Villasukkia

Erehdyin ostamaan kirjakerhosta sukkakirjan kun sen piti olla "Ainoa sukkakirja jonka todella tarvitset". Tavallisen sukan kyllä osaan kutoa, mutta tämä houkutteli sen takia että voisin opetella  tiimalasikantapään ja kärjestä alotetun sukan. Kirjaa selattuani totesin että se toimii mulle enemmänkin ideakirjana kuin suoraan ohjeena.

Keväällä ajattelin että kun näitä käsityökirjoja on tullut ostettua niin pitää niistä jotakin tehdäkin. Siispä kudoin parit sukat Kathleen Taylorin Suuresta sukkakirjasta. Toisiin otin mallia vain kuvioneuleeseen ja kantapään tein niinkuin olen oppinut, en siis ohjeen mukaan. Ohjeen kantapää oli ihan kummallinen eikä ainakaan mun jalkaan sopisi. Toisissa on sitten tiimalasikantapää, elämäni ensimmäinen, mutta heti olin löytävinäni ohjeesta virheitä. Mua häiritsi kirjassa tällainen pikku asia: "neulo 20 krs:ta joustinneuletta..." - mä olisin kirjottanut neulo 20 krs joustinneuletta. Aika paljon näytti oleva putkisukkia - sellaisia mä en vapaaehtoisesti pidä. Ja ohjeet ei ole millekään Novitan langoille joita saa joka marketista, vaan pääasiassa vähän Nallea ohemmalle (puikot 2,5) tai Seitsemää veljestä paksummalle (puikot 4) langalle. En mä lähde Tampereelle asti sukkalankoja ostamaan, vaan kudon niistä mitä kotona on. Ja niitähän on - mua ei saisi päästää yksin kauppaan kun kuitenkin kierrän lankahyllyn kautta katsomassa onko poistohintaan kivoja lankoja. Taas viime viikollakin ostoskärryyn hyppäsi ihan väkisin toista kiloa lankaa: vanhemman tytön villapuseroon ja muutamiin sukkiin ehkä.