Talvella oli tilanne että tarvitsin mukaan helpon käsityön, mutta kesken olleet sukat vaati ohjeen lukemista, joten alotin nämä. Valitsin oikein herkullisen väriyhdistelmän nuorimmaisen avustuksella, ja hänen sukkalaatikkoonsa nämä sitten menikin.
Joskus silloin kun Puro-lanka oli uutuus, sitä tuli ostettua useampia värejä ja kahta villapaitamäärä. Yhden villatakin siitä kudoin itselleni, mutta malli ei lopulta oikein miellyttänyt ja se on jäänyt hyvin vähälle käytölle. Pojalle suunnittelin villapaitaa, mutta hän ei pidä villapaitoja, joten ei kannata kutoa. Paitsi kyllä mä joskus vielä kudon, mutta konepestävästä langasta.
Viime syksynä katsoin paljonko sitä Puroa oikein on, luulin että yhtä väriä olisi 800 g mutta sitä olikin 1400 g. Jaanan lankapajan Jaana esitteli joskus Purosta tehtyä domino-torkkupeittoa, ja tein sitten samanlaisen. Palat oli 61 s kokoisia, ja kun paloja oli 6*9 peitto tuntui sopivan kokoiselta. Samaa väriä oli silloin jäljellä 2,5 kerää. Lopuksi kudoin reunukset yksi reuna kerrallaan muutama kerros ainaoikeaa. Tämä väri meni niin tarkkaan että vain vajaa puoli kerää jäi. Langanpäitä ei jäänyt paljoa pääteltäväksi, kun uuden kerän sai liitettyä hieromalla märin käsin langanpäät yhteen.
Valmiin peiton koko kuvauksen yhteydessä mitattuna on noin 125*175 cm, mutta sehän venyy käytössä. Tämä langankulutus jo näkyy varastossa, ja peitto tuli heti käyttöön.
Syksyllä julkaistiin Turun yliopiston oma villapaitamalli, Jenna Kostetin Soihtu, ja halusin kutoa sen tyttärelle. Ensin hän sanoi ettei tarvitse, mutta kysymys olikin siitä ettei hän halunnut ostaa lankoja itse. Mä sanoin että osta mieleisesi langat ja ne maksetaan sitten, ja sitten kelpasi. Enhän mä tiennyt minkä värisen hän haluaisi, ja jos olisin ruvennut arvailemaan aiempien mieltymysten mukaan, pahasti pieleen olisi mennyt.
Paita eteni hitaasti kun sovittamaan pääsi harvoin. Lopulta mä keksin, että pojan tyttöystävä on melkein samankokoinen eli hän voi toimia sovitussijaisena, ja sitten paita valmistuikin nopeasti. Hihoja piti säätää aika paljon, kutoa pitemmälle (10 cm) ennen kuin aloin kaventaa ja kaventaa harvemmin (joka 7. krs). Hihansuihin jätin 44 silmukkaa, vaikka M-koon ohjeessa olisi ollut 36. Kirjoneuleessa oli pakko käyttää tikapuita, niin pitkiä langanjuoksuja oli. Puikot oli ohjeen mukaiset 3,5 ja 4 ja lanka oli 7 veljestä.
Tytön tuomat lankakerät täytyi olla tosi paljon vajaita, koska jouduin ostamaan lisää lankaa päättelykerroksen viimeisiin silmukoihin, ja valmiin villapaidan paino oli silti 521 g. Usein puuttuu kolme grammaa, mutta ennen ei ole puuttunut joka kerästä melkein kymmentä grammaa. Ei tullut punnittua ennen alottamista muita kuin viimeinen kerä, joka kyllä oli ylipainoinen. Mutta kun laskee mitä meni ja mitä jäi, niin ensimmäiset viisi pinkkiä ja yksi valkoinen kerä on painaneet 563 g.
