Kesävaatteita "pienimmille"

Tyttö tarvitsi uusia kesähousuja kun viimevuotiset oli muuttuneet polvihousuiksi, ja hattukin oli käynyt pieneksi.

Hattu tuli omasta vanhasta kesämekostani, 70-luvun Marimekkoa. Kaava on varmaan piirretty jostakin vanhasta hatusta. Kaikki kolme housukangasta löytyivät Poppanavakasta. Kaava on jokin vanha Suuren käsityölehden malli, paljon käytetty.



Tämä on ensimmäinen versio hatusta. Siinä kävi niin että olin leikannut suurimman osan kappaleista ja sitten luin viimeisestä kaavasta että kaava sisältää saumanvarat. En ruvennut pienentämään paloja vaan luulin tekeväni isomman hatun. Eihän se niin mennyt vaan mittasuhteet oli ihan pielessä, ja hatusta tuli ihan liian korkea ympärysmittaan nähden. Mummun tilkkulaatikosta löytynyt kangas on kyllä hieno, oliskohan sekin Marimekkoa kun on niin värikäs.

Pojalle tuli yhtäkkiä kesäpaitojen tarve - viime viikolla kun käytiin Poppanavakassa ei ollut vielä minkäänlaista uusien vaatteiden tarvetta. Se iski nopeasti, ja oli sitten pengottava kangasvarastoja jos löytyisi jotakin vähänkin poikamaista. Kaavan piirsin ostetusta paidasta ja suurensin aukkoja enemmän tai vähemmän, ja tällaiset tuli.

 

Ja tämänkin tekstin jouduin kirjoittamaan kahteen kertaan kun nettiyhteys katkesi. Selitys on milloin helle, milloin pakkanen, milloin tuuli, milloin tyyni, milloin ruuhka linjoilla, milloin vähän käyttäjiä linjoilla. Sopisi herrojen tulla edes viikoksi kokeilemaan kuinka hienosti sillä langattomalla yhteydellä pärjätään. Entäs jos pitäisi lähettää työhakemus tai maksaa lasku ja on viimeinen päivä ja yhteys katkeaa - tuskin siitä operaattori vastaa.

Ompeluksia välillä

Lasten päiväpeitteet on vähän lyhyitä normaali sänkyyn, joten ompelin kauan suunnittelemani päiväpeitteen tyttöjen huoneeseen, saa käyttää kumpi haluaa.

 

Mustavalkoinen kangas on varmaankin koristetyynykangasta, tehtaalta aikanaan tuotu natsa. Peitto tuli yhdestätoista kaitaleesta, kuvio meni ihan vahingossa noin hyvin että peräkkäiset viivat kaareutuu eri suuntiin. Ensin ajattelin etten tee minkäänlaista vuoria, mutta sitten tulin siihen tulokseen että on se siistimpi vuorin kanssa. Ja nyt sitä voikin käyttää kumpaa puolta vain päällä päin, nurja puoli tuli tehtaalta ostetusta päiväpeitepalasta.



 

Pojalle tein pyjaman että sain yhden kankaan tuhottua. Käyttöön se ei tule ihan heti kun on vähän isoa kokoa (158 cm) mutta ei nyt juuri ole tarvettakaan. Kaava on Ottobren lehdestä 6/2009 Rudolf. Siinä lehdessä on koot ihan mitä sattuu. Tässäkin paidassa on leveyttä vaikka kahdelle pojalle ja housut olisi mullekin pitkät, mutta kun ei niistä koskaan tiedä ennen kuin kokeilee. Lehdessä mallin päällä ne näyttää olevan ihan ok, mutta meidän väelle ei vaan sovi. Joskus tein pojalle saman lehden toisella mallilla pyjaman, ja muistaakseni se oli lyhyt ja pääntie oli ohjeen mukaan tehtynä niin iso että paita valui olkapäiltä alas. Nyt vahingosta viisastuneena kanttasin pääntien omalla systeemilläni niin ainakin se on sopiva. Hian- ja puntinsuiden kaitaleet tein samasta kankaasta enkä resorista - en ymmärrä miksi ohuesta trikoosta tehdyssä pyjamassa pitäisi olla paksut resorit.

Pitäisi ottaa mitat ja muokata kaavaa, mutta se on sitten pahimmassa tapauksessa melkein sama kuin piirtäisi koko kaavan itse. Siksihän lehtien ohjeita ja kaavoja käytetään että ei tarvitsisi tehdä kaavoja jos ei osaa.

Lisää kukkia

Viime viikolla se yllätys paljastui: se oli tosiaan sormustinkukka. Voisi se kasvaa muuallakin kuin hiekkalaatikon vieressä. Onneksi lähellä on vaarattomampiakin kukkia joita saa luvan kanssa ottaa kun  tekee kakkuja.

Pioni kukki viime viikolla, mutta valitettavan vähän aikaa, olisi sitä ihaillut kauemminkin.

Juhannusruusut kukki vasta juhannuksen jälkeen. Nopeasti meni ohi niidenkin kukinta, ja eilen alkanut sade rapisteli viimeisetkin terälehdet alas. Edessä oleva jasmiini kukkii ja tuoksuu parhaillaan.

Alkukesän kukkijoita

Eilen puutarhatöiden välissä kuvasin parhaita paloja eri puolilta pihaa.

 Kunpa vielä tuoksun saisi välitettyä kuvan mukana.

Voiko olla kauniimpaa sinistä kuin tämä tädyke.

Tämä unikko kukki meillä kotonakotona yleensä vasta juhannuksen aikaan.

Viikon heräteostos. Kävin Isokalliolla ostamassa kukkakaalin ja lavakurkun taimia, ja siellä oli amppeleissa ihan uutta väriä. Tuli ostettua vaikken ollut suunnitellut tälle kesälle, mutta kun oli niin erikoisen punainen. Ja tätä ei tarvitse nyppiä!

 

Tässä kasvaa yllätys. Viime kesänä se ilmestyi ja kasvatti komean lehtiruusukkeen, sen verran komean että annoin sen olla kun epäilin että se voi olla joku koristekasvi. Lehdet talvehti vihreänä, ja nyt keväällä se alkoi kasvattaa varsia. Saas nähdä mitä siitä tulee, onko rikkaruoho vai mikä.

Tämän herran kuvasin viime viikolla, samana päivänä kun kuulin tuomion että olen kissalle allerginen. Olen ollut ennenkin allerginen heinille ja muille eläimille, ja siksi vähän arvelutti seitsemän vuotta sitten ottaa kissaa kun tiedettiin että se joudutaan päästämään sisällekin - mutta pitäähän talossa kissa olla. En osannut epäillä kissa-allergiaa, kun oireet oli ihan erilaisia kuin esim. lepän kukinta-aikaan ja kun näiden vuosien aikana oli ollut kaikkea muutakin keuhkokuumetta myöten. Toivottavasti kissa oppii olemaan mummulassa sitten kun talvi tulee. Pikkuiselle se olisi kova paikka jos jouduttaisiin luopumaan kissasta kokonaan. Nyt on sitten edessä suursiivous että saadaan kaikki kissan karvat ja pölyt pois...

Käsityöretki

Yhtenä toukokuun aamuna lähti pieni joukko entisiä puutyöpiiriläisiä ja heidän perheenjäseniään retkelle. Ensimmäinen kohde oli Pahkaparatiisi Huittisissa. Pahkojen lisäksi kokoelmassa on kaikenlaista muutakin: tosi kieroja puunrunkoja, vänkkyräisiä oksia jne. Esim. kaikki kirjaimet ja numerot on löytyneet luonnosta kun on vain osannut sopivasti katsoa. Yleensä puut on kieroja samaan suuntaan, mutta yksi oli eri suuntaan.

Seuraavaksi menimme Leineperiin Kullaalle. Siellä olisi saanut kulumaan enemmänkin aikaa jos olisi tutustunut vanhaan ruukkiin ja kaikkiin käsityöläisten myymälöihin, mutta me kävimme vain sepän pajalla ja ruokailemassa tunnelmallisessa Savipakarissa. Seppä näytti kuinka nauloja taotaan - ei tullut kysyttyä mitä maksaisi yksi naula, ei mikään ihme että ennen rakennettiin hirsitaloja joissa ei paljon nauloja tarvittu. Myynnissä oli monenlaisia metallituotteita, ja valitsin sieltä itselleni "äitienpäivälahjan". Leineperissä on myös kesäteatteri, jossa tänä vuonna esitetään Vaahteramäen Eemeliä.


Viimeinen kohde oli Lasistudio Kiikoisissa. Siellä tehdään uusia tuotteita lasipulloista ja -purkeista, ja järjestetään myös kursseja. Myynnissä on monenlaisia tuotteita, ja tilaamalla voi saada esim. juomalasit halutulla nimellä, tai miksei päivämäärälläkin.










Taas tuli todettua, että näkemisen arvoisia kohteita löytyy läheltäkin, ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Täytyy kyllä tunnustaa etten ole käynyt tämän paikkakunnan museossakaan. Ehkä vielä joskus.

  

Vielä vähän aikaa rauha maassa

Huomenna on koulujen päättäjäiset ja kauhulla odotan mitä sen jälkeen. Tappelua, huutoa, kilpajuoksua keittiön pöydän ympäri, "joojoo" satoja kertoja päivässä kun käsken johonkin, astiat ja ruoat jää ruokapöydälle, vaatteet loppuu kun ei ne kävele itse pyykkikoriin, pitäisi viedä sinne ja tänne, kasvimaassa ei nähdä yhtään roskaa (pitäisikö viedä silmälääkäriin). Koskahan mä saisin itse lomaa edes yhden päivän. Ennen sai lapset edes uimakouluun ja leirille muutamaksi päiväksi, mutta nyt ei ole niitäkään.

Tai siis on, turhaan taas valitetaan. Uimakoulu on keskikaupungilla, mutta kun kaupunki ei ole järjestänyt julkista liikennettä jolla sinne pääsisi - verorahat kyllä kelpaa ylläpitämään kaupungin liikennelaitosta. Seurakunta taas markkinoi kolmen päivän päiväkerhoa leirin nimellä - mikä leiri sellainen muka on, leirin pointtihan on juuri yöpyminen. Oli muuten kaupungilta ja seurakuntayhtymältä pirullisen hienosti synkronoitu tuo leirijuttu: Kaupungin kesäleirille olisi pitänyt hakea huhtikuussa, mutta silloin ainakin meillä ajateltiin että menee mieluummin seurakunnan leirille, ja sitten viikko hakuajan päättymisen jälkeen tuli seurakunnan tiedote josta selvisi ettei leiriä olekaan. Ei leirejä ole muissakaan yhtymän seurakunnissa, en tiedä onko se uusi juttu vai onko se niin ettei niillä ole ollut ennenkään ja tasa-arvon nimissä meiltäkin oli lopetettava.

Kirsikankukkia odotellessa on ihailtu 'Sinikka'-luumun kukintaa.

 Mustikka kukkii muutaman metrin päässä ovelta.

Tässä näkyy mun tämänpäiväistä hommaa, ja huomenna teen ruisleipää toisen erän. Paikallinen suunnistusseura järjestää sunnuntaina rompe- ja markkinatorin, ja meillä on siellä myyntipöytä. Ruisleivän lisäksi tarkoitus on myydä jotain käsitöitä ja kirpparitavaraa.

Tomaatintaimet on jo aika pitkiä. Ennen olen saanut taimet kasvihuoneeseen tähän viikkoon mennessä kun taimien alla olevat pöydät on olleet myyntipöytänä, mutta nyt ei onnistu. Olenkohan mä tullut jotenkin hitaaksi kun en ole saanut vielä kasvihuonetta istutuskuntoon. Sinne leviää pellosta sokkelin ali juolavehnää, valvattia ja kärsämöä ja niiden kaivamisessa on aika homma. On täällä kevät myöhässäkin mutta ei se kasvihuoneeseen vaikuta. Eilen saatiin istutettua perunat ja ensi viikolla pääsee tekemään muuta kasvimaata.