Ensimmäinen värjäyskokeiluni

Kokeilun lopputulos on tässä. Ei ihan sitä mitä oli tarkoitus.

Ostin kolme vuotta sitten kirjakerhosta Gail Callahanin kirjan Värjää itse langat ja kuidut. Sieltä löysin idean että vanhan neuleen voi värjätä ensin ja purkaa vasta sitten ja kutoa uudestaan - ennen kuin missään blogissa puhuttiin sock blancista. Minulla oli tällainen itse kutomani villapaita noin vuodelta 1990, minulle nykyään pieni ja malliltaan vanhanaikainen ettei tyttökään halunnut pitää. Niinpä päätin kokeilla värjäämistä joskus, ja se joskus tuli eilen.

Koska en halunnut heti investoida erillisiin astioihin ja mikroon, kokeilin elintarvikeväreillä. Jo tässä vaiheessa keltainen näytti ihan liian haalealta, ja aika rumaltakin oikeastaan.

Kun nostin kappaleen kulhoon, totesin että se on aivan liian märkä - en ollut valuttanut etikkavettä pois tarpeeksi kauan. Ja keltaisesta väristä jäi osa alustana olleelle muoville. Tässä kappale menossa mikroon.

Kuumensin ja käänsin ja kuumensin, paljon kauemmin kuin ohjeessa, ja aina vain pohjalla oleva vesi oli keltaista. Kokeilin laittaa keltaista uudestaan vielä kappaleen jäähdyttyä ja taas kuumentaa, mutta ei tarttunut edelleenkään. Ehkä keltainen väri on jotenkin erilaista eikä tartu. Ei mielestäni voi johtua villan liiasta märkyydestä, koska sininen väri kuitenkin tarttui ja kiinnittyi ihan hyvin. Tässä kappale valmiina purettavaksi.

Ei tullut sini-kelta-vihreä-valkokirjavaa, tuli sinivalkoista. Ihan kivan värinen kyllä, mutta liian vaalea sukkalangaksi. Lanka on noin Nallen paksuista Kurrea. Vielä on jäljellä toinen kappale uutta kokeilua varten, hihat purin ja ajattelin värjätä myös.

Hämeen Parasta Kiekkoa

Kyllä tämä päässä kelpaa mennä Isoonmäkeen!

Olen jo pitemmän aikaa ajatellut, että pitäisi tehdä Kerho-pipo, ja sitten huomasinkin mewiin Fandom-KALin ja rupesin kutomaan. Ja koska Suuresta Käsityöstä 9/2014 kopioitu ohje on hyvässä tallessa neuleohjekansiossani, tämä menee myös JossuP:n Kirjasto-KALiin. Ja koska oranssi lanka on vyötteestä päätellen viime vuosikymmeneltä, tämä menee myös Ei kissa karvoistaan Muinaislanka-KALiin.

Olen tehnyt ennenkin joitakin "fanituotteita": tällä samalla ohjeella pipoja, pojan silloisen joukkueen väreissä sukat ja muun perheen suosikkijoukkueen väreissä tossuja. Oikeastaan myös nämä sormikkaat ja myssy on fanijuttuja, koska tämä vihreä on suosikkipelaajani joukkueen väri - tykkään kyllä muutenkin tästä vihreästä.

Juomareppu

Greenfietsen ja 4freizeiten blogien Taschen-Sew-Along 2017 toukokuun aiheena oli laukun "kutistaminen". Ensin ajattelin skipata sen aiheen, koska ei ollut mitään ideoita. Varsinkin kun en yleensä tee laukkuja minkään kaavan mukaan, vaan tarpeen mukaan eli mitä laukkuun pitää mahtua, tai sitten sen mukaan millainen kangaspala on käytettävissä.

Sitten kuitenkin alkoi pari ideaa pyöriä mielessä, molemmat jumppapussin pienempiä versioita, ja päädyin tekemään tällaisen juomarepun. Haluan pitää vesipullon mukana kävelylenkeillä ja sitä on ikävä kantaa kädessä, joten kokeilen seuraavalla kerralla tätä reppua. Siihen mahtuu ainakin tuppervaaran 0,75 litran pullo, sittenkin vaikka reppu kutistuisi pesussa.

Eikä jäänyt edes viime tippaan kun eilen ompelin tämän, ja tänään on viimeinen osallistumispäivä.

Matonkudekori

Siis matonkuteesta virkattu. Ja voi siinä matonkuteita säilyttääkin, tai kuteeksi leikattavia vaatteita. Ajattelin tätä sohvan viereen, ja siinä voisi pitää ainakin käsityötä ja lehtiä. Tämä on aika iso, mutta reunan voi kääntää jos tuntuu että on hankala käyttää näin syvänä. Virkkasin 8 koukulla ja kudetta kului 1,54 kg. Loppuvaiheessa alkoi jo ottaa käsiin, täytyy seuraavaksi tehdä jotakin kevyempää.

Oi jos oisit kultaseni sokerpalanen...

Kevätkaudella kansalaisopistossa kudoin sokerinpalamatot. Näin mallin jo kauan sitten ja ajattelin että joskus tuota on kudottava, kiva malli ja siihen saa käytettyä sekalaisia kuteita. Siniset trikookuteet ostin näihin mattoihin että sain jotakin yhtenäisyyttä ja samanlaista raidoitusta.

Puutarhakierros

Maanantaina tein kevään ensimmäisen puutarhakierroksen kameran kanssa. En ollut kuvannut moneen viikkoon, kun otin mielestäni myöhäisestä lumesta kuvia ja pian tuli taas lisää lunta. Meillä oli viimeksi lunta 11.5. ja sitä oli toistakymmentä senttiä. Eilen oli toukokuun ensimmäinen vesisade. Onneksi satoi hiljakseen.

 Kirsikkapuu kukkii. Tätä olen odottanut jo pitkään, se on vaan niin ihana.

 Marjatuomipihlaja.

Sammalleimut ovat levinneet rinteen alapuolelle nurmikolle. Olen istuttanut eri värisiä lajikkeita ja ne ovat risteytyneet keskenään ja tuottaneet ihan uusia värejä. Tämä hennon punertava väri on minusta todella erikoinen ja viehättävä.

 'Sinikka'-luumu jaksaa kukkia vaikka on aika paljon kärsinyt kahtena viime talvena.

 Ja luumupuun alla metsämansikat.

Pelkäsin että talvi vie mansikat kun kaikkein kylmimpään aikaan ei ollut lunta, mutta hyvässä kasvussahan nämä ovat.

 Pian pääsee tekemään raparperipiirakkaa.

 Päärynäpuukin alottaa kukintaa.

Tämä omenapuu on joku vanha joka ei taida olla mitään lajikettakaan. Nuorempiin omenapuihin ei sitten tulekaan kukkia, etupihan perheomenapuuhun ei ainuttakaan.

Ja minä en sitten millään totu tähän savimaiden routaan. Peura-aita nousi maasta ja kaatui jo kevättalvella eikä sitä ruvettu enää korjailemaan kun se kuitenkin kesäksi puretaan. Kotonakotona oli hieta- ja hiekkamaita, kyllä siellä onnistui melkein kaikki viljely. Olihan sielläkin toki jonkinlainen routa, aidat piti tarkistaa keväällä, mutta yleensä riitti kun kerran löi rautakangella aitatolpan päähän. Ei tällaista ollut koskaan.

 Kuinkahan käy mustikoiden tänä vuonna?

 Varjoisimmissa paikoissa kukkii vielä sinililjoja.

 Narsissit on kukkineet jo jonkin aikaa.

Morsiusangervo. Vai norjanangervo? Kertokaapa asiantuntijat onko niissä jotakin eroa vai onko se sama kasvi. Vaarini luultavasti hommasi tämän pensaan "emon" isäni kotiin 60-luvulla ja puhui morsiusangervosta, mutta sitä nimeä ei nykyään paljon näe.