Käsityövuosi 2019

Näin talvisia kuvia sain pari viikkoa sitten lauantaina, ja rohkeimmat kävivät järvellä luistelemassa. Illalla alkoikin taas vaihteeksi vesisade, ja nyt ei ole jäästä tietoakaan.

Viime vuoden käsitöihin vaikutti eniten Tour de Shawl ja KYH. Myös muita KALeja oli, joihin osallistuin. Suurin osa oli ihan tarveneuleita tai sukkia, mutta oli myös vähän väkisin tehtyjä, joilla yritin suorittaa jonkin haasteen. Sain myös tehtyä ufoutunutta Afrikan kukka -peittoa aika paljon, mutta en valmiiksi asti.

Kudoin 24 työtä, joista sukkia 16 paria, huiveja 3, kaulureita 2, yhdet sormikkaat, yhdet lapaset ja yhden villatakin. Virkkasin 10 työtä, joista yhdeksään käytin kaikenlaisia epämääräisiä ja tuntemattomia ja purkulankoja: kaksi koria, 5 pannulappua, ja kaksi päällystettyä hiuslenksua. Myös yksi sukkapari oli näistä langoista. Lisäksi virkkasin kassin muurarin käsityölangasta.

Ompelu jäi taas liian vähälle: pipo tytölle, kaksi yöpaitaa itselle ja kaksi säilytyslaatikkoa.

Kudontapiirissä valmistui kolme isoa kylpypyyhettä, niistä olin kyllä kutonut suurimman osan edellisen vuoden puolella, ja viisi mattoa.

Olin mukana Marin kässäpäiviksen langanostolakossa toista vuotta. Niitä sääntöjä noudattaen lankaa sai myös ostaa, joten varasto ei niin hirveästi pienentynyt. Käytin villalankoja neuleisiin 3635 g, mutta sain 750 g ja ostin 1250 g (ihan sääntöjen mukaisesti). Varasto siis pieneni 1635 g. Näiden lisäksi niitä epämääräisiä lankoja kului 1305 g, aiemmin en ole niitä punninnut, mutta ennen olenkin tehnyt vain muutaman pannulapun vuoden mittaan. Seiskaveikkalaatikoissa varaston pieneneminen näkyy jo, sillä niistä olen kutonut eniten.

Tänä vuonna jatkan langanostolakkoa, edelleen Marin säännöillä.
Nyt kaikki tekee neulebingoja, ja tein sitten minäkin sellaisen. Ensin keskeneräiset, sitten suunnitellut työt, lankojen hävitystä, vähän haastetta, ja tapahtumia. Viimeiseksi kirjotin ruudukkoon neulefestarit, jospa lopultakin pääsisin sinne, vaikka vain käymään päiväseltään.

Tänä vuonna pitää ruveta pienentämään myös kangasvarastoa. Ihan tarpeitakin olisi, uusia puseroita tekisi mieli ja nuorimmainen tarvitsisi jotakin uutta, kun isosiskon vanhat ei tahdo kelvata.

Neulemiitti on jo suoritettu, kun olin viime lauantaina Silmu&Solmun synttäreillä Vammalassa.

Viime vuoden loput sukat

Syksy oli niin kiireistä aikaa ettei tullut kuvattua mitään saati sitten kirjoitettua blogia. Työkokeilu vei aikaa ja lopulta myös voimia, kun huomasin hyvin pian että se on hukkaanheitettyä aikaa, kun en pystynyt oppimaan ja muistamaan kaikkea mitä olisi pitänyt. Ei se toisaalta harmita vaikken palkkaa saanutkaan: matka oli lyhyt, mielekästä tekemistä riitti koko ajaksi, ja loppui se miettiminen että olisiko minusta kauppaan töihin. Ei ole. Työvuorot sattui niin että olin illassa aina kudontapiiripäivinä, enkä siitä niin välittänyt koska kutomaan pääsi omallakin ajalla, mutta käsityökahvilan illat pyrin saamaan vapaaksi vähintään joka toinen kerta.

Nämä siniraitaiset sukat alotin jo ennen juhannusta toiseksi viimeisenä KYH-projektina.

Nämä Papukaija-väriset sukat kudoin kun halusin tehdä jotakin iloisen väristä piristyksekseni. (Langanpää ei ole päättelemätön lanka, vaan kerkisin laittaa kokonumerolapun ennen kuvaamista.)

Nämä isommat Polkka-sukat alotin Vammalassa neuletapaamisessa, kun en voinut viedä sinne villapaidantekelettäni enkä keksinyt muutakaan helppoa työtä. Kudoin vielä pienemmätkin sukat saadakseni tuhottua näitä rumia raitalankoja.

Tämä puna-harmaa raidoitus on minusta yksi onnistuneimpia Novitan raitalankoja. Vielä kun raidat olisi samanmittaiset eri kerissä.

En tiedä mitä teen kaikkien näiden sukkien kanssa. Harkitsin myyntipöytää koulun joulumyyjäisiin, mutta sitten olisi pitänyt myös leipoa sinne, ja totesin että en viitti. Hyvä niin, sillä siellä oli miesten sukkia myynnissä kympillä, enkä mä halua antaa näitä niin halvalla.

Viistosukat

Näin nämä Lana Holdenin Skew-sukat jossakin ravelryn ketjussa, ja kun ohje oli ilmainen niin pitihän sitä kokeilla.

Ohjeessa sanottiin että nämä istuu jalkaan kuten tavalliset 60 silmukan sukat, siispä otin kolmosen puikot ja langaksi Nallea. Jalkaterän pituuden sovittaminen oli mahdotonta: mikä on sopivasti venyttämistä ja mihin kohtaan kantapäätä pitäisi mitata. Seurauksena se, että kun olin saanut kantapään silmukoitua ja pääsin sovittamaan sukkaa kunnolla, jouduin purkamaan silmukoinnin ja 35 krs että sain jalkaterä-osasta purettua 4 krs. Ei nämä sukat istu aikuisen naisen jalkaan, sain kyllä kiskottua ne jalkaani mutta nilkasta ja varren suusta kiristää. Aika paljon pitäisi muokata ohjetta että saisi sopivat. Idea on kyllä hauska.

Kesäyön hullutus oli kyllä ihan hulluutta. Yritin väkisin kutoa ja virkata kaksi kuukautta niin että se alkoi jo tuntua työltä. Ihan kuin ei olisi ollut muutakin tekemistä. Sen jälkeen on mennyt päiväkausia etten ole kutonut. Tosin heti elokuun alussa alotin villapaidan, mutta silloin tarvitsin neuleen pitkälle automatkalle, ja telkkaria katsoessa tuli tehtyä sukat. Se villapaita on nyt jumissa, koska tarvitsisin siihen pitemmät puikot, ja ne taas on kiinni viime vuonna alotetussa villatakissa, josta on vain kaulus kesken. Nyt on lisäksi niin paljon muuta ohjelmaa ettei edes ehdi kutoa.

Squircle-sukat

Myös tähän General Hogbufferin sukkamalliin törmäsin ravelryssä. Sen erikoisuus on kantapää. Kantalappu on vain kuuden silmukan levyinen.

Ohjeessa sanottiin, ettei sovellu sukkapuikoilla tehtäväksi, mutta kyllä minä kudoin sukkapuikoilla. Muutama kerros kantalapun jälkeen olisi voinut olla helpompi kutoa pyöröpuikoilla, mutta en viitsinyt ruveta vaihtelemaan. Näistä tuli hyvin jalkaan istuvat sukat ja sain kulutettua niihin monta pätkää Nallea, jotka olin purkanut liian taiteellisesta villapaidantekeleestä.

Leftie

Olin jo kauan ihaillut tätä Martina Behmin Leftie-huivia ja ajatellut että joskus ostan ohjeen. Viime keväänä sitten satuin voittamaan Paivis craftsin tumppuKALista osto-ohjeen ja toivoin tätä. Se pääsi saman tien puikoille ja valmistui heinäkuussa.

Olin alusta asti ajatellut pohjaväriksi keltaisenkirjavaa Fabelia, jota minulla oli kaksi kerää, mutta se olikin valmiina pintana erilaista kuin kuvittelin kerää katsoessa. Punaista ja sinistä olikin aika paljon. En kuitenkaan voinut vaihtaa lankaa, koska olen langanostolakossa ja muuta pohjaväriksi sopivaa ei ollut kotona. Sääntöjen mukaan sai ostaa lankaa jos loppuu kesken, ja sehän loppui ja jouduin ostamaan yhden kerän. Vasemmanpuolinen on se uudempi. Näyttää melkein eri langalta: keltaisen tilalla oli pääasiassa valkoista ja siniset punaiset raidat oli paljon pitempiä ja tummempia kuin vanhemmassa. Pakko oli tehdä sillä valmiiksi, piti vain katsoa mikä raitaväri milloinkin parhaiten erottuisi pohjaväristä.

Ihan kiva huivista tuli kuitenkin, vaikkakin vähän levoton. Sama malli voisi olla hieno myös tummalla pohjalla valkoisin lehdin.

Taas tässä kävi näin

Ostin keväällä Tampereen messuilta joitakin kukkien mukuloita, ja tulikin yllätyksiä.

Tämän pionin piti olla 'Rubra Plena'. Tosi kaunis tämäkin on, mutta luulin ostavani punaisen. Keltaisena ostamani on nippa nappa hengissä eikä avannut nuppujaan, joten en tiedä minkä värinen se on.

 Tämän liljan piti olla 'Pink Perfection'. Ei näytä pinkiltä.

Ja tämän piti olla tiikerinlilja. Kirjoitin pussin kylkeen nimet että muistin vielä kotona mitä ostin - tai luulin ostaneeni. Tämä saattaisi olla se 'Pink Perfection' tai sitten ei. Miksi niissä laatikoissa oli nimilappuja kun ne oli kuitenkin ihan sekaisin?

 

Suuri harmituksen aihe tänä kesänä oli kirsikan versotauti. Kauniista puusta ei ole enää paljon jäljellä, kuvan ottamisen jälkeenkin olen joutunut leikkaamaan muutaman oksan. Nyt kun alkaa syksy lähestyä niin kaikista kellastuvista lehdistä ei edes tiedä onko ne sairaita vai ei. Onko kellään kokemuksia voiko tämä puu vielä selvitä vai tuleeko se kuolemaan? Olin suunnitellut istuttaa luumupuun muutaman metrin päähän viime kesänä kaatuneen omenapuun paikalle, mutta en sitten uskaltanut laittaa toista Prunusta niin lähelle, vaikka en tiedä tarttuisiko versotauti luumuun. Ei tarvinnut säilöä kirsikoita tänä kesänä.