Olen ommellut vähän vaatteitakin. Tytön yöpaidan kangas on ostettu kaksi vuotta sitten Nappinjasta, kun piti silloin tehdä yöpaita tai pyjama joululahjaksi, en edes muista kumpi. Nyt tuli vielä yöpaita, kun asetteli kaavoja sopivasti. Oman yöpaidan kangas on Poppanavakasta.
Oli muuten mieleinen joululahja, koska kissat.
Käsityökahvilassa ehdittiin alottaa tekemään joulukelloja juuri ennen kuin kausi keskeytettiin. Ohje on jostakin tilkkuilijoiden lehdestä viime vuodelta. Kelloon voisi laittaa vaikka kulkusen, mutta minä laitoin puuhelmiä.
Olen tässä monta päivää ihmetellyt kun puhutaan että anniskelu alkaa kello 7. Milloin se on muuttunut? Mä olen luullut että se alkaa yheksältä. Onko tämä taas niitä korona"rajoituksia"?
Toinen ihmeellinen asia on se, että Helsingistä lennätetään koronapotilaita tehohoitoon Kuopioon ja Turkuun. Miksei Helsinki hoida itse omiaan? No veroprosentti saadaan pidettyä mukavan matalana kun tingitään palveluista, kun luotetaan siihen että muu Suomi auttaa hädässä joka tapauksessa. Eikö ole noloa, että niin ihanan suuri ja rikas paikka ei pärjää omillaan. Eipä se pärjää missään muussakaan asiassa omillaan. Vesi on päijäthämäläisten ja keskisuomalaisten vettä, ruoka tulee muualta, energiakin pääosin muualta. Ydinvoima on niin puhdasta ja turvallista - kunhan se tuotetaan jossakin kauempana. Fortumin loviisalainen lauhdevesikään ei kelpaa helsinkiläisten kaukolämmöksi. Nämä sitten kehtaa väittää elättävänsä muuta Suomea.
Ostin kesällä Riitta Malinen-Tyynelän kirjan Vielä yksi laukku! kun halvalla sain. Ei siinä montaa sellaista mallia ollut mitä haluaisin tehdä, ehkä enemmänkin ideoita materiaaleiksi. Ensimmäiseksi tein laatikkomaisia pussukoita, kun varastossa oli pala markiisikangasta. Kun luin ohjeen ensimmäisen kerran, järkeilin että tuossahan on virhe, nuo kulman mitat on väärin päin. Sitten kun rupesin tekemään, en enää muistanut sitä, ja ensimmäisestä tuli kapeampi ja korkeampi kuin oli tarkoitus. Se jäi itselle ja seuraavat osasin tehdä oikein, kun korjasin virheen kirjaan. Nuorimmainen halusi yhden penaaliksi ja yhden annoin ystävälle, joka tässä taannoin ajatteli ääneen että tarvitsisi uuden penaalin.
Tämä blogger on ärsyttävä: se heittelee ihan mitä sattuu tunnisteita loppuun, mutta ei niitä mitä mä valitsen. Tai sitten mä olen liian nopea.
Tänä vuonna innostuin tekemään joulupalloja. Naisten kahvilassa katselin jotakin käsityölehteä jossa oli mm. joulupalloja, ja samaan aikaan Sopivasti onnellinen -podcastin Sanna alotti joulupallokalin, joten heti seuraavana päivänä menin kirjastoon lainaamaan Arnen ja Carlosin Joulupallot -kirjan.
Käytin Nallea, kun ohjeessa puhuttiin kolmosen puikoista, ja täytteeksi tavallista vanua. Ohjeen lanka olisi luultavasti ohempaa, koska mun palloihin meni yli 10 grammaa lankaa ja kirjassa puhuttiin viidestä grammasta. Kirjassa suositeltiin bambupuikkoja, koska ne ei ole niin luistavat. Hyvä pointti, jota en olisi tullut ajatelleeksi itse. Onneksi minulla on yhdet bambupuikot, jotka olen saanut aikoinaan Juju-kerhosta, ja käytän niitä vain sormikkaiden kutomisessa kun tarvitsen enemmän puikkoja. Monessa mallissa on aika pitkiä lankajuoksuja, mutta kun ne jää pallon sisään niin ei se haittaa.
Lanka: Nalle eri värejä 95 g kahdeksaan palloon
Puikot: 3
Virkkasin kokeeksi yhden minikranssin kuusenkoristeeksi, ohje löytyi Ristiin rastiin -blogista. Käytin koukkua 4 ja Seiskaveikkaa meni yhteensä 8 g.
Mun ei pitänyt enää kutoa sukkia, kun niitä on kertynyt jo niin paljon varastoon. Mutta taas oli keksittävä naisten kahvilaan sopivan helppo työ, ja niinpä alotin piirakkasukat. Ohje on ainakin Novitan sukkalehdessä 2011 ja Ravelryssä.
Ehkä mä olen lukenut jo sen verran paremmin kirjotettuja ohjeita että muutama kohta ärsytti suunnattomasti. Mallineuleen ohjeessa ei sanottu kummin päin langankierrot kudotaan, eli piti avata kone ja katsoa kuvasta onko neuleessa reikiä vai ei. Ei ole reikiä. Muuten oli käytetty lyhenteitä o, n ja lk, mutta sitten luki viisi kertaa "tee ylivetokavennus" - eiköhän sillekin olisi lyhenne olemassa. Kärjessäkin taisi olla jotakin että en päässyt kuuteen silmukkaan täysien kerrosten jälkeen.
Muuten oli ihan helpot kutoa ja kuvion oppi ulkoa. Ilmeisesti tämä on vanha malli jonka Novita on ominut.
Lanka: 7 Veljestä oranssi (278) 117 g
Puikot: 3,5
Joskus kolmisen viikkoa sitten maakunnan koronaluvut pomppasi kun joku tartutti kolme-neljäkymmentä ihmistä kahdessa tilaisuudessa. Kyseiset kunnat toimi nopeasti ja määräsi rajoituksia. Tässä kaupungissa ei mun mielestä ole ollut mitään erikoista, jopa päiviä ilman yhtään uutta tapausta, mutta kai ne kaupungin johdossa pelkäsi niin paljon että kaksi viikkoa sitten tuli uusia rajoituksia vuoden loppuun asti. Kaikki kaupungin sisäliikuntatilat meni kiinni, ja tietenkin kansalaisopisto. Joululoma olisi joka tapauksessa alkanut kahden päivän päästä, mutta kansalaisopisto on niin vaarallinen paikka että se piti sulkea kesken kauden. Seuraavana päivänä tuli AVIn kokoontumisrajoitus 20 henkilöä - meitähän on siellä opiston piirissä peräti 8, eli varsinainen väentungos. No bensaa säästyy kun ei tarvitse kuskata poikaa salille. Onneksi koulut toimii.
Kaupunki on nyt jatkanut rajoituksia 10. tammikuuta saakka ja AVI 23. tammikuuta saakka.
Hallitus ei vielä eiliseen mennessä ole määrännyt poikkeustilaa, vaikka asiantuntijat jo sitä suosittaa. Suurin luku on nyt ollut kai yli 600 tapausta päivässä, kun keväällä poikkeustilan aikana se oli muistaakseni kolmensadan luokkaa. Vielä ne ehtii ennen joulua jos "hyvää" tahtoa löytyy. En yhtään ihmettelisi, jos jouluviikolla tulisi ulkonaliikkumiskielto ja erityisen tarkasti valvottaisiin ettei kukaan vie haudoille kynttilöitä.
Pari viikkoa sitten julkaistiin ihan mielenkiintoinen uutinen: neljäsosa koronatartunnoista (sen hetken luvusta) on muilla kuin Suomen virallisia kieliä äidinkielenään puhuvilla. Myöhemmin on mainittu Itä-Helsinki. Ahtaampi asuminen on varmaan totta, kielitaidon puutetta ei voi syyttää koska näin vakavasta asiasta on pitänyt tiedottaa kaikilla mahdollisilla kielillä, etätyön mahdottomuus on varmaan totta, mutta käsidesiä ja maskia voi silti käyttää. Paitsi jos perheen pää sanoo ettei vääräuskoisilta oteta käskyjä eikä käytetä käsidesiä eikä maskia. Vääräuskoisten tarjoama sairaanhoito kyllä kelpaa.
Nythän olisi tähän aikaan vuodesta normaalivuonna influenssakausi alkanut. Tänä vuonna se on tätä.
Kirjoitin jo elokuussa, että täällä riehuu koronan toinen aalto, mutta ei se silloin ollut vielä mitään. Eilen kerrottiin, että viimeisen kahden viikon aikana on todettu viidesosa kaikista Suomen koronatartunnoista. Hallituksen mielestä ei ole vielä mitään syytä poikkeustilan julistamiseen.
Pari kuukautta sitten seurasin huvittuneena, kun hallitus yritti kikkailla numeroilla että sai vapautettua Viron ja Ruotsin matkustelun. Ei viikkoa kulunut, kun niissä tuli niin paljon koronatartuntoja että uudetkin rajat meni yli että heilahti. Ja nyt valtio oikein vaatii ja tukee sitä että laivat kulkee Viroon monta kertaa päivässä. Toisaalta koronatartunnan voi nyt saada Suomessa ihan yhtä todennäköisesti kuin missä tahansa muussa maassa, että onko sillä sitten väliä matkusteleeko vai ei.
Luulikohan joku keväällä ihan oikeesti, että toista aaltoa ei tulisi.
Nyt onneksi rajoituksia määrätään alueittain eikä koko Suomeen samaa. Mutta mä en ymmärrä sitä logiikkaa mitä suljetaan ja mitä ei. Huonojalkainen ihminen ei saa kauppareisulla istahtaa lepäämään kauppakeskuksessa, mutta kapakkaan hän voisi mennä. Kumpikohan on vaarallisempaa. En ymmärrä tätä maailmaa, miksi viina ja matkustelu on ne pyhimmät asiat joihin ei voi puuttua. Koulut ja kirjastot voidaan määrätä suljettavaksi, mutta kapakoita ei.
Mä en tiedä mitä teen jos koulut menee taas kiinni, mä en kestä sitä enää. Naapurikaupungissa meni juuri lukio etäopetukseen, toisessa naapurikunnassa pojan koulussa on maskipakko mutta kirjasto ja urheilutalo on suljettu.
Johonkin vielä pääsee: olin Jarkko Aholan konsertissa. Vielä edellisenä iltana katsoin onko netissä mahdollisesti ilmoitus konsertin perumisesta, ja vasta kun istuin paikallani salissa uskoin että konsertti todella on. Paikkoja ei ollut numeroitu, vaan edestä päin järjestyksessä ohjattiin paikoille ja aina kaksi tuolia jäi seurueiden väliin, ja väliaikaa ei ollut. Mukavaa päästä joskus johonkin.
Maskin käytön alotin kansalaisopistossa, kun kaikilla muillakin oli niin en sitten halunnut poiketa porukasta. Konsertissa ja isossa kaupassa myös, mutta totesin että maskin takaa ei näe kaivella rahaa lompakosta. Ei siis olisi maskin käyttö onnistunut joulutorilla, vaikka olisi ehkä ollut syytä käyttää.
Viime keväänä alotin käsityökahvilassa tekemään tällaisia penaaleja, saman tien kaksi, kuin liukuhihnalta. Niinhän minä luulin. Kurssi loppui kesken ja toiseen olisin tarvinnut opettajalta vanua, joten en edes yrittänyt valmistaa niitä omin päin. Nyt syksyllä sitten valmistin ne. Ei tullut niin hienoja kuin opettajalla. Mä en vaan osaa ommella tällaisia pieniä piperryksiä siististi, varsinkin pohjan kiinnitys ja kanttaus oli vaikeita. Ohje on Sanna Parangon pystypenaali. Sisällä on eri kokoisia lokeroita erilaisille kynille. Ajattelin että tuleva opettaja saa tästä valita toisen itselleen.
Tänä vuonna olen kutonut kansalaisopistossa vain mattoja. Aika vähän niitäkin, koska sattuneesta syystä opiston kevätkausi loppui jo maaliskuussa. Olin juuri ehtinyt saada pois puista nämä kiikkalaiset matot, ja sain ne kyllä viimeisteltyä heti, mutta en päässyt kuvaamaan ennenkuin vasta nyt. Kutoessa matot näytti aika rumalta, kun niissä on niin voimakkaita värejä ja ihan sekalaisia värejä, mutta kun levitin ne kutomon lattialle, ajattelin että tulipa hienot matot. Omalla puulattialla ne näyttää vieläkin hienommalta. Muut tämän vuoden matot onkin samanlaisia tavallisia kolmella kuteella kudottuja, mitä olen tehnyt paljon. Niitä kutoessa ei tarvi ajatella mitään.
Maanantaina otin muutaman ruskakuvan. Kehäkukkia olen kasvattanut monena vuonna kasvimaassa: ne on helppoja kun ne kylväytyy itsestään ja kukinta jatkuu pitkälle syksyyn. Hehkuvat värit vie huomion muuten lakastuvalta ja ankealta puutarhalta.
Keräsin viimeiset pienet kesäkurpitsat kasvimaalta. Ihmeellinen syksy, kun ei ole tarvinnut harsojen kanssa pelata. Muutama kylmä yö oli jo monta viikkoa sitten, mutta minun kasvimaalla ei mikään paleltunut silloin.
Toissa yönä oli sitten sen verran pakkasta, että ne kesäkurpitsat ja salkopavut paleltui. Kasvimaassa on vielä pari kukkakaalia, mangoldia, purjoa, ja tietysti porkkanat. Kasvihuoneessa on vielä vähän tomaattia ja paprikoita. Kurkkujakin on, mutta ne ei enää maistu yhtä hyvältä.
Nämä Aino Vikmanin suunnittelemat lapaset meni listalle heti kun näin mallin. Kuvio on kaunis ja tekniikka on uusi, kun nämä alotetaan kärjestä ja peukalon päästä.
Vähän ihmetytti ohjeen paksu lanka ja pienet puikot, mutta tuli paksut ja lämpimät. En ehkä olisi yhdistänyt vihreää ja oranssia samaan työhön, mutta niin alkuperäisessä mallissakin oli ja harmaa vähän häivytti kontrastia. Tykkäsin kirjoneulekuviosta kun siinä ei ollut viittä silmukkaa pitempiä lankajuoksuja, usein hienot mallit on niin taiteellisia että lankaa juoksutetaan välillä puolen kerrosta. Terän pituuden mittaus oli vähän vaikeaa: piti kutoa terää peukalonhankaan saakka, mutta mihin kohtaan tarkalleen. Mä kudoin niin että varmasti pituus riittää, ja peukalon yhdistämisen jälkeen totesin että 2 - 3 kerrosta vähemmänkin olisi riittänyt. Mutta ihan hyvät tuli, ja jos vielä yritän venyttää leveyttä niin ylimääräinen pituus hukkuu siihen.
Lanka: 7 veljestä tummanharmaa (044) 56 g, oranssi (278) 28 g, vihreä (Eero 031) 29 g
Puikot: 3 ja 2,5
Katselin erilaisia kantapään malleja ja päädyin Minna Väisäsen Maissintähkiin. Tein muuten sileää neuletta, mutta kantapään ohjeen mukaan. Silmukkamäärän katsoin vanhoista samanpaksuisesta langasta kudotuista sukista. Katselin kyllä että näyttää leveältä 35-numeroiseksi, mutta en ruvennut purkamaan ja tekemään pienempää. Kudoin miitissä siihen mistä kantapää alkaisi, ja kotona pääsin sovittamaan. Isohan se oli, mutta en viitsinyt purkaa, vaan tein sitten noin kokoa 38. Kudoin kirjavan langan loppuun ja jatkoin vartta samalla valkoisella langalla. Nyt kun sukat on valmiit, näkee että langasta olisi saanut ihan tavalliset sukat kokoa 35 ja tyttö olisi saanut ne pian jalkaansa eikä vasta muutaman vuoden päästä. Langan herkkuvärit kun on ihan pikkutytölle valittu. Kantapää ja koko sukka nilkasta on kyllä ihan hassun näköinen - ei jatkoon.
Kuvan vihreänkirjava lanka on samalla kertaa värjätty. Se on Nallea ja sitä olisi sukkamäärä, mutta en taida sittenkään tehdä sukkia, kun ei niitä näkisi kukaan.
Lanka: Kurre 66 g (260 m/100 g, 80 % villa 20 % polyamidi, purettu vanhasta villapaidasta ja värjätty neulekahvilassa)
Puikot: 3
Juuri kun kehuin että matkustamista aletaan tosissaan rajoittaa, rajat avattiinkin kokonaan. Numeroita sopivasti pyörittelemällä saatiin kaikki maat näyttämään turvallisilta.
Tampereen kädentaitomessut on peruttu. Odotin perumista jo kauan, koska kävijämäärä olisi luultavasti jäänyt pieneksi ja olisi voinut tuottaa tappiota. Mä en ainakaan olisi mennyt sinne.
Kudoin viime kesänä Martina Behmin Leftie-huivin vaalealla pohjalla ja tummilla raidoilla. Näin jossakin kuvan myös sellaisesta huivista jossa oli vaaleat raidat tummalla pohjalla. Ja sitten näin Rva Silmusolmun värjäämää Kaarnaa, joka on aivan upea ruskea väri. Onneksi Mamilda antoi langanostolakkoon korona-korren, ja ostin sitten huivia varten BFL-sukkista ja valkoista Fabelia. Tätä oli niin kiva kutoa kun väri on niin ihana. Ohjeen mukaan huivi olisi pitänyt lopettaa raitaan, mutta en halunnut reunaan valkoista vaan kudoin vielä ruskealla yhden kerroksen ja päättelykerroksen.
Puikot: 2,5
Nyt täytyy ruveta laittamaan tänne blogiin enemmän tietoa, kun Ravelryn uudistuksen jälkeen on ilmassa sellaista että mahdollisesti koko Ravelry loppuu. Mutta kun tämä Bloggerkin on muuttunut - eikä todellakaan paremmaksi.
Äidin jäämistöstä löytyi isälle tulossa ollut villatakki, joka oli nappilistan kiinnitystä ja nappien ompelua vaille valmis. Purin sen ja koska lanka oli hyvää lankaa, Marimbaa, ja upean väristä tumman sinivihreää, päätin tehdä siitä itselleni villapaidan ja aloin etsiskellä mallia. Väri on aika lähellä sitä mikä on nyt Novitan värikartassa kataja, oikeasti vähän vihreämpi kuin kuvissa.
Näin Urbaanin maalaisen podcastissa Veera Välimäen Piece of silverin ja päätin tehdä sen, koska se näytti yksinkertaiselta perusvillapaidalta, jossa on toivomani korkea poolokaulus. En ostanut ohjetta silloin, kun en olisi päässyt heti alottamaan, ja sitten sainkin ohjeen runsas vuosi sitten Mamildalta Langanostolakkokisailun palkintona. Ennenkuin ehdin alottamaan, ehdin nähdä toisenkin version toisen podcastaajan päällä, ja lähinnä kauhistuin että eihän se istu ollenkaan päälle. Siispä siirsin reilusti silmukoita vartalon puolelta hihoihin. Tein mallitilkun koska lankani oli paksumpaa kuin ohjeen lanka, ja mielestäni pääsin oikeaan tiheyteen.
Ensimmäisen alotuksen tein viime vuoden elokuun alussa kun käytiin Kuopiossa ja mennessä oli neljä tuntia aikaa kutoa. Kaulus tuntui alun alkaen mieluummin tiukalta, mutta jatkoin kutomista. Olin kutonut kaarrokkeen loppuun, kun sovitin tekelettä. Edessä oli ihme pussi - jälkeenpäin tajusin että olin sovittanut sitä takaperin, kun oli niin outoa että kerroksen vaihtumiskohta onkin edessä. Pyysin vanhempaa tyttöä kiinnittämään hakaneulalla kainalon alta liitoskohdan että näkisin sopiiko se alkuunkaan, ja tapansa mukaan hän riuhtaisi niin että muutama kymmenen silmukkaa putosi puikoilta. Sitten olikin helppo purkaa koko tekele.
Seuraavaksi otin numeroa suuremmat puikot ja ainakin kaulus tuli sopiva. Kudoin kaarrokkeen ja muutaman kerroksen miehustaa ja hihaa että sain sovitettua. Loin kainalon alle kymmenkunta silmukkaa istuvuuden parantamiseksi. Kyllä oli tilaa, eikun purkamaan.
Purin osan kaarrokkeesta ja seuraavassa yrityksessä nostin etu- ja takakappaleella vain joka toisella nostokerralla. Kainalon alle loin vain kolme silmukkaa, ettei jää reikää. Kudoin miehustan melkein vyötärölle asti ja hihat kyynärpään alapuolelle ennenkuin sovitin. Vieläkin oli liian leveä, hihassa olisi pitänyt kaventaa nopeammin, ja kaarroke oli useamman kerroksen liian korkea. Purin uuteen hihojen erottelukerrokseen saakka - ja kudoin välillä Urbanumin valmiiksi.
Ennen alottamista laskeskelin langan metrimääriä ja ajattelin että hyvinhän tämä riittää. Kuvasta katselin että on se malli vähän lyhyt mutta teen niin pitkän kuin lankaa riittää. En tajunnut että malli on niin paljon lyhyt. Ihmettelin vaan miten sadonkorjuu (crop) liittyy villapaitaan. Toisella yrityksellä aloin jo kauluksen kohdalla epäillä riittääkö lanka sittenkään ja jätin kauluksen muutaman sentin matalammaksi kuin ohjeessa. Sain Mamildalta langanostolakkokisailun palkinnon ja kysyin sattuisiko hänellä olemaan Marimba-lankaa jossakin sopivassa värissä. Hänellä oli kuin olikin ja sain tummanruskeaa, jota ajattelin laittaa hihansuihin ja helmaan jos vihreä loppuu kesken.
Nyt paita on lopultakin valmis, vähän toista vuotta meni. Ja nyt on helppo sanoa että kauluksen olisi voinut tehdä ohjeen mukaiseen korkeuteen, kun lankaa jopa jäi. Olisihan sitä voinut jatkaa toiseen suuntaan vieläkin, mutta jatkoskohta näkyisi liian selvästi, ja voihan sen kääntää suoraksi jos tarvii saada kaulus ylemmäksi.
Musta tuntuu että jatkossa pysyn kaukana Veera Välimäen ohjeista, ainakaan tämän mitoitus ei sopinut mulle alkuunkaan.
Lanka Marimba 50 g = n. 150 m 100 % villaa, 552 g
Puikot 3 ja 4
Tämän kesän kansallispuistoretki tehtiin Liesjärvelle heinäkuun lopulla. Nuorimmaisen ja hänen kummitätinsä kanssa on tehty näitä retkiä. Tällä porukalla tehdään vain päiväretkiä, mutta mua kiinnostaisi jo kokeilla yöpymistäkin. En ole koskaan ollut telttaretkellä. En ole edes pystyttänyt telttaa, vaikka meillä sellainen on. Lapset nukkuu joskus kesällä pihalla teltassa.
Ja nämä myrskyn jäljet. Jos ei tässä olisi käyty moottorisahan kanssa, täällä ei liikkuisi kukaan. Sanottaisiin, että kamalaa ryteikköä, jossa ei pysty kulkemaan.
Pitkospuiden korjauksen jälkeen olisi voinut viedä vanhat pois. Kaheksan tuuman nauloja törrötti pystyssä.
Koronan toinen aalto riehuu täällä. Pari viikkoa sitten peruin ilmottautumiseni ammattistarttikurssille, ja työkkäri hyväksyi mun perusteluni ilman mitään vänkäämistä.
Keväällä kun lakkiaiset määrättiin pidettäväksi 29.8. sanoin että kuka takaa että ne voidaan pitää silloin, ettei toinen aalto ole päällä juuri silloin. Ja niinhän siinä kävi, että ainakin Raumalla pidetään lakkiaiset vain oppilaiden ja opettajien kesken. Ihan samalla tavalla kuin tyttären koulussa pidettiin "oikeana" päivänä.
Nyt pitää kyllä antaa tunnustusta "väärän puolueen" ministereille viime aikojen toimista. Kun kansa on väsynyt rajoituksiin tai luulee että korona on ohi ja juhlii yökerhoissa ja reissaa ulkomailla, nämä ministerit on tosissaan rajoittamassa matkustelua ja nyt on jo lentokoneellisia väkeä komennettu testiin ja karanteeniin. Odotin tällaisia kovempia otteita jo keväällä, mutta hyvä että edes nyt.
Maskien käytöstä on jauhettu koko kesä, ja nyt se suositus sitten tuli. Onneksi ei pakko, ja onneksi alle 15-vuotiaiden ei tarvi käyttää koska he eivät osaisi.
Turku ehti antaa suosituksensa jo ennen THL:ää, ja koska tytär lähti Turkuun opiskelemaan, mun oli lopultakin pakko alkaa ommella maskeja.
Olin kyllä mietiskellyt eri malleja ja tullut siihen tulokseen että kuminauha tai solmiamisnauha olisi hyvä olla nauhakujassa eikä kiinni ommeltuna, niin sen voisi vaihtaa jos kuluu pilalle. Tai jos nauha kestää kauemmin kuin maski, kun niille suositellaan vain 20 käyttökertaa. Ensimmäiseksi kokeilin Naisten valmiusliiton ja marttojen kakkosmallia. Ohjeessa on kolme kokoa ja ensiksi tein keskimmäisen. Se oli liian matala, alareuna jäi leuan kärkeen ja yläreunakaan ei istunut hyvin, leveyttä kyllä riitti. Seuraavan tein isoimmassa koossa mutta keskimmäisen leveydellä ja se oli jo aika hyvä, alakulmia vain piti pienentää. Ensimmäisiin ompelin nauhat kiinni, mutta kolmanteen tein nauhakujat ja pitkän nauhan joka tuli yksi solmu. Muuten hyvä, mutta nauhat luisti hiuksien päällä, joten tein lenkit korvien taakse. Nauhat tein vinokaitaleesta, eihän se mikään pakko ole kuminauhasta olla.
Niitä sitten ompelin muutamana päivänä urakalla. Sisäpuolen tein melkein uudesta lakanakankaasta ja ulkopuolen värillisistä puuvillakankaista mitä sattui löytymään.
Seuraavaksi täytyy muokata kaavaa leveämmäksi ja ommella muutama maski pojalle ja itselle. Tämä kaupunki käskee käyttämään maskia koulukuljetuksissa, mutta poika on naapurikunnassa koulussa enkä tiedä mitä siellä on käsketty.
