Alkukesän kukkijoita

Eilen puutarhatöiden välissä kuvasin parhaita paloja eri puolilta pihaa.

 Kunpa vielä tuoksun saisi välitettyä kuvan mukana.

Voiko olla kauniimpaa sinistä kuin tämä tädyke.

Tämä unikko kukki meillä kotonakotona yleensä vasta juhannuksen aikaan.

Viikon heräteostos. Kävin Isokalliolla ostamassa kukkakaalin ja lavakurkun taimia, ja siellä oli amppeleissa ihan uutta väriä. Tuli ostettua vaikken ollut suunnitellut tälle kesälle, mutta kun oli niin erikoisen punainen. Ja tätä ei tarvitse nyppiä!

 

Tässä kasvaa yllätys. Viime kesänä se ilmestyi ja kasvatti komean lehtiruusukkeen, sen verran komean että annoin sen olla kun epäilin että se voi olla joku koristekasvi. Lehdet talvehti vihreänä, ja nyt keväällä se alkoi kasvattaa varsia. Saas nähdä mitä siitä tulee, onko rikkaruoho vai mikä.

Tämän herran kuvasin viime viikolla, samana päivänä kun kuulin tuomion että olen kissalle allerginen. Olen ollut ennenkin allerginen heinille ja muille eläimille, ja siksi vähän arvelutti seitsemän vuotta sitten ottaa kissaa kun tiedettiin että se joudutaan päästämään sisällekin - mutta pitäähän talossa kissa olla. En osannut epäillä kissa-allergiaa, kun oireet oli ihan erilaisia kuin esim. lepän kukinta-aikaan ja kun näiden vuosien aikana oli ollut kaikkea muutakin keuhkokuumetta myöten. Toivottavasti kissa oppii olemaan mummulassa sitten kun talvi tulee. Pikkuiselle se olisi kova paikka jos jouduttaisiin luopumaan kissasta kokonaan. Nyt on sitten edessä suursiivous että saadaan kaikki kissan karvat ja pölyt pois...

Käsityöretki

Yhtenä toukokuun aamuna lähti pieni joukko entisiä puutyöpiiriläisiä ja heidän perheenjäseniään retkelle. Ensimmäinen kohde oli Pahkaparatiisi Huittisissa. Pahkojen lisäksi kokoelmassa on kaikenlaista muutakin: tosi kieroja puunrunkoja, vänkkyräisiä oksia jne. Esim. kaikki kirjaimet ja numerot on löytyneet luonnosta kun on vain osannut sopivasti katsoa. Yleensä puut on kieroja samaan suuntaan, mutta yksi oli eri suuntaan.

Seuraavaksi menimme Leineperiin Kullaalle. Siellä olisi saanut kulumaan enemmänkin aikaa jos olisi tutustunut vanhaan ruukkiin ja kaikkiin käsityöläisten myymälöihin, mutta me kävimme vain sepän pajalla ja ruokailemassa tunnelmallisessa Savipakarissa. Seppä näytti kuinka nauloja taotaan - ei tullut kysyttyä mitä maksaisi yksi naula, ei mikään ihme että ennen rakennettiin hirsitaloja joissa ei paljon nauloja tarvittu. Myynnissä oli monenlaisia metallituotteita, ja valitsin sieltä itselleni "äitienpäivälahjan". Leineperissä on myös kesäteatteri, jossa tänä vuonna esitetään Vaahteramäen Eemeliä.


Viimeinen kohde oli Lasistudio Kiikoisissa. Siellä tehdään uusia tuotteita lasipulloista ja -purkeista, ja järjestetään myös kursseja. Myynnissä on monenlaisia tuotteita, ja tilaamalla voi saada esim. juomalasit halutulla nimellä, tai miksei päivämäärälläkin.










Taas tuli todettua, että näkemisen arvoisia kohteita löytyy läheltäkin, ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Täytyy kyllä tunnustaa etten ole käynyt tämän paikkakunnan museossakaan. Ehkä vielä joskus.