Talvella oli tilanne että tarvitsin mukaan helpon käsityön, mutta kesken olleet sukat vaati ohjeen lukemista, joten alotin nämä. Valitsin oikein herkullisen väriyhdistelmän nuorimmaisen avustuksella, ja hänen sukkalaatikkoonsa nämä sitten menikin.
Joskus silloin kun Puro-lanka oli uutuus, sitä tuli ostettua useampia värejä ja kahta villapaitamäärä. Yhden villatakin siitä kudoin itselleni, mutta malli ei lopulta oikein miellyttänyt ja se on jäänyt hyvin vähälle käytölle. Pojalle suunnittelin villapaitaa, mutta hän ei pidä villapaitoja, joten ei kannata kutoa. Paitsi kyllä mä joskus vielä kudon, mutta konepestävästä langasta.
Viime syksynä katsoin paljonko sitä Puroa oikein on, luulin että yhtä väriä olisi 800 g mutta sitä olikin 1400 g. Jaanan lankapajan Jaana esitteli joskus Purosta tehtyä domino-torkkupeittoa, ja tein sitten samanlaisen. Palat oli 61 s kokoisia, ja kun paloja oli 6*9 peitto tuntui sopivan kokoiselta. Samaa väriä oli silloin jäljellä 2,5 kerää. Lopuksi kudoin reunukset yksi reuna kerrallaan muutama kerros ainaoikeaa. Tämä väri meni niin tarkkaan että vain vajaa puoli kerää jäi. Langanpäitä ei jäänyt paljoa pääteltäväksi, kun uuden kerän sai liitettyä hieromalla märin käsin langanpäät yhteen.
Valmiin peiton koko kuvauksen yhteydessä mitattuna on noin 125*175 cm, mutta sehän venyy käytössä. Tämä langankulutus jo näkyy varastossa, ja peitto tuli heti käyttöön.
Syksyllä julkaistiin Turun yliopiston oma villapaitamalli, Jenna Kostetin Soihtu, ja halusin kutoa sen tyttärelle. Ensin hän sanoi ettei tarvitse, mutta kysymys olikin siitä ettei hän halunnut ostaa lankoja itse. Mä sanoin että osta mieleisesi langat ja ne maksetaan sitten, ja sitten kelpasi. Enhän mä tiennyt minkä värisen hän haluaisi, ja jos olisin ruvennut arvailemaan aiempien mieltymysten mukaan, pahasti pieleen olisi mennyt.
Paita eteni hitaasti kun sovittamaan pääsi harvoin. Lopulta mä keksin, että pojan tyttöystävä on melkein samankokoinen eli hän voi toimia sovitussijaisena, ja sitten paita valmistuikin nopeasti. Hihoja piti säätää aika paljon, kutoa pitemmälle (10 cm) ennen kuin aloin kaventaa ja kaventaa harvemmin (joka 7. krs). Hihansuihin jätin 44 silmukkaa, vaikka M-koon ohjeessa olisi ollut 36. Kirjoneuleessa oli pakko käyttää tikapuita, niin pitkiä langanjuoksuja oli. Puikot oli ohjeen mukaiset 3,5 ja 4 ja lanka oli 7 veljestä.
Tytön tuomat lankakerät täytyi olla tosi paljon vajaita, koska jouduin ostamaan lisää lankaa päättelykerroksen viimeisiin silmukoihin, ja valmiin villapaidan paino oli silti 521 g. Usein puuttuu kolme grammaa, mutta ennen ei ole puuttunut joka kerästä melkein kymmentä grammaa. Ei tullut punnittua ennen alottamista muita kuin viimeinen kerä, joka kyllä oli ylipainoinen. Mutta kun laskee mitä meni ja mitä jäi, niin ensimmäiset viisi pinkkiä ja yksi valkoinen kerä on painaneet 563 g.
eli lisää tossuja.
Nämä on kudottu edelleen sillä samalla Novita talvi 2010 -lehden ohjeella millä olen tehnyt monet tossut. En huovuttanut näitä valmiiksi, koska en tiennyt käyttäjää. Toiset annoinkin heti ystävälle, ja hän saa huovuttaa ne itse ja muotoilla sopivaksi.
Viisi väriä sain kulutettua kokonaan loppuun ja Huopasia on varastossa enää noin 310 g. Niistä saa vielä yhden istuinalustan ja sitten on vähissä. Nyt jo sain yhden laatikon tyhjäksi, kun nämä mahtuu Purojen kanssa samaan laatikkoon. Saan valmiille neuleille isomman laatikon, ja vapautuu pieni laatikko johon saan käsinvärjätyt herkut erikseen muista ohuista langoista. Purosta on tulossa torkkupeitto, ja sitten nämä langat saa pienempään laatikkoon. Valmiit sukat voisikin siirtää isompaan laatikkoon. Vein jo 10 paria sukkia lahjoitukseen, mutta ei sitä missään huomaa, pitää viedä lisää että pääsee kutomaan uusia.
Talviknitsillä oli ennen joulua tällainen ilmainen Fair Isle Advent MKALendar. Olen aina ihaillut fair isle -tyyppisiä kirjoneuleita ja siksi rupesin kutomaan tätä. En tosin joulukalenterina, vaan vasta tammikuussa, koska ostin osan langoista vasta ihan joulun alla. Langanostolakkokisailun oljenkorrella sai ostaa jouluun liittyvään käsityöhön lankaa.
Vähän tämä tökki alusta asti, mutta tein kuitenkin valmiiksi. Jos ei kelpaa tyttärelle, pidän sitä itse joulumarkkinoilla. Ensiksi oli ohjeen tulostaminen. Ajattelin että lyhennän sitä yhdeksi tiedostoksi kopioi-liitä-tekniikalla. Muuten hyvä, mutta kaaviot ei kopioituneet. En siinä keksinyt kuvankaappausta, kun en ole sitä juuri käyttänyt; sillä se ehkä olisi kutistunut reiluun kymmeneen sivuun. En voinut muuta kuin tulostaa joka vihjeen erikseen ja paperinipussa oli 41 sivua. Yleensä mun tiheys täsmää ohjeeseen tai jos ei niin vaatteesta tulee mieluummin pieni, ja myssystä yleensä tulee pieni. Lisäksi mulla ei ole ohjeen mukaisia 3,25 puikkoja, joten oli kudottava kolmosilla. Luulin että naisen koolla tulisi tytölle sopiva, mutta se sopii mulle itsellenikin ja on ehkä hiukan isokin. Jo ennen puolta väliä alkoi harmittaa se koko, mutta jatkoin vain. Ja nyt valmiina tuo näyttää epämuodostuneelta. En tiedä pitääkö se kaventua tuolla tavalla yhtäkkiä, ja näyttää kuin jotkut raidat olisi kudottu tiukempaa kuin toiset. Päässä se näyttää kyllä ihan kelvolliselta.
Ennen kuin alotin tätä, ajattelin tehdä myös itselleni mutta vain kahdella värillä, mutta nyt ei oikein iske. Ainakin jättäisin muutaman raidan pois, ja alottaisin kavennukset sen verran aiemmin.
Tuntuu etten saanut oikein mitään mainittavaa tehtyä viime vuonna, mutta lankaa kuitenkin kului ihan hyvä määrä.
Ompelin tosi vähän vaatteita: tytölle paidan, itselle yöpaidan ja miehelle yöhousut, ja sitten ne epäonnistuneet pikkuhousut. Edellisenä vuonna kesken jääneisiin housuihin en koskenutkaan - kun tökkii niin tökkii. Muut oli pussilakanoita, verhoja, pyyhe, petarin päällinen, lapsen alottama laukku, tyynynpäällinen, nukenvaatteita ja se käsityökori. Alotin tilkkutyönä joulukuusenmattoa, mutta se jäi kesken kun pitäisi kehitellä systeemi miten leikkaa niin isoja paloja ettei alustat ja viivaimet riitä.
Kudontapiirissä kudoin vain mattoja 6 kpl. Yksi laitettiin heti lattiaan, muille ei vielä löytynyt paikkaa.
Virkkaustöitä en tänä vuonna paljon tehnyt, vain kaksi hiuslenksua. Ensimmäisen tein Folkkia ja villaa-tapahtumassa, kun en keksinyt mitään muuta sopivaa työtä mukaan otettavaksi.
Neuleita valmistui aika määrä, mutta vain pieniä töitä: sukkia 15 paria, 2 myssyä, lapasia 3 paria, kauluri, huivi, säärystimet, apupupu, vauvan villahousut ja villatakki, huovutettuja tossuja 2 paria ja 2 huovutettua istuinalustaa. Lisäksi kudoin purkulangoista nukelle kaulaliinan, sukat ja tumpit.
Olin taas mukana Marin kässäpäiviksen langanostolakkokisailussa. Käytin villalankaa neuleisiin 3049 g ja virkkauksiin 18 g. Ostin lankaa sääntöjen sallimilla oljenkorsilla 420 g ja sain lankaa (lankana ja lahjakorttina) 527 g. Lisäksi poistin parsinlankoihin 7 g keränlopun. Lankavarasto pieneni 2127 g, mikä on ihan hyvin kun ei ollut mitään isoja töitä.
Alkuvuonna rupesin kutomaan urakalla Huopasia ja siihen laatikkoon tulikin tilaa. Lopuillekin on suunnitelma, ja sen jälkeen saan loput samaan laatikkoon Purojen kanssa. Purojen vähentäminen on myös hyvässä vauhdissa kun kudon torkkupeittoa.
Käsityöbingooni sain yhden rivin marraskuussa kun sain huivin valmiiksi. Festarit jäi viime vuonnakin väliin, kun oltiin juuri silloin pohjoisessa, mutta Seinäjoen messuilla kävin.
Tälle vuodelle en tee omaa bingoruudukkoa, ei nyt mitään ylimääräisiä tavoitteita ja vaatimuksia. Marin kässäpäiviksen langanostolakkoon osallistun edelleen, tämä taitaa olla jo kuudes vuosi. Eikä sekään ole niin ehdotonta, olen päässyt eroon "kun halvalla saa" langan ostelusta. Jos tulee tarve ostaa johonkin työhön niin että lanka pääsee heti puikoille, voin ostaa ja lakko saa loppua. Tavoite on kuitenkin pienentää lankavarastoa edelleen. Kangasvarastoa pitäisi myös saada pienemmäksi, ensiksi täytyy saada keskeneräiset valmiiksi. Käsityöhuoneeseen pitäisi saada tilaa niin ettei se olisi pelkkä varasto. Jossakin miitissä olisi kiva käydä, ja jos lopultakin pääsisin sinne neulefestareille.
Lankalaatikon bingosta otin taas kaksi kuponkia, rivi tulee jos on tullakseen. Ensimmäinen rasti tuli jo parsimisesta.
