Lapsena luin aika paljon kaikenlaista, mutta opiskelujen jälkeen aikuisena se on jäänyt hyvin vähälle. Meni vuosia etten lukenut yhtään kirjaa, jos ei lasketa lastenkirjoja niin varmasti parikymmentä vuotta. Kirpputorilta on osunut käsiin joitain ruotsinkielisiä kirjoja, joita olen sitten lukenut osittain sanakirjan avulla.
Muutama vuosi sitten kaikki alkoi hehkuttaa Hilduria, ja luin sitten minäkin trilogian kaikki viisi osaa, ja vieläkin taitaa tulla lisää. Jossain kohtaa alkoi tympiä oikein kunnolla epäloogisuudet ja huono suomen kieli, mutta luin silti kaikki. En tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, kun lampaiden scrapie-taudista tämä ekonomi oli tehnyt scarpien. Eikä ollut painovirhe kun oli monta kertaa samalla tavalla. Tuli mieleen amerikkalaisten testineulonnat, joissa testaajat on aah ja voih ja ihqua eikä uskalla sanoa virheistä. Eikä tässä olisi edes tarvinnut kenenkään toisen huomauttaa, kun olisi itse tarkistanut oikean nimen netistä muutamassa sekunnissa.
Seuraavaksi joku neulepodcastaaja vinkkasi Tilkkuterapiaa-kirjasta. Olihan siinä paikoin aika outoa touhua ja liikaa ryyppäämistä, mutta luin silti kaksi seuraavaakin kirjaa, kun kiinnosti kuinka siinä lopulta käy. Aioin lukea saman kirjailijan seuraavatkin kirjat - kunnes pääsin kolmannen lopulle. Ai näinkö siinä lopulta kävikin. Sitten epilogi sai verenpaineen nousemaan kunnolla. Tietyissä määrin taiteilijalla on vapauksia ja osa tekstistä on kuvaannollista, mutta ei saisi olla asiavirheitä. Alkaen kangaspuiden rakentamisesta: ei kukaan puuseppä tee myrskyn kaatamasta kuusesta mitään, ei ainakaan kangaspuita. Ne tehdään koivusta, joka on riittävän painavaa ja kovaa puuta että saadaan tukevat kangaspuut. Kankaan rakentaminenkin on aika outoa: "Vedettiin langat pirran läpi ja siitä vielä kaiteen läpi." Mitä ihmettä? Pirta=kaide. Pikkutukki ja isotukki - en tiedä onko jossakin murteessa tukeilla sellaiset nimet. Mutta missään tapauksessa lointa ei solmita loimitukille niin kuin kirjailija väittää - mitä ihmeen järkeä olisi katkaista loimi sieltä päästä? Mulle riitti tältä kirjailijalta.
Pitää varmaan pysyä niissä ruotsinkielisissä - kun ei ymmärrä tarpeeksi, ei voi takertua kaikkiin virheisiin. Muutenkaan lukeminen ei taida sopia mulle, kun niska menee jumiin.
Yhtä kirjaa kyllä voin suositella: Etelään lentävä ruutana. Siihen on koottu koululaisten koevastauksia, ja sitä lukiessa nauroin ääneen. Toisaalta en olisi itsekään osannut vastata kaikkiin kysymyksiin.
