Huhtikuun sukat

Lainasin talvella taas kerran Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maan, ja kun en silloin heti ehtinyt kutoa, kopioin Helsinkiä pakoon -sukkien ohjeen. Kun Sukkalaatikon huhtikuun ohje ei miellyttänyt, kudoin sitten nämä.

Kudoin Nallesta 60 silmukalla ja ajattelin että kyllähän se mulle riittää hyvin, kun on ennenkin riittänyt ja 66 olisi liikaa. Ehkä kirjoneule kuitenkin kiristi vähän, kun teki tiukkaa saada sukkaa kantapään yli. Ajattelin jo että teen nämä vanhemmalle tytölle, vaikka valitsin itselleni mieleiset värit. Sitten kun kärki alkoi lähestyä, sovitin vielä itse ja totesin että kyllä nämä mulle sopii, saan kivat sukat. Ohjeesta poiketen tein vahvistetun kantapään ja kudoin kärjen oikeaa, kun en tykkää joustinneuleesta kärjessä. 

 

Koko: noin 41 (60 s)

Puikot: 2,5 ja 3,0

Lanka: Nalle ruskea (694) 80 g, sininen (148) 8 g, valkoinen (011) 8 g

 

Näillä sukilla sain Lankalaatikon bingoon rastin musiikkia, musiikkia -ruutuun, koska suunnittelija on inspiroitunut musiikista. Minä en. Kuuntelin sen Vadelmaveneen enkä ymmärtänyt siitä paljonkaan, ihme luritusta, mutta kai se sitten musiikkia on. Olin ensin suunnitellut Flädermaus -sukkia musiikkiaiheeksi, mutta ei ollut siihen sopivaa lankaa tarpeeksi. Nyt sain jopa yhden bingorivin, ja taitaa siihen yhteen jäädäkin.

 

 

 

Lukeminen ei sovi minulle

Lapsena luin aika paljon kaikenlaista, mutta opiskelujen jälkeen aikuisena se on jäänyt hyvin vähälle. Meni vuosia etten lukenut yhtään kirjaa, jos ei lasketa lastenkirjoja niin varmasti parikymmentä vuotta. Kirpputorilta on osunut käsiin joitain ruotsinkielisiä kirjoja, joita olen sitten lukenut osittain sanakirjan avulla.

Muutama vuosi sitten kaikki alkoi hehkuttaa Hilduria, ja luin sitten minäkin trilogian kaikki viisi osaa, ja vieläkin taitaa tulla lisää. Jossain kohtaa alkoi tympiä oikein kunnolla epäloogisuudet ja huono suomen kieli, mutta luin silti kaikki. En tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, kun lampaiden scrapie-taudista tämä ekonomi oli tehnyt scarpien. Eikä ollut painovirhe kun oli monta kertaa samalla tavalla. Tuli mieleen amerikkalaisten testineulonnat, joissa testaajat on aah ja voih ja ihqua eikä uskalla sanoa virheistä. Eikä tässä olisi edes tarvinnut kenenkään toisen huomauttaa, kun olisi itse tarkistanut oikean nimen netistä muutamassa sekunnissa.

Seuraavaksi joku neulepodcastaaja vinkkasi Tilkkuterapiaa-kirjasta. Olihan siinä paikoin aika outoa touhua ja liikaa ryyppäämistä, mutta luin silti kaksi seuraavaakin kirjaa, kun kiinnosti kuinka siinä lopulta käy. Aioin lukea saman kirjailijan seuraavatkin kirjat - kunnes pääsin kolmannen lopulle. Ai näinkö siinä lopulta kävikin. Sitten epilogi sai verenpaineen nousemaan kunnolla. Tietyissä määrin taiteilijalla on vapauksia ja osa tekstistä on kuvaannollista, mutta ei saisi olla asiavirheitä. Alkaen kangaspuiden rakentamisesta: ei kukaan puuseppä tee myrskyn kaatamasta kuusesta mitään, ei ainakaan kangaspuita. Ne tehdään koivusta, joka on riittävän painavaa ja kovaa puuta että saadaan tukevat kangaspuut. Kankaan rakentaminenkin on aika outoa: "Vedettiin langat pirran läpi ja siitä vielä kaiteen läpi." Mitä ihmettä? Pirta=kaide. Pikkutukki ja isotukki - en tiedä onko jossakin murteessa tukeilla sellaiset nimet. Mutta missään tapauksessa lointa ei solmita loimitukille niin kuin kirjailija väittää - mitä ihmeen järkeä olisi katkaista loimi sieltä päästä? Mulle riitti tältä kirjailijalta.

Pitää varmaan pysyä niissä ruotsinkielisissä - kun ei ymmärrä tarpeeksi, ei voi takertua kaikkiin virheisiin. Muutenkaan lukeminen ei taida sopia mulle, kun niska menee jumiin.

Yhtä kirjaa kyllä voin suositella: Etelään lentävä ruutana. Siihen on koottu koululaisten koevastauksia, ja sitä lukiessa nauroin ääneen. Toisaalta en olisi itsekään osannut vastata kaikkiin kysymyksiin. 

Vielä yhdet

Alpien jälkeen en keksinyt mitä muuta kutoisin kuin sukkia. Villatakki oli kyllä haaveissa, mutta siitä ei ole vielä ohjetta paperilla ja mietin vielä kahden pintaneulevaihtoehdon välillä. Olin menossa Porin kädentaitomessuille ja luulin että siellä olisi ollut tuttuja joiden kanssa olisi voinut vähän aikaa istua ja kutoa, joten otin nämä langat ja puikot mukaan. Ei siellä sitten kuitenkaan montaa tuttua ollut enkä viitsinyt yksin istuskella vaan lähdin aika pian pois.

Nämä yösukat on viimeiset sukat kokonaan niistä villapaidantekeleestä puretuista langanpätkistä, lopuista ei enää tule aikuisen sukkia. Ne menee raidoiksi joihinkin sukkiin tai lapasiin ja loput parsinlangaksi.

 

Koko: noin 41 (56 s)

Puikot: 3,0

Lanka: Nalle 73 g

 

Nyt mulla ei olekaan mitään neuletta kesken, jo melkein viikko mennyt. Olen käynyt kutomassa mattoa samalla kun olen kuskannut rippikoululaista, ja on ollut monenlaista kulkemista muutenkin. Ja olen nyt myös innostunut lukemaan, pääasiassa hömppää sen jälkeen kun sain koko Hildur-sarjan luettua. Edellisen 7 veljeksestä kudotun villatakin ohjeen ja muistiinpanot otin jo esille, kun ne tuli vastaan toista ohjetta etsiessä. Pitäisi kirjottaa uusi resepti, kun käännän suunnan ja muutan raglanlisäyksiä vähän ja lisään niskaan lyhennetyt kerrokset ja kudon nappilistat samalla tavalla kuin vanhemman tytön raitavillatakissa. On helpompi miettiä ne ensin valmiiksi ja kirjottaa ohjeeksi, niin sitten saa vain kutoa posottaa. Mutta ensin pitäisi kylvää tomaatit ja ommella ainakin yöpaitoja.

 

Alpi

Sukkalaatikon maaliskuun ohje oli Riikka Pirneksen Alpi-sukat. Varren kolmeen eriväriseen raitaan sai hyvin käytettyä jämälankoja. Ohjeessa oli vain yksi pieni koko, mutta sitä oli helppo suurentaa kunhan oli kuudella jaollinen silmukkamäärä. 

Kudoin nämä itselleni sopiviksi eli alotin 60 silmukalla, ennen kantapäätä kavensin 2 s, ja kiilakavennusten jälkeen oli jäljellä 56 s. Kudoin ohjeen mukaan vain varret. Kerroksenvaihtumiskohta tuli taakse, tein tavallisen ranskalaisen kantapään ja kärkikavennukset tein myös eri tavalla kuin ohjeessa. Ja raidoitin terän samoilla langoilla kuin varren, ja sain yhden langan käytettyä kokonaan loppuun. Sinistä lankaa riittää aina vaan, vaikka olen käyttänyt sitä ties kuinka moniin sukkiin. Olen varmaan ostanut sitä silloin kun poika oli pieni ja kuvitellut ehtiväni tehdä hänelle silloin villapaidan - poika on nyt 22.

Koko: noin 41 (60 - 56 s)

Puikot: 3,0

Lanka: Nalle vaaleansininen (127) 69 g, violetti (757) 10 g, vaaleanpunainen (051) 9 g,                                         joulukalenterilanka kirjava 14 g 

 

Yösukat

Olen aiemmin kutonut yösukkia 100 % villasta, mutta ne ei kestää kauaa. Käytössä olevat sukat oli jo niin moneen kertaan parsitut etten enää viitsinyt parsia, vaan kudoin uudet ja otin ne heti käyttöön. Langat on vielä niitä pätkiä mitä jäi kun purin liian taiteellisen villapaidantekeleen 90-luvulta. Tylsimmät värit on jo käytetty ja näitä parhaita on enää jäljellä.

Koko: noin 41 (56 s)

Puikot: 3,0

Lanka: Nalle 70 g 

Mokkapalatumpit

Rantalahden neuleleirillä 2024 saatiin pienet lankapaketit, jotka oli värjätty erikseen vain meille, ja määrästä olisi saanut raitasukat pieneen jalkaan. Näin heti että ei riittäisi mun sukkiin, enkä muutenkaan halunnut käyttää sukkiin merinoa, kun karheampikin lanka kelpaa. Lisäksi värit oli mun mielestä niin hienot että ne pitäisi saada näkyviin - pipoon tai käsineisiin. Yksi leiriläinen näki väreissä mokkapalat, ja siitä tuli nimi. Suurin osa kutoi sukat ja niistä oli yhteiskuvaus seuraavalla leirillä, mutta mä en ollut siinä vaiheessa vielä päättänyt mitä teen.

Sormikkaita harkitsin pitkään, mutta ei vaan jaksaminen riittänyt sellaiseen näpertelyyn, ja päädyin tumppeihin. Valitsin mallin n:o 34 Eeva Haaviston kirjasta Sata kansanomaista kuviokudinmallia, ja raitalangan lisäksi otin kuvioväriksi vaaleampaa ruskeaa, jonka olin saanut Silmusolmun miitistä. Tammikuussa mietittiin ystävän kanssa mihin lähdettäis että olis jotain piristystä, ja sitten hän kysyi onko pakko mennä johonkin, jos ollaan vain heillä. Käytiin kylällä syömässä ja sitten oltiin heillä kutomassa ja kahviteltiin välillä. Mä sain nämä tumpit alkuun ja ystävä kutoi villatakkiinsa nappilistaa. Sen verran jouduin purkamaan, että olin jo kutonut peukalokiilan ja totesin että tulee pieni, joten purin ja vaihdoin isommat puikot resorin jälkeen. Raitalangan yksi väri oli niin lähellä ruskeaa että piti olla tosi tarkkana kuvion kanssa, ja vaalea ruskeakin oli paikoin tummempaa, mutta lopputulos on ihan hyvä. Tein intialaisen peukalokiilan, koska mun bingokupongissa on se ruutu. Urakoin nämä valmiiksi olympialaisten päätöspäivänä että sain ilmottaa nämäkin Ravellenicsiin. 

Puikot: 2,25 ja 2,5

Lanka: Lucky omen yarns merinosukka 35 g, Eldur yarns merinosukka 14 g, Rva Silmusolmu merino                 sukkis pihka 8 g