Syksyllä julkaistiin Turun yliopiston oma villapaitamalli, Jenna Kostetin Soihtu, ja halusin kutoa sen tyttärelle. Ensin hän sanoi ettei tarvitse, mutta kysymys olikin siitä ettei hän halunnut ostaa lankoja itse. Mä sanoin että osta mieleisesi langat ja ne maksetaan sitten, ja sitten kelpasi. Enhän mä tiennyt minkä värisen hän haluaisi, ja jos olisin ruvennut arvailemaan aiempien mieltymysten mukaan, pahasti pieleen olisi mennyt.
Paita eteni hitaasti kun sovittamaan pääsi harvoin. Lopulta mä keksin, että pojan tyttöystävä on melkein samankokoinen eli hän voi toimia sovitussijaisena, ja sitten paita valmistuikin nopeasti. Hihoja piti säätää aika paljon, kutoa pitemmälle (10 cm) ennen kuin aloin kaventaa ja kaventaa harvemmin (joka 7. krs). Hihansuihin jätin 44 silmukkaa, vaikka M-koon ohjeessa olisi ollut 36. Kirjoneuleessa oli pakko käyttää tikapuita, niin pitkiä langanjuoksuja oli. Puikot oli ohjeen mukaiset 3,5 ja 4 ja lanka oli 7 veljestä.
Tytön tuomat lankakerät täytyi olla tosi paljon vajaita, koska jouduin ostamaan lisää lankaa päättelykerroksen viimeisiin silmukoihin, ja valmiin villapaidan paino oli silti 521 g. Usein puuttuu kolme grammaa, mutta ennen ei ole puuttunut joka kerästä melkein kymmentä grammaa. Ei tullut punnittua ennen alottamista muita kuin viimeinen kerä, joka kyllä oli ylipainoinen. Mutta kun laskee mitä meni ja mitä jäi, niin ensimmäiset viisi pinkkiä ja yksi valkoinen kerä on painaneet 563 g.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti