Poikkeustilapäiväkirja osa 1

Kirjottelen näitä lähinnä itselleni muistiin. Saa kommentoida ja keskustella, kunhan pysytte asiallisina.

Ensimmäisen kerran huolestuin koronaviruksesta tammikuussa. Mies oli silloin Italiassa hiihtämässä, eikä vielä tiedetty että virus jyllää juuri siellä. Enemmän olin huolissani että Münchenin lentokentällä voisi olla vaara saada tartunta. Mies kerkisi onneksi "alta pois", mutta täältä päin moni lähti vielä helmikuussa Italiaan tai Itävaltaan, vaikka oli jo tiedossa että siellä on epidemia.

Päivä -5 perjantai 13.3.

Tuli suositus välttää suuria joukkoja ja AVIn kielto yli 500 hengen tilaisuuksille kuukauden ajaksi. Ja hallitukselta suositus altistuneiden jäämisestä karanteeniin. Ei pakkoa jäädä karanteeniin - sehän on perusoikeus että epidemia-alueelta tuleva voi pörrätä kylillä ja mennä töihin niinkuin ennenkin. Kuukausi olisi ollut mielestäni ihan ok, mutta muutamat kaupungit meni pitemmälle ja määräsi kiellon toukokuun loppuun saakka eli yli kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi. Täällä esim. kaupunki perui kaikki omistamassaan konserttisalissa pidettävät konsertit koko keväältä - sen sijaan elokuvanäytökset sai jatkua käytävän toisella puolella ja taitaa jatkua edelleenkin. Lisäksi kouluilla toimivat liikuntaryhmät kiellettiin loppukevääksi - kuusi kertaa kahdestatoista kerrasta peruttiin.

Olin juuri viisi päivää aikaisemmin ostanut lipun yhteen konserttiin - en ole ennen käynyt konserteissa itse maksaen, vaan ne on aina olleet firmojen tilaisuuksia. Erehdyin kirjottamaan Lankalaatikossa että sen kerran kun olen ostanut ajoissa lipun konserttiin se kielletään, ja siitähän nousi kauhea haloo. Mua ei olisi saanut harmittaa peruuntuminen, eikä myöhemmin tullut kansalaisopiston sulkeminen. Lopulta se meni siihen että kirjoitin mä mitä tahansa, aina tuli disagree, kun en suostunut lähtemään siihen hysteriaan mukaan.

Päivä -2 maanantai 16.3.

Koko viikonloppu oli uhkailtu koulujen sulkemisella, mutta mä en jaksanut uskoa että koulut suljettaisiin ensimmäisenä. Luulin että koulutus olisi sellainen perusoikeus johon ei ensimmäiseksi puututtaisi. Mutta niin vain kävi.

Koulujen myötä suljettaisiin myös kouluilla toimivat kansalaisopistot, joten olin aamupäivän kutomossa, mutta en saanut työtäni valmiiksi.

Kun koulujen sulkeminen varmistui, ensin ajattelin että nyt mä joudun herättelemään lapsia koko aamupäivän tekemään tehtäviään, ja toisaalta että nyt voisi vaikka lähteä sinne hiihtolomalle johon ei tavallisena vuonna koskaan ole mahdollisuutta, tai tehdä pitkän kyläreisun, tai mennä viikollakin metsätöihin. Enpäs muistanut että tässä kaupungissa on tietokone joka oppilaalla neljäsluokkalaisista ylöspäin.

Ylioppilaskirjoitukset jatkuu. Sanoin tytölle että jos tulet kipeäksi niin Buranaa ja yskänlääkettä naamaan niin että jaksat mennä kokeeseen. Joku varmaan haukkuu nyt edesvastuuttomaksi, mutta miksi pitäisi jättää ylioppilaskirjoitukset kesken siksi että joku muu on levittänyt virusta. Sanotaan ettei ketään saisi syyttää tai syyllistää, mutta minun mielestäni voi syyttää sellaista joka on lähtenyt Italiaan viruksen jo riehuessa siellä ja kotiin tultuaan ajatellut että juuri minun ei tarvitse jäädä kotiin karanteeniin.

Päivä 1 keskiviikko 18.3.

Nyt on sitten koulut kiinni, mutta rajat ei vieläkään.

Ysiluokkalainen on tänään käynyt koulua omassa huoneessaan lukujärjestyksen mukaan, tokaluokkalainen on saanut tehtävät wilman kautta aamulla. Rasittaa aika paljon kun ruoka on oltava valmiina silloin kun koulussa on ruokatunti.

Kansalaisopistot on myös kiinni. Ainoa paikka missä voi tavata muita aikuisia ja hengittää vapaasti. En ole vielä kysellyt pidetäänkö poisjäävät kerrat myöhemmin vai miten hyvitetään.

Leivoin pitkästä aikaa ruisleipää, koska viime viikolla oli monena päivänä kaupoista loppu se ruisleipä jota meillä syödään.

Päivä 2 torstai 19.3.

Nyt on periaatteessa rajat kiinni, mutta käytännössä ei. Suomen kansalaisia yritetään saada tänne muista maista. Mä en oikein ymmärrä esim. sitä että Espanjassa asuvat suomalaiset tuodaan nyt  tänne. Suomihan on heille niin huono ja paha paikka että täällä ei kannata asua, niin miksi nyt pitäisi tulla tänne. Ja tietenkin paperiton viruksen kantaja pääsee aina Suomeen kun tietää sen yhden taikasanan.

Kirkko on ennen ollut se viimeinen tuki ihmisille, kun kaikki muu on pettänyt. Enää niin ei ole. Kirkko on tulkinnut yli 10 hengen julkisten kokoontumisten kieltoa niin, että yksityistilaisuudetkin on kielletty. Ei saa pitää ristiäisiä eikä hautajaisia - kuitenkin poliisiylijohtajan tulkinta on että
"rippijuhlia ja ristiäisiä" voidaan pitää. Ehkä kirkon johdolla ei ole omat taivasasiat kunnossa, kun on niin kova pelko.

Samaan aikaan kapakat saa olla auki.

Päivä 3 perjantai 20.3.

Tokaluokkalaisellakin on nyt chromebook käytössä. Täytyy sanoa että nyt koulu sitoo minua paljon enemmän, kun minun on huolehdittava että kone on auki ja toimii. Täytyy myös katsoa missä kone on ja mitä kaikkea kuvassa näkyy taustalta.

Kävin kylällä, kun kaveri oli työmatkalla täällä päin ja meidän oli tavattava yhden asian takia. Käytiin kahvilla, se kahvilakin meni kiinni jo kahdelta kun ennen se on ollut neljään tai viiteen auki. Se on Matkahuollon asiamies, eli aika lyhyt aika on hakea paketteja ja työssäkäyville ihan mahdotonta.

Ylioppilaskirjoitukset on ohi. Tyttärelle ei tiivistetty aikataulu vaikuttanut mitään, mutta vävykokelas kirjotti tällä viikolla pitkän matikan ja enkun lisäksi kemian ja fysiikan. Arveli että voi joutua korottamaan jotakin mutta läpi pääsee kuitenkin. Luulenpa ettei mieti korottamista jos pääsee opiskelemaan haluamaansa paikkaan.

Nyt puhutaan jo ulkonaliikkumiskiellosta, joten nyt olen alkanut miettiä hamstraamistakin. Pakastimet olisi pitänyt sulattaa, mutta ei se nyt taas käy, kun sinne on ostettu jauhelihaa ja jäätelöä.

Hallitus kehuu kuinka on seurannut asiaa tammikuusta asti. Seuraillut vaan ja antanut viruksen levitä eri puolille Suomea. Jos olisi haluttu estää viruksen leviäminen, olisi epidemia-alueilta tulevat jo helmikuussa määrätty valvottuun karanteeniin. Kyllä tilaa löytyy jos halutaan: tyhjiä kasarmeja, vastaanottokeskuksia, kouluja jne.

Päivä 4 lauantai 21.3.

Mies aikoi ruveta kyselemään Ticketmasterilta konserttilippujen hinnan palautuksesta ja ihmetteli kun ei listassa näkynyt sitä konserttia ollenkaan kun taas muita oli ja luki peruutettu. Selasin listaa seuraavalle sivulle ja siellä se oli uudella päivämäärällä. Tarkistin vielä että minun lippuni näkyi varattuna paikkana. Täytyy sanoa että nopeasti ne on saaneet uuden päivämäärän sovittua kaikkien muusikkojen kanssa, viikossa. Sunnuntai taitaa kyllä olla sellainen päivä että monen tanssimuusikon kalenterissa on tilaa.

Suomessa on kuollut ensimmäinen koronavirukseen, iäkäs henkilö. Oikein tasavallan presidentti esitti surunvalittelunsa. Meidän 88-vuotias naapuri kuoli reilu viikko sitten, enkä mä usko että hänen omaisensa saivat presidentiltä surunvalitteluja. Hautajaisiakaan eivät saa järjestää.

Vanhuudenhöperyyttäkö?

Syksyllä käsityökahvilan ohjaaja toi näytille kierräyskankaista tehtyjä nalleja ja kyseli kiinnostaisko tehdä. Kaksi meistä sitten teki nallet. Ostin peräti kahdet nivelet ja silmät, mutta en saanut sillä kertaa tehtyä kuin yhden nallen. En löytänyt muuta sopivaa kangastakaan kuin vanhoja farkkuja, mutta tästä tuli ihan hyvännäköinen. Sen verran sähläsin, että jostakin raajasta jäi nivelen metallirikka pois, kun nallea kasatessa jäi yksi ylimääräinen rikka. Ja vaikka mielestäni kiristin sokat niin tiukkaan kuin mahdollista, valmiina kolme raajaa keikkuu löysässä ja vain toinen käsi on tarpeeksi tiukasti kiinni. Mutta eiköhän se kestä, kun sanoin tytöllekin että se on vain koriste.

Vielä vuosi sitten en olisi kuvitellut tekeväni koristenallea. Syvällä takaraivossa on ollut se ajatus että käsityönä tehdään vain tarpeellista, eikä turhuuksia. Pikku hiljaa olen pyrkinyt siitä eroon ja ommellut esimerkiksi koristetyynyjä. Kangaspuissa olen kyllä kutonut kaksi seinävaatetta jo vuosia sitten. Muistan kun vanhemmat takanapäin pilkkasi tätiäni, joka oli lapsena "tehnyt koruompeleita" vaikka olisi voinut töitäkin tehdä. Hei haloo, täti oli kymmenkunta vuotta veljiään nuorempi, ei voi verrata veljien työntekoon, tosin yksinhuoltajaäiti varmaan oli kovilla ja olisi apuakin tarvinnut. Usein äidillä oli sanomista minunkin käsitöistäni, jos tein jotakin muuta kuin kudoin sukkaa tai ompelin vaatteita. Äidin kuoleman jälkeen kävin läpi hänen jäämistöään, ja tein sellaisia "löytöjä" mitkä hän oli onnistunut aina pitämään minulta piilossa. Jos olisin ne nähnyt hänen eläessään, olisin kyllä sanonut pari valittua sanaa. Ehkä jotkut revinnäisompeleet oli olleet joskus muotia, mutta mä en osaa arvostaa niitä, ristipistoja ja muuta kirjontaa kyllä. "Olis kutonut sukkaa senkin ajan" - äidin sanoin.

Mutta minä tein nallen. Koska minulla on oikeus tehdä nalle, enkä tarvitse siihen äidin tai miehen tai lasten lupaa. Vain oman lupani.

Armeijasukat

Nämä armeijasukat vävykokelaalle oli tarkoitus tehdä vasta myöhemmin tänä vuonna, mutta kun naapuripitäjässä oli sukkakilpailu ja se tuli niin nopealla aikataululla etten ehtinyt suunnitella sinne mitään erikoisempia sukkia, niin tein nämä sinne kilpailuun. En voittanut, mutta oli nämäkin saaneet ääniä. Otin selvää mikä kengännumero on, mutta vähän liian isot näistä tuli, mutta sen verran vähän ettei tarvinnut ruveta lyhentämään. Harmaat raidat on pätkitty raitalangasta.

Pakkasyö

Tämä Koukuttajan eli Marika Lepistön Pakkasyö-pipo on ollut suunnitelmissa siitä asti kun Marika sen julkaisi. Siihen liittyvä joululaulukin sattuu olemaan mun lempparini. Ensin ajattelin tehdä tästä sen version, johon ei tule reikiä, mutta sitten ajattelin että tämä on muutenkin niin ohut ettei reiät haittaa. Tein isomman koon ohjeen mukaisilla puikoilla ja tästä tuli ehkä aavistuksen liian iso, mutta pienempi koko olisi ollut varmasti liian pieni. Parempi näin päin, ja tämä oli tarkoitettukin tällaiseksi.

Donitseja

Joulun jälkeen innostuin virkkaamaan hiuslenksuja Palasia arjestamme Riikan ohjeella. Osa ehti käyttöön jo ennen kuvaamista, nämä on itselle ja tytöille ja yhden annoin neuleystävälle. Nämä on hyviä jämälankatöitä, 9 - 10 g lankaa riittää yhteen.

Villatakki

Tämän villatakin alotin jo pari vuotta sitten toukokuussa. Ajatus oli että siinä olisi suht helppo työ jalkapallon MM-kisakatsomoon. Alkuun se etenikin nopeasti, mutta sitten kun pääsin raglanosuuteen, en ollut varma tuleeko siitä sopiva. Vielä kun Marin kässäpäiviksen podcastissa sanottiin ettei raglanhihat sovi kaikille vartaloille. Mietin pitäisikö purkaa ja tehdä "normaalit" hihat, ja niin takki jäi moneksi kuukaudeksi tauolle. Viime syksynä tarvitsin toiseen työhön nelosen puikkoja ja oli sitten pakko tehdä tämä valmiiksi.

Tähän villatakkiin ei ole suoraan ohjetta, mutta osviittaa on otettu Ullasta löytyvästä Joukahainen-raglanvillapaidasta. En halunnut kutoa erillisiä nappilistoja, vaan kudoin reunoissa ainaoikeaa 7 silmukan verran, ja yhtenäisyyden vuoksi tein myös helman, hihansuut ja kauluksen ainaoikeaa. Raidallisessa tulee reunasta yleensä sotkuisen näköinen, mutta minä ratkaisin asian niin että vaihdoin väriä "nappilistan" reunassa, kesken kerroksen enkä työn reunassa ja hyvä tuli.