Räsymattosukat

Törmäsin monessa blogissa räsymattosukkiin ja pitihän minunkin kokeilla. Alotin kerät ihan siitä väristä mistä ne alkoi joten sukista tuli vähän erilaiset, mutta tässä se ei haittaa mitään. Kantapäätä pähkäilin vähän aikaa. Ensin ajattelin tehdä yhdellä langalla mutta se olisi ollut liian erilainen muuhun sukkaan verrattuna. Päädyin vaihtamaan väriä keskellä kantapäätä nurjalla kerroksella, sillä tavalla sain mielestäni siisteimmän lopputuloksen.

Ihan tavallisiakin villasukkia on syntynyt. Poika tarvitsi uudet sukat ja tein saman tien useammat joista sai sitten valita mieleisensä.

Domino ja muita ihania

Neulekahvilassa opeteltiin dominoneuletta. Olin nähnyt dominotekniikalla tehtynä vain jotain torkkupeittoja ja tyynyjä joten ensin ajattelin etten tuhlaa aikaani sellaiseen. Yhdellä rouvalla oli kuitenkin tosi kiva näköiset dominolapaset ja minäkin innostuin tekemään sellaiset. Ohje on ollut ET-lehdessä 17/2011. Ohjeessa oli palassa 31 s, mutta minä tein 33 silmukalla sillä tykkään että lapaset on mieluummin väljät kuin tiukat, peukalon tein myös vähän ohjetta isomman. Kutominen oli paljon mukavampaa kuin perinteisellä tavalla tumpin kutominen, tuntui että pala kerrallaan valmista tuli nopeasti.

Tunteeko kukaan lukijoista sanaa tumpit? Meillä kotonakotona ne nimittäin oli tumpit, ja muistan että kukaan luokan tytöistä ei ollut sitä ymmärtävinään. Täällä ne on vanttuut, mutta jotenkin se ei sovi mun suuhuni, vaikka joitakin paikallisia sanoja käytän jo ihan sujuvasti 16 vuoden jälkeen.

Olin suunnitellut tekeväni ensi talveksi muita ihania-pipon, värit oli vielä keksimättä, ja siinä domino-lapasia kutoessani välähti että tästä tulee setti: samoilla langoilla pipo. Koska lanka on Nallea eli paljon pienempää kuin alkuperäisessä ohjeessa, pipossani on 112 s ja 5 krs o 5 krs n. Punakirjavan langan väri on marjaretki puolukka, jota tuli ostettua muutama kerä silloin kun se oli uutuus, ja nythän sitä ei enää saa.

Kesälakki

Joskus kesällä Hupsistarallaan Terhi esitteli oman kesälakkinsa, joka oli tehty kirjan Surrur: tee oma marimekkosi ohjeella. Lakki näytti ihan hyvältä, vaikka vähän erilaiselta, joten tilasin kirjan kirjastosta ja tein lakin minäkin. Mutta ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä.

Lakki oli tosi hankala ommella (miten ihmeessä se ommeltaisiin vakstuukista niinkuin kirjassa ehdotettiin?), enkä mä ymmärrä tuon takana olevan möykyn tarkoitusta. Mittasin kaavan ennen leikkaamista enkä suurentanut kaavaa kun mitan piti riittää - ja lakista tuli kuitenkin liian pieni. Ja sitten vielä tämä: nuukana leikkasin ihan palojen reunasta tutkimatta kuviota, ja näin siinä kävi.

 

Edellinen lakkini on kuulemma etsivälakki, ja tämä on nyt sitten Ransu. Lakki lähtee ensi keväänä Konttiin jos ei tyttö innostu pitämään sitä.

Siitä kirjasta en kauheasti innostunut, lakin lisäksi kopioin kaksi ohjetta. Vaatteiden ohjeita on muuallakin, ja muutama ohje oli ihan vain kankaan tuhlausta - rumasti sanottuna "taidetta ilman aivoja".

Kaunis syyspäivä

Viime yönä oli syksyn ensimmäinen kunnon halla. Meidän mittari näytti aamulla nollaa, mutta
naapurin mittarissa on aina pari astetta kylmempää. Viimeisiä kesäkurpitsoita ja kurkkuja peiteltiin illalla, niiden lisäksi maassa on enää porkkanat ja keltajuurikkaat. Kasvihuoneesta tulee vielä pieniä paprikoita, muutama kurkku ja vähän tomaatteja. Tomaatteihin iski joku tauti joka näyttää perunarutolta, ja muutenkin sato jäi pieneksi.

Valkea kuulas. Joku muu ehti ensin, ennenkuin omenat edes kypsyivät. Vieraslajeista ja niiden hävittämisestä puhutaan, ja mä olisin hyvin onnellinen jos laukonpeura hävitettäisiin Suomesta.

Katselin viime vuoden tekstejä ja silloin oli tähän aikaan syksystä jo kaikki luumut kerätty. Viime viikolla 'Sinikka' näytti näin vaalealta. Keltaluumut kypsyivät jo, mutta minusta ne maistuivat kitkeriltä. Ei ollut riittävästi aurinkoa niin ei muodostunut sokeria.

Tänä vuonna kylvin kahta eri kurkkua ja nyt osasin kylvää ne kauas toisistaan. Toisesta lajikkeesta tuli kokonaista kolme kurkkua ja niistä yksi oli niin kitkerä ettei sitä pystynyt syömään. Näitä käärmekurkkuja on siellä harson alla tulossa muutama, mutta kovin pieneksi jäävät.

Tänä vuonna epäonnistui perunat: saatiin noin kaksi kertaa sen verran mitä siementä meni. Herne epäonnistui osittain, taimet kuoli varmaan märkyyteen osassa peltoa, mutta siinä osassa mikä onnistui oli jopa kymmenen hernettä samassa palossa.

Sipuleista tuli suuria, paljon suurempia kuin viime vuonna. Pensaspapua tuli hyvin, mutta etanat söi aika paljon. Porkkanat on hyvän kokoisia mutta jonkin verran on haljenneita. Täällä oli heinäkuussa neljä viikkoa ilman tippaakaan sadetta, ja kun sen jälkeen on vettä tullut ihan riittävästi porkkana halkeaa.

Ennen - jälkeen

Otetaan vanha rippihame ja monenvärisiä puuvillalankoja. Katkaistaan mekko muutama sentti jatkosauman yläpuolelta ja ommellaan kuminauhakuja, ja sitten ommellaan ketjupistoja ja linnunsilmäpistoja niin paljon kuin innostusta riittää. Ja niin rippihameesta tulee hippihame.

Käytin puuvillalankaa ja parsinneulaa, ei siis mitään oikeaoppista kirjontalankaa. Mietin ensin myös helmilankaa, pienemmällä neulalla olisi ollut helpompi ommella, mutta kukat olisi myös tulleet pienempiä ja niitä olisi sitten pitänyt tehdä moninkertainen määrä. Kyllä tyttö tämän vei vaatekaappiinsa, toivottavasti kelpaa joskus päällekin.

10.00

Tänään on se päivä kun oli oltava tasan kymmeneltä valmiina tietokoneen ääressä - nimittäin kansalaisopiston kursseille ilmottautuminen alkoi. Aion jatkaa kudontapiirissä ja mennä neulekahvilaan ainakin katsomaan millaista porukkaa sinne tulee. Kiinnostaisi myös eri kankaankuviointitekniikat, mutta jätin sen vielä mietintään kun ajankohtakin on vähän huono. Nykyään kursseille ilmottaudutaan vain lukukaudeksi kerrallaan, keväällä uusi ilmottautuminen ja uusi maksu. Onko ihmiset nykyään sellaisia ettei halua sitoutua koko vuodeksi käymään kurssilla vai mikähän siinä on.

Tuli ostettua kirjakerhosta Molla Millsin Virkkuri, se toinen kirja. Varsinkin optinen virkkaus kiinnostaa, mutta sopivien lankojen puuttuessa aloitin virkkaamalla matonkuteesta korin. Luulisi että kuka tahansa osaa virkata korin, mutta en minä ainakaan olisi keksinyt kuinka pohjan ja sivun taitteesta saadaan terävä. Sormet syyhysi tekemään heti toista vähän eri kokoista, mutta sain hillittyä itseni kun mitään tarvetta ei ole. Mutta tulipahan tehtyä yks tämmönenkin.