Elokuun sukat

Nämä sukkalaatikon elokuun sukat Maarit O:n Seashell sukat alotin elokuussa ennen muutaman päivän reisua, että sain ne toiseksi työksi mukaan. Alkuun piti seurata kaaviota, joten kudoin vain illalla hotellihuoneessa, mutta kun pääsin vauhtiin, kudoin myös paluumatkalla laivalla ja bussissa. Sitten tuli joku jumi että ne edistyi hitaasti, ja pitempi tauko taas siihen kun piti päättää mistä kohtaa alkaa kärkikavennukset. Oli joku ihme levottomuus etten osannut keskittyä niihin, ja oli myös kaikkea säilöntää jatkuvasti. 

Pieni virhe näihin tuli heti alkuun, mutta ei haittaa mitään. Katsoin kaaviosta, että palmikonkierrot alkaa neljänneltä kerrokselta ja tuumasin, että siihen asti saa kutoa sileää, ei tarvi vielä seurata kaaviota. Sitten kun olin kutonut yhden mallikerran, huomasin että kaaviossa olikin nurjia silmukoita alusta asti. En viitsinyt ruveta riistämään, ja kudoin toiseenkin sukkaan saman virheen. Minulla oli ajatus kenelle nämä antaisin joskus, mutta ei se sitten mennytkään niin. Ehkä näille saaja löytyy joskus, tai sitten lyhennän jommallekummalle omalle tytölle sopivaksi.

Ilmoitin nämä Sukkasatoonkin, vaikka ensin ajattelin ettei yhtä paria kannata. Toisetkin ehkä tulee, ne on vasta varressa menossa, mutta huomenna on miitti ja siellä toivottavasti etenee hyvin. 

Koko: kapea 40 - 41 (56 s)

Puikot: 2,5

Lanka: Nalle vaaleansininen (127) 73 g ja vaaleanpunainen (051) 12 g 

 

 

En uskonut

Ettei kannattaisi lukea nykykirjallisuutta. Yhden neulepodcastaajan suosituksesta luin Laura Suomelan Blooming you-sarjan, kun sen piti olla kevyttä hömppää. Kevyttä oli, erittäin kevyttä laadultaan.

Ensimmäisestä osasta olisi jo pitänyt uskoa: “Se vuosien mankuna ei ollut mitään Helena satunnaisiin koiranhankintapyyntöihin verrattuna.” Siis mitä? Eikö kukaan lukenut tekstiä ennen painoon menoa, vai eikö kukaan ymmärtänyt että tuossa on pielessä muutakin kuin yhden kirjaimen tipahtaminen pois? Kirjailija on kuitenkin suomalainen ja suomenkielinen, kun ei suomentajaa mainita. Oli siellä sitten tämän tyylisiäkin virheitä useampi: “hän katseli jokea pitkin jokea seilaavia veneitä”.

Toisessa osassa kukkakaupassa työskentelevä kukkaintoilija väittää että kielo olisi latinaksi Lilium alba. No ei tosiaan ole, ja sen nimen olisi voinut tarkistaa netistä muutamassa sekunnissa. Mikään kasvi ei ole Lilium alba, eikä se edes näytä kieliopillisesti mahdolliselta, tässä toki voin olla väärässäkin.

Kolmannessa osassa pidettiin retriittiä ja raaka-aineet kerrottiin tulevan enimmäkseen lähituottajilta. Kuusi riviä myöhemmin ruokana oli bataattikeittoa. No Tampereellehan se kirja sijoittuu, ja puutarhalehdessä kerrottiin joskus kun joku viljeli bataattia Ylöjärvellä - ehkä se sitten oli sitä. Ja sitten taas ihan käsittämätön ilmaus: "...vaikka tiesi, että vedonlyöntikerroin sille, että saisi suostuteltua miehensä tanssitunnille oli yhtä pieni kuin se, että hän itse olisi aloittanut lukkopainin". Yhtä pieni vai yhtä suuri, vai olisiko kuitenkin ollut todennäköisyys?

Sarjassa oli myös niin paljon tapahtumia muka puolessa vuodessa, ettei se voisi mitenkään olla mahdollista. Viikot ja viikonloput loppuisi kesken. Ei myöskään mitään retriittiä järjestetä muutamassa viikossa, alkaen siitä, että tilat pitää varata vuosi etukäteen. 

Onko kaunokirjallisuuden taso aina ollut tällainen, vai olenko vain ruvennut huomaamaan virheet herkemmin? Kirjastojen määrärahat ei ole suuren suuret, niin harmittaa kun sinne ostetaan tuollaista roskaa.