Viime vuonna tuli taas muotiin kaikenlaiset isoäidin ja muut neliöt ja niistä kasatut vaatteet. Olin joskus ostanut kilon yhtä Nalle kukkaketo -lankaa ja jo kauan miettinyt mallia sille. Tavallista villapaitaa poikkiraitaisena en halunnut siitä kutoa, olisi tarvinnut löytää jokin vinoon tai poikittain kudottava malli, mutta ei oikein mieleistä tullut kohdalle. Moniväristen neliöiden virkkaaminen ei taas houkutellut Afrikan kukan miljoonien langanpäiden päättelyn jälkeen. Sitten keksin että siitä pätkärääkkilangasta saan virkattua kirjavia paloja, mutta voin virkata koko tilkun katkomatta lankaa. Monet teki Amy Cristoffersin Arianaa ja sen minäkin alotin, uudenvuodenaattona kun olin saanut kaikki vanhat neuleet valmiiksi.
Ohjeessa oli vain kaksi kokoa, ja rinnanympäryksen perusteella minun kokoni oli se pienempi. Ja koska malli oli vyötärömittainen eli minun makuuni liian lyhyt, piti tehdä paloja kaksi kerrosta enemmän. Koska lankani oli eri paksuista kuin ohjeessa, täytyi virkata enemmän kerroksia. Sitten vielä kun piti ruveta yhdistämään, mittailin ja laskeskelin, ja totesin että virkkaan joka palaan vielä kerroksen lisää. Toukokuussa rupesin yhdistämään paloja ja jossakin vaiheessa huomasin ettei ohjeen järjestys nyt mene oikein, varmistin vielä yhdeltä joka oli tehnyt saman takin, ja hän muisteli että jotakin häikkää siinä oli. Yhdessä kohtaa tuli katkaistua liittämislanka turhaan, varmaan juuri tuon häikän takia. Se yhdistäminen oli kyllä muuten hienosti suunniteltu, ei paljon tarvinnut lankaa pätkiä. Sain yhdistämisen valmiiksi ja kudottua resorit kesäkuussa ja juhannuksen aikoihin "pääsin" päättelemään langanpäitä. Laskeskelin että niitä olisi noin tuhat. Takkihan ei sopinut mun päälle, ja siksi en pitänyt kiirettä sen valmistamisen kanssa. Hartioista sopi hyvinkin, mutta napit ei tulisi menemään kiinni. Keskustelin siitä jonkun kanssa Folkissa ja villassa heinäkuun lopussa, ja hän ehdotti kutomaan leveämmän etureunan joustimen jolloin siihen tulisi myös leveämpi saalikaulus. En ihan heti ihastunut ajatukseen, mutta kun katselin että etureunan joustin oli paljon kapeampi kuin helman ja hihansuiden, mietin että kyllä se saisi olla ainakin yhtä leveä. Etureunan langanpäät oli vielä päättelemättä, kun jätin asian hautumaan ja kudoin välillä Mimmiä. Sitten otin ja purin joustimen napinläpien ohi ja kudoin sen leveämmäksi, suunnilleen helmajoustimen levyiseksi.
Napit tästä nyt vielä puuttuu, mutta valmiiksi sen katson silti. On tämä ollut jonkin aikaa valmiina ja suunnittelin kuvausta villatakki päälläni, mutta sitten tulin taas siihen tulokseen että mun on parempi pysyä vain kameran takana.
