sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Karuselli



Sain käsiini Kati Koiton Karuselli-sukkien ohjeen ja kudoin sitten yhdet seiskaveikan Naisten pankki-langasta. Olen näistä nähnyt kuvia ja kehuja että istuu jalkaan hyvin, vaikka onkin erikoisen näköiset. Tarkoitus oli tehdä omaan jalkaan sopivat, mutta en osannut sovittaa oikein ennen kärkikavennusta, en oikein tiennyt miten kantapää asettuu, ja näistä tuli sitten minulle pienet. Nopeat nämä oli tehdä ja ihan hauskan näköiset näin värikkäästä langasta.

perjantai 30. marraskuuta 2018

Kettu



Tour de Shawlin marraskuun haasteena oli erikoinen muoto. En halunnut tehdä mitään isoa huivia kun ei juuri nyt ole tarvetta ja nelikulmaisen pitsihuivin säästän myöhempään haasteeseen. Kudoin ekaluokkalaiselle kettukaulaliinan muinaisjämälangoista, ja vielä niitä lankoja jäikin.

Ohjeen löysin Jatan tapaan -blogista. Ohje oli seiskaveikalle, joten silmukkamääriä piti lisätä Nallen paksuisille langoille sopivaksi. Muutenkin tein pieniä muokkauksia: tein nostot ja kavennukset aina puikon lopussa niin sain siistimmän lopputuloksen, hännässä tein kavennukset joka 4. krs ja alotin ne jo ruskealla niin sain luonnollisemman näköisen hännän, ja korviin poimin silmukat nurjien silmukoiden lankalenkeistä niin säästyin ompelemiselta. Söpö.

torstai 29. marraskuuta 2018

Kolmas Käänteinen



Tarvitsin syyslomalla automatkalle helpon neuletyön ja alotin Käänteinen-pipon Regiasta. Kudoin 2,5 puikoilla kun tykkään että pipo saa olla tiivis ettei tuuli mene heti läpi. Taas kerran tuli todettua kuinka vaikeaa on sopivan pipon tekeminen. Edelliset kudoin ohuemmasta langasta kakkosen puikoilla, ja tähän laskin silmukat vyötteen ilmottamien tiheyksien suhteessa ja lisäsin vielä 10 s. Alussa kun oli muutama sentti kudottuna, tuntui että tästä tulee valtavan suuri, mutta jatkoin vain. Kun olin tehnyt jonkin verran kavennuksia,se ei enää tuntunut yhtään suurelta ja totesin että käänne jää liian kapeaksi, joten riistin ja kudoin kolme senttiä lisää ennen kavennuksia. Periaatteessa tämä mahtuu minulle, mutta koko ajan tuntuu niinkuin se nousisi pois päästä - ei kiva. Oikeastaan en tarkoittanutkaan tätä itselleni, mutta ei se ole sopiva miehellekään kun ei minullekaan.

maanantai 29. lokakuuta 2018

Opettelin briossia



Lokakuun alussa alkoi Tour de Shawl, ja ajattelin että ehkä pystyn kutomaan huiveja ja kaulureita yhden kuukaudessa ja lähdin mukaan. Toinen lokakuun haaste oli pintaneule, ja kun sain tietää että briossi kelpaa, kudoin kaulaliinan. Ensin ajattelin pojalle, mutta hän ei halunnut. Vanhempi tyttö sen sijaan halusi, oli jo kysellytkin uutta kaulaliinaa, ja yllättäen hän valitsi lankalaatikoistani ne samat langat mitä olin ajatellut pojalle.

Ohjeen löytäminen vei vähän aikaa. Ensimmäiseksi kokeilin jollain kodin kuvalehden tai mikälie ohjeella, ja sillä tuli toinen puoli sellaista mitä pitikin mutta toinen puoli ei. Seuraavaksi kokeilin Dropsin ohjetta, ja sillä ei tullut kumpikaan puoli oikein. Seuraavaksi otin Wetterhoffin ohjeen, ja sillä tuli sen näköistä kuin pitikin. Tosin kaulaliinasta tuli leveämpi kuin ohjeessa, vaikka loin kaksi silmukkaa vähemmän ja kudoin 3,5 puikoilla nelosen sijasta. Siksi jossain vaiheessa epäilytti, että teenkö nyt kuitenkin väärin.

Molemmat langat oli Nallea, joten olisi luullut että molempia menee saman verran. Harmaa kuitenkin loppui, kun raidallista oli vielä paljon jäljellä, ja jouduin alkamaan toisen kerän. Kyllä harmaa tuntui kutoessa paksummalta, mutta kuitenkin Novita ilmottaa molemmille saman metrimäärän.

lauantai 29. syyskuuta 2018

Petäjä-sukat


Koska käynnissä on Ulla-KAL, olen etsinyt sukkamalleja Ullasta. Piti kutoa Pato-sukat ja kaivelin varastosta tämän punaruskean langan, ja sitten totesin että ei pato ole tämän värinen. Mutta petäjään tämä väri sopi paremmin kuin hyvin. Ohje oli ohuemmalle langalle, ja kun tämä vanha Kaisa-lanka on Nallen paksuista, vähensin silmukkamäärän 60:een ja kudoin 3 puikoilla. Tykkään!

perjantai 28. syyskuuta 2018

Riikka-sukat


Tein minäkin yhdet Riikka-sukat. Tein ohjeen mukaan muuten, mutta varren joustimeen ja kantalappuun lisäsin kaksi kerrosta. Ja kudoin 2,5 puikoilla niinkuin muutenkin kudon Fabelista sukat, eikä mulla edes ole välikokoja puikkoja. Helppo ja kaunis malli. Kantapään pintaneule on kivan näköistä. Kärjessä opettelin neulomalla silmukoinnin - enkä enää rupea silmukoimaan neulalla, oli se neuloen niin helppoa ja nopeaa, paitsi näin ensimmäisellä kerralla tuli vähän liian tiukkaa. Näistä tuli noin koko 39 eli itselleni hiukan pienet.

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Pitkä kuuma kesä

Tämä kesä on mennyt ihmetellessä säätä. Neljä vuotta sittenkin valitin blogissa kuumaa kesää, mutta ei se ollut mitään tähän verrattuna. Ainakaan se ei ole jäänyt mieleen pitemmäksi aikaa, toisin kuin esimerkiksi 2011, johon taas liittyy joitakin muita asioita joista muistaa että silloin oli kuuma, vaikka se kesä menikin vähän kuin sumussa. Serkkuni tiivisti muisteluni "ikimuistoinen kesä josta ei muista mitään".

Tämän kesän kuumuus oli yksi syy siihen että hankin itselleni uimapuvun ja 18 vuoden tauon jälkeen kävin uimassa. Reissussa poikettiin samaan rantaan missä kävin lapsena uimassa. Ranta oli hienompi kuin muistinkaan ja vesi oli tosi lämmintä - ja mä ihmettelin miksen ole käynyt uimassa näinä vuosina. No ehkä siksi että tämän lähimmän järven mutapohja ei ole niin kiva ja muina kesinä on sinilevä tullut ennenkuin vedet ehtii kunnolla lämmitä.

Kevät ja alkukesä oli todella kuivia. Niin kuivia, että nurmet ei ole kasvaneet odelmaa eikä ole saatu toista rehusatoa. Meillä satoi 3.5. ja seuraavan kerran 18.6. Kesäkuun toisella viikolla kyllästyttiin odottelemaan sadetta ja vedettiin sadetin kasvimaalle. Kasteltiin kasvimaat ja osa perunastakin pariin kertaan oikein kunnolla ja saatiin jotakin pelastettua. Koska aurigonpaistetta on riittänyt, kasvihuoneessa tomaattisato on ollut mahtava - jotakin ihan muuta kuin viime vuonna. Pavut on myös tykänneet lämmöstä.
Sademäärät: toukokuu 19 mm
                     kesäkuu 54 mm
                     heinäkuu 49 mm
                     elokuu 34 mm

Yhtenä päivänä elokuun alussa ihailin kukkivaa pellavapeltoa. Samalla huomasin ison lauman perhosia, sellaisia mitä en ollut ennen nähnyt. Ihmettelin mitähän ne on, kun minusta ne näytti yökkösiltä ja yökkösethän lentää yöllä. Ne ei olleet hetkeäkään paikallaan niin en saanut kunnon kuvaa enkä tuntomerkkejä - kun en tiennyt mitä olisi pitänyt etsiä. Seuraavana päivänä sain lajinmäärityksen sanomalehdestä: siinä luki että gammayökkönen on vallannut Suomen. Niitä oli vielä seuraavana päivänä muutama, ja sitten ne häipyi.




Kesäkuun lopussa meidän perheomenapuulle kävi näin. Siinä oli kaksi latvaa liian terävässä kulmassa ja siitä se halkesi - taimistolla se oli niin tehty, en tiedä miksi, pitäisihän ammattilaisten tietää oksakulmat. Itsekin olisi voitu valita toisenlainen puu, mutta olisiko tämä sitten ollut ainoa näistä lajikkeista. Juuri olin hämmästellyt kuinka paljon puussa on raakileita, enemmän kuin koskaan ennen. Yritin pelastaa jotakin ja tehdä raakileista mehua, mutta ei siitä tullut kunnollista. Päätettiin että katsotaan kasvaako ja kypsyykö omenat kaatuneessa puussa ja siivotaan se pois vasta syksyllä. Harvensin raakileita reilusti, ja jäljelle jääneet kasvoi aivan käsittämättömän suuriksi. Omenahilloa tuli keitettyä monta kattilallista.




Tomaatteja on tullut paljon, mutta joku ongelma kasvihuoneessa on. Jo parina vuonna osassa lajikkeita on ollut tällaisia vikoja, mutta tänä vuonna kaikissa lajikkeissa. Mikähän virus tämä on ja saakohan sitä mitenkään siivottua pois. Eihän tuosta muuten haittaa ole, mutta on ikävän näköisiä.


Tämä karviainen on yksi syksyn kauneimpia kasveja. Sitä ihailen tässä samalla kun vilkaisen ulos ikkunasta. Hyötykasvi voi olla samalla koristeellinenkin.



tiistai 11. syyskuuta 2018

Säkkituoli


Tämä säkkituoli on ollut monen vuoden projeksti. Kaikki alkoi siitä kun 2013 tai aikaisemmin (tilasto alkaa 2014) ostin kaksi verhokangaspalaa. Suuressa Käsityölehdessä 1/2002 oli säkkituolin ohje, jonka mukaan leikkasin palat ja aloin ommella. Lehti kertoi täytestyroksia saatavan Etolasta, ja kävinhän minä siellä katsomassa - ja totesin että täytteen hinnalla saisi huonekaluliikkeestä valmiin säkkituolin, enkä ostanut täytettä. Koko homma jäi sitten muutamaksi vuodeksi kesken, kunnes puolitoista vuotta sitten kun ompelin muitakin sisustusjuttuja, ompelin myös säkit valmiiksi. Täytettä en saanut aikaiseksi kysellä suoraan tehtaalta, ja päädyttiin siihen että otetaan styrokslevyä ja sahataan siitä kapeaa soiroa ja täytetään säkki sillä. Tänä kesänä lopulta säkkituoli saatiin täytettyä, kun autotallityömaalta jäi kapeita styrokspaloja ja mies sahasi niistä parin sentin soiroa, pätkittiin vähän ja tungettiin säkki niin täyteen kuin meni. Ominaisuudet ei ehkä ole ihan samat kuin "oikeassa" täytteessä, tämä varmaan litistyy nopeammin, mutta saahan sitä sitten lisätä. Säkkituoli meni tyttöjen huoneeseen ja kyllä ne sitä varmaan käyttääkin. Yksi UFO vähemmän.

perjantai 31. elokuuta 2018

Kesäinen huivi

Täällä ollaan taas. On ollut pitkä kuuma kesä ja kaikenlaista muuta puuhaa - ja koko porukka kotona - niin ei ole tullut kirjoiteltua. Nyt on taas aamupäivät omaa rauhaa, mutta tauon jälkeen vähän kesti löytää intoa bloggaamiseen. Kesällä on aina vähemmän aikaa käsitöille, mutta jotakin on valmistunutkin ja pari isompaa työtä on kesken.

Heinäkuun alussa tarvitsin pienen helpon kutimen Okra-reissuun. Purin kaksi samasta langasta kudottua vanhaa kaulaliinaa, joista toinen oli liian kapea ja pitkä ja toinen liian lyhyt ja leveä, ja siksi niitä ei ollut tullut käytettyä pariin vuoteen.



Suunnittelin ja sovittelin huivia sitä mukaa kun kudoin, vaikka jonkinlainen idea oli jo alussa. Vaikutteita olen saanut niistä monista huiveista joita olen nähnyt podcasteissa. Alotin kapeasta päästä 4 silmukalla ja lisäsin reunassa joka 2. krs yhden silmukan koko matkan pitsin alkuun asti. Noin 5 cm jälkeen aloin kaventaa toisessa reunassa joka 8. krs 1 s ja sitten kun pitempi sivu oli noin 80 cm aloin kaventaa joka 6. krs. Aina keltaisen värin kohdalla tein jotakin reikäpitsiä, muuten kudoin ainaoikein. Kun pitkä sivu oli noin 145 cm alotin pitsineuleen ilman reunan nostoja ja kavennuksia. Pitsin pituudeksi tuli noin 18 cm kun halusin lopettaa sen siniseen väriin. Koska nyt on Seijan Ulla-KAL menossa, etsin pitsin ohjetta Ullasta ja päädyin Lumi-huiviin. Lanka on Jawoll Magic Degrade (fingering), kudoin 3,5 puikoilla ja lankaa meni 164 g.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Villatakki pienelle koululaiselle



Olen ostanut nämä roosat langat jo varmaan 15 vuotta sitten kun suunnittelin tekeväni tytölle villapaidan tai -takin. Ei tullut tehtyä kaiken kiireen keskellä, ja nyt päätin tehdä sen nuoremmalle tytölle. Halusin takkiin vähän kirjoneulettakin ja kun ei muka löytynyt valmista mallia niin suunnittelin kukkakuvion itse. Ohje on sovellettu Suuressa käsityölehdessä 11/2000 sivulla 38 olevasta kaarrokepuseron mallista. Koko on 128 - 140 cm eli juuri nyt vähän liian iso, mutta menee sitten ainakin pari vuotta. Se ohje on seiskaveikan paksuiselle langalle ja siinä on raglanhihat, joten siitä sain silmukkamäärät ja raglankavennusten ohjeen.

Ei tarvitse ommella kappaleita yhteen. Aika jännä että silloin kun haluaa löytää raglanhihaisen puseron ohjeen niin sitä ei tahdo löytää mistään, tai sitten malli on niin avonainen kaulasta ettei sellaista voi tehdä. Ompeluohjeissa taas nykyään, ainakin Ottobressa, on melkein pelkkää raglanhihaa eikä se oikein houkuttele kun siihen menee niin paljon enemmän kangasta.

On tämä ollut kudottuna ja pääteltynä jo monta viikkoa, mutta vetoketjun ompeleminen tökki tällä kertaa. Ensimmäinen yritys epäonnistui täysin, oli liian lyhyt vetoketju ja etukappaleen alaosat jäi rumalle pussille. Sitten menikin monta viikkoa ennenkuin yritin uudestaan, kun ei tässä paljon villatakkia ole tarvittu lämpötilan puolesta. Ja kasvimaan teko oli välissä kiireellisin homma. Tosin muutamat pipot ja sukat ja tuli tehtyä myös ennen vetoketjun ompelua. Onneksi Urbaani maalainen Leena jatkoi Novita-KALia sen verran että ehdin saada tämän siihen.

Tänä vuonna on tähän mennessä ylittynyt 2 kg langankulutusta. Langanostolakossa pysymisessä ei ole oikeastaan ollut mitään vaikeuksia. Olen suunnitellut käsitöitäni sen mukaan mitä lankoja on varastossa. Nyt on tekeillä itselle villatakki kahdesta Seiskaveikan väristä, siihen menee lankaa lähemmäs kilo. Suunnittelin aloittavani sen niin että saan siitä helpon kutimen MM-kisakatsomoon, mutta se on nyt jo menossa melkein kainaloiden alla ja kisat alkaa huomenna.

Tämän kevään matot

Neljä pientä matonpätkää sain kudottua helmikuun jälkeen. Ei sitä paljon kartu jos kerran viikossa käy kutomassa. Matkaa on sen verran ettei muulloin kuin varsinaisena kudontapiirin iltana tule lähdettyä pelkästään kutomisen takia - sitten jos tarvii kuskata lapsia ja odotella niin sitten samalla voi käydä kutomassa.

Ruusukasmatosta tuli kaunis, harmi että kirkkaansinistä kudetta ei ollut enempää niin en saanut tämän pitempää mattoa.




torstai 24. toukokuuta 2018

Raitoja



Ei kissa karvoistaan-podcastin Anu on esitellyt monta paria raitasukkia ja ne on olleet niin kivan näköisiä että minäkin tein parit. Tällaisia en olekaan ennen tehnyt, aina vain joustinneulevarrella, paitsi ne mitkä on olleet jonkun muun suunnittelemalla mallilla. Nämä on muuten tosi nopeita tehdä kun ei tarvi laskea kerroksia, kun voi laskea raitoja. Luulen että yleensä mustaan pukeutuva tyttö ottaa nuo ylemmät käyttöön. Vielä jos hän huolisi villatakin samoilla raidoilla - näitä lankoja nimittäin on varastossa useampi kerä, luulen että riittäisi hyvin villatakkiin.

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Meeri-sukat



Nämäkin sukat tein nyt, kun on ullaKAL menossa. Ohjeessa oli 52 silmukkaa Nalle-langalle ja tiesin heti ettei nämä tule sopimaan minun jalkaani, koska yleensä laitan omiin sukkiini 60 s vaikka tekisin ihan perussukat joustinneulevarrella. Onneksi voi tehdä tytöille. Kun olin saanut kudottua kantapään ja kiilakavennukset, lukiolainen sovitti sukkaa ja sanoi että pieni, ei saa kunnolla kantapään yli. Eskarilaiselle taas oli hiukan liikaa leveyttä, joten tein sitten sellaiset mitkä sopii hänelle parin vuoden päästä eli jotakin suunnilleen kokoa 35.
Niin paljon voi olla käsialoissa eroa - ohjeen kirjoittanut Marin kässäpäiviksen Mari kertoi että hänellä on niin löysä käsiala että hän kyllä saa ohjeella noin 39 kokoiset sukat. Jos olisin ehdottomasti halunnut kutoa nämä itselleni, olisin lisännyt ne 8 s, ne olisi mennyt kaavioonkin ihan symmetrisesti. Malli on kuitenkin nätti ja helppo.

torstai 17. toukokuuta 2018

Käänteiset


Nämä pipot kudoin kun halusin kuluttaa Salida-langat hyvin vähiin. Käänteinen-pipon malli löytyy Ullasta - helppo malli, mutta sitäkin piti vähän muuttaa. Alotin ohjeen mukaisella 172 silmukalla ja kakkosen puikoilla, mutta siitä olisi tullut omaankin päähäni valtavan iso. Kudoin sitten 160 silmukalla. Ohjeessa puhuttiin 100 g langanmenekistä, ja mulla oli näitä 90 g ja 80 g ja ajattelin että jos yksi loppuu kesken niin teen kaksivärisen. Mutta lankaa meni toiseen 56 g ja toiseen 57 g eli hyvin riitti.

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Puutarhakierros

Eilen illalla kun lämpötila oli laskenut kahdenkymmenen kieppeille jaksoi lähteä ulos tarkastelemaan puutarhaa - ja tuhoja.



Tuomi on jo nyt täydessä kukassa, mielestäni se on pari viikkoa tavallisesta edellä.
 
 



Juuri kun saatiin rungonsuojat pois hedelmäpuista niin eikös laukonpeurat taas tulleet tekemään tuhojaan! Tältä näyttää 'Keltakaneli' ja muitakin oli maisteltu. Onneksi tätä ei ole syöty ihan kokonaan ympäri, jospa se pysyisi hengissä. Enää ei jaksa edes itkeä näitä epäonnistumisia kun se on jokapäiväistä.




 Lipstikka on oman onnensa nojassa vanhan navetan seinällä ja viihtyy hyvin.


Ainoa lähikuva minkä onnistuin ottamaan on nämä luumunkukat. Ei auttanut vaikka mitä asetuksia olisi laittanut kameraan, ei tarkentanut riittävän lähelle. Kunnon kamera olisi kyllä kiva, mutta kun en osaisi käyttää sitä kuitenkaan. Edelliseen kameraani olin tyytyväinen mutta se valitettavasti hajosi.
 
Täällä vartioin minä.
 
Sisällä kuistilla on tuoksu kuin kukkakaupassa, kun anopinkieli kukkii.

maanantai 14. toukokuuta 2018

Merenkulkijat


Tämä Ullasta löytyvä sukkamalli oli listalla jo jonkin aikaa, ja nyt tein ne kun Hetkiä Heimolasta-podcastissa on menossa ullaKAL. Muuten tein ohjeen mukaan, mutta kärkikavennuksen tein eri tavalla. Ohjeessa kavennettiin puikon ensimmäiset ja viimeiset silmukat, mutta minulla tulee silloin kamala reikärivi, joten kudoin reunimmaisen silmukan ja kavensin vasta seuraavat. Hyvännäköinen malli, eikä palmikonkierrot mitenkään hankalia olleet.

torstai 26. huhtikuuta 2018

Syksyn kukkia

Tämä kaunis Sandra Schmiedlingin Herbstblüte-huivi oli minulla suunnitelmissa jo kauan. Ensin suunnittelin tehdä sen Silmusolmun Paratiisi-merinosukkiksesta, mutta sitten katselin paljonko muilla on kulunut siihen lankaa ja totesin että ostamani kaksi vyyhteä ei todennäköisesti riittäisi. Ostin sitten Lankamaailmasta tätä Hjertegarnin Kunstgarnia kolme kerää - ja minulla kului huiviin 215 g lankaa. Onneksi en ottanut riskiä Paratiisin kanssa. Sitä paitsi tämä malli on varmasti parempi tällaisesta raidoittuvasta langasta tehtynä, varsinkin nuo monen kerroksen yli nostetut kuviot erottuu selvästi kun väri vaihtuu.


Kudoin tämän 4 puikoilla, ehkä 4,5 olisi ollut paremmat mutta sitä kokoa minulla ei ole, ja viitoset olisi taas olleet liian isot. Yritin sitten kutoa vähän löysempää. Tätä oli tosi kiva tehdä, kun oli monenlaisia kuvioita. Ja siitä tykkäsin kun keskisilmukan molemmin puolin nostot tehtiin niin ettei siihen jäänyt isoa reikää joka kerta, vaan vain joka neljäs tai viides kerta, ettei siihen tullut näkyvää reikäriviä. Ja nämä nostot tehtiin vieläpä eri tavalla vasemmalla ja oikealla puolella niin että tuli symmetriset. Otin sen tavan heti käyttöön muuallakin, nyt on villatakki työn alla ja siinä tein hihojen nostot samalla tavalla, ja peukalokiilan nostotkin rupean tekemään sillä tavalla. Enpä ole tullut itse ajatelleeksi tuota koskaan. Aina oppii jotakin uutta. Sanoinko jo että tämä huivi on tosi kaunis.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Sukkasillaan

Sukkia tulee kudottua niin paljon ettei tiedä mihin niitten kanssa joutuu. Aina tulee kuitenkin pidettyä niitä samoja vanhoja sukkia niin kauan kuin ne kestää, mutta uusia on niin kiva kutoa. Saa kokeilla eri malleja ja väriyhdistelmiä.

Ihan vain lankaa tuhotakseni, että saisin kaikki fingeringit mahtumaan yhteen laatikkoon, kudoin itselleni sukat Salidasta 2,5 puikoilla. Varret on vähän tavallista pitemmät kun lankaa oli reilusti.

Regian Arne&Carlos-langasta kudoin pojalle vähän isommat sukat, valmiiksi varastoon. Tykkään tästä värityksestä, ja raidatkin meni tasan. Värinvaihtumiskohdassa oli ehkä puikollisen verran eroa kärkikavennuksien alkaessa. Ihan toista kuin Novitan pätkärääkätyissä, ja värimaailmakin ihan erilainen. Nämä näyttää siltä kuin värejä olisi sekoiteltu miten sattuu, vaikka ei olekaan, ja hillityt yhteensopivat värit.

torstai 1. maaliskuuta 2018

Arjen luksusta



Kudoin kansalaispistossa kaksi kylpypyyhettä, loimi puuvillaa ja kude pellavaa, koko n. 100*200. Luonnonvärinen lanka on äidin perintöä ja värilliset langat ostin opettajalta. Olen jo pitkään odottanut että saan tästä pyyhkeen käyttööni, on se ihan toista kuin frotee, joka kyllä on mukava ja pehmeä mutta kuivuu hitaasti ja alkaa pian haista.


Ja ei, toinen pyyhe ei ole miehelleni. Tiedän että hän ei sitä käyttäisi kuitenkaan, joten ei kannata edes yrittää. Pistelee ja on karhea... Käytän itse molemmat tai annan toisen joskus jollekin lapsista.

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Huovutetut lapaset

Huopanen on paksua lankaa ja 8 puikoilla tulee valmista nopeasti, ja kun sitä nyt sattuu olemaan varastossa niin tein vielä lapaset. Ohje on ollut Novitan Syksy 2008 lehdessä.


Ajattelin näitä tytölle ja valitsin suosikkijoukkueensa värit, mutta vähän isot tuli. Tyttö ei ollut kotona kun huovutin nämä ja jouduin omassa kädessäni venyttämään, en ajatellut että lukiolaisella on niin paljon pienempi käsi. Varsi on kyllä liian leveä minullekin, mutta sehän venyy väkisin sen verran että lapaset putoaa kädestä. Pitäisi ehkä tehdä Huopasesta ilman vartta ja kutoa vasta huovutuksen jälkeen varsi joustinneuletta jostakin muusta langasta.

tiistai 27. helmikuuta 2018

Huovutettuja tossuja


Lisää helppoja töitä kisakatsomosta. Tai luulin helpoksi. Joskus tuli ostettua monta kerää Huopasta varastoon, kun halvalla sai. Kudoin silloin muutamat tossut ja suunnittelin tehdä myös huovutettuja lapasia koko porukalle mutta ei tullut tehtyä kuitenkaan.


Edelliset tossut oli kuluneet puhki, joten yritin nyt tehdä uudet. Tein ensiksi oikeanpuoleiset. Värit ei ole ollenkaan minun värejäni, mutta näitä nyt sattui olemaan eniten varastossa. Ohje on Novita-lehdestä Talvi 2010. Tein ihan ohjeen mukaan, piti tulla aikuisen koko - mutta tulikin kokoa jotain 30 tai vähän yli. En muista mitä olisin tehnyt edellisellä kerralla eri tavalla, kun silloin sain sopivat. No sen verran eri tavalla että nyt en viitsinyt ommella muovia tossujen sisään pesun ajaksi, mutta sehän on kai siksi ettei huopuisi sisältä kiinni. Ja nyt oli eri pesukone. Siitä kyllä varotettiin ohjeessa, mutta en uskonut että noin suuri ero voisi olla.

Sitten tein toiset, violetin ja vihreän yhdistelmä on vielä vähemmän mun väri, mutta oikeastaan näyttää ihan hyvältä valmiina. Silmukkamäärä on sama kuin ensimmäisissä ja luultavasti kerrosmääräkin, mutta nyt pesin lyhyellä ohjelmalla ja pienensin linkouskierrokset 400:aan. Nyt onnistui. Eskarilainen on sovitellut noita pienempiä, ehkä annan ne hänelle.

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Palmikkopipo


Tein ennen joulua tytöille palmikkopipot, ja alkoi tehdä mieli itselle samanlaista, kun ne on niin kivan näköiset tytöilläkin. Tein samaa Novitan ohjetta soveltaen paksummasta langasta. Tämä luonnonvalkoinen lanka on 100% villaa. Äiti osti sitä parikymmentä vuotta sitten yhdeltä lampurilta, en muista minkä kehräämön lankaa ja oliko se peräti sen tilan omista villoista. Sitä jäi sitten varmaan kilo perinnöksi minulle, enkä ole siitä ennemmin kutonut mitään. Nyt tuntui siltä että tämä on juuri oikea lanka palmikkopipoon, nyt kun on oikein kunnon talvikin. Lanka on huomattavasti Seiskaveikkaa paksumpaa ja ihan erilaista kutoa, mutta kudoin 3,5 puikoilla ja monen kokeilun jälkeen päädyin 100 silmukkaan.

tiistai 13. helmikuuta 2018

Vanhanaikaiset tossut


Neulekahvilassa jaettiin näiden tossujen ohje, ja tein minäkin yhdet vaihtelun vuoksi, ettei aina tavallisia sukkia. Ohje löytyy täältä. Pieni tarkennus ohjeeseen: parillisilla lisäyskerroksilla pitää puikon alussa ja lopussa kutoa 2 s yhden sijasta, että kuvio menee lomittain ja lisäysten molemmin puolin tulee se yksi nostettu silmukka.

Tiina oli tehnyt malliparin Seiskaveikasta ja varotti että niistä tulee ohjeen mukaisella kerrosmäärällä kauhean suuret, mutta ehkä mun käsiala on tiukempaa kun sain omaan 40 numeron jalkaani ihan sopivat. Tosi epämääräistä muutenkin ilmoittaa koko "lapsi tai aikuinen", ei tiedä kuin kokeilemalla tuleeko sopiva.

Olympialaisetkin on menossa ja kisakatsomoon pitäisi olla jokin helppo työ. Eskarilaiselle olen ajatellut tehdä villatakin, mutta pitäisi löytää helppo malli.