Mokkapalatumpit

Rantalahden neuleleirillä 2024 saatiin pienet lankapaketit, jotka oli värjätty erikseen vain meille, ja määrästä olisi saanut raitasukat pieneen jalkaan. Näin heti että ei riittäisi mun sukkiin, enkä muutenkaan halunnut käyttää sukkiin merinoa, kun karheampikin lanka kelpaa. Lisäksi värit oli mun mielestä niin hienot että ne pitäisi saada näkyviin - pipoon tai käsineisiin. Yksi leiriläinen näki väreissä mokkapalat, ja siitä tuli nimi. Suurin osa kutoi sukat ja niistä oli yhteiskuvaus seuraavalla leirillä, mutta mä en ollut siinä vaiheessa vielä päättänyt mitä teen.

Sormikkaita harkitsin pitkään, mutta ei vaan jaksaminen riittänyt sellaiseen näpertelyyn, ja päädyin tumppeihin. Valitsin mallin n:o 34 Eeva Haaviston kirjasta Sata kansanomaista kuviokudinmallia, ja raitalangan lisäksi otin kuvioväriksi vaaleampaa ruskeaa, jonka olin saanut Silmusolmun miitistä. Tammikuussa mietittiin ystävän kanssa mihin lähdettäis että olis jotain piristystä, ja sitten hän kysyi onko pakko mennä johonkin, jos ollaan vain heillä. Käytiin kylällä syömässä ja sitten oltiin heillä kutomassa ja kahviteltiin välillä. Mä sain nämä tumpit alkuun ja ystävä kutoi villatakkiinsa nappilistaa. Sen verran jouduin purkamaan, että olin jo kutonut peukalokiilan ja totesin että tulee pieni, joten purin ja vaihdoin isommat puikot resorin jälkeen. Raitalangan yksi väri oli niin lähellä ruskeaa että piti olla tosi tarkkana kuvion kanssa, ja vaalea ruskeakin oli paikoin tummempaa, mutta lopputulos on ihan hyvä. Tein intialaisen peukalokiilan, koska mun bingokupongissa on se ruutu. Urakoin nämä valmiiksi olympialaisten päätöspäivänä että sain ilmottaa nämäkin Ravellenicsiin. 

Puikot: 2,25 ja 2,5

Lanka: Lucky omen yarns merinosukka 35 g, Eldur yarns merinosukka 14 g, Rva Silmusolmu merino                 sukkis pihka 8 g 

 

 

Käsityövuosi 2025 ja suunnitelmia vuodelle 2026

Meni taas monta tuntia siihen että sain lopultakin tehtyä kuvankaappaukset viime vuoden valmiista ja tämän vuoden uusista bingoista. Miten ne ohjeet voikin olla niin huonosti tehtyjä.

Ja sitten meni melkein kaksi kuukautta että sain laskettua viime vuoden tilastot ja kirjotettua tämän tekstin valmiiksi.

Vuoden yhteenvedon voisin melkein kopioida viimevuotisesta tekstistä. Vuonna 2025 käsityöt oli pääasiassa kutomista, puikoilla ja kangaspuilla. Kansalaisopistossa kävin kudontapiirin lisäksi yhden viikonlopun kehruukurssilla. Alkuvuodesta ja syksyllä kävin Vammalassa neulemiitissä,  talvella Iittalassa Luova -tapahtumassa, kesällä Folkissa ja villassa sekä Porin käsityömessuilla, ja syksyllä Rantalahden leirillä ja Tampereen messuilla kun löysin bussiretken sinne. Festarit jäi väliin, kun pääsin töihin kolmeksi viikoksi taas juuri siihen aikaan kun ne oli.

Nyt pysyin langanostolakkokisailussa mukana koko vuoden. Voitin ja sain ja kehräsin vähän lankaa, ja syksyllä ostin yhteen villapaitaan pohjavärin langat, mutta siihen oli oljenkorsi käytössä. Lankavarasto pieneni vain 1866 g.

Bingoja en saanut yhtään, en lankalaatikon bingoihin enkä omaani.

Kudontapiirissä kudoin eniten mattoja: 8 kpl pituudeltaan 61 - 332 cm. Vain pisimmälle oli tietty paikka kotona, kun nykyinen alkaa olla kulunut puhki, muihin olen vain tuhonnut kudevarastoa. Keväällä kudoin lisäksi loppuun pitsisidosloimen, johon tein kolmeen laukkuun kankaat, ne on vielä valmistamatta kun on tarkoitus tehdä hihnat lauta- tai pirtanauhaa. Kudoin myös shaaliloimen loppuun että sai puut vapaaksi.

Ompelu oli pääasiassa paikkauksia ja muita korjauksia. Yhden ostoskassin sain ommeltua, kun löysin kivan kankaan Eurokankaan palalaarista samalla kun ostin mustan puserokankaan. Se pusero on edelleen ompelematta, samoin Poppanavakan loppuunmyynnistä ostetut kankaat. Muutaman tuolinpehmusteen ompelin, kun sattui kohdalle sopivaa kierrätysmateriaalia täytteeksi. Kai sitä enemmän tulisi ommeltua, jos olisi iso vapaa pöytä missä voisi leikata, ettei aina tarvisi kontata lattialla.

Virkkaamalla tein villatakin ja kaksi koria.

Puikoilla kudoin sukkia 13 paria, kahdet tumpit, yhden myssyn, yhden huivin, yhden villapaidan ja yhdet säärystimet. Sain vähän hillittyä sukkien määrää, mutta aika monta paria tuli silti. Osallistuin taas SWC:iin, mutta kudoin vain karsintasukat ja kolmoskierroksen sukat. Toisen karsintasukkamallin kudoin myöhemmin jonkin verran muokattuna.

Keväällä olin heti perään uudestaan kehräyskurssilla, että saan sen verran lankaa että niistä voi tehdäkin jotakin, ja tulihan niistä tumpit. Jonkinlaiset. Voi jäädä museoesineeksi, tai mistä sen tietää kuinka tiukille vielä joutuu että kaikki tulee käyttöön.

 

Lankalaatikon bingosta otin taas kaksi kuponkia. Yllättävän paljon niihin tuli samoja juttuja, mutta ei se välttämättä huono asia ole. Vähän jo suunnittelin mitä voisi tehdä, mutta saa nähdä riittääkö aika ja jaksaminen kaikkeen. Omaan bingoon laitoin vain kaksi nimettyä työtä joista toinen on kesken ja sen toisen ehdin tässä parissa kuukaudessa jo vaihtaa miksi tahansa villatakiksi, sekä paljon ompelujuttuja. Lankavaraston pienennystavoitteen vähensin kahteen kiloon, että se olisi mahdollista saavuttaa. Sen kolme kiloa mikä oli ennen, olen saanut vain yhtenä vuonna kun kudoin mm. peiton. Langanostolakkokisailussa olen taas mukana.

Toivottavasti tulee miittejä joihin pääsen osallistumaan, ja toivottavasti pääsen festareille - ainakaan se sama työpaikka ei multa kolmatta kertaa pilaa suunnitelmia. Tavoite on vähentää matonkuteiden määrää vielä paljon ja ommella varastosta kankaita pääasiassa vaatteiksi. Puikoilla kutomista voisi vähän hillitä ja käyttää aikaa ompeluun ja vaikka ulkoiluun.

Vinhat sukat

Sukkalaatikon helmikuun haasteena - miksi ne on nykyään haasteita, tämäkin on ihan selvästi KAL - oli Jonna Kapelan Vinhat sukat. Niistä saisi tosi iloisen värikkäät, jos vaan jaksaisi päätellä langanpäitä.

Mä oikaisin vähän enkä tehnyt kirjoneuleraitoja vuorotellen, vaikka se olisi näyttänyt paremmalta. Tein varren pitemmän kuin ohjeessa, että kalsarinpuntti pysyy sukanvarressa, ja kantalapun vähän korkeamman. Ja väliraidat on pelkkää oikeaa, kun en tykännyt niistä nurjista makkaroista. Ohje oli muuten hyvin kirjoitettu, mutta vähän häiritsi se että se oli kahdella palstalla. Ja tämä "neulo 3 krs:ta nurin". Eihän kirjoiteta myöskään 3 km:ä tai 3 h:a. Tätä pystyi hyvin kutomaan olympialaisia katsellessa, kun ei tarvinnut tuijottaa kaaviota, ja tämä olikin mun toinen Ravellenics-työ. Osallistuin Ravellenicsiin ensimmäistä kertaa, olin sen jo huomannut aiemminkin, mutta en ollut jaksanut perehtyä ohjeisiin. 

Koko: 42

Puikot: 3,0 (60 s)

Lanka: Nalle tummanruskea (694) 31 g, vaaleansininen (107) 19 g, vaahtera (641) 18 g,

            sahrami (285) 17 g, granaattiomena (533) 10 g, beige (614) 10 g 

Sukkalaatikko

Siellä oranssinaamaisen pressan kaverin firmassa eli instassa on kuulemma taas sukkalaatikkohaaste, ja onneksi joku välitti sen Ravelryynkin. Tammikuun ohjeena oli Johanna Walliuksen Vuodenvartijat. Varren kirjoneule oli kivan näköinen, ja ajattelin tehdä ne joskus. Mietin pitkään kokoa ja lankaa, ja kenelle ne tekisin. Lopulta päädyin kokoon joka sopii ainakin vanhemmalle tytölle. En tiedä mistä tämä väriyhdistelmä pomppasi, mutta tykkään tosi paljon. Keltaista lankaa ei ollut kovin paljon samaa värjäyserää, ja suunnittelin raidat niin että se juuri riitti. Sen verran näissä on eroa ohjeeseen, että kudoin varren joustimen jälkeen muutaman kerroksen oikeaa ennen kantapäätä, ja kantapää on vahvistettu.

Koko: 39

Puikot: 3,5

Lanka: 7 veljestä keltainen (268) 76 g ja vihreä (316) 32 g 

 

Siivouspäivä

Vanhempi tytär siivosi kaappiaan ja löysi sieltä koulussa isoäidinneliöistä tehdyn laukun. Sille ei ollut käyttöä, joten lykkäsi sen minulle. Tarjouduin laittamaan siihen vuorin ja vetoketjun ja lyhemmän hihnan, mutta ei sittenkään tarvinnut. Minäkään en tarvinnut, joten purin sen pois ja kudoin langoista hänelle sukat. Aika räikeän väriset, en normaalisti laittaisi pinkkiä ja oranssia samaan työhön.

Koko: 39 (48 s)

Puikot: 3,5

Lanka: todennäköisesti 7 veljestä 103 g 

Taas Raumalle

Rantalahdessa mulle iski halu kutoa Rauma itsellenikin. Ei siellä kellään ollut sitä, vaan siellä oli monenlaisia muita kaarrokeneuleita ja kivoja villatakkeja. Rauma on vaan niin kaunis ja tiesin että sen saa kudottua nopeasti - ja sen voisi ottaa messuille mukaan kun ei kutoisi sitä ennen liian pitkälle. Kotona oli erilaisia pinkkejä, vaaleampia ja tummempia, ja ensin ajattelin mennä säästölinjalla ja kutoa niistä, mutta en sitten kuitenkaan tehnyt niin. Katselin netistä muutaman värivaihtoehdon 7 veljeksestä ja Lankavan vastaavasta langasta ja menin Hamsteriin - ja päädyin tummanvihreään. Kotona oli kuvioon keltaista, ja jos se loppuisi kesken tekisin osan kuviosta valkoisella. Langanostolakkokisailukaan ei kaatunut, koska oljenkorrella sai ostaa puuttuvat langat yhteen työhön kunhan vähintään 10 % oli olemassa.

Valitsin koon rinnanympäryksen mukaan, ja kun olin kutonut kymmenkunta senttiä rupesin katselemaan että tämä on valtavan iso. Johtuisiko siitä että mulla oli puoli numeroa isommat puikot kuin ohjeessa. Sovitin ja riistin ja vaihdoin edelliseen kokoon. Lantiolle ja vyötärölle kuitenkin tarvitsin enemmän tilaa, joten loin enemmän silmukoita ja kavensin ne ylimääräiset sitten vähitellen sivuissa pois. Sitten hihat tuntui koko ajan tiukoilta, mutta mä ajattelin että kastelun jälkeen kiskon niitä leveämmiksi ja kudoin enemmän pituutta.

Ensimmäisen kerran sovitin koko paitaa vasta kun se oli kuutta kerrosta vaille valmis - ja sitten se jäikin tauolle. Luulin saavani sen päällekin vielä ennen joulua, mutta oli niin monta vikaa että purkuun meni. Jätin sen sivuun ja sovitin uudestaan sitten kun joulusiivoukset oli tehty, ja tein korjaussuunnitelman. Joulupäivänä purin kaarrokkeen ja hihat ja seuraavana päivänä alotin hihoja uudestaan seuraavan koon silmukkamäärällä. Lisäsin heti joustimen jälkeen 10 s ja loputkin lisäykset ennen kyynärpäätä. Ensimmäisessä versiossa kaaroke oli liian iso, joten vaihdoin siihen puoli numeroa pienemmät puikot. Useimmiten mulla tulee kirjoneuleesta löysää, kun venyttelen ja varmistelen ettei ainakaan kiristä, ja tikapuut tekee vielä löysemmäksi. Pääntie oli myös ensin liian iso, joten kavensin 24 s enemmän kuin ohjeessa. Näyttää isolta määrältä kavennuksia, mutta edelleen pääntie tuntui liian isolta. Tein vielä kerran uusiksi kaventaen vielä 8 s lisää. Nyt en ole ihan varma onko se hyvä, vai kavensinko jo liikaakin. Korkeakauluksinen poolo alla näytti vähän hassulta sovittaessa, mutta päättelin puseron kuitenkin. Pidän sitä ja katson miltä se tuntuu ja näyttää, ja voin korjata pääntien sitten myöhemmin jos siltä tuntuu.

Koko: L, helma leveämpi

Puikot: 3,5 resorit, 4,5 sileä, 4,0 kirjoneule

Lanka: 7 veljestä vihreä (375) 623 g, keltainen (202) 79 g 

Mimmi

Tämä Maria Kostamovaaran Mimmi-villapaita meni jonoon suunnilleen heti kun ohje ilmestyi Taito-lehdessä 3/2023. Näyttää perusmalliselta puserolta ja nypyt on se juttu. Ostin seuraavilta messuilta sen lehden, ja samalla tilasin lyhyen jakson kokeeksi. En sitten jatkanut tilausta, jotenkin se ei ollut mun lehti. Ehkä ärsyttävin asia oli se että ohjeet ei ole kokonaisuudessaan lehdessä vaan monessa kohtaa lukee KVG. Moni taitavampi kutoja tietysti osaa ne asiat ulkoa, mutta minä jouduin katsomaan luonti- ja päättelyohjeet netistä enkä lehden ohjeella saanut nyppyä aikaiseksi, Langat olin ostanut jo kesällä festareilta sitä varten että jokin paita näistä tulee joskus, Rva Silmusolmun värjärin erikoisia. Kaksi vuotta vain kesti että pääsi puikoille.

Yksi juttu mitä en ymmärrä näissä nykyajan ohjeissa on se että alotus- ja kerroksen vaihtumiskohta sijoitetaan eteen. Olisi varsinainen katseenvangitsija tässäkin tapauksessa kun tehtiin putkimainen aloitus. Mä kudoin ennen lyhennettyjä kerroksia puoli kerrosta ylimääräistä että sain alotuskohdan taakse, mihin se oikeasti kuuluu, ja kaarrokkeen kerroksen vaihtumiskohta tuli kuitenkin eteen ohjeen mukaisesti.

Kolmas lanka alkoi läiskittymään ikävästi, joten purin sen osuuden melkein kokonaan ja lisäsin kumpaankin reunaan yhden silmukan. Alkuun jäi vähän läiskiä, mutta muutaman kerroksen jälkeen ei enää. Ei ne muun väriset läiskät haittaa, mutta valkoiset vähän ärsyttää, mutta saa kelvata. Ohjeessa ilmoitettiin langanmenekiksi 310 g kokoon 5, joten mä ajattelin että lyhythihaiseen se määrä riittäisi vaikka teen pitemmän helman. Jouduin kuitenkin ottamaan lisäksi vielä Lanitium ex Machinan lankaa, jossa oli sama värimaailma kuin kolmannessa langassa, vain vähän tummempi. Tämä lanka oli vuosi sitten messuilta ostettua, niitä mihin silloin kaatui langanostolakko. Helmasta jätin nypyt pois, koska siellä ei mielestäni tarvita sellaista yksityiskohtaa.

Tämä oli pari kuukautta helman päättelyä vaille valmiina, kun se oli olevinaan niin iso homma. Alotin välillä kutomaan Raumaa ja luulin saavani sen nopeasti valmiiksi, ja sitten tekisin tämän valmiiksi, kun tämä ei kuitenkaan ole mikään talvivaate. Rauma joutui kuitenkin vähäksi aikaa häpeämään, joten päätin tehdä ensin tämän valmiiksi että saan vuoden lankatilastoa vähän kauniimmaksi. Päättelyohje täytyi taas käydä katsomassa netistä, mutta ei siinä sitten lopulta kauaa mennyt. Mielestäni tämä on niin tasaista käsialaa etten ruvennut turhaan kastelemaankaan.

Tämä on kyllä kiva malli, voisin tehdä toisenkin, mutta yksivärisenä ja pitkähihaisena. Paras kohta on pääntie, kun se on tarpeeksi pieni - monessa mallissa on niin iso pääntie että paita putoaa olkapäiltä alas. Lisäksi nypyt on kiva yksityiskohta.

Ei niin kovin kauan sitten ihmettelin mitä järkeä on lyhythihaisessa villapaidassa, mutta tässä se nyt on. Tämä on kuitenkin ohutta lankaa eikä ole korkeaa kaulusta. Edelleenkään en ymmärrä, jos tehdään paksusta langasta lyhythihainen ja vielä korkealla poolokauluksella.

Koko: 5

Puikot: 2,5 ja 3,5

Lanka: Rva Silmusolmun villasukkis värjärin erikoisia 3 vyyhtiä  eli 307 g ja Lanitium ex Machinan vastaavaa sukkalankaa 30 g

Syksyn matot

Kudontapiirissä kudoin koko syksyn vain mattoja, että saisin tuhottua kuteita. Valmiina mattoina ne on jotenkin paremmassa järjestyksessä, enkä mä halua viedä kuteita mihinkään ilmaiseksi, kun niissä on kuitenkin työtä ja rahaakin kiinni. Ensimmäiset neljä sain valmiiksikin, ja seuraavat neljä on vielä puissa. Oli tarkoitus saada nekin pois puista ennen joulua, mutta tulikin pakollinen tauko kun en vain kerta kaikkiaan jaksanut.

Tässä on vähän erilainen ruusukasmatto, tavallinen kiikkalainen matto, kolmella kuteella kudottu palttinamatto eteiskäytävään, ja kolmella kuteella palttinainen "vessanmatto".

Ruusukkaassa kuviokude poljetaan normaalisti 1-2-3-4, mutta tämä on poljettu 1-3-2-4. Yksi kankureista oli nähnyt sellaisen kesälomalla, ja minä kokeilin huvikseni. Ihan läheltä katsottuna ei erotu minkäänlaista kuviota, mutta kauempaa kyllä. 

 

Hylly järjestykseen

Tai sitten ei. Koreihin tungetaan lähinnä kaikkea sekalaista ja pikkusälää piiloon. Käytiin marraskuussa kankurikaverin kanssa Poppanavakan loppuunmyynnissä ja ostin sieltä kaksi vyyhtiä ontelokudetta virkattuja koreja varten. Siinä vaiheessa kun Rauma joutui häpeämään, teki mieli vaihteeksi virkata, ja tätähän pystyi tekemään telkkaria katsellessakin. Nämä on mitoitettu juuri tähän hyllyyn, kudetta jäi vielä yhteen samanlaiseen. Ohje on Molla Millsin kirjasta.

Koukku: 6

Kude: ontelokude 609 g ja 620 g