Villasukkia

Tänä syksynä en saanut aikaiseksi kuin kolmet sukat myyjäisiä varten, mutta onneksi viime vuonna jäi muutama pari myymättä että on useampaa kokoa tarjolla.

 

Yhdet myyjäiset on jo käyty ja toiset huomenna. Siis nyt leipomaan.

Kahvikissa askartelee

Olin kansalaisopiston kahvipussikassikurssilla ja tällaiset sain tehtyä.

Ensimmäisellä kurssilla pari vuotta sitten tein ihan peruskassin, mutta nyt piti lisätä vaikeustasoa. Tässä kassissa on sisällä väliseinä - kahvipullo pysyy pystyssä omassa lokerossaan. Kansiläppiin tuli kuvauksen jälkeen vielä magneettilukko, toisten käyttäjien toivomuksesta. Kori tuli tehtyä muuten vaan kun aikaa ja materiaalia oli, siinä tulee varmaan pidettyä askartelutarvikkeita tai tekeillä olevia pieniä käsitöitä, tällä hetkellä siinä on joulukorttiaskartelutarvikkeita.

Ärsyttää kun kahvipaketit muuttuu muutaman vuoden välein - tekeekö ne sen ihan meidän askartelijoiden kiusaksi. Näihin käytin noin viisi vuotta vanhoja Costarica-pusseja, mutta nykyään väri on erilainen. Tässä vuosikerrassa oli upean hohtava punainen väri, mutta nykyään punainen on ihan erilainen ja pussin pääväri on tummempi. Itse asiassa mulla loppui kesken ne punaiset osat missä lukee Pirkka ja jouduin käyttämään myös niitä yksivärisiä punaisia jotka olin ajatellut säästää johonkin hienoon pikkulaukkuun tms.

PS Kuvassa näkyvän poppanaliinan olen myös kutonut itse, joskus vuosia sitten.

"Hurmaava valoverho"

Tosi hurmaava, heti mulle tollanen!

 

Ei ikinä. Tästä skannatusta kuvasta ei edes näe miltä se kirjassa näytti, mun mielestä se näytti suorastaan likaiselta erivärisine valkoisine tilkkuineen ja saumoineen. Rajansa silläkin mitä tilkuista tehdään. Samassa kirjassa oli myös sellainen verhokappa joka oli ihan siedettävän näköinen kun se oli ainakin kuvattu niin ettei saumat näkyneet läpi. Caroline Zoobin Kauniisti kirjailtu koti tuli kirjakerhosta tavallaan pakkomyyntinä, kun se oli laitettu samaan nippuun sellaisen virkkauskirjan kanssa minkä halusin ostaa. Tämä oli sellainen hienon rouvan sisustuskirja jota en ikinä ostaisi muuten. Jos mä kirjottaisin täällä että "löysin tosi ihanan vanhan kankaan Ranskasta maalaiskirpputorilta, siellä se pyöri maassa ja oli joskus ollut lehmän peittona, ja minun piti pestäkin se kolmeen kertaan että voin käyttää", suurin osa teistä ajattelisi että tolla ei nyt ole ihan kaikki kotona. Mutta kun sen kirjoittaa rouva joka on vasta vanhana ruvennut opettelemaan käsitöitä ja on sentään entinen oopperalaulaja, niin sen on pakko olla jotakin tosi upeaa ja ihanaa mitä se tekee. (Keisarin uudet vaatteet?)

Oli kirjassa ihan selkeitä epäjohdonmukaisuuksiakin kuten "käännä työ oikein päin ja leikkaa saumanvaroihin kaareviin kohtiin poikkileikkauksia", ja huonoja suomennoksia kuten "nojatuolin löyhä päällinen" - olisiko tarkoittanut irtopäällistä. Ja ihan selviä sormustinkukkia nimitettiin kissankelloiksi - voihan se tietysti olla niinkin että rouva tuntee kasvit paremmin kuin tällainen tavallinen puutarhaharrastaja. Ja pöytäliinaan ohjeistettiin ompelemaan nappeja koristeeksi - liinan mankelointi onkin sitten jonkun muun murhe.

Täytyy sanoa että kirjassa oli myös ihan kivoja ideoita ja nättejä malleja, juuri ne sormustinkukat oli yksi kauneimmista. Mutta kun on allergikko ja inhoaa siivoamista niin silloin yrittää minimoida koriste-esineiden ja tyynyjen määrän kotona, ja tällaista kirjaa voi käyttää vain ideakirjana muihin käsitöihin. Kirja päätyy todennäköisesti rompetorille.

Kyllähän mäkin täällä esittelen tekeleitäni, joista lukijoilla on varmasti monenlaisia mielipiteitä. Mun tarkoitus ei kuitenkaan ole rahastaa, vaan mä vain haluan kertoa mitä olen tehnyt ja joku voi saada jonkin vinkin että näinkin voi tehdä.