Ostin kolme vuotta sitten kirjakerhosta Gail Callahanin kirjan Värjää itse langat ja kuidut. Sieltä löysin idean että vanhan neuleen voi värjätä ensin ja purkaa vasta sitten ja kutoa uudestaan - ennen kuin missään blogissa puhuttiin sock blancista. Minulla oli tällainen itse kutomani villapaita noin vuodelta 1990, minulle nykyään pieni ja malliltaan vanhanaikainen ettei tyttökään halunnut pitää. Niinpä päätin kokeilla värjäämistä joskus, ja se joskus tuli eilen.
Koska en halunnut heti investoida erillisiin astioihin ja mikroon, kokeilin elintarvikeväreillä. Jo tässä vaiheessa keltainen näytti ihan liian haalealta, ja aika rumaltakin oikeastaan.
Kun nostin kappaleen kulhoon, totesin että se on aivan liian märkä - en ollut valuttanut etikkavettä pois tarpeeksi kauan. Ja keltaisesta väristä jäi osa alustana olleelle muoville. Tässä kappale menossa mikroon.
Kuumensin ja käänsin ja kuumensin, paljon kauemmin kuin ohjeessa, ja aina vain pohjalla oleva vesi oli keltaista. Kokeilin laittaa keltaista uudestaan vielä kappaleen jäähdyttyä ja taas kuumentaa, mutta ei tarttunut edelleenkään. Ehkä keltainen väri on jotenkin erilaista eikä tartu. Ei mielestäni voi johtua villan liiasta märkyydestä, koska sininen väri kuitenkin tarttui ja kiinnittyi ihan hyvin. Tässä kappale valmiina purettavaksi.
Ei tullut sini-kelta-vihreä-valkokirjavaa, tuli sinivalkoista. Ihan kivan värinen kyllä, mutta liian vaalea sukkalangaksi. Lanka on noin Nallen paksuista Kurrea. Vielä on jäljellä toinen kappale uutta kokeilua varten, hihat purin ja ajattelin värjätä myös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti