tiistai 23. syyskuuta 2014

Sadonkorjuun aikaan

Viime ajat on mennyt kaikenlaisessa säilönnässä, perunamaalla ja puolukkametsässä. Eilen luvattiin yöksi pakkasta ja kävin sitten hakemassa loput kurkut, kesäkurpitsat ja pavut pois kasvimaasta. Otin myös kurpitsat keskenkasvuisena kun en ehtinyt peittelemään harsolla. Ja pakkasta oli: aamulla keittiön ikkunassa mittari näytti yhtä astetta pakkasta eli maan pinnassa on ollut useampi aste.

 
Tässä on sitä mitä blogin nimi lupaa. Äiti aikanaan opetti virkkaamaan sipulipussin puuvillalangasta.

 
Keltaluumusta saatiin ensimmäistä kertaa kunnon sato. Vieressä kasvaa vuotta myöhemmin istutettu Sinikka josta tulee jo kolmas sato. Nämä keltaiset oli tosi makeita ja herkullisia. Sinikkaa olen yleensä pakastanut ja keittänyt talvella kiisseliä, kivien poistaminen ennen pakastusta vain on ikävää hommaa.

 
Elokuun päärynässä oli 28 hedelmää. Ei oikein tiedetty milloin ne on kypsiä, aina tuntui kovalta kun käytiin koittelemassa. Eilen ne lopulta kerättiin ja ne oli jo vähän ylikypsiä, osa kokonaan tummia. Ensi vuonna tiedetään paremmin.
 
Takana näkyvät nauhat on peura-aitaa. Meillä on valkohäntäpeurat ihan maanvaivana, ne on monena keväänä päässeet maistelemaan omenapuita kun on päässeet jostakin aidan ohi tai yli. Pysyviä aitoja ei voi tehdä kun pitää päästä kyntämään kasvimaa, ja koko pihaa ei pysty mitenkään aitaamaan. Talveksi on sitten kuitenkin laitettava jänisverkot jotka kyllä suojaa samalla peuroilta, mutta eihän niitä voi ympäri vuoden pitää paikallaan. Ne peurat teettää paljon ylimääräistä työtä.

 
Perheomenapuun Make ja Kavlås teki tosi suuria hedelmiä, Huvitukset jäi pienemmäksi. Pari viikkoa sitten katselin kaupassa kotimaisia omenoita, kahta lajiketta oli ja niillä oli jopa nimetkin eikä vain 'Punakeltainen' - ja ne oli ihmeen pieniä. Luulisi että ammattiviljelmiltä tulisi suuria omenoita kun niillä on kastelut ja kaikki, ja luulisi kaupankin vaativan tietyn kokoista.
 
 
 
Pihlajanmarjoja en ole hyödyntänyt mitenkään, nautin vain niiden katselemisesta. Läheltä katsoessa löytyi lehden alapinnalta tuollaisia äkämiä.


Lehtikaali ja palmukaali näyttää hienolta, ja kehutaan niiden olevan terveellisiä - mutta mitä niistä pitäisi laittaa? Ensin kokeilin höyryttää lisäkkeeksi - ei maistunut miltään. Seuraavaksi kokeilin tehdä kaalipataa samalla tavalla kuin keräkaalista - onnistuin polttamaan sen pohjaan kun en huomannut heti lisätä vettä, kun ei siitä tullutkaan nestettä niin kuin keräkaalista - eikä se maistunut miltään. Saihan sitä syötyä kun laittoi oikein paljon puolukkasurvosta päälle.

Puolukoista on tehty mehua. Survotaan 10 l puolukoita sauvasekoittimella, lisätään 4 l vettä ja 50 g viinihappoa. Sekoitetaan ja annetaan muhia 1 - 2 vuorokautta välillä sekoittaen. Sitten puristetaan mehu, sekoitetaan mehuun 4 kg sokeria, sokerin liukeneminen kestää muutaman tunnin, ja pullotetaan. Säilyy kellarissa muutaman vuoden. Sokerin määrä hirvittää tässä vaiheessa, mutta mehu laimennetaan juotavaksi.

perjantai 12. syyskuuta 2014

Villapusero

Koululainen sai villapuseron, toivottavasti myös pitää sitä joskus, ainakin valitsi värin itse.


Malliin sain idean Novitan Kevät 2008-lehden mallista, jossa oli miehusta kudottu 7 veljestä jättiraidasta ja hihat Nalle colorista. Tämä on kokonaan Nalle luontopolkua väri koivu. Senttikokona en löytänyt yhtään 160- tai 170-senttistä mallia joten tämä on lähinnä naisten S-kokoa. Ja raglanhihaisia malleja on tosi vähän, löysin kuitenkin Novita 6/2002 lehdestä samanpaksuiselle langalle olevan mallin josta sain osviittaa silmukkamääriin ja kavennuksiin. Halusin tehdä juuri raglanhihaisen, koska mielestäni villapaidan ja -takin ikävin vaihe on hihojen kiinnittäminen paikalleen, ja näin vältyin siltä.