tiistai 31. lokakuuta 2017
Kauluri
Tällaisen kaulurin kudoin itselleni. Malli on Pirjo Braxin Ahomansikat. Tosi kaunis, ja helppo. Tämä oli minulla matkatyönä silloin Vaasan reisussa, pyöröpuikkojen kanssa ei tarvi pelätä että puikot lentelee pitkin bussia. Kauluri olikin jo monta viikkoa pingotusta vaille valmiina. Tein yläreunan eri tavalla kuin ohjeessa: kun olin kutonut reikäkerroksen jälkeen käänteen mitan, taitoin työn kaksinkerroin ja poimin alotusreunasta silmukat ja kudoin yhteen meneillään olevan kerroksen kanssa. Päärme tuli heti valmiiksi ja liitoskohta on näkymätön. Yksi kerä Fabelia riitti melkein: päättelykerroksella jouduin ottamaan vähän toisesta kerästä että sain koko reunan samalla värillä. Kuvassa näkyy muuten myös pingotusalustani.
Talvi tuli - toivottavasti
Tänne saatiin viime viikolla lunta, eikä se ole vielä sulanut kokonaan vaan on tullut hiukan uuttakin! Nyt on oikein kaunis ilma, aurinko paistaa ja muutama aste pakkasta. Kyllä heti piristää kun lumi muuttaa maailman valoisammaksi.
Torstaiaamun ensimmäinen homma oli ravistella hedelmäpuista lumet pois.
keskiviikko 11. lokakuuta 2017
Jämälankasukat
Kun sitä Jenkka-lankaa jäi edellisistä sukista vielä vähän, kaivelin laatikoista lisää kerän loppuja ja pätkiä joita on jäänyt kun olen hakenut samanväristä alotuskohtaa sukkapariin, ja kudoin jämälankasukat. Näissä on kuutta eri lankaa joista kolme sain kulutettua kokonaan loppuun, ja kun laskin lopuksi tyhjät vyötteet, totesin että yhdeksän kerän loppua meni. Pojalle näitä ajattelin ja valitsin värejä sen mukaan, mutta ei hänen sukkiinsa enää riitäkään 48 silmukkaa, joten tein omaan jalkaani sopivat.
tiistai 10. lokakuuta 2017
Lankojen tuhoamista
Viime vuonna tuli ostettua Jenkka-lankoja muutamaa väriä kun ne oli olevinaan niin hienoja. Näille retuliineille ja harmaille ei ollut tullut keksittyä mitään käyttöä, joten päätin kutoa ne sukiksi että saan tilaa lankalaatikkoon. Kokeilin vanhaa sukkamallia, jossa joustinneule jatkuu päällä kärkikavennuksiin asti, valmis sukka näyttää siksi erikoisen kapealta. Yhteensä neljästä kerästä tuli kolme paria, viimeiseen (ylinnä) pariin käytin myös mustaa ja toista harmaankirjavaa lankaa, mutta retuliinia taas jäi pieni pätkä.
Ja nämähän menee Palasia arjestamme-podcastin sukka-KALiin. Ja luultavasti lahjoitan nämä johonkin, niin sitten ne menee myös Marin kässäpäiviksen hyvis-KALiin, mutta en tiedä vielä mihin lahjoittaisin.
torstai 5. lokakuuta 2017
Puutarhan parhaat
Luumuilla ja päärynöillä on saatu herkutella pari viikkoa. Meillä ei toiset ole oikein ihastuneita näihin päärynöihin: ne on pieniä ja kovia eikä mehu valu syödessä pitkin naamaa. Mutta mua ei harmita yhtään että saan syödä ne yksin, kun tykkään päärynöistä tosi paljon, mutta en pysty syömään ulkomaisia päärynöitä.
torstai 21. syyskuuta 2017
Matkailua ja postia
Käytiin viime viikolla ystävättären kanssa bussimatkalla Vaasassa. Me ja eläkeläiset. Strömsössä bongasin tämän taulun. Ja se on ihan totta: mä hajoaisin täysin jos en tekisi käsitöitä.
Raippaluodon silta on vaikuttava - yksin sen takia kannatti lähteä. Ei näistä kuvista näy millainen se oikeasti on: jos ajan tavallista tietä ja eteen tulee samanlainen mäki niin pidän sitä isona, ja tämä on silta. Todettiin että onneksi joku muu ajaa. Mua on hirvittänyt sekin kun on joskus ajettu jonkun Kokemäenjoen padon kautta.
Katse Ruotsiin päin Saltkaretin näkötornista.
Raippaluodon kirkko oli erikoinen. Ensimmäiseksi kun astui sisään tuli ajatus että onpas lattia painunut pahasti toiselta sivulta. Koska oletus on että lattia voi olla vino eikä seinät. Mutta täällä lattia ja penkit on ihan suorassa, seinät sen sijaan on vinossa.
Strömsö. Se oli pian nähty. Kierreltiin puutarhassa ja sisällä, ohjelmantekijöitä ei näkynyt, mutta monia juttuja tunnisti että tonkin mä näin kun ne teki sitä.
Olisi kätevä lankarullateline minunkin ompeluhuoneessani.
Ja loppuviikolla posti toi paketin Seija Peeltä. Olin voittanut Ei kissa karvoistaan-podcastin muinaislanka-KALin arvonnasta Seijan lahjoittamaa muinaislankaa. Kaksi rullaa mohairlankaa joka on vanhempaa kuin minä, Seija kertoi langan olevan vanhempaa kuin hän ja luulen että olemme samaa vuosikertaa. Paketissa oli myös silmukkamerkkejä ja kiva kortti. En ole koskaan tehnyt mitään noin ohuesta langasta. Täytyy vähän tutkailla ohjeita että tulisiko noista kummastakin erikseen huivi vai pitäisikö tehdä raidallinen.
Raippaluodon silta on vaikuttava - yksin sen takia kannatti lähteä. Ei näistä kuvista näy millainen se oikeasti on: jos ajan tavallista tietä ja eteen tulee samanlainen mäki niin pidän sitä isona, ja tämä on silta. Todettiin että onneksi joku muu ajaa. Mua on hirvittänyt sekin kun on joskus ajettu jonkun Kokemäenjoen padon kautta.
Katse Ruotsiin päin Saltkaretin näkötornista.
Raippaluodon kirkko oli erikoinen. Ensimmäiseksi kun astui sisään tuli ajatus että onpas lattia painunut pahasti toiselta sivulta. Koska oletus on että lattia voi olla vino eikä seinät. Mutta täällä lattia ja penkit on ihan suorassa, seinät sen sijaan on vinossa.
Strömsö. Se oli pian nähty. Kierreltiin puutarhassa ja sisällä, ohjelmantekijöitä ei näkynyt, mutta monia juttuja tunnisti että tonkin mä näin kun ne teki sitä.
Olisi kätevä lankarullateline minunkin ompeluhuoneessani.
Ja loppuviikolla posti toi paketin Seija Peeltä. Olin voittanut Ei kissa karvoistaan-podcastin muinaislanka-KALin arvonnasta Seijan lahjoittamaa muinaislankaa. Kaksi rullaa mohairlankaa joka on vanhempaa kuin minä, Seija kertoi langan olevan vanhempaa kuin hän ja luulen että olemme samaa vuosikertaa. Paketissa oli myös silmukkamerkkejä ja kiva kortti. En ole koskaan tehnyt mitään noin ohuesta langasta. Täytyy vähän tutkailla ohjeita että tulisiko noista kummastakin erikseen huivi vai pitäisikö tehdä raidallinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)