutoa, kun piti melkein koko ajan seurata kaaviota.

Malli on kaunis, mutta olihan siinä aika monta palmikonkiertoa. Lanka on uusi tuttavuus Vieno, jonka kestävyydestä ei ole mitään kokemusta, mutta kyllä se sukkalankaa on.

Puikot: 2,5

Lanka: Novita Vieno magenta (559) 73 g

Herkullisia värejä

 

Talvella oli tilanne että tarvitsin mukaan helpon käsityön, mutta kesken olleet sukat vaati ohjeen lukemista, joten alotin nämä. Valitsin oikein herkullisen väriyhdistelmän nuorimmaisen avustuksella, ja hänen sukkalaatikkoonsa nämä sitten menikin.

Puikot: 3,5

Lanka: 7 veljestä pinkki (550) 41 g, vihreä (309) 32 g, keltainen (202) 32 g

Torkkupeitto eli Purojen tuhoamista

Joskus silloin kun Puro-lanka oli uutuus, sitä tuli ostettua useampia värejä ja kahta villapaitamäärä. Yhden villatakin siitä kudoin itselleni, mutta malli ei lopulta oikein miellyttänyt ja se on jäänyt hyvin vähälle käytölle. Pojalle suunnittelin villapaitaa, mutta hän ei pidä villapaitoja, joten ei kannata kutoa. Paitsi kyllä mä joskus vielä kudon, mutta konepestävästä langasta.

 

Viime syksynä katsoin paljonko sitä Puroa oikein on, luulin että yhtä väriä olisi 800 g mutta sitä olikin 1400 g. Jaanan lankapajan Jaana esitteli joskus Purosta tehtyä domino-torkkupeittoa, ja tein sitten samanlaisen. Palat oli 61 s kokoisia, ja kun paloja oli 6*9 peitto tuntui sopivan kokoiselta. Samaa väriä oli silloin jäljellä 2,5 kerää. Lopuksi kudoin reunukset yksi reuna kerrallaan muutama kerros ainaoikeaa. Tämä väri meni niin tarkkaan että vain vajaa puoli kerää jäi. Langanpäitä ei jäänyt paljoa pääteltäväksi, kun uuden kerän sai liitettyä hieromalla märin käsin langanpäät yhteen.

Valmiin peiton koko kuvauksen yhteydessä mitattuna on noin 125*175 cm, mutta sehän venyy käytössä. Tämä langankulutus jo näkyy varastossa, ja peitto tuli heti käyttöön.

Puikot: 5

Lanka: Novita Puro väri Rusko (841) 1382 g

Soihtu villapaita

Syksyllä julkaistiin Turun yliopiston oma villapaitamalli, Jenna Kostetin Soihtu, ja halusin kutoa sen tyttärelle. Ensin hän sanoi ettei tarvitse, mutta kysymys olikin siitä ettei hän halunnut ostaa lankoja itse. Mä sanoin että osta mieleisesi langat ja ne maksetaan sitten, ja sitten kelpasi. Enhän mä tiennyt minkä värisen hän haluaisi, ja jos olisin ruvennut arvailemaan aiempien mieltymysten mukaan, pahasti pieleen olisi mennyt.

Paita eteni hitaasti kun sovittamaan pääsi harvoin. Lopulta mä keksin, että pojan tyttöystävä on melkein samankokoinen eli hän voi toimia sovitussijaisena, ja sitten paita valmistuikin nopeasti. Hihoja piti säätää aika paljon, kutoa pitemmälle (10 cm) ennen kuin aloin kaventaa ja kaventaa harvemmin (joka 7. krs). Hihansuihin jätin 44 silmukkaa, vaikka M-koon ohjeessa olisi ollut 36. Kirjoneuleessa oli pakko käyttää tikapuita, niin pitkiä langanjuoksuja oli. Puikot oli ohjeen mukaiset 3,5 ja 4 ja lanka oli 7 veljestä.

Tytön tuomat lankakerät täytyi olla tosi paljon vajaita, koska jouduin ostamaan lisää lankaa päättelykerroksen viimeisiin silmukoihin, ja valmiin villapaidan paino oli silti 521 g. Usein puuttuu kolme grammaa, mutta ennen ei ole puuttunut joka kerästä melkein kymmentä grammaa. Ei tullut punnittua ennen alottamista muita kuin viimeinen kerä, joka kyllä oli ylipainoinen. Mutta kun laskee mitä meni ja mitä jäi, niin ensimmäiset viisi pinkkiä ja yksi valkoinen kerä on painaneet 563 g.