Valoa kansalle

Onkohan tämä jotakin vanhuudenhöperyyttä kun minäkin alan sisustamaan. Viimeisessä käsityölehdessä oli paperinarusta kudottu ja liimalla tärkätty purkki johon laitettiin valosarja. Tein siitä helpommin säilytettävän ja halvemman version: kudoin viiden litran lasipurkin päälle "villapaidan". Nallea meni vajaa kerä, kudoin kaikenlaisia reikäkuvioita ja aina välillä sovitin joko pituus riittää. Silkkinauhat pitää paidan paikallaan. Kuvauksen jälkeen virittelin vielä purkin reunaan pari rautalankakoukkua, että valot nousee koko purkin korkeudelle.





Täällä päin ei oikein pääse joulutunnelmaan kun on niin pimeää ja kuraista. Pari päivää oli pikkupakkasta ja aurinko paistoi, mutta loppuviikolle on taas luvattu vesisadetta ja kymmenen astetta lämmintä.

Miau

Tuli kokeiltua onteloneuletta. Viimeisessä Suuressa käsityölehdessä oli yksi pannulapun ohje, mutta eihän se kelvannut sinällään. Ensinnäkin Nalle on liian ohutta, siitä pannulapusta tulisi vain koriste. Ja toiseksi se poron kuva ja ankeat värit ei innostaneet yhtään. Siispä kehittelin oman mallin Seiskaveikasta. Neljävuotias valitsi tuon papukaija-värin kissan väriksi.

Taas mattoja

Olen kutonut kansalaisopistossa taas mattoja. Se on sopivan helppoa, ja kun niitä kuteita on vielä muutama säkillinen vintillä. Tosin joskus joutuu ostamaankin kudetta että saa juuri sopivaa väriä riittävästi, niin kuin tämä sininen.

Näitä sinivalkoisia on kaksi vajaan kahden metrin pätkää. Ajattelin sängyn viereen, mutta voi olla että menee myyntiin.

Tällainen neliönmuotoinen pätkä tuli kun kudoin loimen loppuun.

Lisää dominoa

Tein vielä kahdet domino-lapaset, kun niitä oli niin kiva kutoa. Ja sain vähän jämälankoja kulutettua.

Nämä tein ohjeen mukaisesti 31 silmukalla. Niin olisi kannattanut tehdä ne ensimmäisetkin: nyt kun olen niitä käyttänyt muutaman viikon niin tuntuu että ne on venyneet melkeinpä liian suuriksi.

Uusi vanha sukkamalli

Neulekahvilassa opeteltiin tällainen vinoraitamalli sukanvarteen. Vanha malli Merikarvialta, mutta meille uusi.

Luodaan normaali määrä silmukoita, pitää olla neljällä jaollinen määrä. Ensin nostetaan edelliseltä kerrokselta silmukoiden välinen lanka vasemmalle puikolle ja kudotaan se yhteen ensimmäisen silmukan kanssa, sitten kudotaan 3 s normaalisti, ja tätä toistetaan. Minulla oli kolme eri lankaa, joten aina värinvaihdon jälkeen tuli kohta jossa ei ollutkaan sitä edellisen kerroksen silmukoiden välistä lankaa vaan kaksi langan päätä, silloin nostin sitä edelliseltä kerrokselta eli saman langan toiseen kertaan. Raitalangasta olisi ollut helpompi tehdä.

Alkuun tuntui siltä että en tykkää mallista ja sukat on ihan hassun näköiset, mutta ehkä se johtui siitä että olen aina kutonut sukanvarren joustinneuletta. Nyt kun on katsellut näitä sukkia niin alkaa tottua eikä enää näytä niin hassulta. Ja värien valinta ainakin onnistui hyvin.

Villatakki viimeinkin valmis

Tässä tämä nyt on valmiina, tätä esittelin keskeneräisenä keväällä.

Onhan tämä ollut jo monta viikkoa valmiina, mutta ei ole tullut kuvattua. Tällaisessa kuvassa ei näy malli kunnolla: helma on leveä ja kapenee vyötärölle asti. Pitäisi pyytää joku muu kuvaamaan niin saisi sovituskuvia. Ohje on Novitan syksy 2010-lehdessä malli numero 52.

Räsymattosukat

Törmäsin monessa blogissa räsymattosukkiin ja pitihän minunkin kokeilla. Alotin kerät ihan siitä väristä mistä ne alkoi joten sukista tuli vähän erilaiset, mutta tässä se ei haittaa mitään. Kantapäätä pähkäilin vähän aikaa. Ensin ajattelin tehdä yhdellä langalla mutta se olisi ollut liian erilainen muuhun sukkaan verrattuna. Päädyin vaihtamaan väriä keskellä kantapäätä nurjalla kerroksella, sillä tavalla sain mielestäni siisteimmän lopputuloksen.

Ihan tavallisiakin villasukkia on syntynyt. Poika tarvitsi uudet sukat ja tein saman tien useammat joista sai sitten valita mieleisensä.

Domino ja muita ihania

Neulekahvilassa opeteltiin dominoneuletta. Olin nähnyt dominotekniikalla tehtynä vain jotain torkkupeittoja ja tyynyjä joten ensin ajattelin etten tuhlaa aikaani sellaiseen. Yhdellä rouvalla oli kuitenkin tosi kiva näköiset dominolapaset ja minäkin innostuin tekemään sellaiset. Ohje on ollut ET-lehdessä 17/2011. Ohjeessa oli palassa 31 s, mutta minä tein 33 silmukalla sillä tykkään että lapaset on mieluummin väljät kuin tiukat, peukalon tein myös vähän ohjetta isomman. Kutominen oli paljon mukavampaa kuin perinteisellä tavalla tumpin kutominen, tuntui että pala kerrallaan valmista tuli nopeasti.

Tunteeko kukaan lukijoista sanaa tumpit? Meillä kotonakotona ne nimittäin oli tumpit, ja muistan että kukaan luokan tytöistä ei ollut sitä ymmärtävinään. Täällä ne on vanttuut, mutta jotenkin se ei sovi mun suuhuni, vaikka joitakin paikallisia sanoja käytän jo ihan sujuvasti 16 vuoden jälkeen.

Olin suunnitellut tekeväni ensi talveksi muita ihania-pipon, värit oli vielä keksimättä, ja siinä domino-lapasia kutoessani välähti että tästä tulee setti: samoilla langoilla pipo. Koska lanka on Nallea eli paljon pienempää kuin alkuperäisessä ohjeessa, pipossani on 112 s ja 5 krs o 5 krs n. Punakirjavan langan väri on marjaretki puolukka, jota tuli ostettua muutama kerä silloin kun se oli uutuus, ja nythän sitä ei enää saa.

Kesälakki

Joskus kesällä Hupsistarallaan Terhi esitteli oman kesälakkinsa, joka oli tehty kirjan Surrur: tee oma marimekkosi ohjeella. Lakki näytti ihan hyvältä, vaikka vähän erilaiselta, joten tilasin kirjan kirjastosta ja tein lakin minäkin. Mutta ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä.

Lakki oli tosi hankala ommella (miten ihmeessä se ommeltaisiin vakstuukista niinkuin kirjassa ehdotettiin?), enkä mä ymmärrä tuon takana olevan möykyn tarkoitusta. Mittasin kaavan ennen leikkaamista enkä suurentanut kaavaa kun mitan piti riittää - ja lakista tuli kuitenkin liian pieni. Ja sitten vielä tämä: nuukana leikkasin ihan palojen reunasta tutkimatta kuviota, ja näin siinä kävi.

 

Edellinen lakkini on kuulemma etsivälakki, ja tämä on nyt sitten Ransu. Lakki lähtee ensi keväänä Konttiin jos ei tyttö innostu pitämään sitä.

Siitä kirjasta en kauheasti innostunut, lakin lisäksi kopioin kaksi ohjetta. Vaatteiden ohjeita on muuallakin, ja muutama ohje oli ihan vain kankaan tuhlausta - rumasti sanottuna "taidetta ilman aivoja".

Kaunis syyspäivä

Viime yönä oli syksyn ensimmäinen kunnon halla. Meidän mittari näytti aamulla nollaa, mutta
naapurin mittarissa on aina pari astetta kylmempää. Viimeisiä kesäkurpitsoita ja kurkkuja peiteltiin illalla, niiden lisäksi maassa on enää porkkanat ja keltajuurikkaat. Kasvihuoneesta tulee vielä pieniä paprikoita, muutama kurkku ja vähän tomaatteja. Tomaatteihin iski joku tauti joka näyttää perunarutolta, ja muutenkin sato jäi pieneksi.

Valkea kuulas. Joku muu ehti ensin, ennenkuin omenat edes kypsyivät. Vieraslajeista ja niiden hävittämisestä puhutaan, ja mä olisin hyvin onnellinen jos laukonpeura hävitettäisiin Suomesta.

Katselin viime vuoden tekstejä ja silloin oli tähän aikaan syksystä jo kaikki luumut kerätty. Viime viikolla 'Sinikka' näytti näin vaalealta. Keltaluumut kypsyivät jo, mutta minusta ne maistuivat kitkeriltä. Ei ollut riittävästi aurinkoa niin ei muodostunut sokeria.

Tänä vuonna kylvin kahta eri kurkkua ja nyt osasin kylvää ne kauas toisistaan. Toisesta lajikkeesta tuli kokonaista kolme kurkkua ja niistä yksi oli niin kitkerä ettei sitä pystynyt syömään. Näitä käärmekurkkuja on siellä harson alla tulossa muutama, mutta kovin pieneksi jäävät.

Tänä vuonna epäonnistui perunat: saatiin noin kaksi kertaa sen verran mitä siementä meni. Herne epäonnistui osittain, taimet kuoli varmaan märkyyteen osassa peltoa, mutta siinä osassa mikä onnistui oli jopa kymmenen hernettä samassa palossa.

Sipuleista tuli suuria, paljon suurempia kuin viime vuonna. Pensaspapua tuli hyvin, mutta etanat söi aika paljon. Porkkanat on hyvän kokoisia mutta jonkin verran on haljenneita. Täällä oli heinäkuussa neljä viikkoa ilman tippaakaan sadetta, ja kun sen jälkeen on vettä tullut ihan riittävästi porkkana halkeaa.

Ennen - jälkeen

Otetaan vanha rippihame ja monenvärisiä puuvillalankoja. Katkaistaan mekko muutama sentti jatkosauman yläpuolelta ja ommellaan kuminauhakuja, ja sitten ommellaan ketjupistoja ja linnunsilmäpistoja niin paljon kuin innostusta riittää. Ja niin rippihameesta tulee hippihame.

Käytin puuvillalankaa ja parsinneulaa, ei siis mitään oikeaoppista kirjontalankaa. Mietin ensin myös helmilankaa, pienemmällä neulalla olisi ollut helpompi ommella, mutta kukat olisi myös tulleet pienempiä ja niitä olisi sitten pitänyt tehdä moninkertainen määrä. Kyllä tyttö tämän vei vaatekaappiinsa, toivottavasti kelpaa joskus päällekin.

10.00

Tänään on se päivä kun oli oltava tasan kymmeneltä valmiina tietokoneen ääressä - nimittäin kansalaisopiston kursseille ilmottautuminen alkoi. Aion jatkaa kudontapiirissä ja mennä neulekahvilaan ainakin katsomaan millaista porukkaa sinne tulee. Kiinnostaisi myös eri kankaankuviointitekniikat, mutta jätin sen vielä mietintään kun ajankohtakin on vähän huono. Nykyään kursseille ilmottaudutaan vain lukukaudeksi kerrallaan, keväällä uusi ilmottautuminen ja uusi maksu. Onko ihmiset nykyään sellaisia ettei halua sitoutua koko vuodeksi käymään kurssilla vai mikähän siinä on.

Tuli ostettua kirjakerhosta Molla Millsin Virkkuri, se toinen kirja. Varsinkin optinen virkkaus kiinnostaa, mutta sopivien lankojen puuttuessa aloitin virkkaamalla matonkuteesta korin. Luulisi että kuka tahansa osaa virkata korin, mutta en minä ainakaan olisi keksinyt kuinka pohjan ja sivun taitteesta saadaan terävä. Sormet syyhysi tekemään heti toista vähän eri kokoista, mutta sain hillittyä itseni kun mitään tarvetta ei ole. Mutta tulipahan tehtyä yks tämmönenkin.

Koulu alkoi

Isompien lasten koulu alkoi viime viikolla ja nyt on vähän omaa rauhaa. Ja ihan perinteiseen tyyliin koulun alkaessa alkoi helteet ja tuli kunnon flunssa. Luulisi ettei enää iskisi virukset niin helposti kun kuitenkin on kesällä kuljettu suurissakin ihmisjoukoissa. Nyt päätä särkee ja nenää saa niistää koko ajan.

Edellisen viestin jälkeen on pakastin täyttynyt marjoista. Mansikoita käytiin poimimassa yhden tutun pellolta muutaman kerran, vattuja poimittiin yli 20 litraa kuusentaimikosta, saskatoonia tuli yhdestä pensaasta yhteensä ainakin ämpärillinen mutta viimeiset marjat alkoi kuivua, mustikoita ostettiin ja vähän noukittiin itsekin, kirsikoita pakastin myös monta litraa ja vielä on puussa jonkin verran mutta harakat on nyt löytäneet ne.

Kukkia olen kuvannut silloin tällöin mutta nyt vasta sain ne koneelle. Jotakin olen ommellutkin, mutta niistä myöhemmin.

Mehitähdet kukki joskus kuukausi sitten. Koristeena sateen roiskuttamaa hiekkaa.

Luonnonkukkia pihan reunasta. Oikeasti tämä kello on enemmän violettiin vivahtava.

Karpaattienkello. Kasvatin joskus taimet itse ja sen jälkeen se on kylväytynyt ja vaihdellut paikkaa.

Villiintyneeseen ryhmäruusuun tuli tällaisia kukkia, ihan viehättäviä nämäkin.

Sisälläkin kukkii. Luulin vielä muutama vuosi sitten että anopinkieli on vain viherkasvi. Kerran sitten menin kuistille ja ihmettelin mikä täällä tuoksuu, ja huomasin anopinkielen kukkivan. Tämä kasvi on kaksi- tai kolmevuotias ja kukki nyt ensimmäisen kerran. Tuoksu on todella voimakas, siinä rajoilla että onko se jo ärsyttäväkin.

"Parveke"laatikoissa on tänä vuonna sinilobeliaa ja samettiruusuja.

Salkoruusuja kylvin viime vuonna kun sain siemeniä entiseltä naapurilta, ja tänä vuonna ne kukkivat.

Tämän virallista nimeä en tiedä, malvaksi sitä on meillä sanottu.

Tämän aamun tunnelmia kasvimaalta. Viime vuotiset kehäkukat kylväytyi ja annoin niiden kasvaa sipulien seassa. Tänä vuonna kylvetyt ei ole vielä alkaneet kukkia.

Kesävaatteita "pienimmille"

Tyttö tarvitsi uusia kesähousuja kun viimevuotiset oli muuttuneet polvihousuiksi, ja hattukin oli käynyt pieneksi.

Hattu tuli omasta vanhasta kesämekostani, 70-luvun Marimekkoa. Kaava on varmaan piirretty jostakin vanhasta hatusta. Kaikki kolme housukangasta löytyivät Poppanavakasta. Kaava on jokin vanha Suuren käsityölehden malli, paljon käytetty.



Tämä on ensimmäinen versio hatusta. Siinä kävi niin että olin leikannut suurimman osan kappaleista ja sitten luin viimeisestä kaavasta että kaava sisältää saumanvarat. En ruvennut pienentämään paloja vaan luulin tekeväni isomman hatun. Eihän se niin mennyt vaan mittasuhteet oli ihan pielessä, ja hatusta tuli ihan liian korkea ympärysmittaan nähden. Mummun tilkkulaatikosta löytynyt kangas on kyllä hieno, oliskohan sekin Marimekkoa kun on niin värikäs.

Pojalle tuli yhtäkkiä kesäpaitojen tarve - viime viikolla kun käytiin Poppanavakassa ei ollut vielä minkäänlaista uusien vaatteiden tarvetta. Se iski nopeasti, ja oli sitten pengottava kangasvarastoja jos löytyisi jotakin vähänkin poikamaista. Kaavan piirsin ostetusta paidasta ja suurensin aukkoja enemmän tai vähemmän, ja tällaiset tuli.

 

Ja tämänkin tekstin jouduin kirjoittamaan kahteen kertaan kun nettiyhteys katkesi. Selitys on milloin helle, milloin pakkanen, milloin tuuli, milloin tyyni, milloin ruuhka linjoilla, milloin vähän käyttäjiä linjoilla. Sopisi herrojen tulla edes viikoksi kokeilemaan kuinka hienosti sillä langattomalla yhteydellä pärjätään. Entäs jos pitäisi lähettää työhakemus tai maksaa lasku ja on viimeinen päivä ja yhteys katkeaa - tuskin siitä operaattori vastaa.

Ompeluksia välillä

Lasten päiväpeitteet on vähän lyhyitä normaali sänkyyn, joten ompelin kauan suunnittelemani päiväpeitteen tyttöjen huoneeseen, saa käyttää kumpi haluaa.

 

Mustavalkoinen kangas on varmaankin koristetyynykangasta, tehtaalta aikanaan tuotu natsa. Peitto tuli yhdestätoista kaitaleesta, kuvio meni ihan vahingossa noin hyvin että peräkkäiset viivat kaareutuu eri suuntiin. Ensin ajattelin etten tee minkäänlaista vuoria, mutta sitten tulin siihen tulokseen että on se siistimpi vuorin kanssa. Ja nyt sitä voikin käyttää kumpaa puolta vain päällä päin, nurja puoli tuli tehtaalta ostetusta päiväpeitepalasta.



 

Pojalle tein pyjaman että sain yhden kankaan tuhottua. Käyttöön se ei tule ihan heti kun on vähän isoa kokoa (158 cm) mutta ei nyt juuri ole tarvettakaan. Kaava on Ottobren lehdestä 6/2009 Rudolf. Siinä lehdessä on koot ihan mitä sattuu. Tässäkin paidassa on leveyttä vaikka kahdelle pojalle ja housut olisi mullekin pitkät, mutta kun ei niistä koskaan tiedä ennen kuin kokeilee. Lehdessä mallin päällä ne näyttää olevan ihan ok, mutta meidän väelle ei vaan sovi. Joskus tein pojalle saman lehden toisella mallilla pyjaman, ja muistaakseni se oli lyhyt ja pääntie oli ohjeen mukaan tehtynä niin iso että paita valui olkapäiltä alas. Nyt vahingosta viisastuneena kanttasin pääntien omalla systeemilläni niin ainakin se on sopiva. Hian- ja puntinsuiden kaitaleet tein samasta kankaasta enkä resorista - en ymmärrä miksi ohuesta trikoosta tehdyssä pyjamassa pitäisi olla paksut resorit.

Pitäisi ottaa mitat ja muokata kaavaa, mutta se on sitten pahimmassa tapauksessa melkein sama kuin piirtäisi koko kaavan itse. Siksihän lehtien ohjeita ja kaavoja käytetään että ei tarvitsisi tehdä kaavoja jos ei osaa.

Lisää kukkia

Viime viikolla se yllätys paljastui: se oli tosiaan sormustinkukka. Voisi se kasvaa muuallakin kuin hiekkalaatikon vieressä. Onneksi lähellä on vaarattomampiakin kukkia joita saa luvan kanssa ottaa kun  tekee kakkuja.

Pioni kukki viime viikolla, mutta valitettavan vähän aikaa, olisi sitä ihaillut kauemminkin.

Juhannusruusut kukki vasta juhannuksen jälkeen. Nopeasti meni ohi niidenkin kukinta, ja eilen alkanut sade rapisteli viimeisetkin terälehdet alas. Edessä oleva jasmiini kukkii ja tuoksuu parhaillaan.

Alkukesän kukkijoita

Eilen puutarhatöiden välissä kuvasin parhaita paloja eri puolilta pihaa.

 Kunpa vielä tuoksun saisi välitettyä kuvan mukana.

Voiko olla kauniimpaa sinistä kuin tämä tädyke.

Tämä unikko kukki meillä kotonakotona yleensä vasta juhannuksen aikaan.

Viikon heräteostos. Kävin Isokalliolla ostamassa kukkakaalin ja lavakurkun taimia, ja siellä oli amppeleissa ihan uutta väriä. Tuli ostettua vaikken ollut suunnitellut tälle kesälle, mutta kun oli niin erikoisen punainen. Ja tätä ei tarvitse nyppiä!

 

Tässä kasvaa yllätys. Viime kesänä se ilmestyi ja kasvatti komean lehtiruusukkeen, sen verran komean että annoin sen olla kun epäilin että se voi olla joku koristekasvi. Lehdet talvehti vihreänä, ja nyt keväällä se alkoi kasvattaa varsia. Saas nähdä mitä siitä tulee, onko rikkaruoho vai mikä.

Tämän herran kuvasin viime viikolla, samana päivänä kun kuulin tuomion että olen kissalle allerginen. Olen ollut ennenkin allerginen heinille ja muille eläimille, ja siksi vähän arvelutti seitsemän vuotta sitten ottaa kissaa kun tiedettiin että se joudutaan päästämään sisällekin - mutta pitäähän talossa kissa olla. En osannut epäillä kissa-allergiaa, kun oireet oli ihan erilaisia kuin esim. lepän kukinta-aikaan ja kun näiden vuosien aikana oli ollut kaikkea muutakin keuhkokuumetta myöten. Toivottavasti kissa oppii olemaan mummulassa sitten kun talvi tulee. Pikkuiselle se olisi kova paikka jos jouduttaisiin luopumaan kissasta kokonaan. Nyt on sitten edessä suursiivous että saadaan kaikki kissan karvat ja pölyt pois...

Käsityöretki

Yhtenä toukokuun aamuna lähti pieni joukko entisiä puutyöpiiriläisiä ja heidän perheenjäseniään retkelle. Ensimmäinen kohde oli Pahkaparatiisi Huittisissa. Pahkojen lisäksi kokoelmassa on kaikenlaista muutakin: tosi kieroja puunrunkoja, vänkkyräisiä oksia jne. Esim. kaikki kirjaimet ja numerot on löytyneet luonnosta kun on vain osannut sopivasti katsoa. Yleensä puut on kieroja samaan suuntaan, mutta yksi oli eri suuntaan.

Seuraavaksi menimme Leineperiin Kullaalle. Siellä olisi saanut kulumaan enemmänkin aikaa jos olisi tutustunut vanhaan ruukkiin ja kaikkiin käsityöläisten myymälöihin, mutta me kävimme vain sepän pajalla ja ruokailemassa tunnelmallisessa Savipakarissa. Seppä näytti kuinka nauloja taotaan - ei tullut kysyttyä mitä maksaisi yksi naula, ei mikään ihme että ennen rakennettiin hirsitaloja joissa ei paljon nauloja tarvittu. Myynnissä oli monenlaisia metallituotteita, ja valitsin sieltä itselleni "äitienpäivälahjan". Leineperissä on myös kesäteatteri, jossa tänä vuonna esitetään Vaahteramäen Eemeliä.


Viimeinen kohde oli Lasistudio Kiikoisissa. Siellä tehdään uusia tuotteita lasipulloista ja -purkeista, ja järjestetään myös kursseja. Myynnissä on monenlaisia tuotteita, ja tilaamalla voi saada esim. juomalasit halutulla nimellä, tai miksei päivämäärälläkin.










Taas tuli todettua, että näkemisen arvoisia kohteita löytyy läheltäkin, ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Täytyy kyllä tunnustaa etten ole käynyt tämän paikkakunnan museossakaan. Ehkä vielä joskus.