Vuoden vaihtuessa

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!

Vuoden vaihteessa muistellaan mitä tuli tehtyä menneenä vuonna. Tuntuu että ei paljon mitään, kun vertaa siihen kuinka paljon muut on tehneet. Mutta kun noita kuvia katselin niin olihan siinä aika monta ommeltua puseroa itselle ja tytöille ja housuja ja mekkoja pikkuiselle ja essu. Ja vielä alkuviikolla ompelin olkalaukun joka oli ollut leikattuna jo toista vuotta. Ihan kaikkia en edes kuvannut. Virkkauksia oli kännykkäpussin lisäksi joku pannulappu jämälangoista. Neuleita valmistui tytön villapaita, viidet sukat, kilpailupipo, yhdet tumput ja kaulahuivi, lisäksi kaksi pipoa on vähän kesken. Kangaspuista tuli keväällä pikkumattoja, ja syksyn aikana kudoin puolitoista mattoa. Sitten vielä ne betonityöt ja kahvipussikassit. Onhan sitä siinäkin, kaikkien kotitöiden ja puutarhatöiden lisäksi.

Villalankojen ostelu muuttui joskus ongelmaksi, kun ei ollut tiettyä tarvetta mutta silti ostelin lankoja. Viime vuoden alussa aloin kirjata vihkoon kaikki villalankaostokset, ja se auttoi. Alkuvuonna vielä ostin jonkin verran lankoja "kun halvalla sai", tosin kudoin osasta myös. Kevään jälkeen ostin melkein pelkästään tiettyä työtä varten. Viime vuonna ostin 3,4 kg villalankaa. Varastoja en ruvennut inventoimaan, mutta ajattelin että varaston pitäisi vähitellen pienentyä. Siksi kirjasin myös valmistuneet neuleet, joihin kului lankaa viime vuonna 1,140 kg. Varasto siis kasvoi edelleen. Jospa jo tänä vuonna varasto pienenisi.

Kangasvarasto pitäisi myös saada kutistumaan, mutta silti tekisi mieli käydä Poppanavakassa jos sieltä löytyisi jotakin kivaa. Eurokankaassa kävin viimeksi maanantaina, ja siellä palalaarissa tuntuu olevan aina samat kankaat, hyvin vähän tulee uutta. Nykyään tulee ommeltua vain trikoota ja collegea (kun niitä vaatteita ei tarvi silittää), mutta varastossa on myös paljon puuvillakankaita. Ennen ompelin itselleni paitapuseroita, mutta sitten totesin että flanellipaitoja saa kaupasta niin halvalla että ei kannata, ja nykyään pidän vain T-paitoja.

Vuoden päästä katsotaan kutistuiko lanka- ja kangasvarastot ja tuliko ompeluhuoneeseen mitään järjestystä. Olisiko liian kova tavoite saada yksi käsityö viikossa valmiiksi, edes keskimäärin. Tai yksi neule kuukaudessa, se saattaisi onnistua.

Vielä viimevuotisia

Syksyllä tehtiin kansalaisopistossa betonitöitä.

Tein tällaisia kynttilänalusia. Purkki on tehty virkatusta liinasta ja kovetettu viilipurkin päällä. "Tyynyt" on tehty puolen litran Minigrip-pussissa, kovettumisen ajaksi täytyy laittaa haluttuun kohtaan kynttilä tai muu pyöreä kappale ja pieni paino päälle. Servetti on kiinnitetty laimennetulla Erikeeperillä, sen voi kiinnittää myös lakalla mutta silloin pinnasta tulee kiiltävä.

Tähän voi käyttää vanhat kellastuneet tai muuten rumat pitsiliinat. Mutta ne pitää olla luonnonkuitua että laasti imeytyy. Toisilla oli niin isoja liinoja että ne piti kovettaa ämpärin päällä, niihin sopii sitten sisälle vaikka kukkaruukku. Sillä kertaa käytettiin ohutsaumamuurauslaastia, mutta oikeasti pitäisi olla raekooltaan hienointa betonia.

Villasukkia

Tänä syksynä en saanut aikaiseksi kuin kolmet sukat myyjäisiä varten, mutta onneksi viime vuonna jäi muutama pari myymättä että on useampaa kokoa tarjolla.

 

Yhdet myyjäiset on jo käyty ja toiset huomenna. Siis nyt leipomaan.

Kahvikissa askartelee

Olin kansalaisopiston kahvipussikassikurssilla ja tällaiset sain tehtyä.

Ensimmäisellä kurssilla pari vuotta sitten tein ihan peruskassin, mutta nyt piti lisätä vaikeustasoa. Tässä kassissa on sisällä väliseinä - kahvipullo pysyy pystyssä omassa lokerossaan. Kansiläppiin tuli kuvauksen jälkeen vielä magneettilukko, toisten käyttäjien toivomuksesta. Kori tuli tehtyä muuten vaan kun aikaa ja materiaalia oli, siinä tulee varmaan pidettyä askartelutarvikkeita tai tekeillä olevia pieniä käsitöitä, tällä hetkellä siinä on joulukorttiaskartelutarvikkeita.

Ärsyttää kun kahvipaketit muuttuu muutaman vuoden välein - tekeekö ne sen ihan meidän askartelijoiden kiusaksi. Näihin käytin noin viisi vuotta vanhoja Costarica-pusseja, mutta nykyään väri on erilainen. Tässä vuosikerrassa oli upean hohtava punainen väri, mutta nykyään punainen on ihan erilainen ja pussin pääväri on tummempi. Itse asiassa mulla loppui kesken ne punaiset osat missä lukee Pirkka ja jouduin käyttämään myös niitä yksivärisiä punaisia jotka olin ajatellut säästää johonkin hienoon pikkulaukkuun tms.

PS Kuvassa näkyvän poppanaliinan olen myös kutonut itse, joskus vuosia sitten.

"Hurmaava valoverho"

Tosi hurmaava, heti mulle tollanen!

 

Ei ikinä. Tästä skannatusta kuvasta ei edes näe miltä se kirjassa näytti, mun mielestä se näytti suorastaan likaiselta erivärisine valkoisine tilkkuineen ja saumoineen. Rajansa silläkin mitä tilkuista tehdään. Samassa kirjassa oli myös sellainen verhokappa joka oli ihan siedettävän näköinen kun se oli ainakin kuvattu niin ettei saumat näkyneet läpi. Caroline Zoobin Kauniisti kirjailtu koti tuli kirjakerhosta tavallaan pakkomyyntinä, kun se oli laitettu samaan nippuun sellaisen virkkauskirjan kanssa minkä halusin ostaa. Tämä oli sellainen hienon rouvan sisustuskirja jota en ikinä ostaisi muuten. Jos mä kirjottaisin täällä että "löysin tosi ihanan vanhan kankaan Ranskasta maalaiskirpputorilta, siellä se pyöri maassa ja oli joskus ollut lehmän peittona, ja minun piti pestäkin se kolmeen kertaan että voin käyttää", suurin osa teistä ajattelisi että tolla ei nyt ole ihan kaikki kotona. Mutta kun sen kirjoittaa rouva joka on vasta vanhana ruvennut opettelemaan käsitöitä ja on sentään entinen oopperalaulaja, niin sen on pakko olla jotakin tosi upeaa ja ihanaa mitä se tekee. (Keisarin uudet vaatteet?)

Oli kirjassa ihan selkeitä epäjohdonmukaisuuksiakin kuten "käännä työ oikein päin ja leikkaa saumanvaroihin kaareviin kohtiin poikkileikkauksia", ja huonoja suomennoksia kuten "nojatuolin löyhä päällinen" - olisiko tarkoittanut irtopäällistä. Ja ihan selviä sormustinkukkia nimitettiin kissankelloiksi - voihan se tietysti olla niinkin että rouva tuntee kasvit paremmin kuin tällainen tavallinen puutarhaharrastaja. Ja pöytäliinaan ohjeistettiin ompelemaan nappeja koristeeksi - liinan mankelointi onkin sitten jonkun muun murhe.

Täytyy sanoa että kirjassa oli myös ihan kivoja ideoita ja nättejä malleja, juuri ne sormustinkukat oli yksi kauneimmista. Mutta kun on allergikko ja inhoaa siivoamista niin silloin yrittää minimoida koriste-esineiden ja tyynyjen määrän kotona, ja tällaista kirjaa voi käyttää vain ideakirjana muihin käsitöihin. Kirja päätyy todennäköisesti rompetorille.

Kyllähän mäkin täällä esittelen tekeleitäni, joista lukijoilla on varmasti monenlaisia mielipiteitä. Mun tarkoitus ei kuitenkaan ole rahastaa, vaan mä vain haluan kertoa mitä olen tehnyt ja joku voi saada jonkin vinkin että näinkin voi tehdä.

Pienet villasukat

Tyttö tarvitsi uudet villasukat. Lanka on samaa Nalle kesäkimppua josta viime vuonna kudoin villapaidan.

Kuvassa näkyy oikein hyvin se pätkävärjättyjen lankojen ärsyttävä vika: kahta samanlaista kerää ei ole, raidat on eri mittaisia. Mä kudon aina molempia sukkia yhtaikaa kumpaakin omasta kerästään, ja aina täytyy ottaa toisesta pätkä lankaa pois jostakin välistä että saa kärjet samanvärisiksi. Näinkin pienissä (kolmevuotiaan) sukissa oli otettava puolentoista metrin pätkä pois, se on aika monta kerrosta. Joskus tuli mieleen että eri merkkiset puikot voi olla eri paksuiset, mutta testasin 7 veljeksestä kutoessa sekoittaa puikot (ne on eri mittaiset eli tiedän että ne oli sekaisin) ja silti oli sama ongelma. Ja jos puikot olisi eri paksuiset niin sukathan tulisi silloin eri kokoiset, ja ne tulee samankokoiset. Vika on siis langassa.