Käytiin viime viikolla ystävättären kanssa bussimatkalla Vaasassa. Me ja eläkeläiset. Strömsössä bongasin tämän taulun. Ja se on ihan totta: mä hajoaisin täysin jos en tekisi käsitöitä.
Raippaluodon silta on vaikuttava - yksin sen takia kannatti lähteä. Ei näistä kuvista näy millainen se oikeasti on: jos ajan tavallista tietä ja eteen tulee samanlainen mäki niin pidän sitä isona, ja tämä on silta. Todettiin että onneksi joku muu ajaa. Mua on hirvittänyt sekin kun on joskus ajettu jonkun Kokemäenjoen padon kautta.
Katse Ruotsiin päin Saltkaretin näkötornista.
Raippaluodon kirkko oli erikoinen. Ensimmäiseksi kun astui sisään tuli ajatus että onpas lattia painunut pahasti toiselta sivulta. Koska oletus on että lattia voi olla vino eikä seinät. Mutta täällä lattia ja penkit on ihan suorassa, seinät sen sijaan on vinossa.
Strömsö. Se oli pian nähty. Kierreltiin puutarhassa ja sisällä, ohjelmantekijöitä ei näkynyt, mutta monia juttuja tunnisti että tonkin mä näin kun ne teki sitä.
Olisi kätevä lankarullateline minunkin ompeluhuoneessani.
Ja loppuviikolla posti toi paketin Seija Peeltä. Olin voittanut Ei kissa karvoistaan-podcastin muinaislanka-KALin arvonnasta Seijan lahjoittamaa muinaislankaa. Kaksi rullaa mohairlankaa joka on vanhempaa kuin minä, Seija kertoi langan olevan vanhempaa kuin hän ja luulen että olemme samaa vuosikertaa. Paketissa oli myös silmukkamerkkejä ja kiva kortti. En ole koskaan tehnyt mitään noin ohuesta langasta. Täytyy vähän tutkailla ohjeita että tulisiko noista kummastakin erikseen huivi vai pitäisikö tehdä raidallinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti