Uusi vanha sukkamalli

Neulekahvilassa opeteltiin tällainen vinoraitamalli sukanvarteen. Vanha malli Merikarvialta, mutta meille uusi.

Luodaan normaali määrä silmukoita, pitää olla neljällä jaollinen määrä. Ensin nostetaan edelliseltä kerrokselta silmukoiden välinen lanka vasemmalle puikolle ja kudotaan se yhteen ensimmäisen silmukan kanssa, sitten kudotaan 3 s normaalisti, ja tätä toistetaan. Minulla oli kolme eri lankaa, joten aina värinvaihdon jälkeen tuli kohta jossa ei ollutkaan sitä edellisen kerroksen silmukoiden välistä lankaa vaan kaksi langan päätä, silloin nostin sitä edelliseltä kerrokselta eli saman langan toiseen kertaan. Raitalangasta olisi ollut helpompi tehdä.

Alkuun tuntui siltä että en tykkää mallista ja sukat on ihan hassun näköiset, mutta ehkä se johtui siitä että olen aina kutonut sukanvarren joustinneuletta. Nyt kun on katsellut näitä sukkia niin alkaa tottua eikä enää näytä niin hassulta. Ja värien valinta ainakin onnistui hyvin.

Villatakki viimeinkin valmis

Tässä tämä nyt on valmiina, tätä esittelin keskeneräisenä keväällä.

Onhan tämä ollut jo monta viikkoa valmiina, mutta ei ole tullut kuvattua. Tällaisessa kuvassa ei näy malli kunnolla: helma on leveä ja kapenee vyötärölle asti. Pitäisi pyytää joku muu kuvaamaan niin saisi sovituskuvia. Ohje on Novitan syksy 2010-lehdessä malli numero 52.

Räsymattosukat

Törmäsin monessa blogissa räsymattosukkiin ja pitihän minunkin kokeilla. Alotin kerät ihan siitä väristä mistä ne alkoi joten sukista tuli vähän erilaiset, mutta tässä se ei haittaa mitään. Kantapäätä pähkäilin vähän aikaa. Ensin ajattelin tehdä yhdellä langalla mutta se olisi ollut liian erilainen muuhun sukkaan verrattuna. Päädyin vaihtamaan väriä keskellä kantapäätä nurjalla kerroksella, sillä tavalla sain mielestäni siisteimmän lopputuloksen.

Ihan tavallisiakin villasukkia on syntynyt. Poika tarvitsi uudet sukat ja tein saman tien useammat joista sai sitten valita mieleisensä.

Domino ja muita ihania

Neulekahvilassa opeteltiin dominoneuletta. Olin nähnyt dominotekniikalla tehtynä vain jotain torkkupeittoja ja tyynyjä joten ensin ajattelin etten tuhlaa aikaani sellaiseen. Yhdellä rouvalla oli kuitenkin tosi kiva näköiset dominolapaset ja minäkin innostuin tekemään sellaiset. Ohje on ollut ET-lehdessä 17/2011. Ohjeessa oli palassa 31 s, mutta minä tein 33 silmukalla sillä tykkään että lapaset on mieluummin väljät kuin tiukat, peukalon tein myös vähän ohjetta isomman. Kutominen oli paljon mukavampaa kuin perinteisellä tavalla tumpin kutominen, tuntui että pala kerrallaan valmista tuli nopeasti.

Tunteeko kukaan lukijoista sanaa tumpit? Meillä kotonakotona ne nimittäin oli tumpit, ja muistan että kukaan luokan tytöistä ei ollut sitä ymmärtävinään. Täällä ne on vanttuut, mutta jotenkin se ei sovi mun suuhuni, vaikka joitakin paikallisia sanoja käytän jo ihan sujuvasti 16 vuoden jälkeen.

Olin suunnitellut tekeväni ensi talveksi muita ihania-pipon, värit oli vielä keksimättä, ja siinä domino-lapasia kutoessani välähti että tästä tulee setti: samoilla langoilla pipo. Koska lanka on Nallea eli paljon pienempää kuin alkuperäisessä ohjeessa, pipossani on 112 s ja 5 krs o 5 krs n. Punakirjavan langan väri on marjaretki puolukka, jota tuli ostettua muutama kerä silloin kun se oli uutuus, ja nythän sitä ei enää saa.

Kesälakki

Joskus kesällä Hupsistarallaan Terhi esitteli oman kesälakkinsa, joka oli tehty kirjan Surrur: tee oma marimekkosi ohjeella. Lakki näytti ihan hyvältä, vaikka vähän erilaiselta, joten tilasin kirjan kirjastosta ja tein lakin minäkin. Mutta ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä.

Lakki oli tosi hankala ommella (miten ihmeessä se ommeltaisiin vakstuukista niinkuin kirjassa ehdotettiin?), enkä mä ymmärrä tuon takana olevan möykyn tarkoitusta. Mittasin kaavan ennen leikkaamista enkä suurentanut kaavaa kun mitan piti riittää - ja lakista tuli kuitenkin liian pieni. Ja sitten vielä tämä: nuukana leikkasin ihan palojen reunasta tutkimatta kuviota, ja näin siinä kävi.

 

Edellinen lakkini on kuulemma etsivälakki, ja tämä on nyt sitten Ransu. Lakki lähtee ensi keväänä Konttiin jos ei tyttö innostu pitämään sitä.

Siitä kirjasta en kauheasti innostunut, lakin lisäksi kopioin kaksi ohjetta. Vaatteiden ohjeita on muuallakin, ja muutama ohje oli ihan vain kankaan tuhlausta - rumasti sanottuna "taidetta ilman aivoja".

Kaunis syyspäivä

Viime yönä oli syksyn ensimmäinen kunnon halla. Meidän mittari näytti aamulla nollaa, mutta
naapurin mittarissa on aina pari astetta kylmempää. Viimeisiä kesäkurpitsoita ja kurkkuja peiteltiin illalla, niiden lisäksi maassa on enää porkkanat ja keltajuurikkaat. Kasvihuoneesta tulee vielä pieniä paprikoita, muutama kurkku ja vähän tomaatteja. Tomaatteihin iski joku tauti joka näyttää perunarutolta, ja muutenkin sato jäi pieneksi.

Valkea kuulas. Joku muu ehti ensin, ennenkuin omenat edes kypsyivät. Vieraslajeista ja niiden hävittämisestä puhutaan, ja mä olisin hyvin onnellinen jos laukonpeura hävitettäisiin Suomesta.

Katselin viime vuoden tekstejä ja silloin oli tähän aikaan syksystä jo kaikki luumut kerätty. Viime viikolla 'Sinikka' näytti näin vaalealta. Keltaluumut kypsyivät jo, mutta minusta ne maistuivat kitkeriltä. Ei ollut riittävästi aurinkoa niin ei muodostunut sokeria.

Tänä vuonna kylvin kahta eri kurkkua ja nyt osasin kylvää ne kauas toisistaan. Toisesta lajikkeesta tuli kokonaista kolme kurkkua ja niistä yksi oli niin kitkerä ettei sitä pystynyt syömään. Näitä käärmekurkkuja on siellä harson alla tulossa muutama, mutta kovin pieneksi jäävät.

Tänä vuonna epäonnistui perunat: saatiin noin kaksi kertaa sen verran mitä siementä meni. Herne epäonnistui osittain, taimet kuoli varmaan märkyyteen osassa peltoa, mutta siinä osassa mikä onnistui oli jopa kymmenen hernettä samassa palossa.

Sipuleista tuli suuria, paljon suurempia kuin viime vuonna. Pensaspapua tuli hyvin, mutta etanat söi aika paljon. Porkkanat on hyvän kokoisia mutta jonkin verran on haljenneita. Täällä oli heinäkuussa neljä viikkoa ilman tippaakaan sadetta, ja kun sen jälkeen on vettä tullut ihan riittävästi porkkana halkeaa.