Verkkareita koko porukalle

Piti tehdä tammikuussa vain yläkoululaiselle collegehousut ja verkkarit, mutta loppujen lopuksi tuli tehtyä kaikille muillekin verkkarit. Tyttö tuli valinneeksi mun pritex-varastostani mustan kankaan - joka osoittautui tosi hankalaksi ommella. Ennen pritexissä on ollut nurja puoli vaalea, mutta tässä oli nurjakin puoli musta, melkein mustempi kuin oikea puoli, lisäksi kangas tarttui käsiin kiinni - se löysi joka ikisen karhean kohdan sormista, ja kaiken huipuksi saumurikaan ei tykännyt siitä, ainakin se teki hyppytikkiä vähän väliä. En tiedä mistä se pala oli tullut, kun olen ostanut pritexiä aina kun kaupassa tai kirpparilla näen palan, väittäisin että se oli Euromarketista mutta kun siitä oli jo leikattu jotakin.

Kun sain ne housut tehtyä, mun oli sitten testattava "tavallisella" pritexillä että oliko vika kankaassa vai saumurissa ja ompelin pikkuiselle housut. Ja saumuri pelasi moitteettomasti. Mietin jo että laitan vahingon kiertämään eli vien lopun kankaan kirpparille, mutta sitten ajattelin että se olisi törkeää varsinkin kun kerron sen täällä, ja päätin ommella sen kokonaan housuiksi saman tien, ja siitä tulikin sitten miehelle ja pojalle housut. Paloista taidan tehdä vielä parit rukkaset.

Samaan syssyyn huomasin että omat toiset verkkarit on hajoamassa, joten tein vielä itsellenikin housut. Ennen olen tehnyt taskut sivusaumaan, mutta nyt sain jonkin tilapäisen mielenhäiriön ja ajattelin että teenpäs oikein hienot taskut ohjeen mukaan etukappaleen puolelle. Ohjeen mukaan tehden ei olis tullut hienoja eikä tullut muutenkaan. Oli pakko tehdä aputikkauksia ja lopuksi vielä ommella käsin vetoketjujen molemmista päistä taskupussit kiinni. Eihän taskussa voi olla parin kolmen sentin reikiä, tasku on sitä varten että sinne saa avaimen talteen. Seuraavat taskut teen taas sivusaumaan.


Tämä projekti kesti pari kuukautta, koska helmikuu on niin huono käsityökuukausi. Mun ompelupöytä on niin pieni että siihen mahtuu vain ompelukone, ja saumurin joudun tuomaan olohuoneeseen silloin kun ompelen. Helmikuussa kun on yhdet synttärit niin silloin on siivottava kaikki ompelukset pois muutamaksi päiväksi. Ja toinen hidaste on hiihtoloma jolloin koululaiset on kotona passattavana. Se on kumma juttu että mitä isommaksi lapset tulee sitä vähemmän niistä on apua kotitöissä. Toista se oli ennen, "vanhaan hyvään aikaan".

Ruusukasmattoja

Helmikuu on yleensä huono käsityökuukausi, useammastakin syystä. Nytkään en saanut valmiiksi asti kuin nämä matot.

Ensimmäistä ajattelin pojan huoneeseen, jos vain kelpaa. Toinen sopisi tyttöjen huoneeseen, mutta siellä on nyt yläkoululaisen itse koulussa kutoma matto. Tätä kutoessa ajattelin että tulee varmaan ihan kamala ja liian punainen, mutta kun sain sen pois puista ja levitin lattialle totesin että siitähän tuli paljon hienompi kuin kuvittelin. Kokonaan kuviollinen oli tosi hidasta kutoa, viimeinen pikku pätkä taas valmistui muutamassa tunnissa.

Pipo päässä pakkasella

Suuressa Käsityössä 9/2014 oli jääkiekkojoukkueiden fanipipojen ohje, ja tietysti sitä piti soveltaa pojan omaan jalkapallojoukkueeseen. (Sama ohje oli myös jossakin Novitassa isäntä- tai emäntä-tekstillä ja vähän erilaisilla kirjaimilla.)

Tein tietysti lasten kokoa, kymmenvuotiaalle, mutta kun poika sovitti sitä keskeneräisenä hän sanoi että se on pieni. Kudoin sitten yhteen menoon aikuisten kokoisen ennen kuin tein pienempää kokonaan valmiiksi. Ja lopulta se pienempi kuitenkin sopi pojalle, tarjosin isompaa miehelle mutta hän sanoi että myssyjä on jo muutenkin liikaa. Nyt täytyy miettiä pidänkö itse vai annanko sen joskus myytäväksi joukkueen hyväksi, ehkä jälkimmäinen.

Marimekkoa Marille

Tällainen olkalaukku tuli tehtyä Ideaparkista ostetusta palasta. Päällä on vetoketju ja sisällä yksi vetoketjullinen tasku. Vuori on vanhan lakanan reunasta ja vetoketjut ratkottu hajonneista potkupuvuista. Tuli vähän kiire tämän tekemisessä kun nahkalaukustani hajosi vetoketju ja piti saada äkkiä joku tilalle siihen asti kun saa vakituisen laukun suutarista. Muuten olisin tehnyt enemmän taskuja ja ehkä säädettävän hihnan. Mutta kangasta jäi vielä niin paljon että joskus paremmalla ajalla voin tehdä paremman version.

Nämä perus kauppakassit tein ihan vain sen takia että sain yhden kankaan tuhottua kokonaan loppuun.

Vuoden vaihtuessa

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!

Vuoden vaihteessa muistellaan mitä tuli tehtyä menneenä vuonna. Tuntuu että ei paljon mitään, kun vertaa siihen kuinka paljon muut on tehneet. Mutta kun noita kuvia katselin niin olihan siinä aika monta ommeltua puseroa itselle ja tytöille ja housuja ja mekkoja pikkuiselle ja essu. Ja vielä alkuviikolla ompelin olkalaukun joka oli ollut leikattuna jo toista vuotta. Ihan kaikkia en edes kuvannut. Virkkauksia oli kännykkäpussin lisäksi joku pannulappu jämälangoista. Neuleita valmistui tytön villapaita, viidet sukat, kilpailupipo, yhdet tumput ja kaulahuivi, lisäksi kaksi pipoa on vähän kesken. Kangaspuista tuli keväällä pikkumattoja, ja syksyn aikana kudoin puolitoista mattoa. Sitten vielä ne betonityöt ja kahvipussikassit. Onhan sitä siinäkin, kaikkien kotitöiden ja puutarhatöiden lisäksi.

Villalankojen ostelu muuttui joskus ongelmaksi, kun ei ollut tiettyä tarvetta mutta silti ostelin lankoja. Viime vuoden alussa aloin kirjata vihkoon kaikki villalankaostokset, ja se auttoi. Alkuvuonna vielä ostin jonkin verran lankoja "kun halvalla sai", tosin kudoin osasta myös. Kevään jälkeen ostin melkein pelkästään tiettyä työtä varten. Viime vuonna ostin 3,4 kg villalankaa. Varastoja en ruvennut inventoimaan, mutta ajattelin että varaston pitäisi vähitellen pienentyä. Siksi kirjasin myös valmistuneet neuleet, joihin kului lankaa viime vuonna 1,140 kg. Varasto siis kasvoi edelleen. Jospa jo tänä vuonna varasto pienenisi.

Kangasvarasto pitäisi myös saada kutistumaan, mutta silti tekisi mieli käydä Poppanavakassa jos sieltä löytyisi jotakin kivaa. Eurokankaassa kävin viimeksi maanantaina, ja siellä palalaarissa tuntuu olevan aina samat kankaat, hyvin vähän tulee uutta. Nykyään tulee ommeltua vain trikoota ja collegea (kun niitä vaatteita ei tarvi silittää), mutta varastossa on myös paljon puuvillakankaita. Ennen ompelin itselleni paitapuseroita, mutta sitten totesin että flanellipaitoja saa kaupasta niin halvalla että ei kannata, ja nykyään pidän vain T-paitoja.

Vuoden päästä katsotaan kutistuiko lanka- ja kangasvarastot ja tuliko ompeluhuoneeseen mitään järjestystä. Olisiko liian kova tavoite saada yksi käsityö viikossa valmiiksi, edes keskimäärin. Tai yksi neule kuukaudessa, se saattaisi onnistua.

Vielä viimevuotisia

Syksyllä tehtiin kansalaisopistossa betonitöitä.

Tein tällaisia kynttilänalusia. Purkki on tehty virkatusta liinasta ja kovetettu viilipurkin päällä. "Tyynyt" on tehty puolen litran Minigrip-pussissa, kovettumisen ajaksi täytyy laittaa haluttuun kohtaan kynttilä tai muu pyöreä kappale ja pieni paino päälle. Servetti on kiinnitetty laimennetulla Erikeeperillä, sen voi kiinnittää myös lakalla mutta silloin pinnasta tulee kiiltävä.

Tähän voi käyttää vanhat kellastuneet tai muuten rumat pitsiliinat. Mutta ne pitää olla luonnonkuitua että laasti imeytyy. Toisilla oli niin isoja liinoja että ne piti kovettaa ämpärin päällä, niihin sopii sitten sisälle vaikka kukkaruukku. Sillä kertaa käytettiin ohutsaumamuurauslaastia, mutta oikeasti pitäisi olla raekooltaan hienointa betonia.