Vinkkelivirkkausta

Neulekahvilassa piti virkata tiskirättejä vinkkelivirkkauksella. Googletin millaista se on ja totesin että se on sitä mitä Patalappuja a la Carte-kirjan malli Metsäretkellä. Otin mukaan seiskaveikkaa ja tein ohjaajan ohjeen mukaan ja hienoa tuli. Mutta niin isoja reikiä ettei voinut ajatellakaan pannulapuksi yksinkertaisena, joten oli tehtävä kaksinkertainen. Tein sitten yhden myös kirjan ohjeen mukaan, se oli vähän erilainen mutta kyllä siinäkin on reikiä. Kirjan malleista aika monet näyttää ohuilta tai kovin reikäisiltä, ehkä ne on tarkoitettu enemmän koristeeksi että vieraat saa ihailla. Mutta tosi hienoja malleja ne on.

En siis virkannut tiskirättiä, en ole koskaan tehnyt tiskirättejä - enkä tiskaa rätillä! Olen joutunut lapsena tiskaamaan rätillä, ja se millä pyyhitään pöytää on mun mielestä pöytärätti. Monet tuntuu olevan kovin ihastuneita "bamburätteihin" ja niissä on kuulemma vaikka mitä hyviä ominaisuuksia, antibakteerisia ja ties mitä.

Jo nimikin on harhaanjohtava, koska ei bambu ole bambua samalla tavalla kuin puuvilla on puuvillaa tai pellava on pellavaa. Bambuksi nimitetty kuitu on todellisuudessa viskoosia, ja viskoosia tehdään myös koivusta ja kuusesta, eikä sitä silloin nimitetä että "ostin hienon kuusipuseron" tai "ostin ihanaa koivulankaa". Aika vaikea uskoa että jotakin bambun ominaisuuksista voisi olla enää langassa jäljellä, monen liuotuksen ja kemikaalikäsittelyn jälkeen. Eihän kuusesta tehdyssä viskoosissakaan ole pihkaa. Jos olen väärässä saa oikaista.

Ja toinen suorastaan virheellinen mainoslause on bambupuu, esim. bambupuinen leikkuulauta. Bambu on heinä eikä puu. Jotkin lajit tosin kasvavat kymmeniä metrejä korkeaksi ja puhutaan bambumetsästä, mutta siitä huolimatta se ei ole puu.

Mulle tulee bambusta mieleen ensimmäiseksi jättiläispanda, joka on uhanalainen eläin. Se on uhanalainen siksi, että sen ravintokasvit ovat käyneet vähiin. Se syö pääasiassa vain muutamaa bambulajia - enkä tiedä ovatko ne samoja lajeja joista tehdään viskoosia, mutta tällaisia mielleyhtymiä tulee. Ainakin silloin kun suhtautuu kriittisesti mainoksiin.

Kaulaliinoja

Nyt on sitten sävy sävyyn pipo, lapaset ja kaulaliina. Yleensä mulla on kaikki olleet eri värisiä ja eri lankaa, mutta nyt tuli tällainen innostus. Tämä kaulaliina valmistui jo viime vuoden puolella. En voinut esitellä sitä heti, kun se oli Ystävänpäivämessuilla huivikilpailussa. Huivi on ainaoikein-neuletta, mutta eri suunnassa kuin yleensä tehdään. Nallea 3,5 puikoilla 280 s. Valmiina huivi oli 135 cm pitkä.

Myös tämä aiemmin kutomani Möbius-huivi oli kilpailussa. Huivin juju on tuo alakuvassa näkyvä kieru. Se syntyy kun ensin luodaan silmukat ja sitten poimitaan samalle puikolle jatkoksi myös alotuksen toisesta reunasta silmukat. Jostakin varmasti löytyy selkeämpikin ohje. Huivi etenee keskeltä molempiin suuntiin. Hankaluus on että pitää tietää silmukkamäärä tarkkaan kun sovittaa ei voi - paitsi jos on parimetrinen pyöröpuikko. Tässä Purosta kudotussa huivissa oli 170*2 silmukkaa ja kudoin 4 krs o 4 krs n, niin pitkälle kuin kaksi kerää riitti.

Vuoden ensimmäinen

sukkapari. Neulekahvilassa oli jaossa tällaisten Olga-sukkien ohje. Alkuperäinen ohje löytyy Punomosta. Helppo malli. Kuinka ollakaan, se vaalein kohta langasta osui juuri kantapään alle.

Ja sitten viime vuoden viimeinen pari. Räsymattosukat alkaa kuulemma mennä pois muodista, mutta minä lähdin mukaan villitykseen niin myöhään että tykkään tehdä niitä vieläkin.

Oliko Sulo Vilen taas liikkeellä? Lähikaupassa oli tarjouksessa Polkka-lankoja ja taas tuli ostettua sukkalangaksi kun halvalla sai.

Nämä sukat on kudottu jostakin vanhemmasta Polkasta muutama vuosi sitten, ja mun mielestä ne on aika rumat. Raidoitus on liian kirjava ja levoton. Suunnittelinkin että kudon näistä uusista langoista räsymattosukkia. Tai sitten jotakin ihan muuta. 

Voi tätä surkeutta

On tämä Suomen talvi ihmeellinen. Lumisateet on kiertäneet tämän alueen etelästä ja pohjoisesta, mutta annas kun tulee vettä niin kyllä se osuu tänne. Piha on ihan jäässä niin että hyvä kun uskaltaa postilaatikolla käydä, ja jään päällä virtaa kymmenen senttiä vettä.

"Suomalaista laatua"

Tuli ostettua miehelle  Sokoksesta Finnwearin pyjama. Mies puki päälleen ja tuli kysymään kuuluuko nää housut olla tämmöset, ilman kuminauhaa.

Kuminauhan päät oli ommeltu yhteen niin huonosti että se oli auennut. Jos asuisin kävelymatkan päässä Sokoksesta, olisin mennyt vaihtamaan ihan periaatteesta, ja vaatinut saada avata sen uuden pakkauksen että voisi tarkastaa että vaate on kunnollinen. Mutta kun matkaa on 50 km, niin ei voi muuta kuin korjata itse. Mun mielestä uusi vaate pitäisi olla valmis otettavaksi käyttöön, eikä heti pitäisi joutua korjaamaan.

 

Kuvassa näkyy pyjaman toinen hienous, suorastaan alkoi naurattaa. Pesuohjeen päälle oli liimattu pienen pieni tarra jossa lämpötila oli 40 astetta lapun alkuperäisen 60 sijasta. Kun oikein halvalla teetetään jossakin etelässä tai idässä niin siellä kannattaa yhden leikellä ja liimailla pieniä tarralappusia. Mietiskelin kuinka monta pesua tuo tarra mahtaa kestää - no ensimmäisessä pesussa se lähti pois paidasta ja haalistui lukukelvottomaksi housuissa. Pesuohjeen pitäisi kuitenkin olla luettavissa vaatteen koko käyttöiän ajan.

Ihmetyttää myös tuo 40 asteen pesuohje puuvillavaatteessa, kun tietää ettei vaate puhdistu siinä kunnolla. Joku energiapelle on tietysti keksinyt että maailma pelastuu kun sähköä säästyy muutama kilovattitunti vuodessa kun ei vettä lämmitetä pyykinpesussa niin paljon. Sehän ei sitten haittaakaan mitään jos vaatteen käyttöikä jää lyhemmäksi huonon pesun takia tai pesukone hajoaa kun siihen kertyy likaa jos ei koskaan pestä kuumalla vedellä. Paljonkohan siinä sitten lopulta säästyi?

Ainakin kerran aiemminkin olen todella pettynyt Finnwearin laatuun. Tyttö sai joskus lahjaksi pyjaman, jonka housut oli painettu täyteen pieniä Ressun kuvia. Ensimmäisessä pesussa Ressun kuvat lähes hävisi kolmesta kappaleesta, mutta yhdessä kappaleessa kuvat on jäljellä vielä kymmenien pesujen jälkeenkin. Aina opetetaan että koko vaate on tehtävä samalta pakalta, koska värjäyksessä voi olla eroa. Ei merkki ja kallis hinta ole mikään laadun tae, ei ole ollut enää aikoihin. Mutta kannattaako hyvän merkin pilata maineensa tekemällä sekundaa?

Harjoituskappale

Joskus pari vuotta sitten keksin kokeilla ommella tilkkumattoa. Olin sellaisia nähnyt jossakin, ja ainakin farkkujenkierrätyskirjassa oli yhdenlainen malli. Tämän piti olla vain nopeasti tehty harjoituskappale, mutta ei se ihan niin nopeasti käynytkään. Tilkkuja meni uskomaton määrä. Aina kun laatikkoon kertyi sopivia tilkkuja tarpeeksi ompelin muutaman rivin. Joulun alla innostuin pitkästä aikaa ompelemaan ja tein tämän valmiiksi.

Jos vielä joskus saan päähäni tehdä ommellun maton niin ainakin piirrän pohjakankaalle viivat mitä pitkin ompelen. Luulin että osaan tehdä tasaiset välit paininjalan reunan mukaan, mutta ei se niin helppoa ollut, välit tuli kapeammat kuin oli tarkoitus.