Opettelin briossia

Lokakuun alussa alkoi Tour de Shawl, ja ajattelin että ehkä pystyn kutomaan huiveja ja kaulureita yhden kuukaudessa ja lähdin mukaan. Toinen lokakuun haaste oli pintaneule, ja kun sain tietää että briossi kelpaa, kudoin kaulaliinan. Ensin ajattelin pojalle, mutta hän ei halunnut. Vanhempi tyttö sen sijaan halusi, oli jo kysellytkin uutta kaulaliinaa, ja yllättäen hän valitsi lankalaatikoistani ne samat langat mitä olin ajatellut pojalle.

Ohjeen löytäminen vei vähän aikaa. Ensimmäiseksi kokeilin jollain kodin kuvalehden tai mikälie ohjeella, ja sillä tuli toinen puoli sellaista mitä pitikin mutta toinen puoli ei. Seuraavaksi kokeilin Dropsin ohjetta, ja sillä ei tullut kumpikaan puoli oikein. Seuraavaksi otin Wetterhoffin ohjeen, ja sillä tuli sen näköistä kuin pitikin. Tosin kaulaliinasta tuli leveämpi kuin ohjeessa, vaikka loin kaksi silmukkaa vähemmän ja kudoin 3,5 puikoilla nelosen sijasta. Siksi jossain vaiheessa epäilytti, että teenkö nyt kuitenkin väärin.

Molemmat langat oli Nallea, joten olisi luullut että molempia menee saman verran. Harmaa kuitenkin loppui, kun raidallista oli vielä paljon jäljellä, ja jouduin alkamaan toisen kerän. Kyllä harmaa tuntui kutoessa paksummalta, mutta kuitenkin Novita ilmottaa molemmille saman metrimäärän.

Petäjä-sukat

Koska käynnissä on Ulla-KAL, olen etsinyt sukkamalleja Ullasta. Piti kutoa Pato-sukat ja kaivelin varastosta tämän punaruskean langan, ja sitten totesin että ei pato ole tämän värinen. Mutta petäjään tämä väri sopi paremmin kuin hyvin. Ohje oli ohuemmalle langalle, ja kun tämä vanha Kaisa-lanka on Nallen paksuista, vähensin silmukkamäärän 60:een ja kudoin 3 puikoilla. Tykkään!

Riikka-sukat

Tein minäkin yhdet Riikka-sukat. Tein ohjeen mukaan muuten, mutta varren joustimeen ja kantalappuun lisäsin kaksi kerrosta. Ja kudoin 2,5 puikoilla niinkuin muutenkin kudon Fabelista sukat, eikä mulla edes ole välikokoja puikkoja. Helppo ja kaunis malli. Kantapään pintaneule on kivan näköistä. Kärjessä opettelin neulomalla silmukoinnin - enkä enää rupea silmukoimaan neulalla, oli se neuloen niin helppoa ja nopeaa, paitsi näin ensimmäisellä kerralla tuli vähän liian tiukkaa. Näistä tuli noin koko 39 eli itselleni hiukan pienet.

Pitkä kuuma kesä

Tämä kesä on mennyt ihmetellessä säätä. Neljä vuotta sittenkin valitin blogissa kuumaa kesää, mutta ei se ollut mitään tähän verrattuna. Ainakaan se ei ole jäänyt mieleen pitemmäksi aikaa, toisin kuin esimerkiksi 2011, johon taas liittyy joitakin muita asioita joista muistaa että silloin oli kuuma, vaikka se kesä menikin vähän kuin sumussa. Serkkuni tiivisti muisteluni "ikimuistoinen kesä josta ei muista mitään".

Tämän kesän kuumuus oli yksi syy siihen että hankin itselleni uimapuvun ja 18 vuoden tauon jälkeen kävin uimassa. Reissussa poikettiin samaan rantaan missä kävin lapsena uimassa. Ranta oli hienompi kuin muistinkaan ja vesi oli tosi lämmintä - ja mä ihmettelin miksen ole käynyt uimassa näinä vuosina. No ehkä siksi että tämän lähimmän järven mutapohja ei ole niin kiva ja muina kesinä on sinilevä tullut ennenkuin vedet ehtii kunnolla lämmitä.

Kevät ja alkukesä oli todella kuivia. Niin kuivia, että nurmet ei ole kasvaneet odelmaa eikä ole saatu toista rehusatoa. Meillä satoi 3.5. ja seuraavan kerran 18.6. Kesäkuun toisella viikolla kyllästyttiin odottelemaan sadetta ja vedettiin sadetin kasvimaalle. Kasteltiin kasvimaat ja osa perunastakin pariin kertaan oikein kunnolla ja saatiin jotakin pelastettua. Koska aurigonpaistetta on riittänyt, kasvihuoneessa tomaattisato on ollut mahtava - jotakin ihan muuta kuin viime vuonna. Pavut on myös tykänneet lämmöstä.
Sademäärät: toukokuu 19 mm
                     kesäkuu 54 mm
                     heinäkuu 49 mm
                     elokuu 34 mm

Yhtenä päivänä elokuun alussa ihailin kukkivaa pellavapeltoa. Samalla huomasin ison lauman perhosia, sellaisia mitä en ollut ennen nähnyt. Ihmettelin mitähän ne on, kun minusta ne näytti yökkösiltä ja yökkösethän lentää yöllä. Ne ei olleet hetkeäkään paikallaan niin en saanut kunnon kuvaa enkä tuntomerkkejä - kun en tiennyt mitä olisi pitänyt etsiä. Seuraavana päivänä sain lajinmäärityksen sanomalehdestä: siinä luki että gammayökkönen on vallannut Suomen. Niitä oli vielä seuraavana päivänä muutama, ja sitten ne häipyi.

Kesäkuun lopussa meidän perheomenapuulle kävi näin. Siinä oli kaksi latvaa liian terävässä kulmassa ja siitä se halkesi - taimistolla se oli niin tehty, en tiedä miksi, pitäisihän ammattilaisten tietää oksakulmat. Itsekin olisi voitu valita toisenlainen puu, mutta olisiko tämä sitten ollut ainoa näistä lajikkeista. Juuri olin hämmästellyt kuinka paljon puussa on raakileita, enemmän kuin koskaan ennen. Yritin pelastaa jotakin ja tehdä raakileista mehua, mutta ei siitä tullut kunnollista. Päätettiin että katsotaan kasvaako ja kypsyykö omenat kaatuneessa puussa ja siivotaan se pois vasta syksyllä. Harvensin raakileita reilusti, ja jäljelle jääneet kasvoi aivan käsittämättömän suuriksi. Omenahilloa tuli keitettyä monta kattilallista.

Tomaatteja on tullut paljon, mutta joku ongelma kasvihuoneessa on. Jo parina vuonna osassa lajikkeita on ollut tällaisia vikoja, mutta tänä vuonna kaikissa lajikkeissa. Mikähän virus tämä on ja saakohan sitä mitenkään siivottua pois. Eihän tuosta muuten haittaa ole, mutta on ikävän näköisiä.

Tämä karviainen on yksi syksyn kauneimpia kasveja. Sitä ihailen tässä samalla kun vilkaisen ulos ikkunasta. Hyötykasvi voi olla samalla koristeellinenkin.

Säkkituoli

Tämä säkkituoli on ollut monen vuoden projeksti. Kaikki alkoi siitä kun 2013 tai aikaisemmin (tilasto alkaa 2014) ostin kaksi verhokangaspalaa. Suuressa Käsityölehdessä 1/2002 oli säkkituolin ohje, jonka mukaan leikkasin palat ja aloin ommella. Lehti kertoi täytestyroksia saatavan Etolasta, ja kävinhän minä siellä katsomassa - ja totesin että täytteen hinnalla saisi huonekaluliikkeestä valmiin säkkituolin, enkä ostanut täytettä. Koko homma jäi sitten muutamaksi vuodeksi kesken, kunnes puolitoista vuotta sitten kun ompelin muitakin sisustusjuttuja, ompelin myös säkit valmiiksi. Täytettä en saanut aikaiseksi kysellä suoraan tehtaalta, ja päädyttiin siihen että otetaan styrokslevyä ja sahataan siitä kapeaa soiroa ja täytetään säkki sillä. Tänä kesänä lopulta säkkituoli saatiin täytettyä, kun autotallityömaalta jäi kapeita styrokspaloja ja mies sahasi niistä parin sentin soiroa, pätkittiin vähän ja tungettiin säkki niin täyteen kuin meni. Ominaisuudet ei ehkä ole ihan samat kuin "oikeassa" täytteessä, tämä varmaan litistyy nopeammin, mutta saahan sitä sitten lisätä. Säkkituoli meni tyttöjen huoneeseen ja kyllä ne sitä varmaan käyttääkin. Yksi UFO vähemmän.

Kesäinen huivi

Täällä ollaan taas. On ollut pitkä kuuma kesä ja kaikenlaista muuta puuhaa - ja koko porukka kotona - niin ei ole tullut kirjoiteltua. Nyt on taas aamupäivät omaa rauhaa, mutta tauon jälkeen vähän kesti löytää intoa bloggaamiseen. Kesällä on aina vähemmän aikaa käsitöille, mutta jotakin on valmistunutkin ja pari isompaa työtä on kesken.

Heinäkuun alussa tarvitsin pienen helpon kutimen Okra-reissuun. Purin kaksi samasta langasta kudottua vanhaa kaulaliinaa, joista toinen oli liian kapea ja pitkä ja toinen liian lyhyt ja leveä, ja siksi niitä ei ollut tullut käytettyä pariin vuoteen.

Suunnittelin ja sovittelin huivia sitä mukaa kun kudoin, vaikka jonkinlainen idea oli jo alussa. Vaikutteita olen saanut niistä monista huiveista joita olen nähnyt podcasteissa. Alotin kapeasta päästä 4 silmukalla ja lisäsin reunassa joka 2. krs yhden silmukan koko matkan pitsin alkuun asti. Noin 5 cm jälkeen aloin kaventaa toisessa reunassa joka 8. krs 1 s ja sitten kun pitempi sivu oli noin 80 cm aloin kaventaa joka 6. krs. Aina keltaisen värin kohdalla tein jotakin reikäpitsiä, muuten kudoin ainaoikein. Kun pitkä sivu oli noin 145 cm alotin pitsineuleen ilman reunan nostoja ja kavennuksia. Pitsin pituudeksi tuli noin 18 cm kun halusin lopettaa sen siniseen väriin. Koska nyt on Seijan Ulla-KAL menossa, etsin pitsin ohjetta Ullasta ja päädyin Lumi-huiviin. Lanka on Jawoll Magic Degrade (fingering), kudoin 3,5 puikoilla ja lankaa meni 164 g.