Huhtikuun sukat

Lainasin talvella taas kerran Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maan, ja kun en silloin heti ehtinyt kutoa, kopioin Helsinkiä pakoon -sukkien ohjeen. Kun Sukkalaatikon huhtikuun ohje ei miellyttänyt, kudoin sitten nämä.

Kudoin Nallesta 60 silmukalla ja ajattelin että kyllähän se mulle riittää hyvin, kun on ennenkin riittänyt ja 66 olisi liikaa. Ehkä kirjoneule kuitenkin kiristi vähän, kun teki tiukkaa saada sukkaa kantapään yli. Ajattelin jo että teen nämä vanhemmalle tytölle, vaikka valitsin itselleni mieleiset värit. Sitten kun kärki alkoi lähestyä, sovitin vielä itse ja totesin että kyllä nämä mulle sopii, saan kivat sukat. Ohjeesta poiketen tein vahvistetun kantapään ja kudoin kärjen oikeaa, kun en tykkää joustinneuleesta kärjessä. 

 

Koko: noin 41 (60 s)

Puikot: 2,5 ja 3,0

Lanka: Nalle ruskea (694) 80 g, sininen (148) 8 g, valkoinen (011) 8 g

 

Näillä sukilla sain Lankalaatikon bingoon rastin musiikkia, musiikkia -ruutuun, koska suunnittelija on inspiroitunut musiikista. Minä en. Kuuntelin sen Vadelmaveneen enkä ymmärtänyt siitä paljonkaan, ihme luritusta, mutta kai se sitten musiikkia on. Olin ensin suunnitellut Flädermaus -sukkia musiikkiaiheeksi, mutta ei ollut siihen sopivaa lankaa tarpeeksi. Nyt sain jopa yhden bingorivin, ja taitaa siihen yhteen jäädäkin.

 

 

 

Mokkapalatumpit

Rantalahden neuleleirillä 2024 saatiin pienet lankapaketit, jotka oli värjätty erikseen vain meille, ja määrästä olisi saanut raitasukat pieneen jalkaan. Näin heti että ei riittäisi mun sukkiin, enkä muutenkaan halunnut käyttää sukkiin merinoa, kun karheampikin lanka kelpaa. Lisäksi värit oli mun mielestä niin hienot että ne pitäisi saada näkyviin - pipoon tai käsineisiin. Yksi leiriläinen näki väreissä mokkapalat, ja siitä tuli nimi. Suurin osa kutoi sukat ja niistä oli yhteiskuvaus seuraavalla leirillä, mutta mä en ollut siinä vaiheessa vielä päättänyt mitä teen.

Sormikkaita harkitsin pitkään, mutta ei vaan jaksaminen riittänyt sellaiseen näpertelyyn, ja päädyin tumppeihin. Valitsin mallin n:o 34 Eeva Haaviston kirjasta Sata kansanomaista kuviokudinmallia, ja raitalangan lisäksi otin kuvioväriksi vaaleampaa ruskeaa, jonka olin saanut Silmusolmun miitistä. Tammikuussa mietittiin ystävän kanssa mihin lähdettäis että olis jotain piristystä, ja sitten hän kysyi onko pakko mennä johonkin, jos ollaan vain heillä. Käytiin kylällä syömässä ja sitten oltiin heillä kutomassa ja kahviteltiin välillä. Mä sain nämä tumpit alkuun ja ystävä kutoi villatakkiinsa nappilistaa. Sen verran jouduin purkamaan, että olin jo kutonut peukalokiilan ja totesin että tulee pieni, joten purin ja vaihdoin isommat puikot resorin jälkeen. Raitalangan yksi väri oli niin lähellä ruskeaa että piti olla tosi tarkkana kuvion kanssa, ja vaalea ruskeakin oli paikoin tummempaa, mutta lopputulos on ihan hyvä. Tein intialaisen peukalokiilan, koska mun bingokupongissa on se ruutu. Urakoin nämä valmiiksi olympialaisten päätöspäivänä että sain ilmottaa nämäkin Ravellenicsiin. 

Puikot: 2,25 ja 2,5

Lanka: Lucky omen yarns merinosukka 35 g, Eldur yarns merinosukka 14 g, Rva Silmusolmu merino                 sukkis pihka 8 g 

 

 

Vinhat sukat

Sukkalaatikon helmikuun haasteena - miksi ne on nykyään haasteita, tämäkin on ihan selvästi KAL - oli Jonna Kapelan Vinhat sukat. Niistä saisi tosi iloisen värikkäät, jos vaan jaksaisi päätellä langanpäitä.

Mä oikaisin vähän enkä tehnyt kirjoneuleraitoja vuorotellen, vaikka se olisi näyttänyt paremmalta. Tein varren pitemmän kuin ohjeessa, että kalsarinpuntti pysyy sukanvarressa, ja kantalapun vähän korkeamman. Ja väliraidat on pelkkää oikeaa, kun en tykännyt niistä nurjista makkaroista. Ohje oli muuten hyvin kirjoitettu, mutta vähän häiritsi se että se oli kahdella palstalla. Ja tämä "neulo 3 krs:ta nurin". Eihän kirjoiteta myöskään 3 km:ä tai 3 h:a. Tätä pystyi hyvin kutomaan olympialaisia katsellessa, kun ei tarvinnut tuijottaa kaaviota, ja tämä olikin mun toinen Ravellenics-työ. Osallistuin Ravellenicsiin ensimmäistä kertaa, olin sen jo huomannut aiemminkin, mutta en ollut jaksanut perehtyä ohjeisiin. 

Koko: 42

Puikot: 3,0 (60 s)

Lanka: Nalle tummanruskea (694) 31 g, vaaleansininen (107) 19 g, vaahtera (641) 18 g,

            sahrami (285) 17 g, granaattiomena (533) 10 g, beige (614) 10 g 

Taas Raumalle

Rantalahdessa mulle iski halu kutoa Rauma itsellenikin. Ei siellä kellään ollut sitä, vaan siellä oli monenlaisia muita kaarrokeneuleita ja kivoja villatakkeja. Rauma on vaan niin kaunis ja tiesin että sen saa kudottua nopeasti - ja sen voisi ottaa messuille mukaan kun ei kutoisi sitä ennen liian pitkälle. Kotona oli erilaisia pinkkejä, vaaleampia ja tummempia, ja ensin ajattelin mennä säästölinjalla ja kutoa niistä, mutta en sitten kuitenkaan tehnyt niin. Katselin netistä muutaman värivaihtoehdon 7 veljeksestä ja Lankavan vastaavasta langasta ja menin Hamsteriin - ja päädyin tummanvihreään. Kotona oli kuvioon keltaista, ja jos se loppuisi kesken tekisin osan kuviosta valkoisella. Langanostolakkokisailukaan ei kaatunut, koska oljenkorrella sai ostaa puuttuvat langat yhteen työhön kunhan vähintään 10 % oli olemassa.

Valitsin koon rinnanympäryksen mukaan, ja kun olin kutonut kymmenkunta senttiä rupesin katselemaan että tämä on valtavan iso. Johtuisiko siitä että mulla oli puoli numeroa isommat puikot kuin ohjeessa. Sovitin ja riistin ja vaihdoin edelliseen kokoon. Lantiolle ja vyötärölle kuitenkin tarvitsin enemmän tilaa, joten loin enemmän silmukoita ja kavensin ne ylimääräiset sitten vähitellen sivuissa pois. Sitten hihat tuntui koko ajan tiukoilta, mutta mä ajattelin että kastelun jälkeen kiskon niitä leveämmiksi ja kudoin enemmän pituutta.

Ensimmäisen kerran sovitin koko paitaa vasta kun se oli kuutta kerrosta vaille valmis - ja sitten se jäikin tauolle. Luulin saavani sen päällekin vielä ennen joulua, mutta oli niin monta vikaa että purkuun meni. Jätin sen sivuun ja sovitin uudestaan sitten kun joulusiivoukset oli tehty, ja tein korjaussuunnitelman. Joulupäivänä purin kaarrokkeen ja hihat ja seuraavana päivänä alotin hihoja uudestaan seuraavan koon silmukkamäärällä. Lisäsin heti joustimen jälkeen 10 s ja loputkin lisäykset ennen kyynärpäätä. Ensimmäisessä versiossa kaaroke oli liian iso, joten vaihdoin siihen puoli numeroa pienemmät puikot. Useimmiten mulla tulee kirjoneuleesta löysää, kun venyttelen ja varmistelen ettei ainakaan kiristä, ja tikapuut tekee vielä löysemmäksi. Pääntie oli myös ensin liian iso, joten kavensin 24 s enemmän kuin ohjeessa. Näyttää isolta määrältä kavennuksia, mutta edelleen pääntie tuntui liian isolta. Tein vielä kerran uusiksi kaventaen vielä 8 s lisää. Nyt en ole ihan varma onko se hyvä, vai kavensinko jo liikaakin. Korkeakauluksinen poolo alla näytti vähän hassulta sovittaessa, mutta päättelin puseron kuitenkin. Pidän sitä ja katson miltä se tuntuu ja näyttää, ja voin korjata pääntien sitten myöhemmin jos siltä tuntuu.

Koko: L, helma leveämpi

Puikot: 3,5 resorit, 4,5 sileä, 4,0 kirjoneule

Lanka: 7 veljestä vihreä (375) 623 g, keltainen (202) 79 g 

Tämmöset sukat tällä kertaa

Lainasin kirjastosta 52 x Jämälangat -kirjan katsellakseni olisiko siinä jotakin hyviä malleja. Jotkut sitä esitteli podcasteissaan ja siellä vilahti kuva vinoraitaisesta villapaidasta, mutta se ei sitten ollutkaan sellainen kuin luulin, vaan oli paloista ommeltava. Pari muuta villapaitaa, parit sukat ja joku pintaneule ja kirjoneulekuvio oli mieleisiä, mutta niiden takia en lähtisi kirjaa ostamaan. Useimmat mallit ei edes olleet pelkistä jämälangoista tehtäviä: jos joutuu ostamaan villapaitaan pohjaväriä koosta riippuen jopa 700 g, ei se minusta ole jämälankatyö, vaikka raitoihin saakin jämiä käytettyä. Yhdet sukat tein siitä heti: Audrey Borregon Ligne. Näihinkin menee pohjaväriä niin paljon että täydet kerät piti ottaa kun ei ollut vähän vajaita, mutta raitoihin sitten menee jämiä. 

Aika paljon piti modata näitäkin. Alkaen siitä että kudoin leveämmän resorin, ja kun resorin jälkeen lisätään silmukoita ja pitäisi vielä vaihtaa isompiin puikkoihin, niin en vaihtanut koska silmukkamäärä tuntui niin isolta. Mulle ei yleensä ole ongelma että kirjoneule tulisi liian tiukkaa. Kantapään tietenkin tein eri tavalla, normaali ranskalainen kantapää että sukka mahtuu jalkaan.

Näistä tuli kivat. Ja raitasukan kutominen on koukuttavaa: vielä yksi raita ja vielä yksi. Tällaista kirjoneuletta on kiva kutoa missä ei ole pitkiä langanjuoksuja.

Puikot: 2,25

Lanka: Fabel Harmaa (115) 65 g, Vieno magenta (559) 17 g, vihreänkirjava joulukalenterilanka 8 g

Koko: 2 (noin 40) 

Syksyn lehtiä

Näin Ravelryssä kun joku oli tehnyt Katie Finkin Lilac Leaf Socks sukat. Kuvio oli tosi kiva ja rupesin tekemään heti kun edelliset sukat valmistui. Heti mallin nähdessäni tuli ajatus ruskan väreistä ja Nalle-laatikosta löytyi sopivat värit. 

Jonkin verran tein modauksia. Resorissa on enemmän kerroksia kuin ohjeessa, koska mun kokemuksen mukaan kovin kapea resori kääntyy. Kantalapussa on paljon enemmän kerroksia, että sukka sopii jalkaan. Ja koska lanka on paksumpaa kuin ohjeessa, kuvio piti alottaa jo ennen kuin kiilakavennukset on kokonaan tehty, ja siksi siirsin kavennukset sukan pohjaan ettei ne sekota kuviota. Kuvion alussa ja lopussa tein tikapuita siinä missä oli pitemmät langanjuoksut. Kärjessä taisin kaventaa kerran enemmän ettei jäänyt niin paljon silmukoitavaa. Yläkoululainen halusi nämä, mutta nämä on sen verran isot ettei saa vielä käyttöön.

Koko: noin 38 (60 s)

Puikot: 2,5

Lanka: Nalle vaahtera (641) 54 g, sahrami (285) 45 g 

Lentävät hanhet

Syksy on saapunut ja sen mukana Ravelryn sukkasato. Ensimmäiseksi tein General Hogbufferin Gander-sukat. Tarkoitus oli tuhota joulukalenterilankoja ja muita jämiä. Ensin meinasin että kudon aina langan loppuun ja vaihdan väriä vaikka kuvio olisi kesken, mutta sitten kuitenkin päädyin vaihtamaan väriä kuvion vaihtumiskohdassa. Osa väreistäkin vaihtui matkan varrella. 

Kuvio ei nyt näytä samalta kuin mallissa, olisi pitänyt vuorotella vähintään kolmella langalla, mutta ei tämä näinkään huono ole. Ensimmäinen lanka tuntui kutoessa paksummalta kuin muut, mutta ei se mun mielestä niin paksua ollut kuin Nalle. Ei se tässä mitään haittaa. Näistä tuli minulle liian isot, ja jos olisin kutonut vielä yhden kolmion lisää olisi tullut pojallekin liian isot, joten nämä on nyt tällaiset etten tiedä kenelle sopii.

Koko: noin 42 (72 s)

Puikot: 2,5

Lanka: ruskeankirjava 21 g, Kaupunkilanka Rautatie ruskea (10) 39 g, harmaa 10 g, vihreä 14 g, viininpunainen 7 g (jämälankajoulukalenterista muut paitsi Kaupunkilanka) 

Joulutähdet

Tänä vuonna en yritä tehdä väkisin mitään SWC:n sukkia jos ei tunnu kivalta. Ensimmäisellä kierroksella olisi ollut vaihtoehtona kaksi väärään suuntaan kudottavaa mallia, ja kolmas eli Me Too olisikin ollut ihan kiva. Mulla ei vaan ollut siihen sopivaa lankaa eikä edes riittävästi valkoista että olisin voinut värjätä. Kasasin ensin villatakkia, ja sitten alotin karsintakierroksen Liza Levchukin Snowstar Socks Nallesta, kun tarvitsin jotakin helppoa kudottavaa bussimatkalle ja kisakatsomoon pojan kisoihin. Toisellakaan kierroksella ei tarvinnut kutoa kisasukkia: venäläinen ohje, reikäsukat, ja kolmansissa olisi ollut vähän kirjoneuletta mutta ne olisi ollut pakko kutoa polvisukkina jos olisi halunnut saada enemmän kuin yhden pisteen. Kuviokaan ei ollut mikään erikoinen, joten kudoin nämä sukat valmiiksi ja sitten olen päätellyt villatakin langanpäitä. 

Värien käyttö ja kirjoneuleet on ohjeen mukaan. Alotin varsiakin ohjeen mukaan, mutta nurjan silmukan kummallakin puolella olevat oikeat silmukat levisivät rumasti, joten riistin ja kudoin sileää. Kantapää on tavallinen vahvistettu. Tytär jo hermostui kun taas sai sukat, mutta en mä itselleni voi kaikkia kutoa, ja onpahan sitten sukkia kun tarvii.

 

Puikot: 3,0

Lanka: Nalle punainen (544) 74 g, vihreä (347) 9 g, valkoinen (011) 7 g 

Koko: 39 / 56 s  

Se bussimatka oli sellainen että kävin testaamassa "asiointiliikennekokeilun" eli kävin ensimmäistä kertaa ikinä bussilla keskustassa. Ei tästä ole vuosikausiin busseja kulkenutkaan, ne loppui jo paljon ennen kuntaliitosta. Toiselta puolen järveä kulki, mutta sekin loppui varmaan vuosi sitten tai jo aiemmin. Nyt on keväästä asti kulkenut yhtenä päivänä viikossa niin että siinä ehtii olla kaupungilla noin neljä tuntia. Aluksi se oli kolmen kuukauden kokeilu ja kaupunki määräsi että pitää olla keskimäärin neljä matkustajaa vuoroa kohti että kokeilua voidaan jatkaa. Keskiarvohan oli vähän päälle 10, ja jossain vaiheessa kuulin että kaupungilla joku oli pettynyt matkustajamäärään! Eihän ne voineet muuta kuin jatkaa kokeilua puoli vuotta. Yllättävän pitkä aika se neljä tuntia on, jos ei ole mitään erityistä menoa siellä, syömässä kävin ja muutamassa kaupassa kiertelemässä, isoja ostoksia ei voinut tehdä yhden repun kanssa eikä ruokaostoksia ollenkaan kun oli lämmin päivä. Eurokankaassa olisin ehtinyt hyvin käydä, kun olisin huomannut siinä kun olin kohdalla.

Ruudulliset sukat

Olen ottanut talteen monenlaisia sukkamalleja, joita voi tehdä jämälangoista. Tämä Mone Drägerin Happy squares on yksi niistä. Tällainen mallihan on vähän hankala, missä värinvaihtokohta on koko ajan sama, se kiristyy helposti. Siksi lisäsin silmukkamäärään yhden mallikerran eli loin 72 s. Jostain syystä varteen tuli yksi kireämpi kohta, mutta kyllä ne jalkaan sopii. Sain kulutettua kolme lankaa kokonaan ja neljättäkin jäi vain pari metriä. Kärjessä täytyi vähän säätää ja raidoittaa että turkoosi lanka riitti.

Nämä oli pakko kastella ja pingottaa kuvausta varten ja muutenkin, vaikka yleensä en sitä tee sukille. Mun pahvista itse leikatut sukkalestit taitaa olla vähän liian isot, kun nämä levisi näin paljon. Annoin sukat saman tien vävykokelaalle.

Puikot: 2,25 ja 2,5

Lanka: Salida musta-harmaa (42) 30 g, harmaa joulukalenterilanka 10 g, Fabel vihreä (112) 3 g,

            vihreä-ruskea joulukalenterilanka 23 g, turkoosi nyppylanka joulukalenterista 19 g

Strömsö

Viime syksynä ostin messuilta sitä halpaa kaupunkilankaa ja suunnitelma oli tehdä siitä Rauman lisäksi  nuorimmaiselle Lee Esselströmin Strömsö. Alotin sen juhannusaattona viimeisenä KYH-projektina ja kesän aikana kudoin yksivärisiä osuuksia ja säästelin kaarrokkeen tekemistä Rantalahden leirille. Leirillä en sitten paljon muuta tehnytkään, joten sain yhdistettyä kappaleet ja kudottua kirjoneulekaaviosta suurimman osan.

Tein kappaleiden yhdistämisen vähän eri tavalla kuin ohjeessa. Mä en ymmärrä miksi pitäisi kainalon alla päätellä silmukoita ja sitten ommella aukot kiinni, kun voi jättää silmukat apupuikolle ja lopuksi silmukoida kainalon alta kiinni.

Kirjoneuleosuus tuli mielestäni vähän löysempää kuin yksivärinen, mutta venyttelin yksiväristä kastelun jälkeen leveämmäksi niin ei sitä huomaa. Kauluksen tein joustinneuletta ja toiveen mukaan tuollaisen vähän korkeamman, mutta ei niin korkeaa että sitä voisi kääntää. Nyt on kaikki KYH-projektit valmistuneet.

Kaupunkilankaa jäi vielä noin 160 g, eli enemmän kuin sukkapari mutta ei ihan kaksia sukkia. Ja haluan päästä siitä langasta pian eroon. Koska lanka päästää väriä, ei voi tehdä tumppeja koska kastuessaan ne sotkisi mahdollisen vaalean takin, eikä myssyä jos se hikoillessa värjäisi otsan. Eikä voi tehdä sukkia mihinkään lahjoitukseen ettei pilaa jonkun toisen vaatteita. Siis teen siitä lopusta sukat lapselle ja itselleni, ja laitan jotakin muita jämälankoja lisäksi.

Puikot: 3,5 ja 4,5

Koko: S

Lanka: Kaupunkilanka Kivijalka fuksia (42) 374 g ja Novita 7 veljestä valkoinen (011) 62 g

Jämälankasukat

Nämä Charlotte Stonen Play socksit alotin jo kesäkuussa yhtenä KYH-projektina. Näillä ei ollut kiirettä joten tuli kudottua kaikkea muuta ensin valmiiksi. Sukat on yksinkertaista kirjoneuletta ja käytin niihin jämälankoja. Kaksi lankaa loppui kokonaan, ja kun en ollut varma riittäisikö yksi terään asti, otin vielä viidettäkin lankaa mukaan. Ohjeessa oli joku tiimalasikantapään näköinen, mutta tein normaalin ranskalaisen kantapään ja kiilakavennukset jalan alle. Sukat on kuvattu muutamaa numeroa pienemmissä jaloissa.

Puikot: 2,5

Lanka: A1 punakeltainen joulukalenterilanka 19 g, A2 sinipunakirjava BellaLana Marathon (426) 23 g,                A3 Hjertegarn keltainen (3200) 3 g, 

            B1 valko-puna-sinikirjava lanka 18 g, B2 Fabel harmaakirjava (905) 14 g

Kukkasukat

Tämä Andrea Pfuhlin sukkamalli Phiolet oli ollut minulla jonossa jo kauan, ja alotin sen nyt KYH-projektina. Kirjoneule oli aika helppo, mutta olihan siinä langat vähän sekaisin kun kudoin kumpaakin sukkaa yhtaikaa ja otin kahta lankaa kerän molemmista päistä. Sen verran tein ohjeesta poiketen, että alkuun tuli ihan tavallinen yksivärinen resori ja kärjet silmukoin.

Kantapää oli mielenkiintoinen jo alkaen kantalapun reunoista, en saanut poimittua samaa määrää silmukoita molemmista reunoista. Jouduin vielä poimimaan ne kahteen kertaan, kun ensimmäisellä kerralla tein kavennukset väärin. Ihmettelin miten muka voi kaventaa poimittuja silmukoita heti samalla kerroksella ja jätin kaventamatta. Sitten huomasin että olin katsonut vääriä kaavioita, oikea ja vasen puoli oli menneet väärin päin. Aloin epäillä että kavennukset tuleekin keskelle, mutta siitä ei mainittu erikseen eikä mun tulosteessa ollut sukan pohjasta kuvaa, ja oli sitten etsittävä ohje uudestaan Ravelrystä jos siellä olisi enemmän kuvia. Ja yhdessä kuvassa näkyi että kavennukset tosiaan tulee jalkapohjan keskelle. Ei nämäkään ehtineet valmiiksi KYH:en aikana.

Keltainen ja vihreä ei valmiissa neuleessa erotukaan kovin hyvin, mutta on tämä silti kaunis väriyhdistelmä. Tuo vaalea keltainen väri on niin täydellisen ihana keltainen. Ikävä kyllä mulla ei ole sitä enää kuin pieni nöttönen ja missään sukkalangassa ei sitä väriä ole nykyään.

Puikot: 3,0

Lanka. Nalle violetti (757) 60 g, vihreä (348) 27 g ja keltainen (233) 26 g

Aarnivalkeat

Näihin Tiina Kuun Aarnivalkeisiin sain inspiraation sukkakisan ekalla kierroksella, kun monet kutoi näitä. Suunnittelin heti näitä pojalle, mutta värit vain vaihtui ihan toisiin siihen mennessä kun pääsin kutomaan. Tein teräänkin samanlaisen raidan kuin varsiin, koska langat oli jämiä eikä olisi muuten riittäneet, ja kantapään tein ohjeesta poiketen tavallisen. Nämä on olleet välityönä, ja lopulta piti vielä odotella poikaa lomille ennenkuin tein molempiin kärkikavennuksia. Ja kun keksin osallistua KYH:een, langanpäiden päättely jäi odottamaan parempaa aikaa.

 

Puikot: 3,0

Lanka: Flotte Socke tummanvihreä 33 g, joulukalenterilanka violetti 16 g, Nalle harmaa (043) 18 g ja ruskea (063) 47 g

Nuoruusmuistoja

Sukkakisan toisten sukkien valmistuttua oli kaksi viikkoa aikaa seuraavan kierroksen alkuun ja välissä vielä neulemiitti Vammalassa, joten alotin tumpit Eeva Haaviston kirjasta Sata kansanomaista kuviokudinmallia.

Mallin valitsin lanka edellä. Jämälankajoulukalenterissa oli aika iso vyyhti jännän väristä lankaa, violetti tai purppura, joka ei oikein sovi muiden mun sukkalankojen kanssa, paitsi harmaan. Valitsin mallin numero 5 körttirasat. Silmukkamäärä 60 s vaikutti tosi isolta, kun kolmosen puikoilla riittää yleensä 48 s, joten otin 2,5 puikot ja luulin että tulee silti isot. Mulle oli kuitenkin jäänyt sukankutomisvaihde päälle ja tuli kudottua aika tiukkaa. Kyllä nämä juuri mahtuu mun käteen, mutta kun oli tarkoitus tehdä isommat. Eikä siitä langastakaan mennyt puoltakaan.

Näissä vanhoissa malleissahan ei ole peukalokiilaa, mutta mä haluan tehdä kiilan ja siinä oli vähän laskeskelua ensin. Ja kämmenpuoli on usein tehty erilainen, mutta tässä oli niin yksinkertainen kuvio että tein kokonaan samaa kuviota.

Puikot: 2,5

Lanka: Nalle harmaa (043) 49 g ja  joulukalenterilanka 23 g

Avaruuden ikkunat

Lankalaatikossa alkoi sukkakilpailu ja ensimmäisenä piti kutoa jokin Tiina Kuun malli. Tai niin monta kuin kolmessa viikossa ehtii. Mulla oli ennen joulua lainassa Tuhansien villasukkien maa ja skannasin siitä talteen Avaruuden ikkunat, että kudon ne joskus, ja se joskus tulikin näin pian.

Mietin eri väriyhdistelmiä, ja lopulta päädyin käyttämään valkoisen kanssa sinikirjavia jämiä ja joulukalenterilankaa. Kaksi lankaa loppui kokonaan, ja kalenterilankaa jäi vähän. Lankaa meni vähemmän kuin ohjeessa sanottiin. Kudoin keskimmäisen koon ja ajattelin että jos ei sovi itselle niin kyllä ne joku ottaa. Leveydestään kyllä sopii, mutta saisi olla 2 tai 4 kerrosta pitemmät että tuntuisi mukavalta jalassa. En viitsinyt purkaa koko kärkikavennuksia ja kutoa lisää kun mulla on kyllä itselleni sukkia ihan tarpeeksi.

Parhaat on kutoneet kilpailuun kolme paria ja neljäskin menossa, tämä viikko on vielä aikaa. Onhan toki suurin osa malleista sellaisia että kirjoneuletta on vain varressa ja ennen varpaita, mutta on se silti kauheaa vauhtia. Kyllä mullakin kävi mielessä kutoa toinenkin pari, mutta kun ohuita lankoja on rajallinen määrä ja seuraavillekin kierroksille täytyy olla lankaa, en sitten alottanut. Ja ohuille sukille on niin vähän käyttöä.

Puikot: 3,0 resorissa ja 2,5 muuten

Lanka: Fabel valkoinen (100) 44 g, sinikirjava (162) 20 g ja toinen (522) 6 g, sinikirjava                                     joulukalenterilanka 19 g

Rauman pitsiä

Adventtialotuksissa minkä tahansa aiheen saattoi korvata vaatteella. Toisen adventin alotus olisi ollut käsiasia, ja mulla on jonossa jotkut tumpit Eeva Haaviston kirjasta, mutta silloin oli tiedossa pitkä bussimatka eikä siellä olisi onnistunut kirjoneuletumppien kutominen, joten alotin villapaidan. Rauma on Tarmo Thorströmin ja Katrina Salon suunnittelema tosi kaunis malli, ja olen halunnut kutoa tämän siitä asti kun se ilmestyi pari vuotta sitten.

 

Tampereen messuilla oli halvalla fuksian väristä Kaupunkilangan Kivijalkaa, ja heti rupesin suunnittelemaan että siitä voisi kutoa Rauman M-koossa, mutta epäilin riittääkö puolen kilon satsi ihan siihen. Mutta jos ostaisi koko kilon niin siitä saisi lisäksi S-kokoisen Strömsön. Mietin ostamista ja kiertelin muita halleja, ja lopulta sulovileeni voitti ja menin ostamaan sen kilon (20 euroa).

Tulipahan kokeiltua sitäkin lankaa. Minusta se oli kutoessa karheaa ja joustamatonta, tai sitten mulla oli huonosti luistavat puikot. Rupesin epäilemään että se voi päästää väriä, ja niinhän se teki. Liottelin ainakin kymmenessä vedessä ja aina tuli väriä, mutta valkoinen kuvio ei onneksi värjäytynyt. Lopulta lorautin veteen etikkaa, ja enää ei lähtenyt väriä. Mutta sen jälkeen villapaita haisi. Kyselin jo Kaheleilta että lähteekö haju pois, ja kyllä kuulemma lähtee. Käytetäänhän etikkaa huuhteluaineenakin. Ja yksi viiden kerän satsi olisi riittänyt, mutta tulee sitten se Strömsökin joskus ja vielä sukat päälle.

Mutta muuten Raumaa oli kiva kutoa, kun kuvio on niin kaunis. Ja tämä väri. Kaaviosta löysin yhden rivin, missä kuvio ei ollut symmetrinen, mutta kudoin ihan kaavion mukaan. Tikapuita oli pakko tehdä joihinkin kohtiin, vaikkei siitä mainittu ohjeessa. Toivottavasti saaja tykkää ja on sopiva.

Puikot: 3,5 ja 4,5

Lanka: Kaupunkilanka Kivijalka fuksia (42) 447 g ja 7 veljestä valkoinen (011) 66 g

Täältä sinne -sukat

Lankalaatikossa tehtiin adventtialotuksia, ja ensimmäisenä adventtina piti alottaa jalka-asia. Olin jo jonkin aikaa halunnut kutoa jotakin Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maasta, jonka sitten lainasin kirjastosta. Valitsin mallin Täältä sinne, joka on kokonaan kirjoneuletta ja johon voi käyttää useampia värejä. Valitsin oikein räikeitä värejä ja kudoin nämä nuoremmalle tytölle.

Värinvaihdot ei menneet ihan samalla tavalla kuin kirjan monivärisessä versiossa, mutta halusin ne näin.

Puikot: 2,5 ja 3,0

Lanka: Nalle punainen (549) 41 g, keltainen (268) 16 g, violetti (757) 19 g ja oranssi (278) 19 g

Toinen kierros

SWC:n toisella kierroksella pääsi kutomaan kirjoneuletta ja taas uudenlaisen kantapään Mone Drägerin Mesmerizingeissä. Toinen vaihtoehto oli myös kaunis ja sopivalla värinvalinnalla sopinut miesväenkin sukkiin, mutta vaikutti työläämmältä.

Tämä oli taas juuri sen tyyppinen kuvio mistä tykkään, ja pystyin käyttämään Nallea. Tuota vaaleansinistä ei enää paljon jäänyt, ja kuinkahan moniin sukkiin sitä on jo käytetty. 64 silmukkaa Nallella, vaikkakin kirjoneuletta, tuntui vähän reilulta joten kudoin aika napakkaa. Ei olisi tarvinnut, kyllä ne jalkaan menee mutta varressa voisi olla enemmänkin tilaa. Saatan antaa nämä jollekin.

Näitten sukkien kanssa kutominen alkoi tuntua työltä, huolimatta kivasta mallista. Pitkien työpäivien ja ajatuksissa painavien puutarhatöiden - ja särkevien jalkojen - lisäksi yksi stressi lisää. Siinä oli myös ollut urheiluseuralle leipomista koko juhannusaatto ja sitten vielä se lauantai kun tämä ohje tuli, ja välillä pari päivää pojan valmistujaisiin leipomista. Ja tämä ei todellakaan ollut mikään festarineule; siellä kudoin ihan muuta. Autossa tätä kyllä sai kudottua. 

Kolmannen kierroksen jätinkin suosiolla väliin, koska aika ei olisi riittänyt. Sitäpaitsi toinen malli oli niin kiva että halusin tehdä sen myöhemmin itselle sopivana, eikä kisavaatimusten mukaisena liian pitkällä varrella.

Puikot: 2,5 ja 3,0

Lanka: Nalle sininen (127) 73 g ja Nalle marjaretki lakka (841) 57 g

Lehtikeli

Aprillipäivänä oli Vammalassa neulemiitti ja tarvitsin sinne sopivan käsityön. Palmikonkierrot ei oikein sopineet sinne, kirjoneulekin oli helpompaa, joten alotin Aino Vikmanin Lehtikeli-lapaset. Kuvio on juuri sen tyyppinen mistä tykkään, ja rakenne on mielenkiintoinen.

Jossakin kohtaa unohdin kumpi on pääväri, ja itse huomaan sen kohdan kyllä kun tiedän, mutta ei haittaa. Kudoin välillä niitä Casablanca-sukkia ohuesta langasta, ja sen jälkeen käsiala taisi kiristyä. Lopulta tuli vähän kiire näitten kanssa, kun tarvitsin puikot SWC:n lämmittelysukkiin, ja päätteleminen jäi sillä kertaa. Yleensä päättelen heti, että saan kirjattua työn valmiiksi muistiinpanoihini ja Ravelryyn. Nämä on menossa koululaiselle, sen verran pientä kokoa.

Puikot: 2,65 ja 3,0

Lanka: 7 veljestä harmaa(044) 43 g ja keltainen (268) 48 g

Nyt en ole ihan varma noista lankojen värinumeroista, kun olin ehtinyt siivota loput laatikkoon enkä ollut muistanut ottaa numeroita ylös ensin.

Soihtu villapaita

Syksyllä julkaistiin Turun yliopiston oma villapaitamalli, Jenna Kostetin Soihtu, ja halusin kutoa sen tyttärelle. Ensin hän sanoi ettei tarvitse, mutta kysymys olikin siitä ettei hän halunnut ostaa lankoja itse. Mä sanoin että osta mieleisesi langat ja ne maksetaan sitten, ja sitten kelpasi. Enhän mä tiennyt minkä värisen hän haluaisi, ja jos olisin ruvennut arvailemaan aiempien mieltymysten mukaan, pahasti pieleen olisi mennyt.

Paita eteni hitaasti kun sovittamaan pääsi harvoin. Lopulta mä keksin, että pojan tyttöystävä on melkein samankokoinen eli hän voi toimia sovitussijaisena, ja sitten paita valmistuikin nopeasti. Hihoja piti säätää aika paljon, kutoa pitemmälle (10 cm) ennen kuin aloin kaventaa ja kaventaa harvemmin (joka 7. krs). Hihansuihin jätin 44 silmukkaa, vaikka M-koon ohjeessa olisi ollut 36. Kirjoneuleessa oli pakko käyttää tikapuita, niin pitkiä langanjuoksuja oli. Puikot oli ohjeen mukaiset 3,5 ja 4 ja lanka oli 7 veljestä.

Tytön tuomat lankakerät täytyi olla tosi paljon vajaita, koska jouduin ostamaan lisää lankaa päättelykerroksen viimeisiin silmukoihin, ja valmiin villapaidan paino oli silti 521 g. Usein puuttuu kolme grammaa, mutta ennen ei ole puuttunut joka kerästä melkein kymmentä grammaa. Ei tullut punnittua ennen alottamista muita kuin viimeinen kerä, joka kyllä oli ylipainoinen. Mutta kun laskee mitä meni ja mitä jäi, niin ensimmäiset viisi pinkkiä ja yksi valkoinen kerä on painaneet 563 g.