Puutarhakierros

Maanantaina tein kevään ensimmäisen puutarhakierroksen kameran kanssa. En ollut kuvannut moneen viikkoon, kun otin mielestäni myöhäisestä lumesta kuvia ja pian tuli taas lisää lunta. Meillä oli viimeksi lunta 11.5. ja sitä oli toistakymmentä senttiä. Eilen oli toukokuun ensimmäinen vesisade. Onneksi satoi hiljakseen.

 Kirsikkapuu kukkii. Tätä olen odottanut jo pitkään, se on vaan niin ihana.

 Marjatuomipihlaja.

Sammalleimut ovat levinneet rinteen alapuolelle nurmikolle. Olen istuttanut eri värisiä lajikkeita ja ne ovat risteytyneet keskenään ja tuottaneet ihan uusia värejä. Tämä hennon punertava väri on minusta todella erikoinen ja viehättävä.

 'Sinikka'-luumu jaksaa kukkia vaikka on aika paljon kärsinyt kahtena viime talvena.

 Ja luumupuun alla metsämansikat.

Pelkäsin että talvi vie mansikat kun kaikkein kylmimpään aikaan ei ollut lunta, mutta hyvässä kasvussahan nämä ovat.

 Pian pääsee tekemään raparperipiirakkaa.

 Päärynäpuukin alottaa kukintaa.

Tämä omenapuu on joku vanha joka ei taida olla mitään lajikettakaan. Nuorempiin omenapuihin ei sitten tulekaan kukkia, etupihan perheomenapuuhun ei ainuttakaan.

Ja minä en sitten millään totu tähän savimaiden routaan. Peura-aita nousi maasta ja kaatui jo kevättalvella eikä sitä ruvettu enää korjailemaan kun se kuitenkin kesäksi puretaan. Kotonakotona oli hieta- ja hiekkamaita, kyllä siellä onnistui melkein kaikki viljely. Olihan sielläkin toki jonkinlainen routa, aidat piti tarkistaa keväällä, mutta yleensä riitti kun kerran löi rautakangella aitatolpan päähän. Ei tällaista ollut koskaan.

 Kuinkahan käy mustikoiden tänä vuonna?

 Varjoisimmissa paikoissa kukkii vielä sinililjoja.

 Narsissit on kukkineet jo jonkin aikaa.

Morsiusangervo. Vai norjanangervo? Kertokaapa asiantuntijat onko niissä jotakin eroa vai onko se sama kasvi. Vaarini luultavasti hommasi tämän pensaan "emon" isäni kotiin 60-luvulla ja puhui morsiusangervosta, mutta sitä nimeä ei nykyään paljon näe.

Tilkkujen tuhoamista

 

Kun etsin laatikoistani sitä ruskeapohjaista Olga-kangasta puikkokoteloihin, löysin samalla ison nipun sellaisia koristetyynypaloja joita oli samaa kangasta monessa värissä. Kymmenen vuotta olin niitä jo säilönyt. Mittailin ja laskeskelin ja totesin että näistä saa päiväpeiton kun leikkaa sopiviksi tilkuiksi. Tilkut oli 17*17 ja 17*32 senttiä. Päiväpeiton kaveriksi kokosin lopuista paloista vielä tyynynpäällisen. Valkoisia paloja en ajatellutkaan peittoon, ja sinisiäkään ei tarvinnut käyttää tähän projektiin kun muut värit riitti. Tein kuitenkin myös sinisen tyynynpäällisen, joka tulee ihan eri paikkaan kunhan löydän siihen sisätyynyn. Peiton vuorina on vain lakana ja mitään vanua ei ole välissä. En myöskään tikannut päällistä ja vuoria yhteen.

Kesäsukat

Ostin talvella Liljan lankakaupasta kokeeksi yhden kerän Katia socks Bombay lankaa, jossa on melkein puolet puuvillaa ja vajaa kolmasosa villaa. Mietin että joku yksinkertainen pitsikuvio niissä sukissa olisi kiva, ja ensimmäisenä löysin neulekahvilan opettajalta saadun wappusukkamallin. En ole vielä pitänyt sukkia joten en tiedä paljonko ne venyy käytössä ja miltä tuntuu muuten. Neulepinta näyttää sellaiselta että se voisi olla hieno T-paidassakin, ja tästä väristä tykkään todella paljon.

Viimeisin villitys

Kaikki virkkaa nyt ampiaispesiä. Ja jos meinaa tälle kesälle käyttöön niin alkaa jo olla kiire. Minäkin virkkasin pari. Ei ollut mitään ohjetta, yritin vain saada suunnilleen pallonmuotoisia. Pienemmätkin olisi voineet olla, mutta suurempiakin olen kuvissa nähnyt. Langat on jotakin vanhoista sukanvarsista purettua villalankaa ja sisällä on sanomalehteä.

Ja nämähän menee sitten Palasia arjestamme-podcastin Virkataan-KALiin ja Heivattujen kudelmien Eläimellistä-KALiin. Sitten joskus kun ehdin opetella käyttämään Ravelrya.

Sormikkaat

Kudoin itselleni sormikkaat Fabelista. Löysin vanhan sormikkaiden perusohjeen eri silmukkamäärille ja kirjoitin kutoessa tarkempaa ohjetta. Peukalokiilasta tuli liian korkea, mutta sen huomattuani en viitsinyt purkaa - varsi on nyt sitten pitempi kuin olisi tarpeen. Sormien pituus on mielestäni hankalaa saada osumaan oikein: nyt kävi niin että jouduin peukalon kudottuani lyhentämään keskisormea ja nimetöntä - parempi kuitenkin niin päin kuin että joutuisi jatkamaan.

Väri näytti kerällä aivan ihanalta turkoosin ja oranssin kirjavalta - ja valmiissa työssä oranssi näyttää lähinnä ruskealta ja likaiselta. Turkoosi, tai sininen, on kuitenkin hyvä ja valkoinen raikastaa sitä. Olen nyt kutonut kolmesta eri värisestä Fabel Printistä, ja olen hiukan pettynyt. Harmaan kirjava oli niin sekalaisen kirjavaa että en löytänyt siitä mitään toistuvuutta joten aloin molemmat kerät alusta ja kudoin sen mitä tuli. Valmiista sukista näytti löytyvän jotakin toistuvuutta, ja niissä sattui osumaan raidoitus samoin päin. Seuraavissa sukissa aloin myös kummankin kerän alusta kun en löytänyt mitään säännönmukaisuutta - ja kantapään kohdalla alkoi näyttää siltä että toinen kerä olisikin pitänyt alkaa ulkoa ja toinen sisältä. Toisessa kerässä oli lisäksi monta solmua. Nyt sormikkaita alottaessa osasin epäillä että toisen kerän ehkä joutuu alkamaan ulkoa, ja puolen kerää purettuani totesin että näin on. Jos puolet keristä pitää alkaa ulkoa ja puolet sisältä niin miten minä onnistun aina valitsemaan juuri nämä kaksi erilaista kerää? Novitan pätkävärjätyissä langoissa oikein varoitetaan että tarkista meneekö raidoitus samoin päin, mutta ei minulle niissä ole koskaan osunut sellaisia keriä että olisi pitänyt alkaa eri päistä.

Ja tämän jutun kirjoitettuani löysin koneelle tallennetun ihan valmiin sormikkaiden ohjeen, jonka olin jo unohtanut.

Ja sitten siellä Ravelryssä huomasin että minulla oli paha kirjoitusvirhe yhdessä postauksessa, mutta nyt se on korjattu. Niin sokeaksi tulee omalle tekstilleen, että vaikka kuinka moneen kertaan lukee ja tarkistaa niin silti jää virhe huomaamatta. Sitten kun se on vähän eri fontilla tai värillä niin virheen huomaa heti.

Kylvösuunnitelmat uusiksi

Meillä tytöt teki vappuaattona lumiukkoja ja tiistaina eli kahden päivän päästä isommasta oli vielä tämän verran jäljellä. Ennen vappua luulin jo hetken että kevät tulee kun ensimmäiset erakkomehiläisetkin kaivautui maasta ulos. Nyt taas kun aurinko on paistanut muutamana päivänä mehiläisiä on ollut enemmän ja tytön kanssa käytiin katsomassa kuinka paljon niitä pörräsi raidassa. Maa on kuitenkin enimmäkseen jäässä eli ei kannata vielä yrittääkään haravointia. Ja viikonlopuksi on taas luvattu pakkasta.



Aloin miettiä mitä kannattaa tänä kesänä kylvää, jos koko kesä on samanlaista. Pavut ja avomaankurkut saa ainakin unohtaa. Porkkana taitaa olla ainoa joka ei säikähdä pakkasesta. Kasvihuoneeseen ne tavalliset, mutta kuinka iso sähkölasku tulee lämmityksestä. Jostakin syystä tomaatin taimet on tänä vuonna tosi heikon ja surkean näköisiä - jospa tulisi kerrankin istutettua riittävän harvaan kun on vähän taimia.



Pakkoenglantia

Liityin lopulta Ravelryyn, vaikka englannin kieli lähes aiheuttaa pahoinvointia. Opiskeluaikana sain englannista yliannoksen, ja nyt ruotsi ja saksa tuntuu paljon mukavammilta. En tiedä tuleeko sinne laitettua paljonkaan omia töitä, kun ne tulee kuitenkin tänne blogiin. Mutta siellä on joidenkin podcastien keskusteluryhmiä ja KALeja joihin halusin päästä mukaan. Tyhmiä kysymyksiä tulen luultavasti esittämään ennen kuin opin käyttämään sitä. Olen siellä nimellä Marinsilmukoita.

Löysin podcastit viime syksynä, jonkun bloggaajan vinkistä. Aika on kuitenkin kortilla, joten valitsen aika tarkkaan mitä katson. Katson Heivattuja kudelmia, olen lukenut Marin blogia monta vuotta. Viime syksynä aloin katsoa Silmusolmua mutta sen ensimmäisiä jaksoja en ole katsonut. Muutama viikko sitten aloin katsoa Palasia arjestamme ja siitäkin on vanhat jaksot katsomatta. Tuskin katsonkaan vanhoja jaksoja enää. Muutamia muitakin olen vilkaissut, mutta jotkut olen hylännyt heti ja joitakin katsonut muutaman jakson.
Mulla on aika kovat kriteerit mitä katson, vaikka itse en pystyisi tekemään minkäänlaista podcastia. Ihan ensiksi puheesta pitää saada selvää, murre ei haittaa ollenkaan jos muuten puhuu selvästi. Sisältö pitää olla sillä lailla tuttua, että jos kudotaan vain ulkomailta tilatuista tai erikoisliikkeistä ostetuista kalliista langoista niin en jaksa seurata. Puhujan ulkonäkö häiritsee toisinaan, eli jos on lävistyksiä tai paljon tatuointeja en pysty katsomaan. Samoin liian avonaista pukeutumista en jaksa katsoa. Monessa podcastissa kamera on alhaalla, joskus se häiritsee enemmän joskus vähemmän. Ja turhaa jaarittelua en jaksa kuunnella. Eikä se ole jakson pituudesta kiinni: tunnin jakso voi olla täyttä asiaa tai muuten mukavaa kuunnella, kun taas parikymmentäkin minuuttia voi olla liikaa jos ei kerta kaikkiaan ole asiaa. Ja jos puhuja paimentaa koko jakson ajan kotieläimiä, en jaksa katsoa.