Tämä Riikka Pirneksen Kaino-huivi oli neljännen adventin aloitus. Kudoin sen vajaassa kahdessa viikossa, mutta kesti taas vähän ennen kuin sain viimeisteltyä. En saanut olohuoneen isoa pöytää tyhjäksi, ja lopulta pingotus jäi siihen kun tuotiin taimikasvatuspöydät kuistille. Kissan takia ei voi pingottaa lattialla eikä saunassa. Väri sopii täydellisesti toppatakkiini.
Olisin halunnut kutoa tämän huivin vanhemmalle tytölle, mulla olisi ollut sopiva lankakin siihen. Mutta ei kuulemma tarvinnut, kun on ainejärjestön kaulaliina. Mä loukkaannuin aika lailla, kun kehtasi verrata jotain räikeän väristä muovirättiä mun kutomaan pitsihuiviin. Olisi edes vedonnut siihen briossikaulaliinaan minkä mä joskus kudoin. Ei ole sitten ollut mitään kiirettä edistää hänelle tarkoitettua villatakkia. Onneksi on ollut muutakin kudottavaa, silloin oli Raumakin kesken.
