...kun eilen kuulin radiosta porilaisten nenäpäivä-tempauksesta. Siis kyllähän keräyksiä saa olla ja niihin saa osallistua tai olla osallistumatta, parempikin ettei kaikkea oteta veronmaksajien pussista vaan vapaaehtoiset antaa. Mutta käviköhän tässä nyt niin että hyväntahtoisia käsityönharrastajia petettiin ja käytettiin hyväksi. Jossakin vaiheessa oli pyydetty lahjoituksena villasukkia jotka sitten myydään keräyksen hyväksi. Sukkia olikin tullut melkein 700 paria ja lisäksi muita tossuja, vanttuita, pipoja ym. Radiossa rouva kehui ja ihasteli saalista kuinka upeita ja ihania ne on - ja samaan hengenvetoon kertomalla myyntihinnat viestitti että ei nämä mitään ihmeellisiä ole ei sen kummempia kuin tehdastekoiset kaupassa. Hinnat: miesten sukat 10 euroa pari ja kaikki muut 5 euroa! Korjatkaa jos kuulin tai ymmärsin väärin.
Minä ajattelen niin että kun on kyse hyväntekeväisyydestä, hinnat voisivat olla mieluummin kovemmat kuin käypä hinta, eikä tuollaista polkumyyntiä. Jos ihmisillä on todellista halua lahjoittaa ostamalla joku tuote niin siitä kyllä maksetaankin. Hyväntahtoinen kutoja on ostanut langat ja käyttänyt aikaansa ja varmaan mielessään ajatellut minkä arvoinen hänen panoksensa on, ja nyt sukat myydään alle lankojen hinnalla. Tuskinpa sukkia pyydettäessä kerrotiin millä hinnalla ne tullaan myymään. Oikeasti nyt apu meneekin sille joka ostaa halvat villasukat. Mutta saahan hän esitellä sukkia ystävilleen ja kehua osallistuneensa nenäpäiväkeräykseen (ei tarvitse mainita että vain vitosella ja että sukkien kutojan panos on ollut suurempi). Vielä näkyvämpää on ostaa muovinenä (olikohan 99 senttiä, se onkin suuri avustus, ja jäljelle jää jätteet). Nykyään hyväntekeväisyydessä taitaa olla pääasiana päästä itse näkyviin ja esiintyä suurena hyväntekijänä, vaikka moni tekee paljon merkittävämpää työtä kaikessa hiljaisuudessa. (Miksiköhän päässäni pyörii sana fariseus?)
Käsityön hinnoittelu on kyllä vaikeaa. Jos laskisi työlleen hinnan vaikka vain minimipalkan mukaan, olisi tuotteen hinta jo tähtitieteellinen, mutta kyllä aineiden hinta pitää saada aina. Vaikka myisi lahjoitettua tavaraa pitäisi miettiä mitä aineet maksaa eikä myydä sen alle. Kerran myyjäisissä ihmettelin miten voidaan myydä naisten kuvioneulesukkia vitosella, myyjä vastasi että kun nämä on lahjoitustavaraa. Toisissa myyjäisissä oli kirjottuja liinoja (uusia) muutamalla eurolla, kysyin onko nämä koneella kirjottuja ja oli kuulemma käsin kirjottu. Ihmettelin taas halpaa hintaa ja kuulemma heillä on aikaa tehdä niitä. Eikö arvostetaa omaa työtä ollenkaan?
Nyt on taas joulumyyjäisten aika, ensimmäiset on minulla parin viikon päästä. Tuollaiset vitosen sukat oikein radiossa koko maakuntaan kuulutettuna sotkee markkinat kokonaan. Sitä hintaa käytetään vertailukohtana ja sanotaan kahdentoista euron sukkia kalliiksi. Mulla ei ole ennen ollut kuin lasten ja naisten sukkia myytävänä, mutta kun miesten sukkia kysyttiin viime vuonna niin nyt olen muutaman parin tehnyt. Laitan niistä vielä jossakin vaiheessa kuvia, vaikka onkin ihan perussukkia.
Olipahan oikein valitusta taas. Alkaako satakuntalainen kyynisyys ja negatiivisuus tarttua? Toivon lukijoilta mielipiteitä hinnoittelusta ja koko jutusta.
