Oli tiedossa lyhyt junamatka, mutta sen verran pitkä että olisi hyvää kutomisaikaa, ja mietin mitä alottaisin. Piti olla sellaista mitä kudotaan pyöröpuikolla. Olin myös miettinyt mitä kudon siitä ihanasta Saga woolin langasta, jonka voitin sukkasadon arvonnasta. Suunnittelin jo taas kerran Kainoa, mutta sitten tuli sopivasti vastaan Heidi Alanderin Nurmilintu ja alotin sen.
Nyt ei ole mitään kovaa intoa kutoa, kun ei oikeastaan välttämättä tarvitse mitään uutta, ja olisi niin paljon muutakin tehtävää. Villatakin virkkaus on kesken, mutta siinä pitäisi taas ruveta kääntämään ohjetta ensin. Katselin bingoruudukoista mille alkaisin, ja päädyin ruutuun "alle 50 grammasta". Olin juuri purkanut pitämättä jääneet virkatut sormikkaat jotka oli kivaa lankaa, joten päätin tehdä siitä langasta sukat pikkulapsen kokoa. Alotin 48 silmukalla ja sitten vasta etsin sukkataulukoita että mitähän kokoa siitä on tulossa, näköjään noin 30, mutta en viitsinyt purkaa ja alottaa pienempiä. Valmiit sukat painoi sitten 52 g, että ei tullut rastia bingoon.
Olin viime talven aikana kahdella kehräyskurssilla kansalaisopistossa. Ensimmäisen kurssin aikaansaannoksesta ei olisi saanut tehtyä mitään, sitä oli niin vähän, ja siksi menin uudestaan kurssille.
Olen yrittänyt keksiä muutakin miiteissä kudottavaksi sopivaa kuin sukkia, ja myssyhän on sellaista jos on helppo malli. Kysyin nuorimmaiselta haluaisiko fanipipon ja miten päin värit, ja onneksi halusi pääväriksi punaisen. Olisin mä sen mustanakin kutonut jos olisi halunnut, mutta parempi näin päin.
Olipahan taas vaikeeta lisätä kuva. Otin ensin myssystä kuvan lapsen päässä ja luulin peittäväni kuvasta naaman, mutta ei se onnistunutkaan. Tietokoneen päivitykset muuttaa vähän väliä toimintoja, juuri kun on oppinut miten jotakin tehdään. Esimerkiksi kuvien siirto kamerasta oli tässä jokin aika sitten tosi vaikeaa ja monivaiheista, tällä hetkellä se on yksinkertaista, mutta eiköhän taas kohta muutu. Ennen sai kuvan avattua johonkin toiseen ohjelmaan missä sai naaman päälle lätkäistyä vaikka tähden tai sydämen, mutta ei enää. Nyt oli jokin pyyhkimistoiminto jota kokeilin, mutta sillä tuli kuvasta niin kamalan näköinen, kuin kauhuelokuvasta, ettei sitä voinut käyttää. Oli sitten otettava uusi kuva pelkästä myssystä. Kävin kyllä muutama vuosi sitten GIMP-kurssin, mutta ei siitä jäänyt mieleen muuta kuin että se on aika hankalaa ja hidasta, ja kun pitäisi saada nopeasti tehtyä. Aika korkea kynnys on sen käyttämiseen, että ei sitten kuvata vaatteita kenenkään päälllä.
Olen ottanut talteen monenlaisia sukkamalleja, joita voi tehdä jämälangoista. Tämä Mone Drägerin Happy squares on yksi niistä. Tällainen mallihan on vähän hankala, missä värinvaihtokohta on koko ajan sama, se kiristyy helposti. Siksi lisäsin silmukkamäärään yhden mallikerran eli loin 72 s. Jostain syystä varteen tuli yksi kireämpi kohta, mutta kyllä ne jalkaan sopii. Sain kulutettua kolme lankaa kokonaan ja neljättäkin jäi vain pari metriä. Kärjessä täytyi vähän säätää ja raidoittaa että turkoosi lanka riitti.
Joskus osui silmiin tämä Ulla 1/15:ssä julkaistu Outi Nousiaisen Kaissit lapaset. Ne näytti kivoilta ja alotin ne yhdeksi miittineuleeksi, ja kun ne ehtisi vielä Ulla 20 vuotta -KALiin. En ollut oikein tyytyväinen lopputulokseen, mutta onneksi ne sopii nuorimmaiselle niin ei mennyt työ ihan hukkaan.
