Satuttiin lapsen kanssa Halpa-Halliin juuri kun myyjä oli laittamassa ale-lappuja 7 veljeksen raitalankoihin. Kysyin haluaako tyttö sukat jostakin niistä langoista, ja hän valitsi langat. Langanostolakkohan ei tähän kaatunut, koska tilaustyöhön saa ostaa lankaa - ja olihan se nyt selvästi tilaus. Ne sukat pääsi puikoille sitten saman tien.
Siellä oranssinaamaisen pressan kaverin firmassa eli instassa on kuulemma taas sukkalaatikkohaaste, ja onneksi joku välitti sen Ravelryynkin. Tammikuun ohjeena oli Johanna Walliuksen Vuodenvartijat. Varren kirjoneule oli kivan näköinen, ja ajattelin tehdä ne joskus. Mietin pitkään kokoa ja lankaa, ja kenelle ne tekisin. Lopulta päädyin kokoon joka sopii ainakin vanhemmalle tytölle. En tiedä mistä tämä väriyhdistelmä pomppasi, mutta tykkään tosi paljon. Keltaista lankaa ei ollut kovin paljon samaa värjäyserää, ja suunnittelin raidat niin että se juuri riitti. Sen verran näissä on eroa ohjeeseen, että kudoin varren joustimen jälkeen muutaman kerroksen oikeaa ennen kantapäätä, ja kantapää on vahvistettu.
Vanhempi tytär siivosi kaappiaan ja löysi sieltä koulussa isoäidinneliöistä tehdyn laukun. Sille ei ollut käyttöä, joten lykkäsi sen minulle. Tarjouduin laittamaan siihen vuorin ja vetoketjun ja lyhemmän hihnan, mutta ei sittenkään tarvinnut. Minäkään en tarvinnut, joten purin sen pois ja kudoin langoista hänelle sukat. Aika räikeän väriset, en normaalisti laittaisi pinkkiä ja oranssia samaan työhön.
Rantalahdessa mulle iski halu kutoa Rauma itsellenikin. Ei siellä kellään ollut sitä, vaan siellä oli monenlaisia muita kaarrokeneuleita ja kivoja villatakkeja. Rauma on vaan niin kaunis ja tiesin että sen saa kudottua nopeasti - ja sen voisi ottaa messuille mukaan kun ei kutoisi sitä ennen liian pitkälle. Kotona oli erilaisia pinkkejä, vaaleampia ja tummempia, ja ensin ajattelin mennä säästölinjalla ja kutoa niistä, mutta en sitten kuitenkaan tehnyt niin. Katselin netistä muutaman värivaihtoehdon 7 veljeksestä ja Lankavan vastaavasta langasta ja menin Hamsteriin - ja päädyin tummanvihreään. Kotona oli kuvioon keltaista, ja jos se loppuisi kesken tekisin osan kuviosta valkoisella. Langanostolakkokisailukaan ei kaatunut, koska oljenkorrella sai ostaa puuttuvat langat yhteen työhön kunhan vähintään 10 % oli olemassa.
Valitsin koon rinnanympäryksen mukaan, ja kun olin kutonut kymmenkunta senttiä rupesin katselemaan että tämä on valtavan iso. Johtuisiko siitä että mulla oli puoli numeroa isommat puikot kuin ohjeessa. Sovitin ja riistin ja vaihdoin edelliseen kokoon. Lantiolle ja vyötärölle kuitenkin tarvitsin enemmän tilaa, joten loin enemmän silmukoita ja kavensin ne ylimääräiset sitten vähitellen sivuissa pois. Sitten hihat tuntui koko ajan tiukoilta, mutta mä ajattelin että kastelun jälkeen kiskon niitä leveämmiksi ja kudoin enemmän pituutta.
Ensimmäisen kerran sovitin koko paitaa vasta kun se oli kuutta kerrosta vaille valmis - ja sitten se jäikin tauolle. Luulin saavani sen päällekin vielä ennen joulua, mutta oli niin monta vikaa että purkuun meni. Jätin sen sivuun ja sovitin uudestaan sitten kun joulusiivoukset oli tehty, ja tein korjaussuunnitelman. Joulupäivänä purin kaarrokkeen ja hihat ja seuraavana päivänä alotin hihoja uudestaan seuraavan koon silmukkamäärällä. Lisäsin heti joustimen jälkeen 10 s ja loputkin lisäykset ennen kyynärpäätä. Ensimmäisessä versiossa kaaroke oli liian iso, joten vaihdoin siihen puoli numeroa pienemmät puikot. Useimmiten mulla tulee kirjoneuleesta löysää, kun venyttelen ja varmistelen ettei ainakaan kiristä, ja tikapuut tekee vielä löysemmäksi. Pääntie oli myös ensin liian iso, joten kavensin 24 s enemmän kuin ohjeessa. Näyttää isolta määrältä kavennuksia, mutta edelleen pääntie tuntui liian isolta. Tein vielä kerran uusiksi kaventaen vielä 8 s lisää. Nyt en ole ihan varma onko se hyvä, vai kavensinko jo liikaakin. Korkeakauluksinen poolo alla näytti vähän hassulta sovittaessa, mutta päättelin puseron kuitenkin. Pidän sitä ja katson miltä se tuntuu ja näyttää, ja voin korjata pääntien sitten myöhemmin jos siltä tuntuu.
Jokin aika sitten Mamilda etsi testineulojia pieneen jouluiseen työhön, ja mä ilmottauduin kun arvasin että siihen saa käyttää paksumpia lankoja ja kaipasin jotakin nopeaa pientä työtä villapaitojen väliin. Se osoittautui lyhyiksi säärystimiksi, ja ne valmistui parissa päivässä.
Edellisetkin sukat oli vielä kesken, kun alotin uudet, koska Rantalahden leirille tarvitsin riittävästi tekemistä mukaan. Jätin edellisten sukkien langanpäiden päättelyn leirille, sovitin Mimmiä ja totesin että helmaa saa vielä kutoa aika pitkän matkaa ja kerin siihen neljännen langan, nämä miesten sukat 7 veljeksen jämälangoista on yksi työ, ja sitten vielä otin mukaan Nallea körttisukkiin. Eiköhän nämä riitä yhdeksi viikonlopuksi. Ja jäähän näistä sukista lankaa että voi alottaa vielä yhdet sukat jos olen oikein nopea.
SWC:n sukkien jälkeen halusin kutoa paksut saapassukat, joissa ei tarvi katsoa koko ajan ohjetta. Raidotukseen kopioin idean Ajatuksianni-podcastista. Anni oli tehnyt villapaidan jossa oli vuorotellen kolmea väriä ja vuorotellen kapea ja leveä raita ja minusta se oli tosi onnistunut.
Raidotuksesta tuli kiva. Olihan siinä vähän pujottelua kun langat kiertyi toisiinsa ja kudoin vielä molempia sukkia yhtaikaa kerien sisältä ja päältä. Nämä oli mulla toisena käsityönä mukana Norjan reisussa, mutta en mä lopulta kutonut paljonkaan, kumpaakaan työtä. Maisemissa oli katseltavaa ja käsi oli kipeä niin oli parempi levätä. Näitä kudoin vähän Suomen puolen bussimatkoilla ja parina iltana.
Olen yrittänyt keksiä muutakin miiteissä kudottavaksi sopivaa kuin sukkia, ja myssyhän on sellaista jos on helppo malli. Kysyin nuorimmaiselta haluaisiko fanipipon ja miten päin värit, ja onneksi halusi pääväriksi punaisen. Olisin mä sen mustanakin kutonut jos olisi halunnut, mutta parempi näin päin.
Olipahan taas vaikeeta lisätä kuva. Otin ensin myssystä kuvan lapsen päässä ja luulin peittäväni kuvasta naaman, mutta ei se onnistunutkaan. Tietokoneen päivitykset muuttaa vähän väliä toimintoja, juuri kun on oppinut miten jotakin tehdään. Esimerkiksi kuvien siirto kamerasta oli tässä jokin aika sitten tosi vaikeaa ja monivaiheista, tällä hetkellä se on yksinkertaista, mutta eiköhän taas kohta muutu. Ennen sai kuvan avattua johonkin toiseen ohjelmaan missä sai naaman päälle lätkäistyä vaikka tähden tai sydämen, mutta ei enää. Nyt oli jokin pyyhkimistoiminto jota kokeilin, mutta sillä tuli kuvasta niin kamalan näköinen, kuin kauhuelokuvasta, ettei sitä voinut käyttää. Oli sitten otettava uusi kuva pelkästä myssystä. Kävin kyllä muutama vuosi sitten GIMP-kurssin, mutta ei siitä jäänyt mieleen muuta kuin että se on aika hankalaa ja hidasta, ja kun pitäisi saada nopeasti tehtyä. Aika korkea kynnys on sen käyttämiseen, että ei sitten kuvata vaatteita kenenkään päälllä.
Kudoin sitten saman tien ne sukat, että pääsin eroon siitä Kaupunkilangasta. Lapsen sukkiin käytin pienen keränlopun samaa valkoista kuin villapaidassa. Omiin sukkiini kudoin alkuun joulukalenterilangan josta en tiennyt mitä se on, ja valmiissa sukissa värit ei sovi ollenkaan yhteen, mutta onpahan tuntematon jämäkerä käytetty pois. Kantapään jälkeen raidoitin ja kudoin kärjet langalla josta oli vyöte hukkunut, mutta epäilen että se on 7 veljestä, koska siinä on ollut tuollainen farkkusininen väri.
Viime syksynä ostin messuilta sitä halpaa kaupunkilankaa ja suunnitelma oli tehdä siitä Rauman lisäksi nuorimmaiselle Lee Esselströmin Strömsö. Alotin sen juhannusaattona viimeisenä KYH-projektina ja kesän aikana kudoin yksivärisiä osuuksia ja säästelin kaarrokkeen tekemistä Rantalahden leirille. Leirillä en sitten paljon muuta tehnytkään, joten sain yhdistettyä kappaleet ja kudottua kirjoneulekaaviosta suurimman osan.
Tein kappaleiden yhdistämisen vähän eri tavalla kuin ohjeessa. Mä en ymmärrä miksi pitäisi kainalon alla päätellä silmukoita ja sitten ommella aukot kiinni, kun voi jättää silmukat apupuikolle ja lopuksi silmukoida kainalon alta kiinni.
Kirjoneuleosuus tuli mielestäni vähän löysempää kuin yksivärinen, mutta venyttelin yksiväristä kastelun jälkeen leveämmäksi niin ei sitä huomaa. Kauluksen tein joustinneuletta ja toiveen mukaan tuollaisen vähän korkeamman, mutta ei niin korkeaa että sitä voisi kääntää. Nyt on kaikki KYH-projektit valmistuneet.
Kaupunkilankaa jäi vielä noin 160 g, eli enemmän kuin sukkapari mutta ei ihan kaksia sukkia. Ja haluan päästä siitä langasta pian eroon. Koska lanka päästää väriä, ei voi tehdä tumppeja koska kastuessaan ne sotkisi mahdollisen vaalean takin, eikä myssyä jos se hikoillessa värjäisi otsan. Eikä voi tehdä sukkia mihinkään lahjoitukseen ettei pilaa jonkun toisen vaatteita. Siis teen siitä lopusta sukat lapselle ja itselleni, ja laitan jotakin muita jämälankoja lisäksi.
Tällainen kiva myssymalli Flock Fibre Studion Feathered hat tuli jossakin vastaan, ja halusin tehdä sen nuorimmaiselle. Kaupassa kyselin mikä näistä raitalangoista olisi kiva, mutta silloin katseli ihan muuta. Sitten myöhemmin näytin Tokmannin mainosta ja kysyin mikä olisi kiva - ja yllättäen se olikin sellainen väri mitä mulla jo oli. Hän olisi halunnut että koko myssy olisi ollut samaa vaaleaa raidallista, mutta en suostunut koska malliin kuuluu kontrastiväriset resori ja tupsu. Ja vaalea resori ei olisi kauaa vaalea, kun likaisilla hanskoilla korjailee myssyä paremmin päähän. Sen verran poikkesin ohjeesta että tein tupsun samalla värillä kuin resorin, minusta se on parempi näin. Paksusta langasta tämä valmistui nopeasti.
Edellisistä sukista jäi vielä vähän raitalankaa ja piti keksiä KYH-projekteja, joten alotin vähän pienempää kokoa sukat, sellaiset että yksi 100 g kerä riittää varmasti. En uskaltanut tehdä pitempiä varsia ettei vain lanka loppuisi kesken, mutta olisihan tuo riittänyt pitempiinkin. Näistä tulikin oikein hempeän väriset, ja arvasin että nuorimmainen haluaisi ne heti. On vähän liian isot vielä.
Ja sitten toisille puikoille alotin ihan pienet sukat, joissa ei kauan aikaa menisi.
Joskus vuosia sitten käytin sateenkaariraitalangasta punaista puolta johonkin sukkiin ja jätin ne kauniimmat värit että teen joskus itselleni jotakin. Vähän oli mielessä kirjoneulelapaset, mutta mallin valinta tuotti vaikeuksia, joten päädyin helppoon KYH-projektiin raitasukkiin. Arvioin langan riittävyyden väärin, ja jouduin sitten loppua kohti lisäämään sinisen osuutta. Kauniit on.
Adventtialotuksissa minkä tahansa aiheen saattoi korvata vaatteella. Toisen adventin alotus olisi ollut käsiasia, ja mulla on jonossa jotkut tumpit Eeva Haaviston kirjasta, mutta silloin oli tiedossa pitkä bussimatka eikä siellä olisi onnistunut kirjoneuletumppien kutominen, joten alotin villapaidan. Rauma on Tarmo Thorströmin ja Katrina Salon suunnittelema tosi kaunis malli, ja olen halunnut kutoa tämän siitä asti kun se ilmestyi pari vuotta sitten.
Tampereen messuilla oli halvalla fuksian väristä Kaupunkilangan Kivijalkaa, ja heti rupesin suunnittelemaan että siitä voisi kutoa Rauman M-koossa, mutta epäilin riittääkö puolen kilon satsi ihan siihen. Mutta jos ostaisi koko kilon niin siitä saisi lisäksi S-kokoisen Strömsön. Mietin ostamista ja kiertelin muita halleja, ja lopulta sulovileeni voitti ja menin ostamaan sen kilon (20 euroa).
Tulipahan kokeiltua sitäkin lankaa. Minusta se oli kutoessa karheaa ja joustamatonta, tai sitten mulla oli huonosti luistavat puikot. Rupesin epäilemään että se voi päästää väriä, ja niinhän se teki. Liottelin ainakin kymmenessä vedessä ja aina tuli väriä, mutta valkoinen kuvio ei onneksi värjäytynyt. Lopulta lorautin veteen etikkaa, ja enää ei lähtenyt väriä. Mutta sen jälkeen villapaita haisi. Kyselin jo Kaheleilta että lähteekö haju pois, ja kyllä kuulemma lähtee. Käytetäänhän etikkaa huuhteluaineenakin. Ja yksi viiden kerän satsi olisi riittänyt, mutta tulee sitten se Strömsökin joskus ja vielä sukat päälle.
Mutta muuten Raumaa oli kiva kutoa, kun kuvio on niin kaunis. Ja tämä väri. Kaaviosta löysin yhden rivin, missä kuvio ei ollut symmetrinen, mutta kudoin ihan kaavion mukaan. Tikapuita oli pakko tehdä joihinkin kohtiin, vaikkei siitä mainittu ohjeessa. Toivottavasti saaja tykkää ja on sopiva.
Heinäkuun lopussa oli Jumesniemessä Folkkia ja villaa- tapahtuma. Sinne piti saada mukaan helppo käsityö, ja alotin pojalle sukat. Käytin näihin kuutta eri väriä, osa oli pieniä keränloppuja, ja sainkin viisi kerää loppuun. Poika kyllä väitti ettei tarvitse ja kyllä heillä valtion puolesta villasukkia on. En tiedä sitten miksi männä vuosina on ollut kampanjoita että kudotaan armeijasukkia.
Puikot: 3,5
Aprillipäivänä oli Vammalassa neulemiitti ja tarvitsin sinne sopivan käsityön. Palmikonkierrot ei oikein sopineet sinne, kirjoneulekin oli helpompaa, joten alotin Aino Vikmanin Lehtikeli-lapaset. Kuvio on juuri sen tyyppinen mistä tykkään, ja rakenne on mielenkiintoinen.
Jossakin kohtaa unohdin kumpi on pääväri, ja itse huomaan sen kohdan kyllä kun tiedän, mutta ei haittaa. Kudoin välillä niitä Casablanca-sukkia ohuesta langasta, ja sen jälkeen käsiala taisi kiristyä. Lopulta tuli vähän kiire näitten kanssa, kun tarvitsin puikot SWC:n lämmittelysukkiin, ja päätteleminen jäi sillä kertaa. Yleensä päättelen heti, että saan kirjattua työn valmiiksi muistiinpanoihini ja Ravelryyn. Nämä on menossa koululaiselle, sen verran pientä kokoa.
Talvella oli tilanne että tarvitsin mukaan helpon käsityön, mutta kesken olleet sukat vaati ohjeen lukemista, joten alotin nämä. Valitsin oikein herkullisen väriyhdistelmän nuorimmaisen avustuksella, ja hänen sukkalaatikkoonsa nämä sitten menikin.
Syksyllä julkaistiin Turun yliopiston oma villapaitamalli, Jenna Kostetin Soihtu, ja halusin kutoa sen tyttärelle. Ensin hän sanoi ettei tarvitse, mutta kysymys olikin siitä ettei hän halunnut ostaa lankoja itse. Mä sanoin että osta mieleisesi langat ja ne maksetaan sitten, ja sitten kelpasi. Enhän mä tiennyt minkä värisen hän haluaisi, ja jos olisin ruvennut arvailemaan aiempien mieltymysten mukaan, pahasti pieleen olisi mennyt.
Paita eteni hitaasti kun sovittamaan pääsi harvoin. Lopulta mä keksin, että pojan tyttöystävä on melkein samankokoinen eli hän voi toimia sovitussijaisena, ja sitten paita valmistuikin nopeasti. Hihoja piti säätää aika paljon, kutoa pitemmälle (10 cm) ennen kuin aloin kaventaa ja kaventaa harvemmin (joka 7. krs). Hihansuihin jätin 44 silmukkaa, vaikka M-koon ohjeessa olisi ollut 36. Kirjoneuleessa oli pakko käyttää tikapuita, niin pitkiä langanjuoksuja oli. Puikot oli ohjeen mukaiset 3,5 ja 4 ja lanka oli 7 veljestä.
Tytön tuomat lankakerät täytyi olla tosi paljon vajaita, koska jouduin ostamaan lisää lankaa päättelykerroksen viimeisiin silmukoihin, ja valmiin villapaidan paino oli silti 521 g. Usein puuttuu kolme grammaa, mutta ennen ei ole puuttunut joka kerästä melkein kymmentä grammaa. Ei tullut punnittua ennen alottamista muita kuin viimeinen kerä, joka kyllä oli ylipainoinen. Mutta kun laskee mitä meni ja mitä jäi, niin ensimmäiset viisi pinkkiä ja yksi valkoinen kerä on painaneet 563 g.
Kävin heinäkuun lopussa Jumesniemessä Folkkia ja villaa -tapahtumassa. Pitihän sieltä jotakin ostaa, ja kun langanostolakon oljenkorrella sai ostaa langat max. 150 g työhön, ajattelin pientä mustaa huivia Silmusolmun merinosukkiksesta värissä Kaamos. Löysin sopivan alle sadan gramman ohjeen Pirjo Iivosen kirjasta Unelmien huivit. Malli on Usvametsä ja kuvittelin saavani niin pienen huivin hyvin valmiiksi neljässä viikossa. Alotin ohjeen mukaisilla puikoilla 5, mutta se tuntui tosi hankalalta kutoa. Vaihdoin 4,5 puikkoihin ja kudoin sitten useamman mallikerran niin että paino alkoi olla lähellä ohjeen langanmenekkiä. Ei se ollutkaan niin nopeaa kudottavaa, kun jokaisella kerroksella tapahtui jotakin ja kaaviota oli pakko lukea koko ajan. Kun totesin etten saa sitä valmiiksi ennen hautajaisia, en sitten pitänyt mitään kiirettä. Huivi oli monta viikkoa langan katkaisua ja langanpäiden päättelyä ja kastelua ja pingottamista vaille valmis, kunnes lopulta yhtenä maanantaina päätin että nyt valmistan tämän että ehdin ennen seuraavia hautajaisia - ja lauantaina naapuri kuoli.
Seuraavaksi jouduin kutomaan ihan täysin mustaa, kun nuorempi tyttö halusi säärystimet. Hänellä on nyt musta kausi, mikä ei ole yhtään kivaa kutomisen kannalta. Omasta päästä kudoin pelkkää 2 o 2 n joustinneuletta.
Pitihän minunkin tehdä yks tämmönen eli apupupu Anu Pensolan ohjeella. SPR kerää näitä ukrainalaisille pakolaislapsille, ja teatterireisulla poikkesin viemään tämän Konttiin. Keräys on käynnissä vielä toukokuun loppuun saakka.
Silmät ja suun tein silmukoita jäljentämällä ennen täyttämistä, taisi olla vielä korvatkin kutomatta siinä vaiheessa.
