Pienet villasukat

Tyttö tarvitsi uudet villasukat. Lanka on samaa Nalle kesäkimppua josta viime vuonna kudoin villapaidan.

Kuvassa näkyy oikein hyvin se pätkävärjättyjen lankojen ärsyttävä vika: kahta samanlaista kerää ei ole, raidat on eri mittaisia. Mä kudon aina molempia sukkia yhtaikaa kumpaakin omasta kerästään, ja aina täytyy ottaa toisesta pätkä lankaa pois jostakin välistä että saa kärjet samanvärisiksi. Näinkin pienissä (kolmevuotiaan) sukissa oli otettava puolentoista metrin pätkä pois, se on aika monta kerrosta. Joskus tuli mieleen että eri merkkiset puikot voi olla eri paksuiset, mutta testasin 7 veljeksestä kutoessa sekoittaa puikot (ne on eri mittaiset eli tiedän että ne oli sekaisin) ja silti oli sama ongelma. Ja jos puikot olisi eri paksuiset niin sukathan tulisi silloin eri kokoiset, ja ne tulee samankokoiset. Vika on siis langassa.

Sadonkorjuun aikaan

Viime ajat on mennyt kaikenlaisessa säilönnässä, perunamaalla ja puolukkametsässä. Eilen luvattiin yöksi pakkasta ja kävin sitten hakemassa loput kurkut, kesäkurpitsat ja pavut pois kasvimaasta. Otin myös kurpitsat keskenkasvuisena kun en ehtinyt peittelemään harsolla. Ja pakkasta oli: aamulla keittiön ikkunassa mittari näytti yhtä astetta pakkasta eli maan pinnassa on ollut useampi aste.

 

Tässä on sitä mitä blogin nimi lupaa. Äiti aikanaan opetti virkkaamaan sipulipussin puuvillalangasta.

 

Keltaluumusta saatiin ensimmäistä kertaa kunnon sato. Vieressä kasvaa vuotta myöhemmin istutettu Sinikka josta tulee jo kolmas sato. Nämä keltaiset oli tosi makeita ja herkullisia. Sinikkaa olen yleensä pakastanut ja keittänyt talvella kiisseliä, kivien poistaminen ennen pakastusta vain on ikävää hommaa.

 

Elokuun päärynässä oli 28 hedelmää. Ei oikein tiedetty milloin ne on kypsiä, aina tuntui kovalta kun käytiin koittelemassa. Eilen ne lopulta kerättiin ja ne oli jo vähän ylikypsiä, osa kokonaan tummia. Ensi vuonna tiedetään paremmin.

 

Takana näkyvät nauhat on peura-aitaa. Meillä on valkohäntäpeurat ihan maanvaivana, ne on monena keväänä päässeet maistelemaan omenapuita kun on päässeet jostakin aidan ohi tai yli. Pysyviä aitoja ei voi tehdä kun pitää päästä kyntämään kasvimaa, ja koko pihaa ei pysty mitenkään aitaamaan. Talveksi on sitten kuitenkin laitettava jänisverkot jotka kyllä suojaa samalla peuroilta, mutta eihän niitä voi ympäri vuoden pitää paikallaan. Ne peurat teettää paljon ylimääräistä työtä.

 

Perheomenapuun Make ja Kavlås teki tosi suuria hedelmiä, Huvitukset jäi pienemmäksi. Pari viikkoa sitten katselin kaupassa kotimaisia omenoita, kahta lajiketta oli ja niillä oli jopa nimetkin eikä vain 'Punakeltainen' - ja ne oli ihmeen pieniä. Luulisi että ammattiviljelmiltä tulisi suuria omenoita kun niillä on kastelut ja kaikki, ja luulisi kaupankin vaativan tietyn kokoista.

 

 

 

Pihlajanmarjoja en ole hyödyntänyt mitenkään, nautin vain niiden katselemisesta. Läheltä katsoessa löytyi lehden alapinnalta tuollaisia äkämiä.

Lehtikaali ja palmukaali näyttää hienolta, ja kehutaan niiden olevan terveellisiä - mutta mitä niistä pitäisi laittaa? Ensin kokeilin höyryttää lisäkkeeksi - ei maistunut miltään. Seuraavaksi kokeilin tehdä kaalipataa samalla tavalla kuin keräkaalista - onnistuin polttamaan sen pohjaan kun en huomannut heti lisätä vettä, kun ei siitä tullutkaan nestettä niin kuin keräkaalista - eikä se maistunut miltään. Saihan sitä syötyä kun laittoi oikein paljon puolukkasurvosta päälle.

Puolukoista on tehty mehua. Survotaan 10 l puolukoita sauvasekoittimella, lisätään 4 l vettä ja 50 g viinihappoa. Sekoitetaan ja annetaan muhia 1 - 2 vuorokautta välillä sekoittaen. Sitten puristetaan mehu, sekoitetaan mehuun 4 kg sokeria, sokerin liukeneminen kestää muutaman tunnin, ja pullotetaan. Säilyy kellarissa muutaman vuoden. Sokerin määrä hirvittää tässä vaiheessa, mutta mehu laimennetaan juotavaksi.

Villapusero

Koululainen sai villapuseron, toivottavasti myös pitää sitä joskus, ainakin valitsi värin itse.

Malliin sain idean Novitan Kevät 2008-lehden mallista, jossa oli miehusta kudottu 7 veljestä jättiraidasta ja hihat Nalle colorista. Tämä on kokonaan Nalle luontopolkua väri koivu. Senttikokona en löytänyt yhtään 160- tai 170-senttistä mallia joten tämä on lähinnä naisten S-kokoa. Ja raglanhihaisia malleja on tosi vähän, löysin kuitenkin Novita 6/2002 lehdestä samanpaksuiselle langalle olevan mallin josta sain osviittaa silmukkamääriin ja kavennuksiin. Halusin tehdä juuri raglanhihaisen, koska mielestäni villapaidan ja -takin ikävin vaihe on hihojen kiinnittäminen paikalleen, ja näin vältyin siltä.

Ihana kesä?

Nämä kuvat otin viikko sitten, kun alkoi näyttää siltä että kaikki lakastuu pian.

Kirvoja on riittänyt joka paikassa. Alkukesällä ruiskutin pari kertaa mäntysuopaa kirsikkapuulle ja ruusuille mutta sitten luovutin. Ja onhan noita luontaisia vihollisiakin kiitettävästi, tässä kuvassa härkäpavulla.

Tässä kunnostetaan entistä mansikkamaata  viherkesannolla. Olisin halunnut siihen persianapilaa tai jotain muuta apilaa mutta siemenet on niin suurissa säkeissä, että tyydyin maisemakasviseokseen jota oli kotona. Suurin osa on hunajakukkaa ja lisäksi jotakin apilaa ja unikkoa. Kuvassa pilkistää yksi unikko, mutta tällä hetkellä kukkii enää unikot, hunajakukan kukinta loppui jo.

 

 

Kasvihuoneessa riittää lämpöä ja kosteutta kun vain jaksaa kantaa vettä. Kurkkuja on saatu heinäkuun alusta ja tomaatteja pari viikkoa myöhemmin, ja pari chiliäkin on jo kypsynyt.

 

Meillä on kattoluukuissa automaattiavaajat, mutta en ole niihin täysin tyytyväinen. Onhan ne hyvät niin kauan kuin ne kestää - mutta kun ne ei kestä. Ensimmäisistä meni jo asennusvaiheessa sylinteristä jengat rikki kun mies asensi niitä ohjeen mukaan. Sitten soitti Kivikankaalle ja ihmetteli asiaa: heidän asentajat tekeekin sen eri järjestyksessä! Oli pakko ostaa lisää avaajia. Lopulta asennus onnistui, mutta sitten ne on alkaneet hajota nivelen kohdalta. Ei tarvi olla kummoinenkaan tuulenpuuska kun jo osat paukkuu ja lentelee ympäri kasvihuonetta. En ole saanut aikaiseksi tilata lisää, Agrimarketista löysin keväällä yhden avaajan ja sanoivat että lisää on tilauksessa mutta ei tullutkaan. Lopputulos on se että meillä on avaajat vain isoissa luukuissa ja sen lisäksi avataan oven yläosa päivän ajaksi.

 

Mangoldit (kuvassa) ja keltajuurikkaat lykkää kukkavartta. Perunanvarretkin alkaa kaatua, eikä kaikkea pysty kastelemaan.

 

Kentän laidalla joku sanoi että sää jatkuu samanlaisena lokakuulle saakka. Jos sitten tulee yhtäkkiä talvi niin hedelmäpuut kuolee varmasti.

 

Mulle riittäisi vähän vähempikin lämpö. Koko rytmi menee sekaisin. Jos aikoo tehdä jotakin puutarhassa sinne on mentävä aamulla viimeistään kuuden aikaan, kun kaheksan jälkeen on jo niin paljon paarmoja ettei voi olla ulkona. Illalla taas vasta yheksän jälkeen voi olla ulkona. Nukkuminen jää aika vähiin. Käsitöihin olisi nyt aikaa, mutta kädetkin on niin hikiset että tuntuu että langat ja kankaat vain likaantuu.

 PS Tietokonekaan ei pelaa kunnolla. Tai ei se koneen vika ole vaan tukiasemat kuumenee. Missä ne oikein tehdään kun ei kestä vähän yli kolmeakymmentä astetta?

 

T-paitoja

Ompelin itselleni muutaman T-paidan, että on joskus muutakin kuin yksivärisiä tai mainospaitoja.

Kukkakankaat on Eurokankaasta ja pallokangas löytyi varastoista, voi olla Nokian kauppahuoneelta en muista varmasti.

Vaarin paita

Isältä jäi muutamia hyviä paitoja ja ne on odottaneet ideoita uusiokäyttöön, matonkude on viimeinen vaihtoehto jos en muuta keksi. Yhdestä tuli pikkuiselle kesämekko.

Oli nopea tehdä kun nappilista oli valmiina, ompelin sen alhaalta vähän matkaa kiinni ja taskukin sai jäädä paikalleen.