keskiviikko 30. joulukuuta 2020

Kauniita unia

Olen ommellut vähän vaatteitakin. Tytön yöpaidan kangas on ostettu kaksi vuotta sitten Nappinjasta, kun piti silloin tehdä yöpaita tai pyjama joululahjaksi, en edes muista kumpi. Nyt tuli vielä yöpaita, kun asetteli kaavoja sopivasti. Oman yöpaidan kangas on Poppanavakasta.

Oli muuten mieleinen joululahja, koska kissat.

maanantai 21. joulukuuta 2020

Joulukelloja

 


Käsityökahvilassa ehdittiin alottaa tekemään joulukelloja juuri ennen kuin kausi keskeytettiin. Ohje on jostakin tilkkuilijoiden lehdestä viime vuodelta. Kelloon voisi laittaa vaikka kulkusen, mutta minä laitoin puuhelmiä.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Olen tässä monta päivää ihmetellyt kun puhutaan että anniskelu alkaa kello 7. Milloin se on muuttunut? Mä olen luullut että se alkaa yheksältä. Onko tämä taas niitä korona"rajoituksia"?

Toinen ihmeellinen asia on se, että Helsingistä lennätetään koronapotilaita tehohoitoon Kuopioon ja Turkuun. Miksei Helsinki hoida itse omiaan? No veroprosentti saadaan pidettyä mukavan matalana kun tingitään palveluista, kun luotetaan siihen että muu Suomi auttaa hädässä joka tapauksessa. Eikö ole noloa, että niin ihanan suuri ja rikas paikka ei pärjää omillaan. Eipä se pärjää missään muussakaan asiassa omillaan. Vesi on päijäthämäläisten ja keskisuomalaisten vettä, ruoka tulee muualta, energiakin pääosin muualta. Ydinvoima on niin puhdasta ja turvallista - kunhan se tuotetaan jossakin kauempana. Fortumin loviisalainen lauhdevesikään ei kelpaa helsinkiläisten kaukolämmöksi. Nämä sitten kehtaa väittää elättävänsä muuta Suomea.


lauantai 19. joulukuuta 2020

Marimekko-pussukoita


Ostin kesällä Riitta Malinen-Tyynelän kirjan Vielä yksi laukku! kun halvalla sain. Ei siinä montaa sellaista mallia ollut mitä haluaisin tehdä, ehkä enemmänkin ideoita materiaaleiksi. Ensimmäiseksi tein laatikkomaisia pussukoita, kun varastossa oli pala markiisikangasta. Kun luin ohjeen ensimmäisen kerran, järkeilin että tuossahan on virhe, nuo kulman mitat on väärin päin. Sitten kun rupesin tekemään, en enää muistanut sitä, ja ensimmäisestä tuli kapeampi ja korkeampi kuin oli tarkoitus. Se jäi itselle ja seuraavat osasin tehdä oikein, kun korjasin virheen kirjaan. Nuorimmainen halusi yhden penaaliksi ja yhden annoin ystävälle, joka tässä taannoin ajatteli ääneen että tarvitsisi uuden penaalin.

Tämä blogger on ärsyttävä: se heittelee ihan mitä sattuu tunnisteita loppuun, mutta ei niitä mitä mä valitsen. Tai sitten mä olen liian nopea.

 

perjantai 18. joulukuuta 2020

Joulupalloja


 

Tänä vuonna innostuin tekemään joulupalloja. Naisten kahvilassa katselin jotakin käsityölehteä jossa oli mm. joulupalloja, ja samaan aikaan Sopivasti onnellinen -podcastin Sanna alotti joulupallokalin, joten heti seuraavana päivänä menin kirjastoon lainaamaan Arnen ja Carlosin Joulupallot -kirjan.

Käytin Nallea, kun ohjeessa puhuttiin kolmosen puikoista, ja täytteeksi tavallista vanua. Ohjeen lanka olisi luultavasti ohempaa, koska mun palloihin meni yli 10 grammaa lankaa ja kirjassa puhuttiin viidestä grammasta. Kirjassa suositeltiin bambupuikkoja, koska ne ei ole niin luistavat. Hyvä pointti, jota en olisi tullut ajatelleeksi itse. Onneksi minulla on yhdet bambupuikot, jotka olen saanut aikoinaan Juju-kerhosta, ja käytän niitä vain sormikkaiden kutomisessa kun tarvitsen enemmän puikkoja. Monessa mallissa on aika pitkiä lankajuoksuja, mutta kun ne jää pallon sisään niin ei se haittaa.

Lanka: Nalle eri värejä 95 g kahdeksaan palloon

Puikot: 3

 

Virkkasin kokeeksi yhden minikranssin kuusenkoristeeksi, ohje löytyi Ristiin rastiin -blogista. Käytin koukkua 4 ja Seiskaveikkaa meni yhteensä 8 g.

 

torstai 17. joulukuuta 2020

Piirakkasukat


Mun ei pitänyt enää kutoa sukkia, kun niitä on kertynyt jo niin paljon varastoon. Mutta taas oli keksittävä naisten kahvilaan sopivan helppo työ, ja niinpä alotin piirakkasukat. Ohje on ainakin Novitan sukkalehdessä 2011 ja Ravelryssä.

Ehkä mä olen lukenut jo sen verran paremmin kirjotettuja ohjeita että muutama kohta ärsytti suunnattomasti. Mallineuleen ohjeessa ei sanottu kummin päin langankierrot kudotaan, eli piti avata kone ja katsoa kuvasta onko neuleessa reikiä vai ei. Ei ole reikiä. Muuten oli käytetty lyhenteitä o, n ja lk, mutta sitten luki viisi kertaa "tee ylivetokavennus" - eiköhän sillekin olisi lyhenne olemassa. Kärjessäkin taisi olla jotakin että en päässyt kuuteen silmukkaan täysien kerrosten jälkeen.

Muuten oli ihan helpot kutoa ja kuvion oppi ulkoa. Ilmeisesti tämä on vanha malli jonka Novita on ominut.

Lanka: 7 Veljestä oranssi (278) 117 g

Puikot: 3,5


 

Poikkeustilaa odotellessa

Joskus kolmisen viikkoa sitten maakunnan koronaluvut pomppasi kun joku tartutti kolme-neljäkymmentä ihmistä kahdessa tilaisuudessa. Kyseiset kunnat toimi nopeasti ja määräsi rajoituksia. Tässä kaupungissa ei mun mielestä ole ollut mitään erikoista, jopa päiviä ilman yhtään uutta tapausta, mutta kai ne kaupungin johdossa pelkäsi niin paljon että kaksi viikkoa sitten tuli uusia rajoituksia vuoden loppuun asti. Kaikki kaupungin sisäliikuntatilat meni kiinni, ja tietenkin kansalaisopisto. Joululoma olisi joka tapauksessa alkanut kahden päivän päästä, mutta kansalaisopisto on niin vaarallinen paikka että se piti sulkea kesken kauden. Seuraavana päivänä tuli AVIn kokoontumisrajoitus 20 henkilöä - meitähän on siellä opiston piirissä peräti 8, eli varsinainen väentungos. No bensaa säästyy kun ei tarvitse kuskata poikaa salille. Onneksi koulut toimii.

Kaupunki on nyt jatkanut rajoituksia 10. tammikuuta saakka ja AVI 23. tammikuuta saakka.

Hallitus ei vielä eiliseen mennessä ole määrännyt poikkeustilaa, vaikka asiantuntijat jo sitä suosittaa. Suurin luku on nyt ollut kai yli 600 tapausta päivässä, kun keväällä poikkeustilan aikana se oli muistaakseni kolmensadan luokkaa. Vielä ne ehtii ennen joulua jos "hyvää" tahtoa löytyy. En yhtään ihmettelisi, jos jouluviikolla tulisi ulkonaliikkumiskielto ja erityisen tarkasti valvottaisiin ettei kukaan vie haudoille kynttilöitä.

Pari viikkoa sitten julkaistiin ihan mielenkiintoinen uutinen: neljäsosa koronatartunnoista (sen hetken luvusta) on muilla kuin Suomen virallisia kieliä äidinkielenään puhuvilla. Myöhemmin on mainittu Itä-Helsinki. Ahtaampi asuminen on varmaan totta, kielitaidon puutetta ei voi syyttää koska näin vakavasta asiasta on pitänyt tiedottaa kaikilla mahdollisilla kielillä, etätyön mahdottomuus on varmaan totta, mutta käsidesiä ja maskia voi silti käyttää. Paitsi jos perheen pää sanoo ettei vääräuskoisilta oteta käskyjä eikä käytetä käsidesiä eikä maskia. Vääräuskoisten tarjoama sairaanhoito kyllä kelpaa.

Nythän olisi tähän aikaan vuodesta normaalivuonna influenssakausi alkanut. Tänä vuonna se on tätä.

tiistai 1. joulukuuta 2020

Mitähän tästä vielä tulee

Kirjoitin jo elokuussa, että täällä riehuu koronan toinen aalto, mutta ei se silloin ollut vielä mitään. Eilen kerrottiin, että viimeisen kahden viikon aikana on todettu viidesosa kaikista Suomen koronatartunnoista. Hallituksen mielestä ei ole vielä mitään syytä poikkeustilan julistamiseen.

Pari kuukautta sitten seurasin huvittuneena, kun hallitus yritti kikkailla numeroilla että sai vapautettua Viron ja Ruotsin matkustelun. Ei viikkoa kulunut, kun niissä tuli niin paljon koronatartuntoja että uudetkin rajat meni yli että heilahti. Ja nyt valtio oikein vaatii ja tukee sitä että laivat kulkee Viroon monta kertaa päivässä. Toisaalta koronatartunnan voi nyt saada Suomessa ihan yhtä todennäköisesti kuin missä tahansa muussa maassa, että onko sillä sitten väliä matkusteleeko vai ei.

Luulikohan joku keväällä ihan oikeesti, että toista aaltoa ei tulisi.

Nyt onneksi rajoituksia määrätään alueittain eikä koko Suomeen samaa. Mutta mä en ymmärrä sitä logiikkaa mitä suljetaan ja mitä ei. Huonojalkainen ihminen ei saa kauppareisulla istahtaa lepäämään kauppakeskuksessa, mutta kapakkaan hän voisi mennä. Kumpikohan on vaarallisempaa. En ymmärrä tätä maailmaa, miksi viina ja matkustelu on ne pyhimmät asiat joihin ei voi puuttua. Koulut ja kirjastot voidaan määrätä suljettavaksi, mutta kapakoita ei.

Mä en tiedä mitä teen jos koulut menee taas kiinni, mä en kestä sitä enää. Naapurikaupungissa meni juuri lukio etäopetukseen, toisessa naapurikunnassa pojan koulussa on maskipakko mutta kirjasto ja urheilutalo on suljettu.

Johonkin vielä pääsee: olin Jarkko Aholan konsertissa. Vielä edellisenä iltana katsoin onko netissä mahdollisesti ilmoitus konsertin perumisesta, ja vasta kun istuin paikallani salissa uskoin että konsertti todella on. Paikkoja ei ollut numeroitu, vaan edestä päin järjestyksessä ohjattiin paikoille ja aina kaksi tuolia jäi seurueiden väliin, ja väliaikaa ei ollut. Mukavaa päästä joskus johonkin.

Maskin käytön alotin kansalaisopistossa, kun kaikilla muillakin oli niin en sitten halunnut poiketa porukasta. Konsertissa ja isossa kaupassa myös, mutta totesin että maskin takaa ei näe kaivella rahaa lompakosta. Ei siis olisi maskin käyttö onnistunut joulutorilla, vaikka olisi ehkä ollut syytä käyttää.

sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Näpertelyä

 

Viime keväänä alotin käsityökahvilassa tekemään tällaisia penaaleja, saman tien kaksi, kuin liukuhihnalta. Niinhän minä luulin. Kurssi loppui kesken ja toiseen olisin tarvinnut opettajalta vanua, joten en edes yrittänyt valmistaa niitä omin päin. Nyt syksyllä sitten valmistin ne. Ei tullut niin hienoja kuin opettajalla. Mä en vaan osaa ommella tällaisia pieniä piperryksiä siististi, varsinkin pohjan kiinnitys ja kanttaus oli vaikeita. Ohje on Sanna Parangon pystypenaali. Sisällä on eri kokoisia lokeroita erilaisille kynille. Ajattelin että tuleva opettaja saa tästä valita toisen itselleen.

 

lauantai 17. lokakuuta 2020

Mattoja

Tänä vuonna olen kutonut kansalaisopistossa vain mattoja. Aika vähän niitäkin, koska sattuneesta syystä opiston kevätkausi loppui jo maaliskuussa. Olin juuri ehtinyt saada pois puista nämä kiikkalaiset matot, ja sain ne kyllä viimeisteltyä heti, mutta en päässyt kuvaamaan ennenkuin vasta nyt. Kutoessa matot näytti aika rumalta, kun niissä on niin voimakkaita värejä ja ihan sekalaisia värejä, mutta kun levitin ne kutomon lattialle, ajattelin että tulipa hienot matot. Omalla puulattialla ne näyttää vieläkin hienommalta. Muut tämän vuoden matot onkin samanlaisia tavallisia kolmella kuteella kudottuja, mitä olen tehnyt paljon. Niitä kutoessa ei tarvi ajatella mitään.





perjantai 16. lokakuuta 2020

Syksy saapui

Maanantaina otin muutaman ruskakuvan. Kehäkukkia olen kasvattanut monena vuonna kasvimaassa: ne on helppoja kun ne kylväytyy itsestään ja kukinta jatkuu pitkälle syksyyn. Hehkuvat värit vie huomion muuten lakastuvalta ja ankealta puutarhalta.

Keräsin viimeiset pienet kesäkurpitsat kasvimaalta. Ihmeellinen syksy, kun ei ole tarvinnut harsojen kanssa pelata. Muutama kylmä yö oli jo monta viikkoa sitten, mutta minun kasvimaalla ei mikään paleltunut silloin.


Toissa yönä oli sitten sen verran pakkasta, että ne kesäkurpitsat ja salkopavut paleltui. Kasvimaassa on vielä pari kukkakaalia, mangoldia, purjoa, ja tietysti porkkanat. Kasvihuoneessa on vielä vähän tomaattia ja paprikoita. Kurkkujakin on, mutta ne ei enää maistu yhtä hyvältä.




 

tiistai 13. lokakuuta 2020

Alavilla mailla hallan vaara

 

Nämä Aino Vikmanin suunnittelemat lapaset meni listalle heti kun näin mallin. Kuvio on kaunis ja tekniikka on uusi, kun nämä alotetaan kärjestä ja peukalon päästä.

Vähän ihmetytti ohjeen paksu lanka ja pienet puikot, mutta tuli paksut ja lämpimät. En ehkä olisi yhdistänyt vihreää ja oranssia samaan työhön, mutta niin alkuperäisessä mallissakin oli ja harmaa vähän häivytti kontrastia. Tykkäsin kirjoneulekuviosta kun siinä ei ollut viittä silmukkaa pitempiä lankajuoksuja, usein hienot mallit on niin taiteellisia että lankaa juoksutetaan välillä puolen kerrosta. Terän pituuden mittaus oli vähän vaikeaa: piti kutoa terää peukalonhankaan saakka, mutta mihin kohtaan tarkalleen. Mä kudoin niin että varmasti pituus riittää, ja peukalon yhdistämisen jälkeen totesin että 2 - 3 kerrosta vähemmänkin olisi riittänyt. Mutta ihan hyvät tuli, ja jos vielä yritän venyttää leveyttä niin ylimääräinen pituus hukkuu siihen.

Lanka: 7 veljestä tummanharmaa (044) 56 g, oranssi (278) 28 g, vihreä (Eero 031) 29 g

Puikot: 3 ja 2,5

maanantai 12. lokakuuta 2020

Varpaista varteen

 



Neulebingossa oli yhtenä kohtana varpaista varteen, ja sitten minulla oli pieni kerä itse värjättyä lankaa nuorimmaisen sukiksi. Juuri sen kokoinen kerä, josta ei tiedä kuinka pitkiin varsiin se riittää, ja toisaalta se saisi mennä kaikki.

Katselin erilaisia kantapään malleja ja päädyin Minna Väisäsen Maissintähkiin. Tein muuten sileää neuletta, mutta kantapään ohjeen mukaan. Silmukkamäärän katsoin vanhoista samanpaksuisesta langasta kudotuista sukista. Katselin kyllä että näyttää leveältä 35-numeroiseksi, mutta en ruvennut purkamaan ja tekemään pienempää. Kudoin miitissä siihen mistä kantapää alkaisi, ja kotona pääsin sovittamaan. Isohan se oli, mutta en viitsinyt purkaa, vaan tein sitten noin kokoa 38. Kudoin kirjavan langan loppuun ja jatkoin vartta samalla valkoisella langalla. Nyt kun sukat on valmiit, näkee että langasta olisi saanut ihan tavalliset sukat kokoa 35 ja tyttö olisi saanut ne pian jalkaansa eikä vasta muutaman vuoden päästä. Langan herkkuvärit kun on ihan pikkutytölle valittu. Kantapää ja koko sukka nilkasta on kyllä ihan hassun näköinen - ei jatkoon.

Kuvan vihreänkirjava lanka on samalla kertaa värjätty. Se on Nallea ja sitä olisi sukkamäärä, mutta en taida sittenkään tehdä sukkia, kun ei niitä näkisi kukaan.

Lanka: Kurre 66 g (260 m/100 g, 80 % villa 20 % polyamidi, purettu vanhasta villapaidasta ja värjätty                 neulekahvilassa)

Puikot: 3


maanantai 21. syyskuuta 2020

Lisää maskeja

 

Sain ommeltua itsellenikin muutaman maskin, mutta vielä en ole käyttänyt. Yhdellä kurssilla oli laukussa mukana siltä varalta jos olisi käsketty käyttää.

Juuri kun kehuin että matkustamista aletaan tosissaan rajoittaa, rajat avattiinkin kokonaan. Numeroita sopivasti pyörittelemällä saatiin kaikki maat näyttämään turvallisilta.

Tampereen kädentaitomessut on peruttu. Odotin perumista jo kauan, koska kävijämäärä olisi luultavasti jäänyt pieneksi ja olisi voinut tuottaa tappiota. Mä en ainakaan olisi mennyt sinne.

tiistai 25. elokuuta 2020

Toinen Leftie

 

Kudoin viime kesänä Martina Behmin Leftie-huivin vaalealla pohjalla ja tummilla raidoilla. Näin jossakin kuvan myös sellaisesta huivista jossa oli vaaleat raidat tummalla pohjalla. Ja sitten näin Rva Silmusolmun värjäämää Kaarnaa, joka on aivan upea ruskea väri. Onneksi Mamilda antoi langanostolakkoon korona-korren, ja ostin sitten huivia varten BFL-sukkista ja valkoista Fabelia. Tätä oli niin kiva kutoa kun väri on niin ihana. Ohjeen mukaan huivi olisi pitänyt lopettaa raitaan, mutta en halunnut reunaan valkoista vaan kudoin vielä ruskealla yhden kerroksen ja päättelykerroksen.

Lanka: Rva Silmusolmun BFL-sukkis väri Kaarna 121 g ja valkoinen Fabel 26 g

Puikot: 2,5

Nyt täytyy ruveta laittamaan tänne blogiin enemmän tietoa, kun Ravelryn uudistuksen jälkeen on ilmassa sellaista että mahdollisesti koko Ravelry loppuu. Mutta kun tämä Bloggerkin on muuttunut - eikä todellakaan paremmaksi.

          

maanantai 24. elokuuta 2020

Kovan onnen villapaita


Äidin jäämistöstä löytyi isälle tulossa ollut villatakki, joka oli nappilistan kiinnitystä ja nappien ompelua vaille valmis. Purin sen ja koska lanka oli hyvää lankaa, Marimbaa, ja upean väristä tumman sinivihreää, päätin tehdä siitä itselleni villapaidan ja aloin etsiskellä mallia. Väri on aika lähellä sitä mikä on nyt Novitan värikartassa kataja, oikeasti vähän vihreämpi kuin kuvissa.

Näin Urbaanin maalaisen podcastissa Veera Välimäen Piece of silverin ja päätin tehdä sen, koska se näytti yksinkertaiselta perusvillapaidalta, jossa on toivomani korkea poolokaulus. En ostanut ohjetta silloin, kun en olisi päässyt heti alottamaan, ja sitten sainkin ohjeen runsas vuosi sitten Mamildalta Langanostolakkokisailun palkintona. Ennenkuin ehdin alottamaan, ehdin nähdä toisenkin version toisen podcastaajan päällä, ja lähinnä kauhistuin että eihän se istu ollenkaan päälle. Siispä siirsin reilusti silmukoita vartalon puolelta hihoihin. Tein mallitilkun koska lankani oli paksumpaa kuin ohjeen lanka, ja mielestäni pääsin oikeaan tiheyteen.

Ensimmäisen alotuksen tein viime vuoden elokuun alussa kun käytiin Kuopiossa ja mennessä oli neljä tuntia aikaa kutoa. Kaulus tuntui alun alkaen mieluummin tiukalta, mutta jatkoin kutomista. Olin kutonut kaarrokkeen loppuun, kun sovitin tekelettä. Edessä oli ihme pussi - jälkeenpäin tajusin että olin sovittanut sitä takaperin, kun oli niin outoa että kerroksen vaihtumiskohta onkin edessä. Pyysin vanhempaa tyttöä kiinnittämään hakaneulalla kainalon alta liitoskohdan että näkisin sopiiko se alkuunkaan, ja tapansa mukaan hän riuhtaisi niin että muutama kymmenen silmukkaa putosi puikoilta. Sitten olikin helppo purkaa koko tekele.

Seuraavaksi otin numeroa suuremmat puikot ja ainakin kaulus tuli sopiva. Kudoin kaarrokkeen ja muutaman kerroksen miehustaa ja hihaa että sain sovitettua. Loin kainalon alle kymmenkunta silmukkaa istuvuuden parantamiseksi. Kyllä oli tilaa, eikun purkamaan.

Purin osan kaarrokkeesta ja seuraavassa yrityksessä nostin etu- ja takakappaleella vain joka toisella nostokerralla. Kainalon alle loin vain kolme silmukkaa, ettei jää reikää. Kudoin miehustan melkein vyötärölle asti ja hihat kyynärpään alapuolelle ennenkuin sovitin. Vieläkin oli liian leveä, hihassa olisi pitänyt kaventaa nopeammin, ja kaarroke oli useamman kerroksen liian korkea. Purin uuteen hihojen erottelukerrokseen saakka - ja kudoin välillä Urbanumin valmiiksi.

Ennen alottamista laskeskelin langan metrimääriä ja ajattelin että hyvinhän tämä riittää. Kuvasta katselin että on se malli vähän lyhyt mutta teen niin pitkän kuin lankaa riittää. En tajunnut että malli on niin paljon lyhyt. Ihmettelin vaan miten sadonkorjuu (crop) liittyy villapaitaan. Toisella yrityksellä aloin jo kauluksen kohdalla epäillä riittääkö lanka sittenkään ja jätin kauluksen muutaman sentin matalammaksi kuin ohjeessa. Sain Mamildalta langanostolakkokisailun palkinnon ja kysyin sattuisiko hänellä olemaan Marimba-lankaa jossakin sopivassa värissä. Hänellä oli kuin olikin ja sain tummanruskeaa, jota ajattelin laittaa hihansuihin ja helmaan jos vihreä loppuu kesken. 

Nyt paita on lopultakin valmis, vähän toista vuotta meni. Ja nyt on helppo sanoa että kauluksen olisi voinut tehdä ohjeen mukaiseen korkeuteen, kun lankaa jopa jäi. Olisihan sitä voinut jatkaa toiseen suuntaan vieläkin, mutta jatkoskohta näkyisi liian selvästi, ja voihan sen kääntää suoraksi jos tarvii saada kaulus ylemmäksi.

Musta tuntuu että jatkossa pysyn kaukana Veera Välimäen ohjeista, ainakaan tämän mitoitus ei sopinut mulle alkuunkaan.

Lanka Marimba 50 g = n. 150 m 100 % villaa, 552 g

Puikot 3 ja 4

keskiviikko 19. elokuuta 2020

Kesäretki Tammelaan

Tämän kesän kansallispuistoretki tehtiin Liesjärvelle heinäkuun lopulla. Nuorimmaisen ja hänen kummitätinsä kanssa on tehty näitä retkiä. Tällä porukalla tehdään vain päiväretkiä, mutta mua kiinnostaisi jo kokeilla yöpymistäkin. En ole koskaan ollut telttaretkellä. En ole edes pystyttänyt telttaa, vaikka meillä sellainen on. Lapset nukkuu joskus kesällä pihalla teltassa.


Lähdettiin kävelemään Korteniemestä. Olin nähnyt kuvia Kyynäränharjusta ja halusin ehdottomasti nähdä sen, ja se ratkaisi reittivalinnan. Muita kulkijoita oli jonkin verran, mutta ei ruuhkaksi asti. Parkkipaikalla oli kyllä paljon autoja, mutta ei me niin paljon ihmisiä nähty. Aamulla oli aika viileää kun kotoa lähdettiin. Päivän mittaan ilma lämpeni, ja kun päästiin takaisin Korteniemeen, tuli muutama tippa vettä.
 


Luonnonsuojelualueen luonnontilaisuus on joskus harhaa. Pohdiskeltiin että tällaista taimikkoa ei voi olla luonnontilaisessa metsässä, paitsi jos se on palanut. Ja kohta olikin opastaulu, jossa sanottiin että tämä kuvio oli poltettu joskus 90-luvulla.

Ja nämä myrskyn jäljet. Jos ei tässä olisi käyty moottorisahan kanssa, täällä ei liikkuisi kukaan. Sanottaisiin, että kamalaa ryteikköä, jossa ei pysty kulkemaan.

Pitkospuiden korjauksen jälkeen olisi voinut viedä vanhat pois. Kaheksan tuuman nauloja törrötti pystyssä.
 


Parkkipaikan reunassa kasvoi pihlaja melko karussa paikassa.

tiistai 18. elokuuta 2020

Koronaa ja maskien ompelua

 

Koronan toinen aalto riehuu täällä. Pari viikkoa sitten peruin ilmottautumiseni ammattistarttikurssille, ja työkkäri hyväksyi mun perusteluni ilman mitään vänkäämistä.

Keväällä kun lakkiaiset määrättiin pidettäväksi 29.8. sanoin että kuka takaa että ne voidaan pitää silloin, ettei toinen aalto ole päällä juuri silloin. Ja niinhän siinä kävi, että ainakin Raumalla pidetään lakkiaiset vain oppilaiden ja opettajien kesken. Ihan samalla tavalla kuin tyttären koulussa pidettiin "oikeana" päivänä.

Nyt pitää kyllä antaa tunnustusta "väärän puolueen" ministereille viime aikojen toimista. Kun kansa on väsynyt rajoituksiin tai luulee että korona on ohi ja juhlii yökerhoissa ja reissaa ulkomailla, nämä ministerit on tosissaan rajoittamassa matkustelua ja nyt on jo lentokoneellisia väkeä komennettu testiin ja karanteeniin. Odotin tällaisia kovempia otteita jo keväällä, mutta hyvä että edes nyt.

Maskien käytöstä on jauhettu koko kesä, ja nyt se suositus sitten tuli. Onneksi ei pakko, ja onneksi alle 15-vuotiaiden ei tarvi käyttää koska he eivät osaisi.

Turku ehti antaa suosituksensa jo ennen THL:ää, ja koska tytär lähti Turkuun opiskelemaan, mun oli lopultakin pakko alkaa ommella maskeja.

Olin kyllä mietiskellyt eri malleja ja tullut siihen tulokseen että kuminauha tai solmiamisnauha olisi hyvä olla nauhakujassa eikä kiinni ommeltuna, niin sen voisi vaihtaa jos kuluu pilalle. Tai jos nauha kestää kauemmin kuin maski, kun niille suositellaan vain 20 käyttökertaa. Ensimmäiseksi kokeilin Naisten valmiusliiton ja marttojen kakkosmallia. Ohjeessa on kolme kokoa ja ensiksi tein keskimmäisen. Se oli liian matala, alareuna jäi leuan kärkeen ja yläreunakaan ei istunut hyvin, leveyttä kyllä riitti. Seuraavan tein isoimmassa koossa mutta keskimmäisen leveydellä ja se oli jo aika hyvä, alakulmia vain piti pienentää. Ensimmäisiin ompelin nauhat kiinni, mutta kolmanteen tein nauhakujat ja pitkän nauhan joka tuli yksi solmu. Muuten hyvä, mutta nauhat luisti hiuksien päällä, joten tein lenkit korvien taakse. Nauhat tein vinokaitaleesta, eihän se mikään pakko ole kuminauhasta olla.

Niitä sitten ompelin muutamana päivänä urakalla. Sisäpuolen tein melkein uudesta lakanakankaasta ja ulkopuolen värillisistä puuvillakankaista mitä sattui löytymään.

Seuraavaksi täytyy muokata kaavaa leveämmäksi ja ommella muutama maski pojalle ja itselle. Tämä kaupunki käskee käyttämään maskia koulukuljetuksissa, mutta poika on naapurikunnassa koulussa enkä tiedä mitä siellä on käsketty.


torstai 23. heinäkuuta 2020

Kasseja ja pusseja



Käsityökahvilan ohjaaja vaihtui viime syyskauden jälkeen, uusi ohjaaja on ompelija ja niinpä me ommeltiin kevätkausi - sen aikaa kun sitä kesti. Sai kutoakin jos ei huvittanut ommella, ja oli mulla pari kertaa kudin mukana kun en tiennyt mitä oli tarkoitus tehdä.

Siellä tehtiin laukkuja ja reppuja ja pussukoita ja penaaleja ja neulatyynyjä ja leluja. Kotona innostuin sitten ompelemaan koristetyynynpäällisiä ja sohvaan patjanpäällisen ja projektipusseja.

Maaliskuussa kaikki sitten loppui yhtäkkiä ja mullakin oli monta työtä kesken. Osan sain ommeltua kotona valmiiksi, mutta osa on edelleen kesken kun piti ostaa ohjaajalta tarvikkeita. Toivottavasti kurssi jatkuu syksyllä että saan keskeneräiset valmiiksi.                 .

keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

Chamomile Dreams



Tätä kaunista Susanna Winterin huivia näkyi monessa podcastissa viime vuonna. Minulla oli varastossa toista huivia varten ostettua Rouva Silmusolmun merinosukkista värissä Paratiisi, mutta päädyin sen toisen huivin osalta ihan erilaiseen lankaan. Toinen väri puuttui, mutta kun olen langanostolakossa, en voinut mennä ostamaan sitä kun ei ollut vielä ohjettakaan. Suunnittelin käyttää siihen jonkin sopivan oljenkorren joskus. Sitten Marin kässäpäiviksen Mamilda keksikin korona-korren eli suomalaista yrittäjää tukeakseen sai ostaa lankaa, ja minä kävin heti ostamassa toiseksi väriksi Knit your greens. Sitten ostin ohjeen, ensimmäinen itse ostamani ravelry-ohje. Tähän asti olen kutonut ilmaisista ohjeista, paitsi joitakin olen saanut lahjaksi. Ja tietysti lehdistä.

Kudoin tämän vajaassa kahdessa viikossa, mutta langanpäiden päättelyssä ja pingotuksessa meni aikaa. Enkä sitten kiirehtinytkään viimeistelyä, kun Marin kässäpäiviksessä alkoi koronalanka KAL kesäkuun alussa, ja halusin tämä huivin siihen.

Knit your greens on tosi kaunis vihreä, mutta en saanut sitä kuvaan kunnolla.

tiistai 21. heinäkuuta 2020

Uusi tekniikka


Näiden koukuttujen lapasten ohje oli Unelmien käsityöt 2/2017 lehdessä. Ajattelin heti, että vielä joskus opettelen koukkuamisen ja teen nämä. Valitsin kaksi lankaa joista en yhtään tykkää, että saisin kulutettua niitä vähemmäksi. Ihan helppo tekniikka, mutta ohje olisi voinut olla täsmällisempi. Kun yhdistin alotusketjun renkaaksi, mulle tuli jostakin yksi ylimääräinen silmukka. En ruvennut purkamaan, vaan jätin ylimääräisen silmukan käden selkäpuolelle. Sitten tökkäsi kun olisi pitänyt päätellä kärki. Ohjeen mukaan koukulla olisi pitänyt yhtäkkiä olla vain yksi silmukka ykkösvärillä. mutta ei kerrottu mistä se tulee. Novitan sivuilta löysin saman suunnittelijan lapasohjeen, ja siellä oli ohje tarkemmin. Arvasin jo alottaessani että naisen koko ei tule sopimaan minulle, mutta vanhemmalle tytölle sopii. Tulipahan opeteltua tämäkin. Tämä tekniikka sopisi hyvin vaikka läppärin suojapussiin tai muuhun laukkuun.

Neulebingoonkin on tullut jo aika monta rastia, mutta bingoa ei tule vielä pitkään aikaan. Ja yksi ruutuhan sieltä jää varmaankin tyhjäksi, koska neulefestareita ei ole, enkä tiedä onko messujakaan syksyllä. Tietysti siihen ruutuun voisi vaihtaa jotakin muuta.

tiistai 23. kesäkuuta 2020

Pato-sukat


Nämä Emma Karvosen (Ulla 3/16) Pato-sukat oli jonossa jo pari kolme vuotta. Niissä on erilainen kantapää ja aaltoileva kuvio on kivannäköinen. Nimen mukaan värin piti olla mielestäni sininen tai harmaa, mutta niitä värejä en voinut käyttää varastostani ennen kuin saisin kaksi isoa työtä tehtyä ja näkisin mitä lankoja jäi ja paljonko. Muutama viikko sitten muistin että mullahan pitäisi olla sinikirjavaa Nalle Coloria joka on juuri sopiva väri. Nämä sukat tuli kudottua kahdeksassa päivässä, kun halusin päästä pian eroon niistä palmikonkierroista. Siis eihän ne vaikeita ole, mutta ikävää pientä näpertelyä. Tein sukat ihan ohjeen mukaan ja niistä tuli juuri sopivat vanhemmalle tytölle. Näin heti alussa ettei ne tule sopimaan mulle itselleni - 58 silmukkaa ja neljä palmikonkiertoa kerroksella, kun itselleni kudon Nallesta perussukat 60 silmukalla. Nätit tuli.

Poikkeustilapäiväkirja osa 13

Päivä 86 torstai 11.6.

Urheilukilpailuihin päästetään ehkä sittenkin yli 500 katsojaa.

Päivä 87 perjantai 12.6.

Tänään olisi alkanut jalkapallon EM-kisat, jos. Niitä kisoja mä odotin, kun Suomi lopultakin pääsi mukaan. Toivottavasti ensi vuonna päästään pelaamaan, ettei silloin tule koronan toinen aalto tai fortuna tai kimble tai joku muu.

Päivä 89 sunnuntai 14.6.

Oltiin rippijuhlissa. Kirkkoon oli päästetty vain 12 vierasta per nuori ja konfirmaatio oli toimitettu useammassa erässä vain kuusi nuorta kerrallaan.

Ei voi ymmärtää. Muuten saa kokoontua 500 ihmistä, mutta kirkossa ei edes sataa ihmistä.

Joku sanoi, että heinäkuun puoleenväliin saakka saisi pitää jopaa 2000 hlö tilaisuuksia. Tätä en nähnyt missään painettuna, että en tiedä onko siinä perää. Mitä heinäkuun puolenvälin jälkeen, taas 500 vai? Mitä tilaisuuksia nyt on tulossa, että rajaa pitäisi nostaa?

Tänään pääministeri osasi jo kertoa, että poikkeustila on viimeksi määrätty kesäkuun loppuun. Silloin keväällä annettiin ymmärtää että toistaiseksi. Tiedottamisessa olisi ollut ja on edelleen paljon parantamisen varaa.

Päivä 90 maanantai 15.6.

Poikkeustila on päätetty lopettaa. Huomenna pitäisi olla "normaalitilassa".

Kokoontumisrajoitukset ei kuitenkaan poistu, koska nyt osattiin kertoa että niitä ei ole määrätty poikkeustilan perusteella vaan tartuntatautilain. Olisi sen voinut kertoa selvästi heti alussa.

Toinen päivä "normaalioloja" keskiviikko 17.6.

Hallitus purkaa rajoituksia vauhdilla - niistä omasta mielestään tärkeimmistä eli kapakoista. Juhannuksen jälkeen saa istua kapakassa kahteen asti. Virusta aletaan levittää tehokkaasti sallimalla buffet-ruokailut. Ei tulis mieleenkään mennä buffet-ruokailuun vielä koko kesänä. Tietenkin yksityistilaisuudet on asia erikseen.

Elokuun alusta sallitaan yli 500 ihmisen tilaisuudet ja lokakuun alussa suunnitellaan luovuttavaksi kaikista kokoontumisrajoituksista, jos koronavirustilanne sen sallii.

Minä tulkitsen tämän niin, että elokuussa saa järjestää tansseja.

Toinen aalto tullut? maanantai 22.6.

Tässä maakunnassa meni kuusi viikkoa ilman yhtään uutta koronatartuntaa, ja nyt parin viikon aikana on tullut jo kuusi uutta tapausta. Näistä neljän alkuperää ei ole pystytty selvittämään. Tämän maakunnan mittakaavassa tämä on minun mielestäni toinen aalto. Onko sairaiden ihmisten ihan pakko lähteä reissaamaan ympäri maata ja levittämään virusta? Eikö voisi pysyä muutaman viikon kotona sairastamassa? Sen jälkeenkin ehtisi reissata.

torstai 11. kesäkuuta 2020

Puutarhakuvia

Kevät oli aika viileä, varsinkin yöt, mutta pari viikkoa sitten tuli kesä yhtäkkiä. Viikko sitten kiertelin pihalla kameran kanssa.


 Pieni pala Hämettä. Muuten en oikein tykkää keltaisista kukista, mutta kullero on ihana.

 Lehtikuusiakin meillä oli kotonakotona. Tämä istutettiin syksyllä pian yhdeksän vuotta sitten.

  
On tämä aika hieno, kun kaikki sammalleimut kukkii. Vielä hienompi olisi, jos joku jaksaisi kitkeä voikukat ja kortteet pois. Tämä on takapihalla, niin se jää aina viimeiseksi. Sammalleimut näkyy ristetytyvän ja tulee aivan uusia värejä.





Kasvimaat näyttää vielä hyvältä, mutta pian alkaa vihertää - ainakin rikkaruohot. Kuvaushetkellä oli vielä istuttamatta kaalit ja purjot. Salaatteja pitää myös kylvää lisää, ja jos tilaa jää niin ajattelin kylvää nauristakin.



Näyttääpä nuo tomaatit surkeilta kuvassa. Mutta oli mun taimet alkuaikoina vielä surkeampia - nämä sentään pysyy sitomatta pystyssä. Muutama tomaatti ja paprikat on vielä istuttamatta. Ekana vuonna ostettiin kasvihuoneeseen petrolilämmitin, ettei tarvitsisi vetää jatkojohtoja pihan poikki. Se oli kuitenkin hankala kun piti aina muistaa illalla käydä sytyttämässä jos halla uhkasi ja aamulla sammuttamassa. Toinen ikävä asia ilmeni syksyllä kasvihuonetta pestessä: seinät oli nokeentuneet ja oli vaikea saada puhtaaksi. Seuraavana vuonna ostettiin sähkölämmitin ja vedettiin niitä jatkojohtoja pihan poikki.
 

Tässäkin kuvassa näkyy paha virhe: omenapuu liian lähellä tammea. Kuvassa näyttää paljon pahemmalta kuin todellisuudessa. Oikealla olevassa päärynäpuussa ei ollut tänä keväänä yhtäkään kukkaa. Viime vuonna tulikin paljon päärynöitä, joten pitää levätä välillä. Etummaisessa lavassa on avomaankurkkua ja salaatteja ja takimmaisessa valkosipulia.