Isoäidin neliöitä

Viime vuonna tuli taas muotiin kaikenlaiset isoäidin ja muut neliöt ja niistä kasatut vaatteet. Olin joskus ostanut kilon yhtä Nalle kukkaketo -lankaa ja jo kauan miettinyt mallia sille. Tavallista villapaitaa poikkiraitaisena en halunnut siitä kutoa, olisi tarvinnut löytää jokin vinoon tai poikittain kudottava malli, mutta ei oikein mieleistä tullut kohdalle. Moniväristen neliöiden virkkaaminen ei taas houkutellut Afrikan kukan miljoonien langanpäiden päättelyn jälkeen. Sitten keksin että siitä pätkärääkkilangasta saan virkattua kirjavia paloja, mutta voin virkata koko tilkun katkomatta lankaa. Monet teki Amy Cristoffersin Arianaa ja sen minäkin alotin, uudenvuodenaattona kun olin saanut kaikki vanhat neuleet valmiiksi.

Ohjeessa oli vain kaksi kokoa, ja rinnanympäryksen perusteella minun kokoni oli se pienempi. Ja koska malli oli vyötärömittainen eli minun makuuni liian lyhyt, piti tehdä paloja kaksi kerrosta enemmän. Koska lankani oli eri paksuista kuin ohjeessa, täytyi virkata enemmän kerroksia. Sitten vielä kun piti ruveta yhdistämään, mittailin ja laskeskelin, ja totesin että virkkaan joka palaan vielä kerroksen lisää. Toukokuussa rupesin yhdistämään paloja ja jossakin vaiheessa huomasin ettei ohjeen järjestys nyt mene oikein, varmistin vielä yhdeltä joka oli tehnyt saman takin, ja hän muisteli että jotakin häikkää siinä oli. Yhdessä kohtaa tuli katkaistua liittämislanka turhaan, varmaan juuri tuon häikän takia. Se yhdistäminen oli kyllä muuten hienosti suunniteltu, ei paljon tarvinnut lankaa pätkiä. Sain yhdistämisen valmiiksi ja kudottua resorit kesäkuussa ja juhannuksen aikoihin "pääsin" päättelemään langanpäitä. Laskeskelin että niitä olisi noin tuhat. Takkihan ei sopinut mun päälle, ja siksi en pitänyt kiirettä sen valmistamisen kanssa. Hartioista sopi hyvinkin, mutta napit ei tulisi menemään kiinni. Keskustelin siitä jonkun kanssa Folkissa ja villassa heinäkuun lopussa, ja hän ehdotti kutomaan leveämmän etureunan joustimen jolloin siihen tulisi myös leveämpi saalikaulus. En ihan heti ihastunut ajatukseen, mutta kun katselin että etureunan joustin oli paljon kapeampi kuin helman ja hihansuiden, mietin että kyllä se saisi olla ainakin yhtä leveä. Etureunan langanpäät oli vielä päättelemättä, kun jätin asian hautumaan ja kudoin välillä Mimmiä. Sitten otin ja purin joustimen napinläpien ohi ja kudoin sen leveämmäksi, suunnilleen helmajoustimen levyiseksi.

Napit tästä nyt vielä puuttuu, mutta valmiiksi sen katson silti. On tämä ollut jonkin aikaa valmiina ja suunnittelin kuvausta villatakki päälläni, mutta sitten tulin taas siihen tulokseen että mun on parempi pysyä vain kameran takana.

Puikot: 3,0

Virkkuukoukku: 3,0

Lanka: Nalle Kukkaketo syreeni (812) 862 g 

 

Loimen loppu

Keväällä viimeiseksi, varsinaisen piirin jo loputtua, kudoin pienen saalin. Katselin viimeisillä kerroilla että loimi on vähissä ja kysyin haluaako kukaan vielä kutoa sitä, että mä voin uhrautua ja kutoa sen loppuun. Mulla oli vajaa puoli kiloa perintölankaa Wetterhoffin Juuliaa ja keksin että saaliinhan sitä saisi käytettyä, kun se oli suunnilleen saman paksuista kuin loimi.

Käytin ne värit  mistä vähiten tykkäsin ja ne riitti juuri sopivasti, kudoin loimen niin loppuun kuin pystyin eli tutkaimia ei jäänyt paljon hapsujen mittaa enempää. Ensin ajattelin palmikoida hapsut reunasta toiseen että olisi käytännöllisempi, mutta siitä ei tullut siistin näköistä, joten tein pieniä palmikoita.

,

Tämähän valmistui jo toukokuussa, mutta sain laskettua langanmenekin vasta nyt, kun siivosin pöytää ja löysin sen lapun missä oli alkuperäinen langan määrä. Niitä pieniä lappusia on vaikka kuinka paljon ja sitten on kaikki hukassa.

Loimi: valkoinen ja harmaa

Kude: Wetterhoff Juulia karstalanka sinapinkeltainen ja turkoosi 265 g

Leveys: 81 cm

Pituus: 132 cm + hapsut

 

 

 

Syksyn lehtiä

Näin Ravelryssä kun joku oli tehnyt Katie Finkin Lilac Leaf Socks sukat. Kuvio oli tosi kiva ja rupesin tekemään heti kun edelliset sukat valmistui. Heti mallin nähdessäni tuli ajatus ruskan väreistä ja Nalle-laatikosta löytyi sopivat värit. 

Jonkin verran tein modauksia. Resorissa on enemmän kerroksia kuin ohjeessa, koska mun kokemuksen mukaan kovin kapea resori kääntyy. Kantalapussa on paljon enemmän kerroksia, että sukka sopii jalkaan. Ja koska lanka on paksumpaa kuin ohjeessa, kuvio piti alottaa jo ennen kuin kiilakavennukset on kokonaan tehty, ja siksi siirsin kavennukset sukan pohjaan ettei ne sekota kuviota. Kuvion alussa ja lopussa tein tikapuita siinä missä oli pitemmät langanjuoksut. Kärjessä taisin kaventaa kerran enemmän ettei jäänyt niin paljon silmukoitavaa. Yläkoululainen halusi nämä, mutta nämä on sen verran isot ettei saa vielä käyttöön.

Koko: noin 38 (60 s)

Puikot: 2,5

Lanka: Nalle vaahtera (641) 54 g, sahrami (285) 45 g 

Lentävät hanhet

Syksy on saapunut ja sen mukana Ravelryn sukkasato. Ensimmäiseksi tein General Hogbufferin Gander-sukat. Tarkoitus oli tuhota joulukalenterilankoja ja muita jämiä. Ensin meinasin että kudon aina langan loppuun ja vaihdan väriä vaikka kuvio olisi kesken, mutta sitten kuitenkin päädyin vaihtamaan väriä kuvion vaihtumiskohdassa. Osa väreistäkin vaihtui matkan varrella. 

Kuvio ei nyt näytä samalta kuin mallissa, olisi pitänyt vuorotella vähintään kolmella langalla, mutta ei tämä näinkään huono ole. Ensimmäinen lanka tuntui kutoessa paksummalta kuin muut, mutta ei se mun mielestä niin paksua ollut kuin Nalle. Ei se tässä mitään haittaa. Näistä tuli minulle liian isot, ja jos olisin kutonut vielä yhden kolmion lisää olisi tullut pojallekin liian isot, joten nämä on nyt tällaiset etten tiedä kenelle sopii.

Koko: noin 42 (72 s)

Puikot: 2,5

Lanka: ruskeankirjava 21 g, Kaupunkilanka Rautatie ruskea (10) 39 g, harmaa 10 g, vihreä 14 g, viininpunainen 7 g (jämälankajoulukalenterista muut paitsi Kaupunkilanka) 

Helppo välityö

SWC:n sukkien jälkeen halusin kutoa paksut saapassukat, joissa ei tarvi katsoa koko ajan ohjetta. Raidotukseen kopioin idean Ajatuksianni-podcastista. Anni oli tehnyt villapaidan jossa oli vuorotellen kolmea väriä ja vuorotellen kapea ja leveä raita ja minusta se oli tosi onnistunut.

Tarkoitus oli tehdä miesten kokoa ja tarkistin näistä yhden langan vyötteestä silmukkamäärän, siinä sanottiin 52. Jotenkin se tuntui oudolta mutta tein kuitenkin niin, ja sen ohjeen varren pituuskin tuntui oudon lyhyeltä. Sitten kun olin jo suunnittelemassa kärkikavennuksia, katsoin vain jostakin vyötteestä - ja siinä käskettiin kutoa miehen koko 56 silmukalla. Mähän olen kutonut ennen omat sukkani 52 silmukalla ja miesten sukat 56:lla, mutta kun ei enää ole varma mistään että muistaako oikein. Näistä tuli nyt sitten kapeammat sukat, mutta kai ne jonkun jalkaan mahtuu. Ihmetyttää vaan se että Novitalla on ollut kahdenlaista sukkaohjetta vyötteissä.

Raidotuksesta tuli kiva. Olihan siinä vähän pujottelua kun langat kiertyi toisiinsa ja kudoin vielä molempia sukkia yhtaikaa kerien sisältä ja päältä. Nämä oli mulla toisena käsityönä mukana Norjan reisussa, mutta en mä lopulta kutonut paljonkaan, kumpaakaan työtä. Maisemissa oli katseltavaa ja käsi oli kipeä niin oli parempi levätä. Näitä kudoin vähän Suomen puolen bussimatkoilla ja parina iltana.

Puikot: 3,5

Lanka: 7 veljestä ruskea (063) 61 g, harmaa (048) 37 g, sininen (119) 36 g 

Puutarhakuvia

Puutarhanhoitoon pitäisi kuulua myös jokapäiväinen puutarhakierros ihastellen avautuvia kukkia ja kypsyvää satoa sekä nautiskelu puutarhasta keinussa tai puutarhatuolissa istuen. Tänä kesänä olen varmaan kerran istunut keinussa hetken aikaa ja kerran tuolissa vielä lyhyemmän ajan. Ensin ei ollut aikaa ja nyt on liikaa paarmoja. Pitäisi askarrella sudenkorento keikkumaan päässä, sen pitäisi karkottaa paarmat. Puutarhakierroksen tein alkukesällä kun poistin rungonsuojia hedelmäpuista, enkä silloinkaan kiertänyt koko puutarhaa. Tänään tein ensimmäisen kierroksen kameran kanssa, mutta marjapensaille asti en nytkään ehtinyt.

Enää ei ole paljon kuvattavaa, kun helle on lakastuttanut kukat. Alkukesällä satoi aika paljon, mutta edellisestä sateesta on 11 päivää ja koko sen ajan on ollut 30 astetta lämmintä.

Kaksi vuotta sitten istutettiin kaksi sinimarjakuusamaa ja nyt niistä tuli jo ihan hyvin marjoja. 

Tänä vuonna on tällaiset kukkalaatikot. Otin keväällä pistokkaita anoppivainaan ylipitkistä pelakuista että saisin sen suvun säilymään. Suurin osa on sisällä ja kaksi ulkona.

 

Tämän kesän ensimmäisen ja mahdollisesti ainoan vihdan tein vasta viime lauantaina. Juhannuksena oli taas talkooleipomista niin en ehtinyt, ja meillä ei kukaan muu tee vihtaa kuin minä. 

Kolme vuotta sitten kylvin pussillisen kultasateen siemeniä ja niistä neljä iti. Ensimmäisen talven ne oli ruukuissa ulkona turpeella ja verkolla suojattuna, ja kaksi vuotta sitten keväällä ne istutettiin ulos. Kolme niistä on vielä hengissä, ja ovat hyvässä kasvussa. Niissä on ollut verkot ympärillä, kun kuulin että ne olisi jänisten herkkua. Sen yhden, joka kuoli, kasvupaikassa täytyy olla jotakin vikaa. Joskus siihen istutettiin ostettu kultasateen taimi ja sekin kuoli toisena vuonna. Vesisuonta epäilen. Siellä missä on marjapensaat, on myös sellainen kohta missä ei pensaat kasva kunnolla, ja yhtä pensasta on siirrelty muutamaan kertaan.

Kasvihuone on täynnä, niin että muutaman pensastomaatin istutin uloskin. Eilen saatiin syötäväksi ensimmäinen kurkku ja tomaatti. 

 

 

 

Perunamaasta näkee, että kosteutta on maassa kyllä. Mutta herneenvarret kellastuu kuumuudessa ja härkäpavut kukkii keskenkasvuisina. Osa maasta jäi kylvämättä ja siitä on rikkaruohot ajettu ruohonleikkurilla. Olisin kylvänyt siihen persian- tai veriapilaa, mutta ei niitä siemeniä saanut mistään keväällä. Tai olisi jotain parin gramman pusseja ollut, mutta eihän sellainen mihinkään riitä. Mulla taas ei aika ja jaksaminen riittänyt käydä etsimässä kolmen kaupungin jokaisesta alan liikkeestä.

 

 

Toisessakin kasvimaassa on vielä tyhjää, kun kaalit on vielä istuttamatta. Parempi istuttaa vasta sitten kun ilma vähän jäähtyy ja sataa. Pinaatit kasvaa pitkää vartta ja kukkii, tuli viime viikolla kiire ottaa lehtiä kuivattavaksi. Voisi kokeilla katkaista varret ja katsoa mitä tapahtuu. Kateviljelyä kovasti kehutaan, ja niinpä kokeiltiin sipulien istutuksen jälkeen levittää riviväleihin kompostia katteeksi. Ainakaan rikkaruohoihin ei ollut mitään vaikutusta, ihan yhtä paljon oli pihatähtimöä kuin muuallakin.

Valkosipulit taitaa tänä vuonna onnistua. Ne on nyt kaivon lähellä niin että pitäisi kastelun olla helppoa, mutta en mä itse ole sinne asti ehtinyt. Kohtahan se on niitten nostoaika.

Ketoneilikat on hienoja, mutta ne on levinneet nurmikolle, eikä niitä juuri ole siellä mihin ne on istutettu. Sitten kierrellään isompia laikkuja nurmikonleikkuussa, mutta eihän sitäkään voi koko kesää tehdä.

Valamonruusu on kasvanut ja levinnyt ja kukki pari viikkoa sitten tosi upeasti. Vielä on muutama kukka, mutta suurin osa kukista on kirjoapteekkarinruusua. Nämä on olleet pari-kolme vuotta ihan hoitamatta.

Etupihan kukkapenkistä on vielä puolet kitkemättä ja kasvaa valvattia, mutta on siinä jokunen kukkakin. Pionit kukki upeasti mutta se on jo ohi. Sarah Bernhardissa oli niin paljon nuppuja että osa nupuista ei jaksanut kasvaa vaan mätäni. Olen yrittänyt kasvattaa helppoja vanhanajan perennoja, mutta en ole saanut niitä leviämään ja täyttämään kukkapenkkiä. Yksittäisiä varsia nousee sieltä täältä, ja väleihin sitten istutetaan kesäkukkia.