Tässä jotakin tunnelmakuvia puutarhasta syys-lokakuun vaihteesta. Olen jaksanut tehdä vain ihan pakolliset napsupeukaloni kanssa koronan ja keuhkoputkentulehduksen välissä, ja siksi tämä postaaminenkin on mennyt näin myöhään.
Tänä vuonna pavut kasvoi hyvin. Kun ei näkynyt mitään lakastumisen merkkejä, poimiminen meni vähän myöhään ja osa ehti itää.
Chileistä parhaiten kasvoi ja tuotti hedelmää se josta en tiedä lajikkeen nimeä. Otin siemenet talteen viime vuonna kaupasta ostetun taimen hedelmistä ja kylvin tänä vuonna. Voimakkuus on sopiva, tätä voi laittaa ruokaan kerralla kokonaisen chilin tai vaikka kaksi.
Lehtikaalit on taas komeita. Kerran tai kaksi tuli laitettua niitä ruokaan, kun en oikein tiedä miten niitä käyttäisi isompia määriä. Mutta onhan ne hienoja ihan vain katsellakin. Kukka- ja parsakaalit sen sijaan ei oikein kasvaneet. Keräkaalit oli harson alla piilossa ja niille kävi huonosti: osa kasvoi liikaa ja halkesi.
Tänä vuonna kasvatin ensimmäisen kerran 'Neckarkönigin'-papua. Siemeniä ostaessa en varmaan katsonut että se kasvaa yli kaksimetriseksi, katsoin vain että säikeettömät pitkät pavut. Tämä oli todella satoisa ja pavut todellakin on liian suureksi kasvaneinakin säikeettömiä, ja maku on hyvä.
Kurpitsat ehti saada vähän pakkasta, kun en ehtinyt peitellä. Ja ajattelin että ei ne isot hedelmät palellu kun on paksu kuori, mutta kai ne vähän kärsi. Ainakin yksi pienempi rupesi muutaman viikon päästä homehtumaan yhdestä kohdasta ja tuli kiire laittaa se ruoaksi. Ennen olen keittänyt kurpitsat ja soseuttanut keittoon, mutta nyt annoin hautua leivinuunissa pehmeäksi ja soseutin sitten. Kun tein keittoa, lämmitin soseen ja lisäsin chilimaustettua paseerattua tomaattia sekä sulatejuustoa tai kermaa, kumpaa sattui olemaan. Kermalla tuli parempaa.
Omenoita tuli tänä vuonna ihan älyttömästi. Kuvassa on 'Särsö', jossa on enää muutama omena jäljellä. Suosittelen tätä lajiketta: suuret omenat, joista on helppo leikata viipaleita piirakkaan. Hilloa keittäessä omena hajoaa niin, ettei tarvitse jauhaa sosemyllyllä. Sinällään syötäväksi se on minun makuuni liian hapokas, mutta isäni taas piti sitä parhaana syöntiomenana. Tänä syksynä tosin totesin, että keittiön pöydällä pari viikkoa olleen omenan maku oli miedontunut ja tykkäsin. Omenamehua ja -sosetta tuli tehtyä aika paljon, kun voi olettaa että ensi vuonna omenoita ei tule kovin paljoa.
Tänä vuonna en kasvattanut mitään kesäkukkia itse, ostin muutaman orvokin ja kokeeksi tätä rusokkia. Tämä menee jatkoon: helppohoitoinen ja kukki runsaasti ja pitkään, ihan lumen tuloon asti.
Valkosipulit istutettiin marraskuun alkupuolella - joskus on jäänyt joulukuullekin. Nyt laitettiin lava kaivon lähelle, että pystyn kastelemaan niitä tarpeeksi.
Kesällä jätettiin osassa pihasta ruoho leikkaamatta loppukesään saakka, ja siinähän sitten oli mustilla ja keltaisilla muurahaisilla hyvä rauha kaivella ja lisääntyä. Kamalia multakasoja oli noussut nurmikolle, ja isoimmissa meinasi ruohonleikkuri sammua. Sanotaan että muurahaiset viihtyisi kuivassa, mutta kyllä tänä kesänä ainakin vettä riitti, luulen että ne viihtyi kun ei häiritty.
Sääolot oli taas mielenkiintoiset. Toukokuussa satoi 2 mm ja kesäkuussa 160 mm, josta 44 mm 2.6. ja suurin osa vielä yhden tunnin aikana. Perunat oli istutettu juuri muutama päivä aiemmin, ja sellainen sade tasasi osan perunamaasta ihan tasaiseksi. Heinäkuussa 84 mm, elokuussa 142 mm ja syyskuussa vain 56 mm.
Seuraavaksi loppukevennys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti