Villasukkia

Tänä syksynä en saanut aikaiseksi kuin kolmet sukat myyjäisiä varten, mutta onneksi viime vuonna jäi muutama pari myymättä että on useampaa kokoa tarjolla.

 

Yhdet myyjäiset on jo käyty ja toiset huomenna. Siis nyt leipomaan.

Kahvikissa askartelee

Olin kansalaisopiston kahvipussikassikurssilla ja tällaiset sain tehtyä.

Ensimmäisellä kurssilla pari vuotta sitten tein ihan peruskassin, mutta nyt piti lisätä vaikeustasoa. Tässä kassissa on sisällä väliseinä - kahvipullo pysyy pystyssä omassa lokerossaan. Kansiläppiin tuli kuvauksen jälkeen vielä magneettilukko, toisten käyttäjien toivomuksesta. Kori tuli tehtyä muuten vaan kun aikaa ja materiaalia oli, siinä tulee varmaan pidettyä askartelutarvikkeita tai tekeillä olevia pieniä käsitöitä, tällä hetkellä siinä on joulukorttiaskartelutarvikkeita.

Ärsyttää kun kahvipaketit muuttuu muutaman vuoden välein - tekeekö ne sen ihan meidän askartelijoiden kiusaksi. Näihin käytin noin viisi vuotta vanhoja Costarica-pusseja, mutta nykyään väri on erilainen. Tässä vuosikerrassa oli upean hohtava punainen väri, mutta nykyään punainen on ihan erilainen ja pussin pääväri on tummempi. Itse asiassa mulla loppui kesken ne punaiset osat missä lukee Pirkka ja jouduin käyttämään myös niitä yksivärisiä punaisia jotka olin ajatellut säästää johonkin hienoon pikkulaukkuun tms.

PS Kuvassa näkyvän poppanaliinan olen myös kutonut itse, joskus vuosia sitten.

"Hurmaava valoverho"

Tosi hurmaava, heti mulle tollanen!

 

Ei ikinä. Tästä skannatusta kuvasta ei edes näe miltä se kirjassa näytti, mun mielestä se näytti suorastaan likaiselta erivärisine valkoisine tilkkuineen ja saumoineen. Rajansa silläkin mitä tilkuista tehdään. Samassa kirjassa oli myös sellainen verhokappa joka oli ihan siedettävän näköinen kun se oli ainakin kuvattu niin ettei saumat näkyneet läpi. Caroline Zoobin Kauniisti kirjailtu koti tuli kirjakerhosta tavallaan pakkomyyntinä, kun se oli laitettu samaan nippuun sellaisen virkkauskirjan kanssa minkä halusin ostaa. Tämä oli sellainen hienon rouvan sisustuskirja jota en ikinä ostaisi muuten. Jos mä kirjottaisin täällä että "löysin tosi ihanan vanhan kankaan Ranskasta maalaiskirpputorilta, siellä se pyöri maassa ja oli joskus ollut lehmän peittona, ja minun piti pestäkin se kolmeen kertaan että voin käyttää", suurin osa teistä ajattelisi että tolla ei nyt ole ihan kaikki kotona. Mutta kun sen kirjoittaa rouva joka on vasta vanhana ruvennut opettelemaan käsitöitä ja on sentään entinen oopperalaulaja, niin sen on pakko olla jotakin tosi upeaa ja ihanaa mitä se tekee. (Keisarin uudet vaatteet?)

Oli kirjassa ihan selkeitä epäjohdonmukaisuuksiakin kuten "käännä työ oikein päin ja leikkaa saumanvaroihin kaareviin kohtiin poikkileikkauksia", ja huonoja suomennoksia kuten "nojatuolin löyhä päällinen" - olisiko tarkoittanut irtopäällistä. Ja ihan selviä sormustinkukkia nimitettiin kissankelloiksi - voihan se tietysti olla niinkin että rouva tuntee kasvit paremmin kuin tällainen tavallinen puutarhaharrastaja. Ja pöytäliinaan ohjeistettiin ompelemaan nappeja koristeeksi - liinan mankelointi onkin sitten jonkun muun murhe.

Täytyy sanoa että kirjassa oli myös ihan kivoja ideoita ja nättejä malleja, juuri ne sormustinkukat oli yksi kauneimmista. Mutta kun on allergikko ja inhoaa siivoamista niin silloin yrittää minimoida koriste-esineiden ja tyynyjen määrän kotona, ja tällaista kirjaa voi käyttää vain ideakirjana muihin käsitöihin. Kirja päätyy todennäköisesti rompetorille.

Kyllähän mäkin täällä esittelen tekeleitäni, joista lukijoilla on varmasti monenlaisia mielipiteitä. Mun tarkoitus ei kuitenkaan ole rahastaa, vaan mä vain haluan kertoa mitä olen tehnyt ja joku voi saada jonkin vinkin että näinkin voi tehdä.

Pienet villasukat

Tyttö tarvitsi uudet villasukat. Lanka on samaa Nalle kesäkimppua josta viime vuonna kudoin villapaidan.

Kuvassa näkyy oikein hyvin se pätkävärjättyjen lankojen ärsyttävä vika: kahta samanlaista kerää ei ole, raidat on eri mittaisia. Mä kudon aina molempia sukkia yhtaikaa kumpaakin omasta kerästään, ja aina täytyy ottaa toisesta pätkä lankaa pois jostakin välistä että saa kärjet samanvärisiksi. Näinkin pienissä (kolmevuotiaan) sukissa oli otettava puolentoista metrin pätkä pois, se on aika monta kerrosta. Joskus tuli mieleen että eri merkkiset puikot voi olla eri paksuiset, mutta testasin 7 veljeksestä kutoessa sekoittaa puikot (ne on eri mittaiset eli tiedän että ne oli sekaisin) ja silti oli sama ongelma. Ja jos puikot olisi eri paksuiset niin sukathan tulisi silloin eri kokoiset, ja ne tulee samankokoiset. Vika on siis langassa.

Sadonkorjuun aikaan

Viime ajat on mennyt kaikenlaisessa säilönnässä, perunamaalla ja puolukkametsässä. Eilen luvattiin yöksi pakkasta ja kävin sitten hakemassa loput kurkut, kesäkurpitsat ja pavut pois kasvimaasta. Otin myös kurpitsat keskenkasvuisena kun en ehtinyt peittelemään harsolla. Ja pakkasta oli: aamulla keittiön ikkunassa mittari näytti yhtä astetta pakkasta eli maan pinnassa on ollut useampi aste.

 

Tässä on sitä mitä blogin nimi lupaa. Äiti aikanaan opetti virkkaamaan sipulipussin puuvillalangasta.

 

Keltaluumusta saatiin ensimmäistä kertaa kunnon sato. Vieressä kasvaa vuotta myöhemmin istutettu Sinikka josta tulee jo kolmas sato. Nämä keltaiset oli tosi makeita ja herkullisia. Sinikkaa olen yleensä pakastanut ja keittänyt talvella kiisseliä, kivien poistaminen ennen pakastusta vain on ikävää hommaa.

 

Elokuun päärynässä oli 28 hedelmää. Ei oikein tiedetty milloin ne on kypsiä, aina tuntui kovalta kun käytiin koittelemassa. Eilen ne lopulta kerättiin ja ne oli jo vähän ylikypsiä, osa kokonaan tummia. Ensi vuonna tiedetään paremmin.

 

Takana näkyvät nauhat on peura-aitaa. Meillä on valkohäntäpeurat ihan maanvaivana, ne on monena keväänä päässeet maistelemaan omenapuita kun on päässeet jostakin aidan ohi tai yli. Pysyviä aitoja ei voi tehdä kun pitää päästä kyntämään kasvimaa, ja koko pihaa ei pysty mitenkään aitaamaan. Talveksi on sitten kuitenkin laitettava jänisverkot jotka kyllä suojaa samalla peuroilta, mutta eihän niitä voi ympäri vuoden pitää paikallaan. Ne peurat teettää paljon ylimääräistä työtä.

 

Perheomenapuun Make ja Kavlås teki tosi suuria hedelmiä, Huvitukset jäi pienemmäksi. Pari viikkoa sitten katselin kaupassa kotimaisia omenoita, kahta lajiketta oli ja niillä oli jopa nimetkin eikä vain 'Punakeltainen' - ja ne oli ihmeen pieniä. Luulisi että ammattiviljelmiltä tulisi suuria omenoita kun niillä on kastelut ja kaikki, ja luulisi kaupankin vaativan tietyn kokoista.

 

 

 

Pihlajanmarjoja en ole hyödyntänyt mitenkään, nautin vain niiden katselemisesta. Läheltä katsoessa löytyi lehden alapinnalta tuollaisia äkämiä.

Lehtikaali ja palmukaali näyttää hienolta, ja kehutaan niiden olevan terveellisiä - mutta mitä niistä pitäisi laittaa? Ensin kokeilin höyryttää lisäkkeeksi - ei maistunut miltään. Seuraavaksi kokeilin tehdä kaalipataa samalla tavalla kuin keräkaalista - onnistuin polttamaan sen pohjaan kun en huomannut heti lisätä vettä, kun ei siitä tullutkaan nestettä niin kuin keräkaalista - eikä se maistunut miltään. Saihan sitä syötyä kun laittoi oikein paljon puolukkasurvosta päälle.

Puolukoista on tehty mehua. Survotaan 10 l puolukoita sauvasekoittimella, lisätään 4 l vettä ja 50 g viinihappoa. Sekoitetaan ja annetaan muhia 1 - 2 vuorokautta välillä sekoittaen. Sitten puristetaan mehu, sekoitetaan mehuun 4 kg sokeria, sokerin liukeneminen kestää muutaman tunnin, ja pullotetaan. Säilyy kellarissa muutaman vuoden. Sokerin määrä hirvittää tässä vaiheessa, mutta mehu laimennetaan juotavaksi.

Villapusero

Koululainen sai villapuseron, toivottavasti myös pitää sitä joskus, ainakin valitsi värin itse.

Malliin sain idean Novitan Kevät 2008-lehden mallista, jossa oli miehusta kudottu 7 veljestä jättiraidasta ja hihat Nalle colorista. Tämä on kokonaan Nalle luontopolkua väri koivu. Senttikokona en löytänyt yhtään 160- tai 170-senttistä mallia joten tämä on lähinnä naisten S-kokoa. Ja raglanhihaisia malleja on tosi vähän, löysin kuitenkin Novita 6/2002 lehdestä samanpaksuiselle langalle olevan mallin josta sain osviittaa silmukkamääriin ja kavennuksiin. Halusin tehdä juuri raglanhihaisen, koska mielestäni villapaidan ja -takin ikävin vaihe on hihojen kiinnittäminen paikalleen, ja näin vältyin siltä.