Näpertelyä

 

Viime keväänä alotin käsityökahvilassa tekemään tällaisia penaaleja, saman tien kaksi, kuin liukuhihnalta. Niinhän minä luulin. Kurssi loppui kesken ja toiseen olisin tarvinnut opettajalta vanua, joten en edes yrittänyt valmistaa niitä omin päin. Nyt syksyllä sitten valmistin ne. Ei tullut niin hienoja kuin opettajalla. Mä en vaan osaa ommella tällaisia pieniä piperryksiä siististi, varsinkin pohjan kiinnitys ja kanttaus oli vaikeita. Ohje on Sanna Parangon pystypenaali. Sisällä on eri kokoisia lokeroita erilaisille kynille. Ajattelin että tuleva opettaja saa tästä valita toisen itselleen.

 

Mattoja

Tänä vuonna olen kutonut kansalaisopistossa vain mattoja. Aika vähän niitäkin, koska sattuneesta syystä opiston kevätkausi loppui jo maaliskuussa. Olin juuri ehtinyt saada pois puista nämä kiikkalaiset matot, ja sain ne kyllä viimeisteltyä heti, mutta en päässyt kuvaamaan ennenkuin vasta nyt. Kutoessa matot näytti aika rumalta, kun niissä on niin voimakkaita värejä ja ihan sekalaisia värejä, mutta kun levitin ne kutomon lattialle, ajattelin että tulipa hienot matot. Omalla puulattialla ne näyttää vieläkin hienommalta. Muut tämän vuoden matot onkin samanlaisia tavallisia kolmella kuteella kudottuja, mitä olen tehnyt paljon. Niitä kutoessa ei tarvi ajatella mitään.

Syksy saapui

Maanantaina otin muutaman ruskakuvan. Kehäkukkia olen kasvattanut monena vuonna kasvimaassa: ne on helppoja kun ne kylväytyy itsestään ja kukinta jatkuu pitkälle syksyyn. Hehkuvat värit vie huomion muuten lakastuvalta ja ankealta puutarhalta.

Keräsin viimeiset pienet kesäkurpitsat kasvimaalta. Ihmeellinen syksy, kun ei ole tarvinnut harsojen kanssa pelata. Muutama kylmä yö oli jo monta viikkoa sitten, mutta minun kasvimaalla ei mikään paleltunut silloin.

Toissa yönä oli sitten sen verran pakkasta, että ne kesäkurpitsat ja salkopavut paleltui. Kasvimaassa on vielä pari kukkakaalia, mangoldia, purjoa, ja tietysti porkkanat. Kasvihuoneessa on vielä vähän tomaattia ja paprikoita. Kurkkujakin on, mutta ne ei enää maistu yhtä hyvältä.

 

Alavilla mailla hallan vaara

 

Nämä Aino Vikmanin suunnittelemat lapaset meni listalle heti kun näin mallin. Kuvio on kaunis ja tekniikka on uusi, kun nämä alotetaan kärjestä ja peukalon päästä.

Vähän ihmetytti ohjeen paksu lanka ja pienet puikot, mutta tuli paksut ja lämpimät. En ehkä olisi yhdistänyt vihreää ja oranssia samaan työhön, mutta niin alkuperäisessä mallissakin oli ja harmaa vähän häivytti kontrastia. Tykkäsin kirjoneulekuviosta kun siinä ei ollut viittä silmukkaa pitempiä lankajuoksuja, usein hienot mallit on niin taiteellisia että lankaa juoksutetaan välillä puolen kerrosta. Terän pituuden mittaus oli vähän vaikeaa: piti kutoa terää peukalonhankaan saakka, mutta mihin kohtaan tarkalleen. Mä kudoin niin että varmasti pituus riittää, ja peukalon yhdistämisen jälkeen totesin että 2 - 3 kerrosta vähemmänkin olisi riittänyt. Mutta ihan hyvät tuli, ja jos vielä yritän venyttää leveyttä niin ylimääräinen pituus hukkuu siihen.

Lanka: 7 veljestä tummanharmaa (044) 56 g, oranssi (278) 28 g, vihreä (Eero 031) 29 g

Puikot: 3 ja 2,5

Varpaista varteen

 

Neulebingossa oli yhtenä kohtana varpaista varteen, ja sitten minulla oli pieni kerä itse värjättyä lankaa nuorimmaisen sukiksi. Juuri sen kokoinen kerä, josta ei tiedä kuinka pitkiin varsiin se riittää, ja toisaalta se saisi mennä kaikki.

Katselin erilaisia kantapään malleja ja päädyin Minna Väisäsen Maissintähkiin. Tein muuten sileää neuletta, mutta kantapään ohjeen mukaan. Silmukkamäärän katsoin vanhoista samanpaksuisesta langasta kudotuista sukista. Katselin kyllä että näyttää leveältä 35-numeroiseksi, mutta en ruvennut purkamaan ja tekemään pienempää. Kudoin miitissä siihen mistä kantapää alkaisi, ja kotona pääsin sovittamaan. Isohan se oli, mutta en viitsinyt purkaa, vaan tein sitten noin kokoa 38. Kudoin kirjavan langan loppuun ja jatkoin vartta samalla valkoisella langalla. Nyt kun sukat on valmiit, näkee että langasta olisi saanut ihan tavalliset sukat kokoa 35 ja tyttö olisi saanut ne pian jalkaansa eikä vasta muutaman vuoden päästä. Langan herkkuvärit kun on ihan pikkutytölle valittu. Kantapää ja koko sukka nilkasta on kyllä ihan hassun näköinen - ei jatkoon.

Kuvan vihreänkirjava lanka on samalla kertaa värjätty. Se on Nallea ja sitä olisi sukkamäärä, mutta en taida sittenkään tehdä sukkia, kun ei niitä näkisi kukaan.

Lanka: Kurre 66 g (260 m/100 g, 80 % villa 20 % polyamidi, purettu vanhasta villapaidasta ja värjätty                 neulekahvilassa)

Puikot: 3